Kun tuntuu että on kemiaa ihmisen kanssa ja että hän on ihastunut. Voiko intuitioon luottaa?

Tällaisia ihastuneesti flirttailevia miehiä on ollut työurani aikana useampia. Se ei ole koskaan tarkoittanut mitään eli kukaan ei ole koskaan ottanut asiaa puheeksi. Jotkut miehet vain näyttävät pitävän flirttailun tuomasta jännitteestä. Näihin ei pidä mielestäni liikaa uskoa.

Onhan se toki aika häiritsevää, että toinen osapuoli käyttäytyy niin, että saa vastapuolessa aikaan ihastumista. Tietynlaista vallankäyttöä siis. Flirttailun ja huomion kohteena oleminen tuntuu toisaalta imartelevalta ja ihanalta, mutta toisaalta levottomalta, ehdolliselta ja epävakaalta. Tulepa yhdenkinkin kerran kalpeana, meikkaamattomana ja kipeän näköisenä töihin, niin flirttailijan kiinnostus sammuu. Ei tunnu kivalta sekään kun aikaisemmin ylen ystävällisesti, huomioivasti ja ihastuneesti käyttäytynyt mies muuttuukin yhtäkkiä syystä tai toisesta viileäksi ja tylyksi. Mieluummin olisin itse ollut töissä rauhassa ilman tällaista aaltoilua. Onneksi se on jo ikäni ja etätöiden takia mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Jos sopiva tilanne tulisi, niin uskaltaisinko kysyä suoraan että tunteeko toinen myös sen jännitteen meidän välillä? Vai onko parempi olla puhumatta tuollaisista, pitää vielä hulluna? 

En kysyisi tuollaista.

 

Jos olette molemmat sinkkuja, voit pyytää toista treffeille ja jos hän on kiinnostunut niin hän lähtee. Sitten kun olette tutustuneet paremmin, voit kertoa että pidät hänestä.

Jos toinen tai molemmat ovat varattuja, sillä ei ole merkitystä onko tunne molemminpuolinen vai ei. Jos siis lähdetään oletuksesta, että et halua pettää tai rikkoa kenenkään parisuhdetta. Voit teoillasi osoittaa, että pidät hänestä, mutta asian ilmaiseminen sanallisesti on todennäköisesti kiusallista ja voi etäännyttää teidät toisistanne.

Jos olette työkavereita, asia on kimurantimpi. En lähtisi kevyin perustein tuollaista kysymään, vaan pitäisi olla aika varma jo ennen asiasta keskustelemista että tunne on molemminpuolinen. Muutoin se voisi vaikuttaa ammatillisiin asioihin. Tässäkin tapauksessa pyrkisin tutustumaan ensin työkavereina mahdollisimman pitkälle ennen minkäänlaista peliliikettä. Ja se peliliike olisi treffeille pyytäminen, josta toinen kyllä tajuaa että tunnet jotain tuonsuuntaista. Samalla sillä toisella on mahdollisuus kieltäytyä ja sanoa, että pitää sinusta vain ystävänä tai vain työkaverina.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai elämänsä voi niinkin elää että ei koskaan uskalla heittäytyä ja oikeasti rakastua koska pelkää jotain. Tietyllä tavalla kipu on rakkauden hinta. Ennemmin tai myöhemmin rakkaus satuttaa. Vaikka suhde kestäisi hautaan saakka, se vasta satuttaakin kun sitä toista ei enää ole. Se on pakko hyväksyä jos haluaa rakastaa. 

Tämä on mielestäni viisaasti sanottu ja ainoa oikea tapa. Enkä tarkoita että pitäisi rakkauden huuman perässä hyppiä kukasta kukkaan tai rikkoa parisuhteita. Mutta jos molemmat ovat vapaita ja aidosti pitää toisesta, niin kannattaa ottaa riski.

 

Se tunne antaa enemmän kuin ottaa, siinäkin tapauksessa että sydän särkyy. Elämän voi elää rakastamatta, mutta sanoisin että se ei tuntuisi siltä että olisi elossa. Mieluummin rakastan ja menetän kuin että en koskaan rakastaisi. Ajan myötä kipu vähenee, mutta muistot niistä hyvistä hetkistä lämmittävät aina.

Intuitioon voi luottaa, mut hankalampaa on se, että suurinosa ei erota intuitiota toiveistaan tai peloistaan ja sillon ei tiedä mihin luottaa. Paha sanoa onko esim sun tilanteessa kertooko sun intuitio siitä, että tää toinen tuntee samoin sua kohtaan ja pelot laittaa kyseenalaistamaan sen vai onko se toive ja sun intuitio kertoo siellä toisin tai että jotain mättää. 

