Työpaikan juoruakat - miten kestätte?

Mä tykkään, sama homma kun nassejen kans, pidetään se pahuus kaikkien näkyvillä niin ne ei pääse huseeraan yllätyksiä tai koijaan muita luuleen niitä ihmisis.

Mä en tosin henk koht usko alistumiseen kiusaajien kans, ei ne sillä lopeta vaan saa vaan tuulta purjeisiinsa, tasan ainoa millä se loppuu on seuraamusten pelko ja semmonen on helpompi pitää yllä kun kaikkien pahuus on kivasti näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän toimistossa pahin juoruakka on mies. Ja hän on pahin juoruakka, minkä olen koskaan tavannut.

 

Vaihdoin miesvaltaiselta alalta naisvaltaiselle juurikin tuon yleisen "neitiyden" takia.

M 48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän toimistossa pahin juoruakka on mies. Ja hän on pahin juoruakka, minkä olen koskaan tavannut.

 

Vaihdoin miesvaltaiselta alalta naisvaltaiselle juurikin tuon yleisen "neitiyden" takia.

 

M 48

 

Pahimmat hysteeriset äm mät mitä oon koskaan tavannu on ollu miehiä, niillä on oma puoluekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poistun paikalta kun juoruaminen alkaa. Pyrin itse harrastamaan positiivista seläntakanapuhumista, eli että onpa joku todella ammattitaitoinen, mukava, aina tosi kauniisti hiukset, jne. 

Oon miettinyt näissä juoruakoissa sitä, että jos heidän kanssaan ei ala juoruta, niin ajattelevatko he että silloin heistä puhutaan pahaa?  Onko heillä siis oletuksena että jokainen puhuu aina paskaa muista?

Hyvin tiivistetty! Juuri noin asia näyttäisi olevan. Se juoruaminen ja ikävien, nolojen asioiden jakaminen muista toimii jotenkin sosiaalisena valuuttana, jolla ansaitaan näiden ihmisten luottamus.

Vasta kuulin sivukautta, että muutama kuukausi sitten tällainen ihminen oli ottanut vilpittömän kehuni jonkinlaisena ilkeilynä. Nyt siis levitteli tietoa, että olen törkeästi kuittaillut hänelle.

Eli kai nämä ihmiset olettavat, että kaikki on ilkeää ja kieroa, ja näkevät maailman tosi vihamielisenä paikkana. Vaikeaa luovia heidän kanssaan, kun tuntuu ettei mitenkään ole hyvin. 

En jaksanut, vaihdoin työpaikkaa.

Kyllä ukotkin osaavat olla hirveitä juoruakkoja. Olen työyhteisössä, jossa enemmistö on naisia. Lähimmät työkaverini ovat kuitenkin miehiä. Puhuvat kamalsti paskaa ja valheita milloin kenestäkin.

Miesten juoruaminen on vähän toisenlaista ja joskus niissä on vissi todenperä. Mutta joo aikanaan oli monta naisjuorua silloisessa työpaikassa. Nyt täytyy kuitenkin todeta että olivat pitkäaikaisia työntekijöitä ja hyviä työntekijöitä joilla oli tietotaitoa. Valitettavasti se työ taisi olla monelle sellainen pelkkä elämänsisältö jotenkin sitten sortuivat juoruiluun. Moni oli toisensa hyvä ystävä myös siviilissä. Jotenkin pienet ja suppeat piirit ja elämänsisältö köyhää.

Hyvin helposti. En kuuntele heidän juorujaan. En käy koskaan muiden kanssa kahvitauolla tai lounaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän toimistossa pahin juoruakka on mies. Ja hän on pahin juoruakka, minkä olen koskaan tavannut.

Eipä haittaa, oli juoruakka mies tai nainen hänet on varmaan jo työnnetty etätöihin muiden jaloista. Firmalle käy kalliiksi juoruakat, yrityksen tulos ja tehokkuus laskee. Ei se nyt julkisella puolella paljon haittaa kun budjetin mukaan pitää olla tietty määrä työntekijöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin, kun en kuuntele heidän juttujaan enkä käy yhteisillä kahvitauoilla. 

Puhuvatkohan siitä, ettet käy yhteisillä kahvitauoilla?

 

No ihan sama vaikka puhuisivat, mutta enhän minä niitä juttuja kuule eikä kiinnosta. 

