Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni on taidelukiossa, ja haaveilee taideurasta. Mitä ajatella?
10.11.2023 |
Ennen ajattelin, että on tärkeintä tehdä sitä mitä rakastaa, nuorimmaiseni on niin hyvä piirtäjä että uskon että hänellä olisi ollut mahdollisuus menestyä esim. jollakin taideteollisella alalla. Aiemmin myös hänen opettajansa ovat sanoneet tätä, että hän on tulevaisuuden lupaus, yksi luokkansa parhaista
Kun katson miten tekoäly pystyy nykyään luomaan kuvia... en ole enää niin varma.
Nuorimmaisena on myös huolissaan siitä. Mutta hän on panostanut niin monta vuotta tällaiseen (hänen pääasiallinen harrastuksensa, koulussa taiteilu ei riitä hänelle alkuunkaan) että ei halua lopettaakaan.
Vanhempana en tiedä mitä ajatella, tai mitä neuvoa. En halua murskata hänen unelmia, mutta en halua että hän joutuu epäreiluun kilpailutilanteeseen tekoälyjä vastaan, eikä työllisty. Hänellä koulu menee muuten ok, mutta muita intohimoja tai suuria kiinnostuksen kohteita ei ole.
Moni sanoo, että ainahan voi harrastaa, mutta itse tiedän hyvin kolmen lapsen äitinä, ettei sitä aikaa harrastamiselle juuri jää. Se on sellainen valhe minkä itselleen moni on sepittänyt ja hankkinut "oikean työn" ja sitten huomaa, että se nuoruuden intohimo jäi, koska aikaa tai energiaa ei yksinkertaisesti jää riittävästi. Ei ainakaan siihen, että voisi kehittyä jotenkin hyväksi. Harrastaminen jää sellaiseksi satunnaiseksi höntsäilyksi, jos sitäkään
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa huomioon, ettei taiteilija saa työttömyysturvaa. Hänet katsotaan yrittäjäksi.
En todellakaan halua olla TE-asiakas enkä halua mitään työttömyysturvaa vaan haluan tehdä omaa työtäni taiteilijana. Kuka haluaa olla työtön, jos ei ole pakko tehdä työtön? Tosin voin kertoa, että ammattitaiteilijoiden työstä muuten suurin osa on muuta kuin taiteen tekemistä, nimittäin niitä ns. oikeita töitä ilman tuntipalkkaa. Itse teen esimerkiksi markkinointia aika paljon. Jos haluaa, että on töitä, harvoin voi vaan taiteilla. Ensi vuonna aloitan muut kulttuurialan työt, joilla voi saada tuntipalkan, mutta yrittäjänä teen niitä.
Jos niitä taiteellisia töitä vaan ei ole. Mistä saat rahaa ja millä silloin elät? Puolivuotta ilman yhtään tilausta tai apurahaa on pitkä aika.
Jos tuo on asenne, että pitää vaan taidetta tehdä, rahaa ei tule. Mulla se taiteen/kulttuurin tekeminen on vaan osa työtä, jotta voin alalla toimia ja ensi vuonna teen päätoimisesti taiteilijana muuta kuin taidetta. Yleensä ne taiteilijat, jotka pääsee alallaan eteenpäin tekee paljon muutakin kuin sitä omaa taiteenalaansa, esim. markkinointia. Toiminta on tavallaan yrittämistä, jossa se oma taide on tuote ja taiteilija toimii kuten muutkin yrittäjät. Pitää onnistua markkinoimaan ja myymään se oma tuotteensa ja se on jatkuvaa toimintaa, jos haluaa, että on työtä tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole tylsempää kuin jälkikasvunsa kuvitellusta ihmeellisyydestä paasaava holhooja.
Kuten joku yllä sanoi, ei tätä jaaritusta viitsinyt lukea paria riviä pitemmälle.