En missään tapauksessa ottaisi mitään puheeksi työpaikalla tai pyytäisi treffeille. Jos olisin sinkku, osoittaisin ihastuneen oloiselle sinkkumiehelle tunteitani ja odottaisin hänen tekevän aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole tosissaan. Esimiesten kanssa ei kannata valta-asetelman epätasapainon takia lähteä mihinkään flirttailuun. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ihastuneesti flirttailevia miehiä on ollut työurani aikana useampia. Se ei ole koskaan tarkoittanut mitään eli kukaan ei ole koskaan ottanut asiaa puheeksi. Jotkut miehet vain näyttävät pitävän flirttailun tuomasta jännitteestä. Näihin ei pidä mielestäni liikaa uskoa.

Onhan se toki aika häiritsevää, että toinen osapuoli käyttäytyy niin, että saa vastapuolessa aikaan ihastumista. Tietynlaista vallankäyttöä siis. Flirttailun ja huomion kohteena oleminen tuntuu toisaalta imartelevalta ja ihanalta, mutta toisaalta levottomalta, ehdolliselta ja epävakaalta. Tulepa yhdenkinkin kerran kalpeana, meikkaamattomana ja kipeän näköisenä töihin, niin flirttailijan kiinnostus sammuu. Ei tunnu kivalta sekään kun aikaisemmin ylen ystävällisesti, huomioivasti ja ihastuneesti käyttäytynyt mies muuttuukin yhtäkkiä syystä tai toisesta viileäksi ja tylyksi. Mieluummin olisin itse ollut töissä rauhassa ilman tällaista aaltoilua. Onneksi se on

Näissä kannattaa miettiä sitä, miten mies yleisesti ottaen käyttäytyy ja miten käyttäytyy muiden kanssa. Jotkut ovat luonteeltaan flirttejä.

 

Jos flirttailee kaikille ja on samalla tavalla ystävällinen kaikille, niin se ei viittaa ihastukseen. Jos taas mies flirttailee vain sinulle ja on sinulle korostuneen ystävällinen ja avulias, todennäköisesti on ihastunut. Jos käyttäytyy sinun kanssasi samoin kuin muiden kanssa, tuskin on ihastunut. Jos käytös muuttuu sinun kanssasi, saattaa olla ihastunut.

Ja jos kiinnostus sammuu, jos tulee meikkaamattomana töihin, niin ei ole ihastunut. Aidosti ihastuneen kiinnostusta tuollainen vain kasvattaa, että näkee ihastuksensa kohteesta uusia puolia.

Nuorille viehättäville naisille tiedoksi, että on täysin mahdollista, että työpaikoilla tulet kohtaamaan monia sinuun ihastuneita miehiä. Varsinkin, jos olet empaattinen, suloinen, herkkä, huumorintajuinen tms ja vähän ulkopuolinen työyhteisössä. 

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa ottaisi mitään puheeksi työpaikalla tai pyytäisi treffeille. Jos olisin sinkku, osoittaisin ihastuneen oloiselle sinkkumiehelle tunteitani ja odottaisin hänen tekevän aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole tosissaan. Esimiesten kanssa ei kannata valta-asetelman epätasapainon takia lähteä mihinkään flirttailuun. 

Miten osoittaisit ihastuneen oloiselle työkaverille tunteitasi? Tämä on kai se haaste.

 

Me miehet olemme keskimäärin huonoja tulkitsemaan hienovaraisia vihjauksia. Toiset tulkitsevat normaalin kohteliaisuuden kiinnostuksen osoituksensi ja toiset taas pitävät puhtaan kaverillisena eleenä, vaikka suunnilleen istuisit syliin ja roikkuisit kaulassa.

Sellaistakin olen kokenut useamman kerran, että joku ihastuneen oloinen mies pyrkii kahdenkeskiseen kontaktiin ja keskusteluihin ja huomioi positiivisesti muidenkin nähden, mutta ei käyttäydy muita kohtaan samoin. Eli mies ikäänkuin pakottaa minut ystäväkseen ja ihastumisen ja flirttailun kohteeksi. Mielestäni tuo eristää naista muusta työyhteisöstä ja muiden naisten seurasta. Se satuttaa siksi, että se lisää ulkopuolisuuden kokemusta. Tunnistaako joku muu tämän saman?

Vierailija kirjoitti:

Nuorille viehättäville naisille tiedoksi, että on täysin mahdollista, että työpaikoilla tulet kohtaamaan monia sinuun ihastuneita miehiä. Varsinkin, jos olet empaattinen, suloinen, herkkä, huumorintajuinen tms ja vähän ulkopuolinen työyhteisössä. 

