Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vessasta alas ilman syytä
10.11.2023 |
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tätä pitkää ketjua kokonaan, mutta aloituksen ja sen perusteella mitä luin tuli mieleen, että Ap vaikuttaa aika "raskaalta" tyypiltä, ehkä jopa aspergerilta. Kaikki olematonkin pitää analysoida ja ruotia, kun normaali sosiaalinen kanssakäyminen ei onnistu. Veikkaisin, että jos suhde on ollut sellaista, että Ap on aina joka käänteessä ja pikkuasiassakin vaatinut selvitystä, että "mitäs tämäkin nyt oikeastaan tarkoittaa?", niin nainen on voinut väsyä, uupua ainaiseen asioiden syvemmän avaamisen tarpeeseen. Tuo, että "täytyy miettiä suhteemme tilaa" kuulostaa juuri sellaiselta vastaukselta, jonka nainen haluaisi tällaiselle ylianalysaattorimiehelle antaa, jotta oltaisiin miehen taajuudella edes jotenkin ja että nainen saisi rauhaa järjestellä ajatuksiaan.
Milloin muka "täytyy miettiä suhteemme tilaa" on tuonut positiivisia asioita😂 Se epävarma hötkyilijä-analysaattori vain maalailee kaikki pirut ja hyppii seinille, eikä varmasti anna toiselle rauhaa järjestellä ajatuksia. Takertuu vain vielä pahemmin ja vaatii yhteydenottoja. Tai sitten tekee jotain muuta. Frendien yks kuuluisa juonenkäännehän on, kun Ross ja Rachel ovat tauolla ja Ross käy panemassa toista. Heillä oli vähän erilaiset näkemykset siitä, mitä miettimistauko tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Epätietoisuuteen jättäminen" tämä tyyppi tapailee jotakuta 6 kk. Toisella on työkiireitä ja puolentoista viikon aikana ei ennätä tätä tyyppiä nähdä. Tyyppi ei jätä rauhaan. Pommittaa koska nähdään ,koska nähdään. Sitten flippaa täydellisesti kun näkemiset ei mene hänen halujensa mukaan ja eroaa kiukuspäissään ja vieläpä käskee tavaransa heittämään roskiin. Sitten uhriutuu ja syyttelee exäänsä erosta, jonka ihan itse teki. Ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ymmärrät ettei kenenkään velvollisuus ole vastata sulle yhtään mitään, vaikka kuinka kokisit että sulla on oikeus saada jokin vastaus.
Olen elämän pituisessa avioliitossa. Minulla on velvollisuuksia puolisoani kohtaan. Vastaaminen kysymyksiin on pienin niistä.
Tässäpä onkin kyseessä puoli vuotta kestänyt tapailu. Se ei vielä velvoita yhtään mihinkään- varsinkaan kun AP itse oli se, joka ajoi vaativuudellaan tämän tapailun loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet ja toiveeni eivät tule kuulluksi, eikä minulla ole yksinkertaisesti antaa itsestäni niin paljon kuin normaalisti.
Luonnollisesti em. reaktiot ovat monesti olleet lupaavasti alkaneiden tapailujen
Tämä on hyvä kirjoitus. Ap, nainen kertoi sinulle, että hänellä on työkiireitä. Miksi se ei riittänyt sinulle? Ajattele, jos hänen ainoa syy vähentää suhteilua on ollut pelkästään työ ja sinä käyttäydyt rasittavasti, vaadit ja vaadit ja lopulta draamakuninkaana laitat suhteen poikki.
Onko sinulla itselläsi työtä kun jaksat aamusta iltaan kytätä puhelinta? Olet joka aamu toivottanut hyvät huomenet ja illalla hyvät yöt. Jo se pelkästään olisi minua ärsyttänyt ihan hirveästi jos omassa työssä on kiireinen kausi.
Tapailu sitä ja tapailu tätä, jos se kerta oli joku tapailutapaus ja ei ehdi tai kykene niin mitä sitä vänkäämään, etsii sellaisen tapailutapauksen jolla on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ei voi kuin todeta että meitä on moneen lähtöön. En ikinä voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka pitää viikkoja mykkäkoulua koska on vaan vaisu olo tai ei ole mitään asiaa mulle. Siis ei mitään asiaa ihmiselle jota hän mukamas rakastaa? En vaan tajua. Mutta ei mun tietysti tarvitsekaan. Onneksi olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin.
Aika harvan tavallinen arkipäivä on niin mielenkiintoinen, että se pitäisi joka päivä viestillä jollekin raportoida.