Mistä sinä tiedät onko se kuviteltua? Jos AP:n lapsi on taidelukiossa ja maikat siellä sanoo että "tulevaisuuden lupaus" niin eiköhän se jotain kerro? Joidenkin harvojen lapset todella on lahjakkaita, vaikka ei omasi olisikaan. Miten tämä eroaa siitä, että joku on hyvä jääkiekossa, ja valmentajat sanoo että voisi olla saumaan ammattilaisuuteen. Vain idiootti vanhempi ei kuuntele ja tue lastaan.
Se että useimpien lapset ei ole "ihmeellisiä" ei tarkoita sitä etteikö joidenkin olisi. Joidenkin lapset on niitä joista tulee seuraava Alvar Aalto, Patrik Laine, Kalle Rovanperä tai Sibelius, jos kotoa ei kannusteta yhtään eikä tunnisteta lahjakkuutta jos sitä on, nii
Suurin osa ihmisistä on ihmeellisiä, jollakin herkkyyden alueella. Eri asia, pystyvätkö erinäisistä syistä toteuttamaan tuota kykyään tai herkkyyttään, vaikkapa vain kohdatessaan toisen ihmisen. Hirveästi tälläistä kykyä menee hukkaan.
Niinhän sitä myös sanotaan että jokainen pieni lapsi on suuri taiteilija. Mihin ihmeeseen tämä potentiaali katoaa? Tai millaiset olosuhteet voisivat ylläpitää sen säilymistä? Eihän mikään sellainen säily, mitä ei arvosteta.
Meitä joita on kehuttu lahjakkaiksi, opiskeltu kuvislukioissa ja jatko-opinnoissa - ja myöhemmin vaihdettu alaa tukikuukaudet lopussa ja velat niskassa, yleensä burnoutissa - on kaksitoista tusinassa. Taloudellinen turva ja lastenteko jäi myöhään, kun en tajunnut realiteetteja ja uskoin sinusta voi tulla mitä vaan, usko unelmiisi-Idolskehumiseen.
Kyynistyin taiteeseen niin etten voinut tehdä sitä lainkaan, vaan palo palasi vasta vuosien tavistyön jälkeen juurikin harrastuksena. Muistutan myös, että taideteollisilla aloilla markkinataloudelliset realiteetit rajaavat luovuutta, ja työn tilaajilla on yleensä p*ska maku. Aika menee markkinoimiseen, verkostoitumiseen ja itsensä brändäämiseen ja yritystoiminnan pyörittämiseen.
Haaveilee taideurasta?
No toi on vähän laajatulkintainen...
Haaveilee arkkitehdin urasta, tai peruskoulun/lukion kuvismaikan urasta? Haaveilee esim. 3D-mallintajan urasta? Hyvä. Varmasti fiksu, ahkera ja piirustustaitoinen nuori noissa tulee menestymään. Säännölliset tulot.
Haaveilee vapaa taiteilijan urasta, tyyliin Kaj Stenvallin ankkataulut? Riskaabelia. Oli jo ennen AI:ta. Vain harvat menestyy
Puhdasverinen kuvittaja voi olla myös riskaabeli, nyt. AI:n takia. Vaikka olisikin valmis tekemään ns. käyttötaidetta
Hakeutuisin taideteolliselle alalle. En suosittele puhdasta kuvataiteilijan koulutusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taiteella voi tehdä rahaa kahta kautta: Kuvittajana tai apurahoja saavana huipputaiteilijana. Tekoäly tulee viemään suuren osan kuvittajien töistä. Huipputaiteilijaksi tulemisen todennäköisyys on hyvin pieni. Taidetta kansalle myymällä ei Suomen taidemarkkinoilla elä.
Kuvittajat ovat yrittäjiä ja heillä on yritystoiminnan riskit koko ajan päällä, eikä mitään tukia heru mistään. Apurahataiteilija on apurahojen varassa ja talouden taantuma pienentää rahoituksen saamisen todennäköisyyttä.
Jos lapsesi päättää ryhtyä taiteilijaksi on hänen muutettava asumaan johonkin ihan korpeen, jotta asumisen kulut ovat riittävän pienet. Perhettä ei ole varaa perustaa.