Eikä tarvitse olla edes kaikkea tuota. Riittää että on nuori, viehättävä ja ystävällinen, niin varmasti useampikin mies ihastuu.

Ei kannata luottaa.. todella monta kertaa käynyt tämän elämän aikana niin että joku mies on kuvitellut että olen hänestä kiinnostunut.. wrong.  Olen vaan todella sosiaalinen, ystävällinen, iloinen ja nauravainen luonne. Sen kerran kun sitten todella olen ihastunut, olen todella hiljainen häntä kohtaan mutta nämä ovat todella harvassa, en pidä romanttisessa mielessä juuri kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Nuorille viehättäville naisille tiedoksi, että on täysin mahdollista, että työpaikoilla tulet kohtaamaan monia sinuun ihastuneita miehiä. Varsinkin, jos olet empaattinen, suloinen, herkkä, huumorintajuinen tms ja vähän ulkopuolinen työyhteisössä. 

Ulkopuolinen? Miten tämä ihastumiseen liittyy?

Puhe toimii, ei arvailut ja oletukset.

olet aikuinen ja sinulla kyky kysyä ja vastata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä oma tunne ei taida riittää.

Se ihastiuminen pitää myös näkyä jotenkin, jossakin.

Ja kaikissa tapauksissa, kukaan ihastunut mies, puhumattakaan rakastuneesta miehestä, ei kykene pitämään sitä mitenkään täysin salassa.

Never!

Miehet ovat valmiimpia ja rohkeampia lähestymään ihastustaan, kuin  naiset.  Vaikkakin miehet ovat myös epävarmoja tilanteessa.

Miehet ovat tottuneempia tekemään aloitteita, kun ihastus on voimakasta,  silläkin uhalla, että tulee henkisesti turpiin, eli saa pakit.

 

Tämä on kyllä ihan hevonpaskaa. Oikeasti ihastunut ihminen, mies tai nainen, ei uskalla ollenkaan lähestyä ihastustaan. Jallittelijatyypit ovat just näitä aloitehyypiöitä.

Joo, mä ainakin jäädyn lähes täydellisesti, jos oikeasti ihastunut. Toki tota voi opetella hallitsemaan (ainakin tiettyyn pisteeseen asti), mut ei se estä aivoja menemästä oikosulkuun

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa ottaisi mitään puheeksi työpaikalla tai pyytäisi treffeille. Jos olisin sinkku, osoittaisin ihastuneen oloiselle sinkkumiehelle tunteitani ja odottaisin hänen tekevän aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole tosissaan. Esimiesten kanssa ei kannata valta-asetelman epätasapainon takia lähteä mihinkään flirttailuun. 

Käytännössä siis odotat miehen tekevän sen, mitä itse et uskalla tehdä, ja perustelet asian sillä, että jos olisi ihastunut, tekisi aloitteen. Samaa voidaan perustellusti vaatia sinulta: jos olisit ihastunut, tekisit aloitteen. Mies yleensä jättää aloitteen tekemättä, koska ei voi olla varma, tunteeko toinen samoin. Toisin sanoen, tuo sinun ehdottamasi johtaa vain umpisolmuun.

Mies yleensä pakotetaan  tekemään aloite, koska muuten ei tapahdu mitään.

Ja tuo "osoittaisin tunteitani" on puhdasta siansaksaa. Se ei tarkoita yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa ottaisi mitään puheeksi työpaikalla tai pyytäisi treffeille. Jos olisin sinkku, osoittaisin ihastuneen oloiselle sinkkumiehelle tunteitani ja odottaisin hänen tekevän aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole tosissaan. Esimiesten kanssa ei kannata valta-asetelman epätasapainon takia lähteä mihinkään flirttailuun. 

Miten osoittaisit ihastuneen oloiselle työkaverille tunteitasi? Tämä on kai se haaste.

 

Me miehet olemme keskimäärin huonoja tulkitsemaan hienovaraisia vihjauksia. Toiset tulkitsevat normaalin kohteliaisuuden kiinnostuksen osoituksensi ja toiset taas pitävät puhtaan kaverillisena eleenä, vaikka suunnilleen istuisit syliin ja roikkuisit kaulassa.

Hyvä kysymys. Tutustuin mieheeni harrastusyhteisössä. Itse asiassa menin aika lukkoon siinä vaiheessa kun aloin tuntea jotakin välillämme ihan jo asian vakavuuden takia. En meinannut keksiä mitään sanottavaa. Lisäksi ympärillä oli paljon tuttuja ihmisiä, joiden en halunnut huomaavan mitään. Tällainen huomio siis, että mielestäni lukkoon meneminen ja vakavaksi muuttuminen on ihan normaalia silloin kun tuntuu siltä, että tässä on nyt tosi kyseessä ja ympärillä pyörii koko ajan tuttuja ihmisiä tarkkailemassa tilannetta.

