Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni on taidelukiossa, ja haaveilee taideurasta. Mitä ajatella?
10.11.2023 |
Ennen ajattelin, että on tärkeintä tehdä sitä mitä rakastaa, nuorimmaiseni on niin hyvä piirtäjä että uskon että hänellä olisi ollut mahdollisuus menestyä esim. jollakin taideteollisella alalla. Aiemmin myös hänen opettajansa ovat sanoneet tätä, että hän on tulevaisuuden lupaus, yksi luokkansa parhaista
Kun katson miten tekoäly pystyy nykyään luomaan kuvia... en ole enää niin varma.
Nuorimmaisena on myös huolissaan siitä. Mutta hän on panostanut niin monta vuotta tällaiseen (hänen pääasiallinen harrastuksensa, koulussa taiteilu ei riitä hänelle alkuunkaan) että ei halua lopettaakaan.
Vanhempana en tiedä mitä ajatella, tai mitä neuvoa. En halua murskata hänen unelmia, mutta en halua että hän joutuu epäreiluun kilpailutilanteeseen tekoälyjä vastaan, eikä työllisty. Hänellä koulu menee muuten ok, mutta muita intohimoja tai suuria kiinnostuksen kohteita ei ole.
Moni sanoo, että ainahan voi harrastaa, mutta itse tiedän hyvin kolmen lapsen äitinä, ettei sitä aikaa harrastamiselle juuri jää. Se on sellainen valhe minkä itselleen moni on sepittänyt ja hankkinut "oikean työn" ja sitten huomaa, että se nuoruuden intohimo jäi, koska aikaa tai energiaa ei yksinkertaisesti jää riittävästi. Ei ainakaan siihen, että voisi kehittyä jotenkin hyväksi. Harrastaminen jää sellaiseksi satunnaiseksi höntsäilyksi, jos sitäkään
Kommentit (131)
- Jos on todella lahjakas visuaalisissa jutuissa niin plastiikkakirurgi on sellainen ala jolla tienaa.
- Toinen on tatuoija, mutta se oikeastikin sitten vaatii jo todella suurta lahjakkuutta että pääsee sinne huipulle. Plus pitää osata itseään markkinoida myös. Parhaimmat vesivärityylin tatuoijat saattavat pyytää aivan hurjia tuntipalkkoja ja ovat myös kuukausiksi jolleivat jopa vuosiksi etukäteen buukattuja. (eräs tatuoija veloittaa 2000 dollaria tunnilta. Siis kaksi tuhatta...)
Jos on oikeasti hyvä niin joku 50-80€/h on hyvinkin saavutettavissa oleva tuntipalkka jos oman tyylinsä osaa markkinoida.
Tatuoijan hommia mietin itsekin joskus mutta en ole riittävän yrittäjähenkinen jotta olisin pärjännyt niin hyvin siinä niin että joskus olisin itseäni oikeasti päässyt toteuttamaan. Se valmiiksi suunnitellun kuvan kopioiminen ei kiinnosta.
Parhaimmat tatuoijat kieltäytyvät arvokkaistakin töistä jos eivät saa tehdä "omaa juttuaan".
- peliala erityisesti naisille on tulevaisuudessa hyvä. Pelialalle kaivataan naisia koska naiset ovat suurin mahdollinen kasvumarkkina tällä hetkellä
- markkinointi/mainosala
- animaatio
- muotoilu
- jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole jämäkkä ja murskaa vaan tuo unelmat, kyllä lapsi sen viimeistään myöhemmällä aikuisiällä tajuaa.
Kouluttauduin itse amk:ssa kuvataiteilijaksi. Alaa on muutenkin todella vaikea päästä opiskelemaan. Opintojen alku oli huumaava ja perustin myös toiminimen. Tein suorastaan maanisesti teoksia ja opinnotkin kärsivät. Mutta melko pian realiteetit iskivät vastaan. En osannut sitä muuta palettia: verkostojen luomista, järkevää velanottoa ja muuta yrittäjän byrokratiaa. Pidin ilmasnäyttelyitä tyyliin lääkärisasemien ja kirjastojen auloissa... Vain yksi vuosikurssiltani elättää itsensä taiteilijana, on nykyään maailmankuulu. Muut jatkokouluttautuivat kuviksenopettajaksi tai hakeutuivat mainosalalle. Minä syrjäydyin. En ole tehnyt minkäänlaista taidetta 13 vuoteen, sen jälkeen kun valmistuin.