En ole AP mutta pikkasen eri mieltä. Taidelukiolaisen piirustustaito on vain se raaka-aine, pohja. Siitä voi ponnistaa moneen eri suuntaan. Peligrafiikka (sekä 2D että 3D, pelialahan on hyvin suuri Suo
Nimenomaan, on monia suunnittelu- ja muotoilualoja, joille voi työllistyä. Itsekin aikanaan kävin kuvataidelukion eikä se tarkoita, että täytyy alkaa juuri taiteilijaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan murskaa tai kyseenalaista lapsesi unelmaa, vaan tue ja kannusta mitä ikinä lapsesi sitten haluaakaan tehdä. Vanhemman epäily on pahinta mitä voi tehdä, ja jos nyt ilmaiset epäilysi, lapsesi muistaa ne sanat ikuisesti.
Tue ja kannusta, lapsesi kyllä löytää oman tiensä.
Tälläinen on kyllä silkkaa nuorten kusetusta. Annetaan ymmärtää, että taideura on mahdollinen, vaikka tiedetään ettei se ole.
On se aina vaatinut luonnetta mutta nykyään on haasteena se, kenelle taidetta tehdään ja mikä on funktio. Jos kykenee nielaisemaan vasemmistosyötin "paremmasta maailmasta" niin sitten on varmaan aika helppoa. Jos ei, niin voi olla takkuisempaa mutta tätäkään ei tiedä. Oikeastaan tarvitsemme juuri niitä, jotka räkivät vastavirtaan. Sitähän osa taiteesta on aina ollut. Ihmisyyttä kai taide aina viime kädessä puolustaa, mutta ihmisyyden voi korruptoida miljoonaan kertaan, täyttää aivan millä kulloinkin haluaa tai täytyy.
Mun lapsi lopetti koulut lukioon, eikä ole suorittanut mitään tutkintoa eli ei omaa perinteistä ammattia. Hänelle musiikki, sanoitus ja säveltäminen/biittien teko oli intohimo yli kaiken muun.
Jännästi ihan aluksi oli kohtuullisesti menestystä, tuli keikkoja Ruissiin ja Blokeille ym. Viime vuodet on ollut hiljaista. Korona pilasi hyvän nousun. Sillehän hän eikä kulaan mitään voinut. Nyt ikä raapii jo kohti kolmeakymppiä, ja alkaa turhautua koko elämään. Hanttitöitä tekee, mutta se vie kuulemma luovuuden.
Olemme jutelleet, jos hakisi johonkin koulutukseen, mutta eipä mikään tavisammatti tunnu kiinnostavan. Minua surettaa tämä kaikki. Lapsi oli todella "hyvä" koulussa, suoritti lukiossa yliopistotasonkin kursseja ja sai huipputodistuksen. Sillä ei tee enää mitään. Äitinä, no can do. 🤷🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Taikki tai Lahden muotsikka voisi olla hyviä vaihtoehtoja. Tai sitten arkkitehti tai sisustusarkkitehti. Paljon muutakin on toki.
Kuvataiteilijan elämä on rahotushakemusten tekemistä ja ikuista kituuttamista. Ja valitettavasti monet paheksuu vielä taiteensa kaupallistamista
Itse olen eri mieltä tästä suuntauksesta, jonka mukaan lapsen kykyihin pitää uskoa loputtomasti ja tukea tekemään sitä mitä rakastaa. Harva aikuinenkaan tekee työkseen rakastamaansa asiaa. Valitettavasti kaikkien kyvyt ei myöskään riitä kaikkiin ammatteihin, vaikka kuinka olisi henkilökohtainen unelma. Pelkkä lahjakkuus ei välttämättä riitä vaan tarvitaan muitakin kykyjä.