Noin muuten, jos en olisi vakavan ihastumisen suhteen lukkoon menevää tyyppiä, hymyilisin, olisin ystävällinen ja lämmin, juttelisin ja keskustelisinkin mielelläni enemmän kuin yleensä keskustelen miesten kanssa. En siis yleensä keskustele syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita miesten kanssa, koska siinä tutustuu ihmiseen niin läheisesti, että oman kokemukseni mukaan siinä voi  helposti molemmat ihastua toisiinsa.

Eli käyttäytymisen kaikella tavalla ihastuneesti, säteilisin, ujostelisin ja innostuisin välillä höpöttämään liikaa jonkun kaverini kanssa ihastukseni kohteen lähellä. Tällaista kaikkea tuli koettua nuorena. En tekisi kuitenkaan mitään aloitteita. Minulle on tärkeää, että mies osoittaa kiinnostuksensa tekemällä aloitteen. Olen aina suhtautunut kunnioittavasti kaikkiin saamiini aloitteisiin. Arvostan sellaista suoruutta ja rohkeutta. Toivon, että itsekin ajattelet niin, että aloitteen tekemisessä ei ole mitään väärää, vaan voit olla hyvällä tavalla ylpeä itsestäsi. Jos joku suhtautuu ikävästi aloitteen fiksua aloitteen tekijää kohtaa, niin vika ei ole silloin aloitteen tekijässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin kyllä kykenen toisen ihmisen eleistä ja käytöksestä päättelemään hyvin helposti ja luotettavasti että onko hän ihastunut minuun vai ei.

Onko tosiaan niin että jotkut eivät siis kykene "lukemaan" käytöstä ja eleitä tällä tavoin??

Melkein kaikki osaavat "lukea" eleitä ja käytöstä. Ongelma on, että jos on itse ihastunut, niitä eleitä ja käytöstä ylitulkitsee helposti. Näkee romanttista kiinnostusta ystävällisyydessä, jne. On liian helppo nähdä jotain mitä haluaa nähdä.

Osa ihmisistä on myös sellaisia, että sitä "peliä" pitää pelata koko ajan. Eli flirttailevia eleitä kaiken aikaa, mutta ei mitään sen enempää.

Ja yhteen toiseen viestiin kommenttina, mua ei varsinaisesti haittais, jos ihastus tulisi ja vaikka suutelisi saman tien...

Toki parempi, jos ehdin vetää Mynthonin ensin...

Vierailija kirjoitti:

Itse en luottanut, joten toinen sitten lopulta väänsi minulle rautalangasta että on kiinnostunut. 

Ja annoit pakit?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ajattelen, että kuvittelen vaan. Jälkikäteen tullut ilmi etten kuvitellut. Mutta omaa ystävällisyyttäni on valitettavasti joskus luultu ihastumiseksi vaikka ei ollut sitä.

Ihan tiedoksi, omalla kohdalla sitä ystävällisyyttä ei käytännössä ole ollut. Varsinkaan siltä vastakkaiselta sukupuolelta. Kaikkea muuta. Onko sitten ihme, jos jonkun ystävällisyyttä luulee joksikin muuksi? Koska, miksi muuten kukaan olisi "ystävällinen", ellei kyse olisi jostain muustakin kuin ystävällisyydestä?

Ihan omia kokemuksia noi. Ihmiset osaa olla todellisia m#lkk#ja

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mies, et voi luottaa "intuitioosi." Miehet yleensä näkevät sen, mitä haluavat nähdä ja projisoivat omat tunteensa naiseen. Esim. kuvittelevat, että nainen flirttailee, kun tämä on vain ystävällinen. Tai kuvittelevat, että nainen himoitsee heitä, kun itsellä seisoo.

 

Naisilla intuitio osuu usein oikeaan, mutta turhan monet nyky-suomimiehet ovat niin munattomia ja pelokkaita, että jäätyvät täysin, jos nainen yrittää lähestyä. Tai eivät koskaan uskalla lähestyä kohdetta, tuijottelevat vain.

Ne miehet eivät lähesty (tai tee aloitetta) koska naiset kokevat sellaisen "ahdistavaksi". Olettavat, että kyseessä on kuitenkin joku raiskaaja tai vastaavaa. On tullut nimittäin nähtyä tämäkin. Mieluummin jätän lähestymättä, kuin otan riskin vaikka pidätyksestä.