Ei tarvitse raportoida viestillä, voi myös soittaa :) Kevennys. Ja jos ei ole omia kuulumisia, luulisi edes sen kumppanin kuulumiset kiinnostavan? Eikö? Tai ehkä haluaa vaan sanoa että on ikävä. Ja rakastaa.
No hyi. Mulla ainakin on niin vaativa työ, että joskus kaipaan totaalisen rauhan ja jo pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ajatella toista, kertoa tai kuunnella kuulumisia, ikäväänsä ja rakkauttaan, on ihan tosi ahdistava. Miksi ei vaan saa olla ihan rauhassa? Ei se rakkaus minnekään häviä jos sitä on. Ja jos se häviää, niin sitten se häviää, eikä sitä voi pakottaa. Jos pakottaa niin katoaa ihan kaikki tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ei voi kuin todeta että meitä on moneen lähtöön. En ikinä voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka pitää viikkoja mykkäkoulua koska on vaan vaisu olo tai ei ole mitään asiaa mulle. Siis ei mitään asiaa ihmiselle jota hän mukamas rakastaa? En vaan tajua. Mutta ei mun tietysti tarvitsekaan. Onneksi olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin.
Aika harvan tavallinen arkipäivä on niin mielenkiintoinen, että se pitäisi joka päivä viestillä jollekin raportoida.
Ei tarvitse raportoida viestillä, voi myös soittaa :) Kevennys. Ja jos ei ole omia kuulumisia, luulisi edes sen kumppanin kuulumiset kiinnostavan? Eikö? Tai ehkä haluaa vaan sanoa että on ikävä. Ja rakastaa.
No hei kukkuu nyt. Ei kaikilla ole aikaa. Ei kaikilla ole kännykkä kädessä. Joskus en ehdi edes syömään kun teen töitä ja illalla olen niin väsynyt, että vituttaa vaan jos pitää alkaa lepertää. Ja jos joku hernenokka sinä aikana laittaa poikki, niin nauraisin ymmärtämättömälle pösilölle. Onneksi nuo työpätkät on vain 4 x vuodessa ja muina aikoina ehtii suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka käyttää termiä "kuningatarkohtelu". Ei kuulu normaaliin, tasavertaiseen kumppanuuteen. Jotenkin todella häiriintynyttä.
No ei tuo tarkoita, että nuollaan varpaanvälit tai viedään joka ilta viiden tähden ravintolaan syömään ja kositaan. On monia sanontoja, joilla vain korostetaan omaa käytöstä ja näkemystä.
Esim. pitää kuin kukkaa kämmenellä, vaikka ihan normaalia perhe-elämää on, ja jopa riidelläänkin. Silti voi olla romanttista, pidetään huolta ja pyydetään anteeksi ja opitaan virheistä.
Kuningatarkohtelun käsitän itse kunnioittavaksi, ja että tehdään asioita toisen
Kuulostaa kuolaavalta koiranpennulta.
No hyi. Mulla ainakin on niin vaativa työ, että joskus kaipaan totaalisen rauhan ja jo pelkkä ajatus siitä, että pitäisi ajatella toista, kertoa tai kuunnella kuulumisia, ikäväänsä ja rakkauttaan, on ihan tosi ahdistava. Miksi ei vaan saa olla ihan rauhassa? Ei se rakkaus minnekään häviä jos sitä on. Ja jos se häviää, niin sitten se häviää, eikä sitä voi pakottaa. Jos pakottaa niin katoaa ihan kaikki tunteet.
Itse näen ihan toisin ja sitten on tosiaan hyvä erota, kun tulee esiin liikaa eroavaisuuksia. Eikä niitä mielestäni tarvitse toiselle analysoida, mutta minun mielestäni perus käytöstapoihin kuuluu se, että toteaa sen, mitä oli, olevan nyt ohi.
Minulla on ajoittain erittäin raskas ja pitkiä päiviä vaativa työ. Silti minulla on tietyt perusasiat, jotka on hoidettava silloinkin. Oma ruokailu, vessassa on käytävä, pesulla myös, koira on hoidettava tai hoidettava sille hoitaja. Ja parisuhteessa ei ole ollut sellaista päivää, ettenkö ehtisi jotenkin olla yhteydessä. Koen sen kuuluvan tuohon pakolliseen perusarkeen.
