Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun tuntuu että on kemiaa ihmisen kanssa ja että hän on ihastunut. Voiko intuitioon luottaa?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ottaisi mitään puheeksi työpaikalla tai pyytäisi treffeille. Jos olisin sinkku, osoittaisin ihastuneen oloiselle sinkkumiehelle tunteitani ja odottaisin hänen tekevän aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole tosissaan. Esimiesten kanssa ei kannata valta-asetelman epätasapainon takia lähteä mihinkään flirttailuun.
Käytännössä siis odotat miehen tekevän sen, mitä itse et uskalla tehdä, ja perustelet asian sillä, että jos olisi ihastunut, tekisi aloitteen. Samaa voidaan perustellusti vaatia sinulta: jos olisit ihastunut, tekisit aloitteen. Mies yleensä jättää aloitteen tekemättä, koska ei voi olla varma, tunteeko toinen samoin. Toisin sanoen, tuo sinun ehdottamasi johtaa vain umpisolmuun.
Mies yleensä pakotetaan tekemään aloite, koska muuten ei tapahdu mitään.
Ja tuo "osoittaisin tunteitani" on p
Mielestäni on eri asia tehdä tai jättää jotakin tekemättä pelon takia tai toisaalta periaatteen takia. Minä en ole jättänyt tekemättä aloitteita pelon ja uskalluksen puutteen takia, vaan periaatteesta. Eli siksi että minulle on tärkeää, että mies tekee aloitteen. Eikä kuka tahansa mies, vaan se yksi, josta olin oikeasti kiinnostunut ja jonka tiesin ajattelevan asioista aika samalla tavalla kuin minäkin, eli oli yhteistä henkistä aaltopituutta. Jos hän ei olisi tehnyt aloitetta, olisin jättänyt asian siihen. Hänen ympärillään pyöri monta muutakin naista, joista osa oli jo tehnyt hänelle aloitteen. Eikä siinä mitään, he toimivat asiassa niinkuin kokivat itse oikeaksi ja saivat asiaan selvyyden.
Mielestäni on tärkeää, että ihminen toimii omien arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti. Siinä mielessä on tosi ikävää, jos mies kokee olevansa pakotettu tekemään aloitteen. Eli hän ei ole siihen silloin henkisesti valmis ja terveellä tavalla ylpeä omasta rehtiydestään. Hyvä kun otit asian esille. Noin voimakkaassa sisäisessä ristiriidassa ja vastenmielisyydessä tehty pakonomainen aloitteenteko voi hyvinkin mennä pieleen.
Kieltämättä ihastuksen osoittaminen oli vaikeaa kun mielessä myllersi niin paljon. Oleminen meni välillä todella vaivautuneeksi. Kaikki molemminpuolinen henkinen paine purkautui sillä hetkellä kun mies pyysi treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on myös usein kuviteltu olevan ihastunut, koska olen kova puhumaan ja vitsailemaan. Silti olen myös ujo. Jotenkin tuo yhdistelmä sekoittaa ihmisten tulkinnat. Olen itse siis nainen ja juttelen siis samalla tavalla sekä miehille että naisille ja on tullut vastaan sekä miehiä että naisia, jotka on luulleet mun ihastuneen heihin. Oikeasti mun ihastumisen tunnistaa siitä, että ihastuksen kohteelle en uskalla mitään vitsejä heittää enkä edes jutella.
Ja silti oletetaan, että tämä (ujous, saamattomuus ihastusta kohtaan jne) pätee vain ja ainoastaan naisiin.
Ensinnäkin, useimmat miehet (ja aika iso osa naisista) kokee ujon miehen pelkurina tai saamattomana vätyksenä; toisin sanoen, mitään mahdollisuutta ei edes ole (varsinkin, kun naiset pääsääntöisesti eivät tee mitään aloitteita)
Toiseksi, oikeasti empaattinen ja ystävällinen mies mieluummin jättää iskuyrityksen tekemättä joko siksi, että se voisi olla sopimatonta tai siksi, että ajattelee, että on tulkinnut tilanteen väärin, eikä nainen oikeasti olekaan kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen kuviteltu tai todellinen kemiatapaus työpaikalla - parin viikon päästä on pikkujoulut ja luulen, että siellä kyllä selviää, onko tunne molemminpuoleinen. Kyllä yllättyisin jos ei ole, sillä se on juuri sellaista sanatonta tiivistä tunnelmaa, yhteinen salaisuus vaikkei mitään siitä olla puhuttukaan. Raportoin sitten kuinka kävi 😊
Entä jos jätän...anteeksi hän jättää pikkujoulut väliin?