Sama homma. En käy kahvitauoilla kuuntelemassa juoruja, enkä välitä siitä, mitä minusta puhutaan. Minulle riittää, että esimies on tyytyväinen työhöni ja että saan palkankorotukset sopivaan tahtiin. Teen itsenäistä työtä eikä mitään väliä mitä työkaverit mahdollisesti länkyttävät minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Miesten juoruaminen on vähän toisenlaista ja joskus niissä on vissi todenperä. Mutta joo aikanaan oli monta naisjuorua silloisessa työpaikassa. Nyt täytyy kuitenkin todeta että olivat pitkäaikaisia työntekijöitä ja hyviä työntekijöitä joilla oli tietotaitoa. Valitettavasti se työ taisi olla monelle sellainen pelkkä elämänsisältö jotenkin sitten sortuivat juoruiluun. Moni oli toisensa hyvä ystävä myös siviilissä. Jotenkin pienet ja suppeat piirit ja elämänsisältö köyhää.

Me oltiin rakennusalalla kauheita juoruakkoja. Työmaille tuli uusia työntekijöitä ja jos ei vuoden päästä alkaneet työt sujumaan alkoi jupina ja juoruilu, mikä on kun ei työt suju. Saivat kuitenkin melkein samaa palkkaa, joten juoruilu alkoi kun porukassa oli vapaamatkustajia muiden riesana. Ihan täysiä hulttioita oli töissä mutta niistä ei juoruitu, muuta kuin heidän elämän hölmöilyistä, kun hoitivat hommansa töissä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen se juorujen kohde. Sinkkuäiti, joka kuulemma jahtaa varattuja miehiä työpaikallamme. Eipä siinä mitään, lähinnä huvittaa. Voiko tuosta olla jotain oikeaa haittaa?

Voi. Joku ottaa uskoo juorut totena. Se voi vaikeuttaa esim seuraavan työpaikan saannissa tai yleensäkin palvelun saamisessa oli se sitten kauppa tai terveysasema. Jos sulla yleinen miestennielijän maine, niin saatat saada paskaa niskaasi mielivaltaiselta taholta.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut, vaihdoin työpaikkaa.

Eli juorusivatko he sinusta ja kiusasivat, ja siksi vaihdoit työpaikkaa? Minustakin on juoruttu, että käytän mielialalääkkeitä, vaikka en ole koskaan käyttänyt niitä. Olen kuulemma liian rauhallinen enkä stressaa mistään, joten jotkut ovat päätelleet, että olen varmasti lääkityksellä. Yksi työkaveri kertoi tämän minulle. Sanoin hänelle, ettei asia todellakaan pidä paikkaansa, mutta en kommentoinut asiaa kenellekään muulle. Ajattelin vain, että juorutkoot jos haluavat. Olen edelleen samassa työpaikassa eikä hajuakaan mitä minusta vielä ajattelevat. Kaikki uudet työkaverit kyllä pitävät minusta kovasti. 

Minä tein työtä työnantajalle, jolla kävi myös kotihoidon väkeä. Työnantajani sanoi puhuneensa minusta jonkun hoitajan kanssa, joka kuulemma tiesi minut, ja joka sanoi tietävänsä minusta asioita. Sanoin työnantajalle suoraan, että minun yksityisasiani eivät kuulu kenellekään, eivät sinulle työnantajana ja kaikkein vähiten jollekin kotihoidon pahanpuhujalle. Loppui siihen. Ei ainakaan minulle maininnut enää koskaan sen jälkeen puhuneensa asioistani ko. hoitajan kanssa.

Meidän työpaikassa on kaksi pahaa juoruilijaa. Joudun kummankin kanssa tekemää läheisesti töitä ja pitävät jollain tasolla muakin omassa piirissään, vaikka mä en lähde jouruiluun yms. mukaan. Pidän oman pääni ja mielipiteeni sanon suht napakastikin. Stten toisinaan huomaan, että jahas se on mun vuoro olla supinan kohde. Ne vielä silleen päät yhdessä supisee ja tuijottaa urhiaan.. No, mä osaan ottaa sisään ulos tällä hetkellä, en tiedä kuinka kauan haluan.