Jokaisella on vapaus kokea toisin ja silloin meillä molemmilla on vapaus todeta, ettemme sovi toisillemme. Minä en ole liian vastiva tai takertunut eikä toinen ole tunnekylmä ja suhteeseen kyvytön. Emme vaan sovi samaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Epätietoisuuteen jättäminen" tämä tyyppi tapailee jotakuta 6 kk. Toisella on työkiireitä ja puolentoista viikon aikana ei ennätä tätä tyyppiä nähdä. Tyyppi ei jätä rauhaan. Pommittaa koska nähdään ,koska nähdään. Sitten flippaa täydellisesti kun näkemiset ei mene hänen halujensa mukaan ja eroaa kiukuspäissään ja vieläpä käskee tavaransa heittämään roskiin. Sitten uhriutuu ja syyttelee exäänsä erosta, jonka ihan itse teki. Ei ole tervettä.
Et ole ilmeistikään lukenut paljon tätä ketjua. En ole pommittanut ketään viesteillä missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ymmärrät ettei kenenkään velvollisuus ole vastata sulle yhtään mitään, vaikka kuinka kokisit että sulla on oikeus saada jokin vastaus.
Kaikkeen ei myös kertakaikkiaan ole olemassa vastausta. AP vaikuttaa kontrollinhaluisrlta, itsekkäältä ja needyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kertauksena:
hänen käytöksensä muuttui etäiseksi, sitä kesti noin kahden viikon ajan. En pommittanut häntä viesteillä, vaan annoin asian olla.
Kahden viikon jälkeen hän ei käytännöllisesti katsoen pitänyt enää mitään yhteyttä tai halunnut nähdä, joten totta kai huolestuin ja laitoin YHDEN VIESTIN, että missä mennään. Siihen hän vastasi, jolloin laitoin toisen. Sovimme tapaavamme.
Emme tavanneet ja laitoin eroviestini.
En siis ole pommittanut häntä viesteillä suhteemme aikana, en erotessa, enkä eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kertauksena:
hänen käytöksensä muuttui etäiseksi, sitä kesti noin kahden viikon ajan. En pommittanut häntä viesteillä, vaan annoin asian olla.
Kahden viikon jälkeen hän ei käytännöllisesti katsoen pitänyt enää mitään yhteyttä tai halunnut nähdä, joten totta kai huolestuin ja laitoin YHDEN VIESTIN, että missä mennään. Siihen hän vastasi, jolloin laitoin toisen. Sovimme tapaavamme.
Emme tavanneet ja laitoin eroviestini.
En siis ole pommittanut häntä viesteillä suhteemme aikana, en erotessa, enkä eron jälkeen.
Kertaus ja jankkaus on opintojen äiti. Et ilmeisesti osaa päästää asioista irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kertauksena:
hänen käytöksensä muuttui etäiseksi, sitä kesti noin kahden viikon ajan. En pommittanut häntä viesteillä, vaan annoin asian olla.
Kahden viikon jälkeen hän ei käytännöllisesti katsoen pitänyt enää mitään yhteyttä tai halunnut nähdä, joten totta kai huolestuin ja laitoin YHDEN VIESTIN, että missä mennään. Siihen hän vastasi, jolloin laitoin toisen. Sovimme tapaavamme.
Emme tavanneet ja laitoin eroviestini.
En siis ole pommittanut häntä viesteillä suhteemme aikana, en erotessa, enkä eron jälkeen.
Kertaus ja jankkaus on opintojen äiti. Et ilmeisesti osaa päästää asioista irti.
Olen jo useasti tämän tänne kirjoittanut ja voin kirjoittaa uudestaan.
Tästä erosta jankkaaminen tapahtuu ainoastaan tässä anonyymissa viestiketjussa. En ole ollut enkä aio olla yhteydessä eksääni tai hänen läheisiinsä. En seuraa hänen somejaan tms. En myöskään rasita omia läheisiäni märehtimällä eroani. Ainoastaan täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epätietoisuuteen jättäminen" tämä tyyppi tapailee jotakuta 6 kk. Toisella on työkiireitä ja puolentoista viikon aikana ei ennätä tätä tyyppiä nähdä. Tyyppi ei jätä rauhaan. Pommittaa koska nähdään ,koska nähdään. Sitten flippaa täydellisesti kun näkemiset ei mene hänen halujensa mukaan ja eroaa kiukuspäissään ja vieläpä käskee tavaransa heittämään roskiin. Sitten uhriutuu ja syyttelee exäänsä erosta, jonka ihan itse teki. Ei ole tervettä.
Et ole ilmeistikään lukenut paljon tätä ketjua. En ole pommittanut ketään viesteillä missään vaiheessa.
