Lapset eivät halunneet lähteä isoisää tapamaan isänpäivänä "koska ei hänkään koskaan huomioi meitä"
Tuo on kyllä ihan totta, ei muista syntymäpäiviä, jouluna tms.
Miksi tuollaista isoisää lapsenlapsen pitäisi huomioida?
Kommentit (94)
Lapset eivät koskaan ole vastuussa siitä etteivät he kiinnosta isoisäänsä.
Kommentoijien kannattaisi lukea mitä ap kirjoittaa.
Monet miehet ulkoistavat lastensa ja lastenlastensa joululahjat ja syntymäpäivämuistamiset vaimolleen. Itse tulevat valmiiseen pöytään. Ja kun välit lastenlapsiin jäävät etäisiksi, viimeistään teineinä lapset eivät viitsi väkisin lähteä kohteliaisuuskäynneille.
Tädistäni tuli isoäiti vasta 60-vuotiaana, ja hän loi lämpimän suhteen pojantyttäreensä antamalla tälle aina 20e kun tytär tuotiin mummolaan. Alle kaksivuotiaana pojantytär ei vielä ymmärtänyt mitä raha on mutta pian ymmärsi.
Eikös nyt ole isänpäivä, eikä isoisän. Lapset muistaa isää.
Kuinka moni nykyisin kännyköiden ja sähköpostien aikaan ilmoittaa muuttaessaan osoitettaan. Ennen sai postista niitä "olen muuttanut" ilmoituskortteja.
Jos ei vaarilla oo ees osoitetta pistellä kortteja? Ja se on kallista huvia, postikortti 3- 4 euroa, kaksiosaiset enemmän, postimerkki jotain 2,5 euroa. Ne on kahden päivän ruokarahat ku lähetät kortin jonka miniä heittää roskikseen, ehkä muistamatta lapselle ees näyttää. Se
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, en minäkään huomioi isänpäivä enkä äitienpäiviä vanhempieni suuntaan koska he eivät ole koskaan huomioineet minun syntymäpäiviäni, valmistujaisia tmv. En jaksa käyttää energiaa ihmisiin jotka eivät käytä sitä minuun.
Tervetuloa aikuisten maailmaan. Jokainen järjestää juhlansa itse. Vai oletko lapsena antanut omista säästörahoista ostamaasi lahjaa kenelekään?
Sinäkö et ole? Minä ostin joka vuosi. Eihän ne mitään isoja ja kalliita juttuja olleet, mutta aina ostin vähintään suklaalevyn ja kortin ihan itse. Teininä ostin isälle Beatles mukin. Maksoi 20€ ja ostin sen niillä rahoilla mitä olin tienannut kastelemalla kesän naapurien kukkia kun 2 perhettä lähti pitkiin reissuihin.
Minä olen hieman surullinen lasteni puolesta, he saavat nähdä isäänsä jokatoinen viikonloppu, hänen alkoholiongelmansa takia, ja ovat nyt tänä viikonloppuna siellä.
Isompi lapsista ei tehnyt mitään isänpäiväkorttia, pienempi oli tehnyt ja huolehdimme että varmasti muistaa ottaa mukaan, kun hälle se oli niin tärkeää. Hän oli niin innoissaan niistä taideteoksista.
Tämä pienempi lapsista on juuri täyttänyt 8 v, ja kun soitin heille, ei isänsä ollut järjestänyt mitään synttärijuhlaa.
Tänään tulevat onneksi kotiin. Ja oli lapsella tosi kivat synttärinvietot meillä, mutta kyllä hän odotti että isänsä myös muistaisi häntä.
Surullista.
Isoisä rakastaa lapsia väärällä tavalla...
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
No ei se pappakaa ole ikinä mitään tehnyt lastenlastensa eteen. Ei varmasti yhtään lahjaa ole ostanut, ei synttäriksi eikä jouluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
No ei se pappakaa ole ikinä mitään tehnyt lastenlastensa eteen. Ei varmasti yhtään lahjaa ole ostanut, ei synttäriksi eikä jouluksi.
Papan arvo kalliit lahjat. Onko papalla puoliso?
Onko tää papan poika tullut isäänsä, merkkipäivät eivät ole tärkeitä? Eikä muistaa isäänsä vaikka isänpäivänä se oikeesti menee niinpäin.
Ei niin että pappa laittaa pojalleen rahalähetyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
No ei se pappakaa ole ikinä mitään tehnyt lastenlastensa eteen. Ei varmasti yhtään lahjaa ole ostanut, ei synttäriksi eikä jouluksi.