Meillä on kaksi esimiestä, joista korkeempi on noiden kummankin ystävä ja se alempi esimies sitten taas noiden kahden (kolmen) hampaissa jatkuvasti. Pahiten työpaikkakiusattu. Mä olen muutaman kerran siihenkin puuttunut, että olettekos huomanneet, että tulette kiusanneeksi tätä puhuessanne noin...Ja sitten kumpikin säksättää vastaan, että semiesimies kiusaa heitä. Ei se ole kiusaamista, jos hoputtaa takaisin työntekoon venyviltä kahvitauoilta jne.

esimiehillä on toisinaan kismaa keskenään, mutta 90% ne johtuu noista kahdesta kiusanhengestä. Puhuu toiselle toista ja toiselle toista. Esimiehet ovat syyllistyneet tämän takia jopa vaitiolovelvollisuuden rikkomiseen muutamia kertoja esim puhuvat ihan yleisesti sairauslomista ja kestoista ja syistä. Yleensä heitä on provosoitu ja sitten tappelevat keskenään ja ovet paukkuu ja kaikki jutut julki huudettuna!

Eli siis juoruilun lisäksi ovat kovia myrkynkeittäjiä ja jostain syystä tätä ei muut näe. Heille ollaan hyvinkin miellnkielin.. vai onko se sitten miellyttämistä, ettei joutuisi juorujen kohteeksi.. 

Hirveän tilanteista tekee vielä se, että kummankin rouvan lapset ovat pahasti koulukiusattuja olleet. Joten sen takia eivät kuulemma voisi ikinä kuvitellakaan, että kiusaisivat ketään tietoisesti nyt ainkaan. 

Tää tilanne on aivan absurdi. Kenen kanssa tuolla voi aiheesta puhua, kun esimiehet on riidoissa keskenään ja toinen pitää kiusaajien selustaa.. Meillä on kaikkiaan 12 ihmistä töissä ja toisinaan puolet sairaslomalla masennuksen takia! Miksi masentuvat? - työilmapiiri sairastuttaa.

Meillä on asiakkaat vähentynyt viimeisen parin vuoden aikana reilusti. Asiakastyytyväisyyskyselyyn vastauksia tuli ja suurin osa mainitsi tulehtuneen työilmapiirin ja toisen juoruilijoista. Kukaan ei vieläkään tee mitään! Esimies tuumas, että ei voi pitää paikkansa, eihän nyt yhden ihmisen takia ihmiset jätä tulematta.

Pahoittelut pituudesta, mutta kerrankin pääsin avautumaan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin vuosi sitten työpaikkaa ja olen ollut aivan ihmeissäni, miten nykyisessä on meno pahempaa kuin yläasteella. Valtaosa työkavereista on onneksi aikuisia ja mukavia, mutta loput ihan kamalia selän takana haukkujia ja juoruilijoita. Tuntuu, että kaikki sanomani ja tekemäni kääntyy heidän suussaan ihan nurinkurin. 

Tiedän, että jotkut vain ovat sellaisia ja heidät kuuluu jättää omaan arvoonsa. Mutta silti on pari viimeistä kuukautta ollut aika raskaita, kun huomaan kotona miettiväni näitä ihmisiä ja heidän puheitaan. Olo helpottaa aina kun asiasta puhuu jonkun fiksun työkaverin kanssa, mutta sitten kuuluu taas jotakin uutta selän takana jauhamista. Syö jaksamista oikeastaan vielä enemmän vapaalla kuin töissä. 

Eli juoruakat jauhaa sinusta ja sinä jauhat  juoruakoista. Pata kattilaa soimaa.

Meillä on enemmän juoru-ukkoja. En kyllä heitä oikein kestäkään, yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Minulla oli nuorena naisena kestämistä aina naisvaltaisilla työpaikoilla akkojen kateellista rätkytystä, itse olivat pyyleviä ja minä missin näköinen, olin heidän hampaissa joka hetki ja yksi akka asui meidän yläpuolella kuin minä ja aviomieheni ja kertoi sitten aamulla, että taas se sai viime yönä.

Miesten paikka ei ole toimistossa. 

Toimistot, joissa on miehiä on niitä toksisimpia työpaikkoja ilmapiiriltään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuorena naisena kestämistä aina naisvaltaisilla työpaikoilla akkojen kateellista rätkytystä, itse olivat pyyleviä ja minä missin näköinen, olin heidän hampaissa joka hetki ja yksi akka asui meidän yläpuolella kuin minä ja aviomieheni ja kertoi sitten aamulla, että taas se sai viime yönä.

Ei. Olet vain k.sipää, joka kuvittelee liikaa itsestään.