Yleensä siinä on jotakin, ainakin oman kokemuksen perusteella. MUTTA kuten nykyisen tapailukumppanin kanssa, vaikka olisi ihastusta ja ties mitä, toinen ei välttämättä halua jostain syystä sun kanssa yhtään mitään. Ei olla varattuja eikä isompia esteitä ole. Tai ehkä just haluaa tapailla mutta se ei nyt itselle riitä pidemmän päälle.
Pidän tän mielessä jatkossa ja suhtaudun varauksella kemiaan ja ihastuksen tunteeseen, molemminpuoliseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ihastuvat vain toisesta ihmisiltä irtisaataviin hyötyihin ja etuihin eikä ihmisellä itsellään ole merkitystä. Miehet ihastuvat naiseen ihmisenä kun miehet tietävät että ei saa naisesta hyötyjä ja etuja itselleen.
Tämän tulisi monen naisen tajuta.Fiksut sen tajuavatkin. Hyötyavioliitot kuuluvat kehitysmaihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai elämänsä voi niinkin elää että ei koskaan uskalla heittäytyä ja oikeasti rakastua koska pelkää jotain. Tietyllä tavalla kipu on rakkauden hinta. Ennemmin tai myöhemmin rakkaus satuttaa. Vaikka suhde kestäisi hautaan saakka, se vasta satuttaakin kun sitä toista ei enää ole. Se on pakko hyväksyä jos haluaa rakastaa.
Tämä on mielestäni viisaasti sanottu ja ainoa oikea tapa. Enkä tarkoita että pitäisi rakkauden huuman perässä hyppiä kukasta kukkaan tai rikkoa parisuhteita. Mutta jos molemmat ovat vapaita ja aidosti pitää toisesta, niin kannattaa ottaa riski.
Se tunne antaa enemmän kuin ottaa, siinäkin tapauksessa että sydän särkyy. Elämän voi elää rakastamatta, mutta sanoisin että se ei tuntuisi siltä että olisi elossa. Mieluummin rakastan ja menetän kuin että en koskaan rakastaisi. Ajan myötä kipu vähenee, mutta muistot niis
Omista kokemuksistani johtuen en varmaankaan edes tunnistaisi rakkautta, jos sellaista kokisin tai näkisin.
Silloin jäljelle jääkin vain se tuska ja kipu.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ottaisi mitään puheeksi työpaikalla tai pyytäisi treffeille. Jos olisin sinkku, osoittaisin ihastuneen oloiselle sinkkumiehelle tunteitani ja odottaisin hänen tekevän aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole tosissaan. Esimiesten kanssa ei kannata valta-asetelman epätasapainon takia lähteä mihinkään flirttailuun.
Miksi kukaan olisi tosissaan pelkän ihastumisen takia? Itse olisin tosissani vasta hitaan ja pitkän tutustumisen jälkeen, jolloin minulla olisi parempi kuva toisen luonteesta ja siitä, että voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä oma tunne ei taida riittää.
Se ihastiuminen pitää myös näkyä jotenkin, jossakin.
Ja kaikissa tapauksissa, kukaan ihastunut mies, puhumattakaan rakastuneesta miehestä, ei kykene pitämään sitä mitenkään täysin salassa.
Never!
Miehet ovat valmiimpia ja rohkeampia lähestymään ihastustaan, kuin naiset. Vaikkakin miehet ovat myös epävarmoja tilanteessa.
Miehet ovat tottuneempia tekemään aloitteita, kun ihastus on voimakasta, silläkin uhalla, että tulee henkisesti turpiin, eli saa pakit.
Unohdit mainita, että ahditelija miehet tekevät tätä. Hyvät miehet eivät. Hyvä mies osaa odottaa, että nainen näyttää tunteensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen kuviteltu tai todellinen kemiatapaus työpaikalla - parin viikon päästä on pikkujoulut ja luulen, että siellä kyllä selviää, onko tunne molemminpuoleinen. Kyllä yllättyisin jos ei ole, sillä se on juuri sellaista sanatonta tiivistä tunnelmaa, yhteinen salaisuus vaikkei mitään siitä olla puhuttukaan. Raportoin sitten kuinka kävi 😊
Entä jos jätän...anteeksi hän jättää pikkujoulut väliin?
Se olisi kyllä todella iso pettymys - olen ladannut aika paljon odotuksia tuohon iltaan ja siihen, että vihdoin voitaisiin jutella hieman vapautuneemmin. Tiedän siis että hän on tulossa (ellei nyt sitten vaikka sairastu), sillä ollaan yhdessä odotettu noita juhlia jo muutama kuukausi 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Tutustuin mieheeni harrastusyhteisössä. Itse asiassa menin aika lukkoon siinä vaiheessa kun aloin tuntea jotakin välillämme ihan jo asian vakavuuden takia. En meinannut keksiä mitään sanottavaa. Lisäksi ympärillä oli paljon tuttuja ihmisiä, joiden en halunnut huomaavan mitään. Tällainen huomio siis, että mielestäni lukkoon meneminen ja vakavaksi muuttuminen on ihan normaalia silloin kun tuntuu siltä, että tässä on nyt tosi kyseessä ja ympärillä pyörii koko ajan tuttuja ihmisiä tarkkailemassa tilannetta.