Kannatan realismin opettamista. Sanoisin suoraan, että on valitettavasti erittäin epätodennäköistä, että tuo ammatti elättää sinua ja kehottaisin hankkimaan rinnalle työllistävämmän ammatin. Muutenkin nykyään yhteiskunta on menossa siihen suuntaan, että on parempi kouluttautua useampaan ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä joita on kehuttu lahjakkaiksi, opiskeltu kuvislukioissa ja jatko-opinnoissa - ja myöhemmin vaihdettu alaa tukikuukaudet lopussa ja velat niskassa, yleensä burnoutissa - on kaksitoista tusinassa. Taloudellinen turva ja lastenteko jäi myöhään, kun en tajunnut realiteetteja ja uskoin sinusta voi tulla mitä vaan, usko unelmiisi-Idolskehumiseen.
Kyynistyin taiteeseen niin etten voinut tehdä sitä lainkaan, vaan palo palasi vasta vuosien tavistyön jälkeen juurikin harrastuksena. Muistutan myös, että taideteollisilla aloilla markkinataloudelliset realiteetit rajaavat luovuutta, ja työn tilaajilla on yleensä p*ska maku. Aika menee markkinoimiseen, verkostoitumiseen ja itsensä brändäämiseen ja yritystoiminnan pyörittämiseen.
No mulla meni elämästä aika paljon vuosia, kun opiskelin sen ns. oikean ammatin ja ne maisteriopinnot on melkein valmiina. En usko, että tulen sillä alalla ikinä toimimaan päätoimisesti. Mun velat on enimmäkseen opintolainaa, kun opiskelin sen ns. oikean ammatin. Toimin kuitenkin kulttuurialalla ja nykyisistä töistä ei tule minulle velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tekoäly varsinaisesti kilpaile taiteilijoiden kanssa. Se osaa tehdä kauniita kuvia, mutta niistä kuitenkin puuttuu se intentio ja sielu, joka taiteessa kiinnostaa. Kävin juuri yhdessä taidenäyttelyssä, jossa monet taiteilijoista olivat hyödyntäneet tekoälyä teoksissaan, ja ne kaikki olivat todella tylsiä. Tekoälyn luoman taiteen tunnistaa lähes aina välittömästi tekoälyn luomaksi. Voi olla, että ihmisen luoman taiteen ja muun sisällön arvostus jopa lisääntyy tulevaisuudessa tästä johtuen. Ja toinen juttu tosiaan on, että taiteilijat alkavat itse hyödyntää sitä, kannatti se tai ei.
Tästä riippumatta taideala ei tuo kenellekään juuri rahaa, joten joka tapauksessa kannattaa olla huolissaan. Vaikea tie on edessä, vaikkei tällaista tekoälyä olisikaan olemassa.
Vähän ot, mutta uskon, ertä tekoälykin oppii laatimaan rouheita, "ennennäkemättömiä" ja kiinnostavia kuvia. Eihän sille tarvi kuin syöttää halutuntyylistä materiaalia ja se tekee niistä omintakeisen kombon. Tekoäly osaa myös rajattomasti yhdistellä tyylisuuntia ja tekniikoita. Harva taiteilija kykenee tähän.
Löysin joskus juutuubista "kaksi ennenkuulematonta/harvinaista Sibeliuksen sävellystä". Oikeasti toisen niistä oli säveltänyt tekoäly. Se kuulosti aivan Sibeliukselta ja oli mielestäni parempi kuin aito Sibben teos.
kipsistä kullin valajaa tai "taulun töhertäjää" on maailma täynnä opeta pennullesi realiteetit on kyllä valtiossakin vikaa kun huu haa taiteita hehkutetaan jopa tuetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa huomioon, ettei taiteilija saa työttömyysturvaa. Hänet katsotaan yrittäjäksi.
En todellakaan halua olla TE-asiakas enkä halua mitään työttömyysturvaa vaan haluan tehdä omaa työtäni taiteilijana. Kuka haluaa olla työtön, jos ei ole pakko tehdä työtön? Tosin voin kertoa, että ammattitaiteilijoiden työstä muuten suurin osa on muuta kuin taiteen tekemistä, nimittäin niitä ns. oikeita töitä ilman tuntipalkkaa. Itse teen esimerkiksi markkinointia aika paljon. Jos haluaa, että on töitä, harvoin voi vaan taiteilla. Ensi vuonna aloitan muut kulttuurialan työt, joilla voi saada tuntipalkan, mutta yrittäjänä teen niitä.
