Ikää 39v ja elämä ohi,mitä nyt? Mitä te muut nelikymppiset teette ja harrastatte

Oletteko jo tänään ottaneet siemenet sisään?

Vierailija kirjoitti: Oletteko jo tänään ottaneet siemenet sisään?

Kyllä. Söin lounaalla salaattia, jossa oli kurpitsansiemeniä. 

Kokeile paritanssia esim. Salsa, bachata ja/kizomba. Ihania tansseja ovat ja piristävät. Kaiken ikäisiä käy noissa eli oman ikäisiäkin varmasti löytyy. Et tarvitse tansseihin edes omaa paria.

Vierailija kirjoitti:

Ai, mä olen melkein 10 v vanhempi, eikä mun elämä mitenkään ohi ole.

Mä oon 54 nainen ja viiskybäsenä ne parhaat vuodet vasta alkoi 🎉

Vierailija kirjoitti: Oletteko jo tänään ottaneet siemenet sisään?

Ei tarvitse alentua tollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 50 vuotta harrastanut pokuleerausta. Se on hauska ja mielenkiintoinen harrastus, koska siinä saa paljon kavereita, ainakin silloin kun rahaa on.

En löytänyt kuuklestakaan.

Vierailija kirjoitti:

Juon kaliaa ja katon pornoo.

Sairasta touhua ja paskannat samalla. Hyi!

Vierailija kirjoitti: Oletteko jo tänään ottaneet siemenet sisään?

En vielä. ;)

M50

Vierailija kirjoitti:

Olet AP selvästi astunut keski-iän portista sisään tervetuloa kerhoon.

Hyi, tää on hirveää, täti iässä ja arvoton. Tekisi mieli narun jatkoksi

Ap

Hohhoijaa.

Kaipa jokainen harrastaa ja tekee sitä mitä itse haluaa. 

Kannattaa enneminkin suunnata ajatuksia siihen, mikä on mahdollista kuin surkutella jonkun mahdottoman perään - tyytyväisyys on parempaa kuin jatkuva superin tavoittelu. Tai mitä nyt tarkoitatkaan elämän loppumisella jo 39-vuotiaana ja sillä, että hehku on poissa?

Itse olen 54-vuotias ja elämä on jotenkin rennompaa kuin koskaan aikaisemmin. Toki me ihmiset olemme erilaisia toiveissamme ja luonteidemmekin puolesta.

Nuori vielä. Sullahan on vielä 28 vuotta eläkkeelle. Töitä vaan. Mietit sitten uudelleen 2050 noita harrastus- ym. asioita.

Nythän tämä oma elämä taas alkaa kun lapset ovat teini-iässä ja omaa aikaa jää enemmän. Minulla oli tuollainen tässäkö tää elämä nyt on- tunne kolmekymppisenä kun lapset oli pieniä ja tuntui että elämä oli vain suorittamista ja selviytymistä päivästä toiseen. Nyt nelikymppisenä olen opiskellut työn ohessa ja miettinyt mitä haluan tehdä isona. Jää myös enemmän aikaa omille liikuntaharrastuksille ja on aikaa nähdä ystäviä. Samalla olen kyllä huomannut, että miehen kanssa ei ole enää kauheasti muuta yhteistä kun lapset ja asuntolaina.. En yhtään ihmettele että tässä iässä erotaan niin usein.

N44

Lapset on isoja ja osa jo muuttanut opiskelemaan. Harrastuksia muutamana päivänä viikossa, liikuntaa lähes joka päivä, miehen kanssa ulkoilua, pitempiä metsäretkiä, elokuvia, ravintoloita jne. Toki normaalia arkea töineen enimmäkseen mutta ei elämä ole loppunut, juuri nyt alkaa olla taas aikaa itselle. Parisuhteelle on aina yritetty löytää edes vähän aikaa eli se puoli kunnossa.

Nythän se elämä vasta alkaa.

No opiskelu ei kiinnosta. Työ riittää stressiksi.

Liikunnasta en pidä. Kirjat ok, samoin baarit viikonloppuna. Sielläkin vaan häviää 20v naisille nii koitan vähentää

Ap

Valita vasta sitten kun olet yli 80 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, niin ei ole tekemisen puutetta. Keksisin kyllä tekemistä muutenkin. Olen itseohjautuva ihminen. Aina voi lähteä lenkille, kuntosalille, uimahalliin, teatteriin, konserttiin, kutsua sukulaisia ja ystäviä kylään, siivota, laittaa ruokaa, matkustella, musisoida, opiskella kieliä, lukea kirjoja ja lehtiä, tehdä käsitöitä, remontoida, sisustaa, saunoa jne 

Sama juttu. Rikasta on arki.

Samoja asioita kuin kaksi-kolmikymmpisenä. Samat liikuntaharrastukset, toki välillä voi kokeilla jotain uutta. Ystävien kanssa vietetään "tyttöjen iltoja", toisinaan pariskuntapäivällisiä ja mokkiviikonloppuja. Satunnaisesti kulttuuria tai urheilutapahtumia. 

Isoin ero on varmaan siinä, että lasten harrastukset vievät enemmän aikaa. Tämä vaihe kestää max. 10 vuotta ja hauskaahan se on päästä seuraamaan nuorten elämää. 

Minusta on myös ihanaa vaan olla kotona rauhassa. Viikonloppuaamujen rauha on luksusta. 

Jaahas, klassisen neljänkympin kriisin alkuvaiheet siis. Joko olet kieltäymysvaiheessa, vai vasta havahtunut että ns. nuoruus on ohi? Kieltäymysvaihe on se "vielä minä jaksan bailata, ja vanhat on tylsiä" - vaihe, jota seuraa kuitenkin aika pian, yleensä parin vuoden sisällä se vaihe, kun tajuaa että ei jaksakaan bailata. Sitä sitten puolustellaan jonkin aikaa sillä, että baareissa istuminen on lapsellisten juoppojen hommaa, itse keskityn tervehenkisyyteen, bailaus hyi, pois se minusta. Tätä muutoksen puolusteluvaihetta kestää jonkun aikaa, riippuu henkilön itsetuntemuksesta. Sitten alkaa tasaantua, ja tulee se ihmeellinen valaistuminen, että "oho, ei olekaan pakko valita mitään puolia, voin tehdä mitä vain fiiliksen ja jaksamisen mukaan".