Noin muuten, jos en olisi vakavan ihastumisen suhteen lukkoon menevää tyyppiä, hymyilisin, olisin ystävällinen ja lämmin, juttelisin ja keskustelisinkin mielelläni enemmän kuin yleensä keskustelen miesten kanssa. En siis yleensä keskustele syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita miesten kanssa, koska siinä tutustuu ihmiseen niin läheisesti, että oman kokemukseni mukaan siinä voi helposti molemmat ihastua toisiinsa.
Eli käyttäytymisen kaikella tavalla ihastuneesti, säteilisin, ujostelisin ja innostuisin välillä höpöttämään liikaa jonkun kaverini kanssa ihastukseni kohteen lähellä. Tällaista kaikkea tuli koettua nuorena. En tekisi kuitenkaan mitään aloitteita. Minulle on tärkeää, että mies osoittaa kiinnostuksensa tekemällä aloitteen. Olen aina suhtautunut kunnioittavasti kaikkiin saamiini aloitteisiin. Arvostan sellaista suoruutta ja rohkeutta. Toivon, että itsekin ajattelet niin, että aloitteen tekemisessä ei ole mitään väärää, vaan voit olla hyvällä tavalla ylpeä itsestäsi. Jos joku suhtautuu ikävästi aloitteen fiksua aloitteen tekijää kohtaa, niin vika ei ole silloin aloitteen tekijässä.
Omalla kohdalla reaktiot ovat olleet lähinnä luokkaa "kuinka tuo kehtaa mulle edes puhua", joten enää ei aloitteita tule edes tehtyä. Pikkuhiljaa totutella loppuelämään yksin. Jää ainakin lyhyeksi se loppuelämä - tunnetusti onnellisessa suhteessa elääkin kauemmin.
Ns. vaisto voi kyllä joskus osua oikeaan, mutta yleensä ei.
Minulla on ystävä, joka on täynnä näitä mustatuntuu-juttujaan ja yhdessä vaiheessa sain jo todella tarpeekseni hänen vääristä luuloistaan oman elämäni suhteen.
On myös ollut muutama tyyppi, jolla on ollut tunteita minua kohtaan, vaikka minulla ei ole ollut mitään kiinnostusta heitä kohtaan. Hekin ovat näitä mutu-ihmisiä, jotka luottivat omiin tuntemuksiinsa. Täysin oma vika siis, että saivat siipeensä.
Se on ihan hirveää olla sellaisen ihmisen kohteena, joka luulottelee erilaisia asioita omien tunteittensa perusteella. Minua ihan ällöttää jo tällaiset, niin paljon heitä tuntuu olevan keskuudessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on eri asia tehdä tai jättää jotakin tekemättä pelon takia tai toisaalta periaatteen takia. Minä en ole jättänyt tekemättä aloitteita pelon ja uskalluksen puutteen takia, vaan periaatteesta. Eli siksi että minulle on tärkeää, että mies tekee aloitteen. Eikä kuka tahansa mies, vaan se yksi, josta olin oikeasti kiinnostunut ja jonka tiesin ajattelevan asioista aika samalla tavalla kuin minäkin, eli oli yhteistä henkistä aaltopituutta. Jos hän ei olisi tehnyt aloitetta, olisin jättänyt asian siihen. Hänen ympärillään pyöri monta muutakin naista, joista osa oli jo tehnyt hänelle aloitteen. Eikä siinä mitään, he toimivat asiassa niinkuin kokivat itse oikeaksi ja saivat asiaan selvyyden.
Mielestäni on tärkeää, että ihminen toimii omien arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti. Siinä mielessä on tosi ikävää, jos mies kokee olevansa pakotettu tekemään aloitteen. Eli hän ei ole siihen silloin henkisesti valmis ja terveellä tavalla ylpeä omasta rehtiydestään. Hyvä kun otit asian esille. Noin voimakkaassa sisäisessä ristiriidassa ja vastenmielisyydessä tehty pakonomainen aloitteenteko voi hyvinkin mennä pieleen.
Kieltämättä ihastuksen osoittaminen oli vaikeaa kun mielessä myllersi niin paljon. Oleminen meni välillä todella vaivautuneeksi. Kaikki molemminpuolinen henkinen paine purkautui sillä hetkellä kun mies pyysi treffeille.