Eikö lahjan antaminen jouluna ole vastavuoroista. Onko paappa saanut lahjan vai ei, vai pidetäänkö vain lahja-automaattina? Ja tarkoittaako "ei varmasti" että ai todellakaan vai etkö muista?
Mitä enemmän ap:n juttuja lukee varmistuu että ap on jättänyt kasvattamatta sekä lapsiaan että vanhempaanasa. Pappa tuskin pahastuu jos sitä muistuttaa lapsenlapsen synttäreistä ja lahjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
No ei se pappakaa ole ikinä mitään tehnyt lastenlastensa eteen. Ei varmasti yhtään lahjaa ole ostanut, ei synttäriksi eikä jouluksi.
Eikö lahjan antaminen jouluna ole vastavuoroista. Onko paappa saanut lahjan vai ei, vai pidetäänkö vain lahja-automaattina? Ja tarkoittaako "ei varmasti" että ai todellakaan vai etkö muista?
Mitä enemmän ap:n juttuja lukee varmistuu että ap on jättänyt kasvattamatta sekä lapsiaan että vanhempaanasa. Pappa tuskin pahastuu jos sitä muistuttaa lapsenlapsen synttäreistä ja lahjasta.
Tuo lainaamasi ei edes ole minun kommenttini.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
Kyllä ne aikanaan väsäilivät innoissaan kortteja ja askarteluja mutta tässä jossain kohtaa teini-ikää huomasivat ettei isoisä laita vastavuoroisesti heille mitään, edes sitä korttia. Ei edes soita onnittelua.
Ap
Sama meillä ja pisti vielä anopinkin soittamaan ja haukkumaan. Eivät kumpikaan muistaneet, että sattui olemaan myös haukutun teinin syntymäpäivä.
Noo kyllä tätä katkeruutta riittää vielä monen sukupolven päähän. Kylväkää lisää ja niinhän te teette.
Ei kenellekään mitään, ellei se ole vastavuoroista ja ensin tullut sieltä toiselta osapuolelta. Kohteliaisuudet, syntymäpäivät, äitienpäivät, isänpäivät.... pläääh!
Eipä ne lapset niin kiinnostuneita ole isovanhemmistaan vaikka nämä heille maat ja taivaat lahjoittaisi. Joku sanoi maan huokaisevan helpotuksesta, kun boomerit poistuvat. Hah hah. Voi käydä niin, että seuraa itku ja valitus. Lähtee ne viimeiset, joilta vielä voi vinkua rahaa ja odottaa perintoä. Kuinkahan isoja perintöjä te boomereita haukkuvat viiskymppiset olettekaan keränneet omille lapsillenne?
Minä olen just ja just boomeri-ikäpolvea, ja olen ollut lypsylehmänä niin omille vanhemmilleni kuin lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Hyvä on, poistun täältä ihan mielelläni sitten kun aika tulee, niin kuin luultavasti koko oma ikäpolveni tekee, ei tämä maailma ole enää meitä varten. Meiltä ei haluta kuin rahaa. Meidän seuraamme ei muuten kaivata ja meitä pidetään tolloina, vaikka mitä olisimme tehneet elämämme aikana.
Minu aikanani isää ja äitiä muistettiin heidän juhlapäivänään, olivat he millaisia tahansa. Nyt heidän pitää olla erityishuomaavaisia, että heille edes onnittelukorttia laitettaisiin. Niin on maailma muuttunut. Voisihan sitä jokainen täällä joskus miettiä, mitä kaikkea onkaan saanut lahjaksi tai miten on saatu huomiota osakseen, vaikka ei ole tippaakaan ansainnut sitä. Onko joka ikinen äitienpäiväruusukin ansaittu?
Vierailija kirjoitti:
Noo kyllä tätä katkeruutta riittää vielä monen sukupolven päähän. Kylväkää lisää ja niinhän te teette.
Ei kenellekään mitään, ellei se ole vastavuoroista ja ensin tullut sieltä toiselta osapuolelta. Kohteliaisuudet, syntymäpäivät, äitienpäivät, isänpäivät.... pläääh!
Eipä ne lapset niin kiinnostuneita ole isovanhemmistaan vaikka nämä heille maat ja taivaat lahjoittaisi. Joku sanoi maan huokaisevan helpotuksesta, kun boomerit poistuvat. Hah hah. Voi käydä niin, että seuraa itku ja valitus. Lähtee ne viimeiset, joilta vielä voi vinkua rahaa ja odottaa perintoä. Kuinkahan isoja perintöjä te boomereita haukkuvat viiskymppiset olettekaan keränneet omille lapsillenne?
