Kun tuntuu että on kemiaa ihmisen kanssa ja että hän on ihastunut. Voiko intuitioon luottaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten on niin tuomittavaa lähestyä työkaveria (tai ylipäätään, että töissä syntyisi suhde?) Jos molemmat ovat vapaita eikä ole vaikka esimies-alainen-asetelmaa, josta voisi syntyä tilanne, että toinen hyötyisi jutusta jotenkin työelämässä? 

Koska toiset haluavat käydä töissä rauhassa. Mahdollista on myös, ettei saa vastakaikua ja kokee lähestymisyritykset niin vaivaannuttaviksi, että on pakotettu vaihtamaan työpaikkaa. 

Tässä malliesimerkki: 

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009980928.html

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009697805.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten on niin tuomittavaa lähestyä työkaveria (tai ylipäätään, että töissä syntyisi suhde?) Jos molemmat ovat vapaita eikä ole vaikka esimies-alainen-asetelmaa, josta voisi syntyä tilanne, että toinen hyötyisi jutusta jotenkin työelämässä? 

 

Koska toiset haluavat käydä töissä rauhassa. Mahdollista on myös, ettei saa vastakaikua ja kokee lähestymisyritykset niin vaivaannuttaviksi, että on pakotettu vaihtamaan työpaikkaa. 

Tässä malliesimerkki: 

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009980928.html

 

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009697805.html

Tässä yksi, joka ei kaipaa hiplailu- tai iskuyrityksia työpaikalla. Mitään ei olla puhuttu edes asiasta, joten en voi antaa edes pakkeja. Nainen oon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sellaisesta, että mun höpötykset ja tarinaniskentä on koettu flirtiksi.

Kun kaikkien kanssa juttelen samalla tavalla niin olen jälkikäteen muuta kautta saanut kuulla flirttailleeni ukkomiehelle.

Voi voi. En aio jatkossakaan itseäni pienentää.

Tuossa pätee se porttiteoria. Höpötyksistä ja tarinaniskemisestä varatuille on vain pieni matka pettämiseen ja seksiin. Tuo on niin nähty ja jopa koetty ilmiö. 

Etenkin koiraihmiset on alttiita tuollaisille houkutuksille kun on yhteinen kiinnostuksen kohde ja miehellä esimerkiksi söpö koira ulkoilutettavana. Siitä on hyvä jatkaamjonnekin vaikka parittelemaan. 

Aika hankalaksi käy elämä, jos ei varatuille työkavereille saa höpötellä.

Minun on myös usein kuviteltu olevan ihastunut, koska olen kova puhumaan ja vitsailemaan. Silti olen myös ujo. Jotenkin tuo yhdistelmä sekoittaa ihmisten tulkinnat. Olen itse siis nainen ja juttelen siis samalla tavalla sekä miehille että naisille ja on tullut vastaan sekä miehiä että naisia, jotka on luulleet mun ihastuneen heihin. Oikeasti mun ihastumisen tunnistaa siitä, että ihastuksen kohteelle en uskalla mitään vitsejä heittää enkä edes jutella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kyse on kielletystä rakkaudesta, varatusta/työkaverista yms

Tuossa tilanteessa pitää unohtaa se henkilö.

On mahdollista, että kumpikin olisi uudessa suhteessa onnellisempi.

Luulin, että selkeä kemia olisi lähtökohtaisesti aina molemminpuolista, mutta elämäni vahvin kemia ei sitä ollut joten ilmeisesti olin väärässä.

Tekisi mieli sanoa, että kyllä sen huomaa onko ilmassa oleva sähkö molemminpuoleista, mutta toki joskus ihastuneena sitä saattaa osan merkeistä kuvitellakin. Se ehkä auttaa, kun mietit toimiiko toinen samalla tavalla muidenkin kanssa (esim. jäätyileekö, hymyileekö, flirttaileeko, kirjoitteleeko). Hymyt ja katseet kertoo yllättävän paljon. 

Ihastuneena tosiaan on helppo kuvitella asiat positiivisemmiksi kuin ne ovatkaan. Täten en luota enää intuitioon.

Jos on joskus kokenut sen tietynlaisen sähköisyyden ilmassa niin siitä ei kyllä voi erehtyä. Sellainen tiivis tunnelma. Vaikea kuvata. Siinä vaan tietää ja aistii vahvasti, että toinen kokee sen saman tunteen. On ikäänkuin salaisuus, jonka molemmat tietävät ja tuntevat vahvasti ilman sanoja. Eri juttu, jos pelkästään toisen sanoista ja eleistä tulkitsee ihastumisen/ vetovoiman. Silloin voi olla että kyse on vain omasta vahvasta toiveesta joka aiheuttaa virhetulkintoja.

Minulla on tällainen kuviteltu tai todellinen kemiatapaus työpaikalla - parin viikon päästä on pikkujoulut ja luulen, että siellä kyllä selviää, onko tunne molemminpuoleinen. Kyllä yllättyisin jos ei ole, sillä se on juuri sellaista sanatonta tiivistä tunnelmaa, yhteinen salaisuus vaikkei mitään siitä olla puhuttukaan. Raportoin sitten kuinka kävi 😊

Jos olet itse ihastunut, todennäköisesti ylitulkitset kaikki pienetkin eleet.

Se ei tarkoita, etteikö toinen voisi olla sinuunkin ihastunut, mutta ihastuneen toiveajattelu tekee sinusta hyvin epäluotettavan todistajan asian suhteen.

Ei auta kemia ellei ole myös fysiikkaa.

Onko kenelläkään kokemusta esimies-alainen asetelmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kyse on kielletystä rakkaudesta, varatusta/työkaverista yms

Tuossa tilanteessa pitää unohtaa se henkilö.

 

Mutta jos on pakko viettää paljon aikaa yhdessä?

Sitten vaan isket sen itsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta esimies-alainen asetelmasta?

Nykymaailmassa esimies tuskin tekee aloitetta, ettei sitä syytetä ahdistelusta. Aloite pitää tulla alaiselta. 

Intuitioon voi ja kannattaa luottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa voi olla mutta realiteetit esim. toinen on varattu tai sama työpaikka tekee kaiken mahdottomaksi.

Just tuo. Liekit voivat leimahtaa molemmin puolin, mutta muut esteet pakottavat sammuttamaan ne.  

 

Sammuvatko ne helposti ? Ja sammuttaako yleensä mies vai nainen ne ?

Omasta näkökulmastani nainen, koska olen cis. En näe tätä sukupuoleen liittyvänä toimintana. Se henkilö sammuttaa tunteensa, kuka katsoo tilanteen kokonaiskuvan, mikä ei ole oman parisuhteen päättymisen tai työrauhan rikkoutumisen arvoinen.

Kertokaa kokemuksia, onko intuitio ollut oikeassa? Vai homma päättynyt ikävästi pakkeihin?

Et vaikuta kovin v ä l k y l t ä, kun kysyt täältä neuvoja.

Ei voi luottaa. Ja vaikka olisi kemiaa, toinen ei välttämättä halua suhdetta kanssasi syystä x.