Okei. Kiitos kattavasta ja asiallisesta vastauksesta. Joltain muulta olisi tullut pelkkä ala-arvoinen hyökkäys.
Ja olen samaa mieltä arvoista. Liian moni joustaa arvoistaan saadakseen haluamansa. Niin työssä, kuin ihmissuhteissakin. Muista kuitenkin se, että eivät kaikki miehetkään ole samasta puusta veistettyjä - yhteiskunta (niin miehet kuin naiset) kun ei oikein siedä erilaisuutta, niin sanotusti. Liian massasta poikkeava käytös (oli se sitten millaista käytöstä tahansa) koetaan uhkaavaksi. Ihan vaan siksi, että se on massasta poikkeavaa. Tuollaisessa tilanteessa useimmat automaattisesti vetäytyvät miehen ja naisen ns perinteisiin rooleihin, eivätkä edes harkitse muuta mahdollisuutta. Ehkä se on joku jäänne kivikaudelta syvällä autonomisessa hermostossa, joka sitten aktivoituu. Fakta kuitenkin on, että varsinkin Suomen kaltaisessa maassa nuo lajin selviytymisen kannalta aikoinaan oleelliset vaistot (tuo pelkoreaktio poikkeavasta yksilöstä tai käytöksestä on juuri sellainen) eivät enää palvele tarkoitustaan. Ei tarvitse enää juosta sapelihammastiikereitä karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen kuviteltu tai todellinen kemiatapaus työpaikalla - parin viikon päästä on pikkujoulut ja luulen, että siellä kyllä selviää, onko tunne molemminpuoleinen. Kyllä yllättyisin jos ei ole, sillä se on juuri sellaista sanatonta tiivistä tunnelmaa, yhteinen salaisuus vaikkei mitään siitä olla puhuttukaan. Raportoin sitten kuinka kävi 😊
Entä jos jätän...anteeksi hän jättää pikkujoulut väliin?
Se olisi kyllä todella iso pettymys - olen ladannut aika paljon odotuksia tuohon iltaan ja siihen, että vihdoin voitaisiin jutella hieman vapautuneemmin. Tiedän siis että hän on tulossa (ellei nyt sitten vaikka sairastu), sillä ollaan yhdessä odotettu noita juhlia jo muutama kuukausi 😄
Lykkyä tykö ja toivottavasti osoittautuu jättipotiksi.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi luottaa, tietenkään. On toki paljon ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä muiden ajatukset ja tunteet luonnostaan - toisin sanoen uskovat lukevansa toisten ajatuksia. Tässä aiheessa tuskin enemmän kuin missään muussa ihminen haluaa uskoa, että tuntee toisen ajatukset.
Minullakin olis ainakin muutama Mr. Oikea tässä kaupungissa, jos oisin uskonut näiden miesten tunteilut minua kohtaan.
Ja katsokaapa joskus Bachelor/Bachelorette-sarjaa. Siellä on aina tusina tosi vakavasti siitä poikamiehestä/poikamiestytöstä kiinnostunutta, mutta niin vaan ne kaikki suhteet lopulta kariutuu. Aviopareja on tullut tosi vähän.
Kyllä saa olla pönttö, jos ei sitä kemiaa huomaa. Muutkin sen huomaa.
No tuo periaate kuulostaa kylläkin juuri keinolta olla laittamatta itseään likoon jonka pohjana toimii pelko.
Kaksi kertaa olen naisena aloitteen tehnyt ja onneksi olen tehnyt. Muuten olisi jäänyt tutustumatta kahteen hienoon ihmiseen. Mutta minua kiinnostaakin enemmän rauhalliset ja hiljaiset ihmiset, kuin parrasvaloissa patsastelevat pelimiehet, jotka jakaa aloitteitaan joka toiselle naiselle.
Toki täytyy toisen jollain tavalla kiinnostustaan osoittaa, ei aloitetta kukaan aivan puskista tee.
Tämä on vuosi 2023. Naisen ei tarvitse olla enää perässä vedettävä ja suhteesta voi tulla hyvä tekee sen ensimmäisen siirron kumpi hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
No tuo periaate kuulostaa kylläkin juuri keinolta olla laittamatta itseään likoon jonka pohjana toimii pelko.
Omaa egoa sillä pönkitetään. Itsevarman ihmisen ei tarvitse. Hän elää, tekee aloitteita ja hänelle sataa aloitteita. Kun molemmat tuntee, ei siinä jäädä pohtimaan kuka tämän leikin aloitti vaan annetaan mennä.
Alue: Aihe vapaa
Minkä muuten lasket iskuyritykseksi? Ihan uteliaisuudesta kysyn