Minä olen just ja just boomeri-ikäpolvea, ja olen ollut lypsylehmänä niin omille vanhemmilleni kuin lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Hyvä on, poistun täältä ihan mielelläni sitten kun aika tulee,
Hyvin kirjoitit. Ihmisten pitäisi olla myötätuntoisempia toisiaan kohtaan, ja miettiä enemmän, mitä he voivat tehdä muiden hyväksi, kuin koko ajan vaan sitä, miten voi itse hyötyä muista. Mutta moni etsii toisesta virheen, ja saa siitä syyn hylätä ja tuntea ylemmyyttä. Kuka meistä olisi virheetön? Oikeasti? Kannattaa opetella anteeksiantamista, toisten ja itsensä hyväksyntää. Kuka meistä oikeasti on ns ansainnut muistamisensa? Mutta ei ole iso vaiva laittaa onnittelut, vaikka se toinen ei olisi muistanutkaan laittaa, tai tullut ajatelleeksi
En itse odottanut isältäni saati apeltani kortteja ja lahjoja, he olivat tottuneet, että naisväi huolehtii sellaisiata.
Suku/tuttavapiirissä, olemme iäkkäämpää, on suhdetoiminta myös miehen sukuun kulkenut naisten voimin. Naisten muistin varassa, naisten käsialalla.
Minulle vähän outoakin tuo, mitä puolison suku minulle kuuluu, en taatusti onnea sano enkä mee juhliin.
Poikien perheessä vanhemmalla kumpikin hoitaa oman sukunsa, miniä ei oo tullut seitsenkymppisille eikä ikinä sanonut onnwa tms. Väleissä kuitenkin olleen.
Nuoremman pojan perheessä yhteydenpito ja muistaminen on miniän varassa, siitä kiitos hänelle.
Miehet harvoin on kiinnostuneet muista kuin itsestään. Perhe ja lapset on hankintoja muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Isoisä rakastaa lapsia väärällä tavalla...
Miehen isä harrastaa thaihuoria, tuskin selvittää ikääkään ennen kuin nai niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
Kyllä ne aikanaan väsäilivät innoissaan kortteja ja askarteluja mutta tässä jossain kohtaa teini-ikää huomasivat ettei isoisä laita vastavuoroisesti heille mitään, edes sitä korttia. Ei edes soita onnittelua.
Ap
Ai ne olikin melkein aikuisia ne sun LAPSET.
Täh? No ei ne ole "melkein aikuisia", menee useita vuosia vielä. Ja on ne kyllä senkin jälkeen mun lapsia.
Ap
Samoissa mietteissä minäkin, että millä nimellä niitä pitäisi kutsua, eipä ne missään vaiheessa lakkaa olemasta lapsia. Vaikka ois eläkeukkoja ja akkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä lapsia oot kasvattanut. Lapset tuskin huomioivat paappaansa jouluna myöskään.
Kyllä ne aikanaan väsäilivät innoissaan kortteja ja askarteluja mutta tässä jossain kohtaa teini-ikää huomasivat ettei isoisä laita vastavuoroisesti heille mitään, edes sitä korttia. Ei edes soita onnittelua.
Ap
Ai ne olikin melkein aikuisia ne sun LAPSET.
Täh? No ei ne ole "melkein aikuisia", menee useita vuosia vielä. Ja on ne kyllä senkin jälkeen mun lapsia.
Ap
No hämäävä aloitus. Onhan se eri asia onko teini jotain mieltä vai joku 5-10 vuotias.
Lapseni on 36 mutta kyllä hän edelleen on minun VAUVANI ja tarvitsee hoivaani. Ihanaa hääräillä keittiössä ja valmistaa hänelle soseita. Minulla on aika paljon enemmän elämänkokemusta. Äiti tulee hätiin kulti!
Vaikka päinvastaisia tapauksiakin on paljon, voi vaan kuvitella, miten monella jää nykyään yhteydenpito suvun vanhimpiin, jos ikikannot elävät netin ja somen ulkopuolella. Kukahan oikeasti ilahtuisi siitä somessa jaetusta perhearjen kuvavirrasta?
Vanhempia ja isovanhempia tulee kunnioittaa, vaikka nämä olisivat huonoja. Heidän häpeänsä olla huonoja vanhempia, itse voi kuitenkin yrittää toimia paremmin.
Eri asia jos hakkaavat ym, mutta se että ei anna joululahjaa ei taida olla ihmisoikeusrikkomus, tai oikeuta olla kunnioittamatta.