Kuviksenopen ammattia kannattaa ehdottaa, lehtoreilla on hyvä palkka ja pitkät lomat.
Niin, mulla todettiin myöhemmin ADHD. Se o
Siis koska sinun vanhempasi toimivat kusipäisesti sinua kohtaan, ehdotat, että ap tekee saman omalle lapselleen?
Olen pahoillani, ettet ole saanut oikeaa diagnoosia ja hoitoa. Kuulostaa siltä, että se on ollut suurempi ongelma kuin valitsemasi ala.
Vierailija kirjoitti:
Voisin nimetä helposti parikymmentä taiteilijaa, joiden toimeentulo perustuu tasan siihen, että he ansaitsevat omalla taiteilijan työllään. Olen kyllästynyt kuulemaan tuon myytin toistelua, elän itsekin ihan hyvin itse ansaitsemillani varoilla.
Alalla
Kyse ei ole siitä miten sinä pärjäät, tai että osaatko sinä luetella ihmisiä jotka pärjäävät. Kyse on siitä kuinka suurella todennäköisyydellä taidealaa lukenut elättää itsensä mukavasti alallaan.
Se prosentti on todella pieni joka taidealaa lukemalla oikeasti mukavan elämän aikaiseksi saa. Suurin osa päätyy muille aloille ja pärjäisivät paljon paremmin jos se taide olisi ollut sivuaineena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin nimetä helposti parikymmentä taiteilijaa, joiden toimeentulo perustuu tasan siihen, että he ansaitsevat omalla taiteilijan työllään. Olen kyllästynyt kuulemaan tuon myytin toistelua, elän itsekin ihan hyvin itse ansaitsemillani varoilla.
Alalla
Kyse ei ole siitä miten sinä pärjäät, tai että osaatko sinä luetella ihmisiä jotka pärjäävät. Kyse on siitä kuinka suurella todennäköisyydellä taidealaa lukenut elättää itsensä mukavasti alallaan.
Se prosentti on todella pieni joka taidealaa lukemalla oikeasti mukavan elämän aikaiseksi saa. Suurin osa päätyy muille aloille ja pärjäisivät paljon paremmin jos se taide olisi ollut sivuaineena.
Mitä siis ehdotat ap:lle? Tietenkin taiteilijan toimeentulon epävarmuudesta voi keskustella. Täysi-ikäistyvän nuoren pyrkimistä alalle ei voi kuitenkaan laillisin keinoin estää.
Ylenmääräinen rähjääminen tai välirikolla uhkaaminen ei toimi ja lisää vain kaikkien pahaa oloa.
Ns. oikeasti mukava elämä on yksi asia, mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen elämä toinen. Eivät ne välttämättä sulje toisiaan pois, ja sinä tai ap ette päätä kenenkään toisen puolesta, mitä tavoitella.
Kyllä taiteella osa elääkin, tunnen useita sellaisia. Enkä tarkoita nyt apurahoja, vaan ovat onnistuneet kaupallistamaan osaamisensa siinä määrin, että pärjäävät markkinoilla.
Tekoäly ei voi korvata ihmistä taiteessa(kaan), tekoälyn tekeleistä puuttuu inhimillinen näkemys ja sielu. Juuri olin yhdessä taidetapahtumassa jossa oli tekoälyn teos (tai pari) myös, eikä ne vetäneet ihmisiä puoleensa juuri tuon sieluttomuuden vuoksi. Tekoälyn näkemys on siis vain pintaa, elämä ja syvyys puuttuu. Siksi se ei voi korvata kuin ehkä joitain yksiulotteisimpia graafikoita.
Ja jos taiteella ei elä, mutta se on intohimona, niin on myös välimallin vaihtoehtoja; esim. yksi taiteilijatuttavani elättää itsensä laivalla työskentelemällä, eli on viikon töissä ja viikon vapaalla, ja vapaalla keskittyy taiteeseen. Puolet ajasta siis jää taiteelle ja sen tuomalle työlle, joka ei kuitenkaan tuota niin paljoa rahaa, että pelkästään sillä eläisi (saa kyllä jotain apurahoja välillä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt "taidelukion" mutta normaalilla linjalla. Ei tullut noista taidelinjalaisista taiteilijoita juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylenmääräinen rähjääminen tai välirikolla uhkaaminen ei toimi ja lisää vain kaikkien pahaa oloa.