Jos niitä taiteellisia töitä vaan ei ole. Mistä saat rahaa ja millä silloin elät? Puolivuotta ilman yhtään tilausta ta
Olet oikeassa tuossa, että nykyisin taiteilijan pitää olla yrittäjä ja markkinoija.
Moni taiteilija ei tähän taivu, talousasiat eivät ole heidän ydinsaamistaan. Moni on bipo tai muuten herkkä ihminen, välttelee julkisuuttakin.
Siksi tulevaisuudessa on monta nälkätaiteilijaa.
Älä ryhdy neuvomaan nuorta asiassa, josta et tiedä yhtään mitään. Jokainen lause tekstissäsi todistaa siitä.
Minäkin kävin taidelukion eikä siellä kannustettu ketä tahansa. Minulle sanottiin, että sinusta tulee ammattitaiteilija, jos vain itse panostat siihen ja minähän panostin. Mikään ei ole raskaampaa kuin vanhemmat, jotka pyrkivät edelleen neuvomaan minua asioissani ja ammatissani, josta eivät tiedä yhtään mitään. Edelleen kuulen ehdotuksia siitä, että pitää hakeutua lähihoitajaksi tai milloin mihinkin, vaikka olen meritoitunut ammattilainen. Taiteilijaa ei edelleenkään pidetä ammattilaisena, työläisenä siinä missä kaikkia muitakin ammattilaisia.
Ammattitaiteilijan elämä on taloudellisesti epävarmaa kuten yrittäjällä ja töitä pitää tehdä paljon mikä sekin muistuttaa yrittäjän tai tutkijan työtä. Haahuilu muiden ammattien opiskelussa ja töissä on aina poissa näyttelyistä ja töistä, jotka tuovat apurahoja ja menestystä. Jos haluat sabotoida lapsesi taitelijan uran, niin kehota häntä hankkimaan aukkoja CV:hen ja tekemään hanttihommia, niin hän ei saa apurahoja ja hänestä tulee wannabe-taitelija.
Oli ammatti mikä tahansa, niin siihen pitää panostaa täysillä. Jos lapsesi haluaa olla taiteilija, niin hänen lahjansa ja ahkeruutensa ratkaisevat. Et pysty neuvomaan häntä mihinkään siihen liittyvässä kuten eivät muutkaan, jotka eivät alalla työskentele.
Anna nuoresi itse valita ammattinsa. Älä puutu siihen. Hänestä ei tule taiteilijaa piirustustaidoilla, vaan ihan muut asiat ratkaisevat. Hänen persoonansa ja tapansa tehdä töitä ennen kaikkea. Päämäärätietoisuus, ahkeruus, rohkeus ja peräänantamattomuus. Voi tietysti heitellä kiviä rattaisiin parhaasi mukaan kuten monet taitelijoiden vanhemmat ovat kautta aikojen tehneet.
Suurimmasta osasta ei tietenkään tule taiteilijoita sen vuoksi, että lahjat eivät riitä tai halua olla taiteilija ei lopulta sitten kuitenkaan ole. Puuttuu halu sanoa ja tehdä ja pysyä epämukavuusalueella.
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy neuvomaan nuorta asiassa, josta et tiedä yhtään mitään. Jokainen lause tekstissäsi todistaa siitä.
Minäkin kävin taidelukion eikä siellä kannustettu ketä tahansa. Minulle sanottiin, että sinusta tulee ammattitaiteilija, jos vain itse panostat siihen ja minähän panostin. Mikään ei ole raskaampaa kuin vanhemmat, jotka pyrkivät edelleen neuvomaan minua asioissani ja ammatissani, josta eivät tiedä yhtään mitään. Edelleen kuulen ehdotuksia siitä, että pitää hakeutua lähihoitajaksi tai milloin mihinkin, vaikka olen meritoitunut ammattilainen. Taiteilijaa ei edelleenkään pidetä ammattilaisena, työläisenä siinä missä kaikkia muitakin ammattilaisia.