Mitä nyt ihmettä juuri luin? Mistä rähjäämiset ja välirikolla uhkaamiset keksit? Meidän perheessä ainakaan ei kukaan ole koskaan rähjännyt tai uhkaillut välirikolla, meillä keskustellaan. Minulle ei kertaakaan elämässäni edes ole kukaan ääntään korottanut jollei jotain sekopäitä kadulla lasketa. Olen pian 40v.
Vanhemmat kertoivat aikoinaan todennäköisyyksiä siitä mitkä ovat työllistymis- ja palkansaantimahdollisuudet eri aloilla, ja olen todella tyytyväinen että kuuntelin mitä sanoivat, elämä on kaikin puolin kunnossa ja aikaa tehdä itselleni tärkeitä asioita on ruhtinaallisesti.
Aika paksua juttua täällä kyllä jotkut heittää jos rähjäämisestä ja välien rikkomisesta aletaan huutelemaan ihan puskista!
Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin kuvisluokan (3-9 luokat) ja lisäksi kuvislukion. Tunnen vieläkin paljon samaa porukkaa ja moni lähti lukemaan taidetta, pari jopa stipendillä ulkomaille. Vain yksi tutuistani on täyspäiväinen taiteilija, ja se on mahdollista siksi että meni naimisiin todella älykkään ja osaavan miehen kanssa joka myöhemmin luki tohtoriksi ja on viimeiset 10 vuotta ollut parhaiden tienanneiden listoilla.
Minä taas tunnen täysipäiväisiä taiteilijoita, sekä omilta opiskeluajoilta että työelämästä. Juuri kenelläkään muutamaa niin sanottua julkkista lukuun ottamatta ei ole rikkaita puolisoita, enemmänkin ihan tavallisia palkansaajia. Tunnen myös muutaman taiteilija-taiteilija-pariskunnan.
Sen sijaan heillä on kaikilla edullinen elämäntyyli. Asuntona jokin mummonmökki tai kansakoulu maalla, kasvimaalta ruoka
Siis hetkinen? Juuri aiemmin kerroit, että taiteilijatuttavasi puoliso on tohtori ja löytyy eniten tienanneiden listoilta. Nyt kerrot, ettei kukaan voisi arvata, että hän tienaa niin paljon.
No jos ei takerruta sivuseikkoihin: pointti oli, että taiteilija voi avioitua ihan tavallisen palkansaajan tai jopa toisen taitelijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ostaisi tekoälyn tekemän taideteoksen????
Ei kukaan, mutta juuri kukaan ei osta mitään muutakaan taidetta enää. Niitä perinteisiä taideteoksia ostavat hyvin harvat. Kysyntä on suorastaan romahtanut viimeisen viiden vuoden aikana.
Ei pidä paikkaansa. Puolisoni on taidemaalari ja myynyt erittäin hyvin aina. Tekee nykytaidetta ihan. Myyntiä sekä Suomessa että muissa maissa. Ostajat ovat erilaisissa ammateissa eivätkä mitenkään kovin samanlaisia muutenkaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita piirtopöytä ja muut taidelaitteet lukon taakse ja salli niiden käyttö vain palkintona opiskelumenestyksestä. Lapsi kiittää tulevaisuudessa kun ei alkanut boheemiksi taiteilijaksi
Alue: Aihe vapaa
Olen eri. On vahingollinen myytti, että taiteilijalla on oltava rikas puoliso pärjätäkseen. Totta kai elämä on mukavampaa, jos itsellä tai puolisolla on varallisuutta, mutta sama koskee monia aloja, joilla ansiot ovat pienet tai epävarmat.
Voisin nimetä helposti parikymmentä taiteilijaa, joiden toimeentulo perustuu tasan siihen, että he ansaitsevat omalla taiteilijan työllään. Olen kyllästynyt kuulemaan tuon myytin toistelua, elän itsekin ihan hyvin itse ansaitsemillani varoilla.
Alalla