Ammattitaiteilijan elämä on taloudellisesti epävarmaa kuten yrittäjällä ja töitä pitää tehdä paljon mikä sekin muistuttaa yrittäjän tai tutkijan työtä. Haahuilu muiden ammattien opiskelussa ja töissä on aina poissa näyttelyistä ja töistä, jotka tuovat
Toimin taiteenalalla ja kulttuurialan töissä. Piti silti haahuilla muissa opinnoissa ja hommissa ensin sekä elää
kaikenlaista muuta elämää, että voin olla kypsä nykyiseen työhöni. En onneksi ryhtynyt heti koulujen jälkeen
taiteilijaksi, vaikka vanhemmat sitä toivoivat ja jopa suuttuivat siitä, kun lähdin kouluttautumaan "oikeisiin töihin."
Vanhemmat kyllä olivat huomanneet lahjakkuuden ja potentiaalin taiteenalalle ja siinä kovasti kannustivat. Ihmisillä
kuitenkin vaihtelee se, milloin he ovat "kypsiä" toimimaan kaupallisina taiteilijoina. Nuorempana en halunnut millään
tavalla olla esillä, joten en siksi ollut kypsä kulttuurialalle. On monenlaisia vaatimuksia ja ehtoja, joiden pitää täyttyä,
jotta voi toimia kaupallisena taiteilijana. Joskus eletty elämä koulii taiteilijan. Pitää olla se taiteilijan identiteettikin
olemassa. Muiden alojen opinnoista on hyötyä. Olen opiskellut humanistisia aineita, taloutta ja hallintoa sekä
hyödyn niistä opinnoista myös kulttuurialan töissä siksi, että työhän on paljon muutakin kuin sitä "taiteen" tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi lopetti koulut lukioon, eikä ole suorittanut mitään tutkintoa eli ei omaa perinteistä ammattia. Hänelle musiikki, sanoitus ja säveltäminen/biittien teko oli intohimo yli kaiken muun.
Jännästi ihan aluksi oli kohtuullisesti menestystä, tuli keikkoja Ruissiin ja Blokeille ym. Viime vuodet on ollut hiljaista. Korona pilasi hyvän nousun. Sillehän hän eikä kulaan mitään voinut. Nyt ikä raapii jo kohti kolmeakymppiä, ja alkaa turhautua koko elämään. Hanttitöitä tekee, mutta se vie kuulemma luovuuden.
Olemme jutelleet, jos hakisi johonkin koulutukseen, mutta eipä mikään tavisammatti tunnu kiinnostavan. Minua surettaa tämä kaikki. Lapsi oli todella "hyvä" koulussa, suoritti lukiossa yliopistotasonkin kursseja ja sai huipputodistuksen. Sillä ei tee enää mitään. Äitinä, no can do. 🤷🏻
Koulutuksen voi hankkia myös taidealalta. Miksi lapsesi ei opiskele sitä alaa mikä kiinnostaa? Hyvin harvalle musiikki tuo leipää pöytään ilman mitään alan koulutusta.
Arvostettava tavoite. Sanoisin lapselle, että unelmien tavoittelun lisäksi on opiskeltava myös oikea ammatti tai työllistävä titteli, jonka turvin ansaitsee myös leivän pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Arvostettava tavoite. Sanoisin lapselle, että unelmien tavoittelun lisäksi on opiskeltava myös oikea ammatti tai työllistävä titteli, jonka turvin ansaitsee myös leivän pöytään.
Myös taidealoilla tienataan leipä pöytään.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen viisi kuvataiteilijaa. Kaksi voittanut palkintoja ja teoksia vationarkistossa.
Kädestä suuhun. Niitä, jotka ostavat tuhansien eurojen teoksia, ei ole joka päivä oven takana. Ja itse pitää mainostaa. Olen kyllä ostanut, tosin muutamalla satasella, ja taiteilija on saanut lapselle puhelimen tai joululahjoja.
Antaisin kyllä kouluttautua, mutta leipätyö kannattaa olla jostain muualta.