Luin aloituksesi ja siinä kerroit että annoit toisen olla rauhassa viikon ja sitten aloit tivaamaan tapaamisia. Ihan itse kirjoitat, että seuraavan puolen viikon aikana tämä nainen perui ja siirsi tapaamisia toistuvasti eli kyllä siinä aika tiivisti olet painostanut toista jos kolmessa ja puolessa päivässä ehtii toistuvasti perumaan tapaamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kertauksena:
hänen käytöksensä muuttui etäiseksi, sitä kesti noin kahden viikon ajan. En pommittanut häntä viesteillä, vaan annoin asian olla.
Kahden viikon jälkeen hän ei käytännöllisesti katsoen pitänyt enää mitään yhteyttä tai halunnut nähdä, joten totta kai huolestuin ja laitoin YHDEN VIESTIN, että missä mennään. Siihen hän vastasi, jolloin laitoin toisen. Sovimme tapaavamme.
Emme tavanneet ja laitoin eroviestini.
En siis ole pommittanut häntä viesteillä suhteemme aikana, en erotessa, enkä eron jälkeen.
Kertaus ja jankkaus on opintojen äiti. Et ilmeisesti osaa päästää asioista irti.
Tiedätkö, ap:n on ollut lapsena pakko kestää. Viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen (näin oletan, kun on maininnut traumataustansa). Ei ole voinut päästää irti tai paeta, vaikka olisi halunnut. Se vääristää vielä aikuisenakin sitä, että mieli jää helposti jumittamaan tai sitä jää "roikkumaan" toivottomiin tapauksiin, koska se on ollut ainoa mahdollinen todellisuus lapsena ja siitä poisoppiminen tapahtuu harjoittelun kautta. Tämä ero on nyt yksi harjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epätietoisuuteen jättäminen" tämä tyyppi tapailee jotakuta 6 kk. Toisella on työkiireitä ja puolentoista viikon aikana ei ennätä tätä tyyppiä nähdä. Tyyppi ei jätä rauhaan. Pommittaa koska nähdään ,koska nähdään. Sitten flippaa täydellisesti kun näkemiset ei mene hänen halujensa mukaan ja eroaa kiukuspäissään ja vieläpä käskee tavaransa heittämään roskiin. Sitten uhriutuu ja syyttelee exäänsä erosta, jonka ihan itse teki. Ei ole tervettä.
Et ole ilmeistikään lukenut paljon tätä ketjua. En ole pommittanut ketään viesteillä missään vaiheessa.
Luin aloituksesi ja siinä kerroit että annoit toisen olla rauhassa viikon ja sitten aloit tivaamaan tapaamisia. Ihan itse kirjoitat, että seuraavan puolen viikon aikana tämä nainen perui ja siirsi tapaamisia toistuvasti
Tapaamiset olivat jo sovittuja tai olimme aikaisimme sopineet tekevämme ehkä jotain, mutta häneltä tuli perumisviesti tai jos nyt realistisesti esim. kahden viikon aikana parina päivänä laitoin viestin "Käydäänkö syömässä tänään?" johon hän vastasi, että tänään ei käy.
Näin hirveästä viestitulvasta oli siis kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Useinkin erot ja haastavat suhdekuviot juontaa juurensa lapsuuden ongelmista. Esim ap:n kohdalla selkeästi hänellä on kiintymyssuhdeongelma ja jos sitä ei selvitä tai pura paremmaksi, niin hän tulee olemaan koko loppuelämän samoissa ongelmissa. Ei kyseessä ole vain sattumalta edellinen surkea narsistisuhde tai tämä viimeisin, vaan kyseessä on kaava joka toistuu. Sitä esim siellä terapiassa käsitellään.
Ei ne mielisairaudet tyhjästä puhkea. En sano, että ap on mielisairas, tai sellaiseksi tulossa, mutta ne vialliset toimintakaavat kutsuu elämään ongelmia, jotka jossain vaiheessa voi sairastuttaa. Onhan ap nytkin jäänyt jumittamaan epätavallisen voimakkaasti, kun joku olisi jo hyväksynyt, että ero on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kertauksena:
hänen käytöksensä muuttui etäiseksi, sitä kesti noin kahden viikon ajan. En pommittanut häntä viesteillä, vaan annoin asian olla.
Kahden viikon jälkeen hän ei käytännöllisesti katsoen pitänyt enää mitään yhteyttä tai halunnut nähdä, joten totta kai huolestuin ja laitoin YHDEN VIESTIN, että missä mennään. Siihen hän vastasi, jolloin laitoin toisen. Sovimme tapaavamme.
Emme tavanneet ja laitoin eroviestini.
En siis ole pommittanut häntä viesteillä suhteemme aikana, en erotessa, enkä eron jälkeen.
Kertaus ja jankkaus on opintojen äiti. Et ilmeisesti osaa päästää asioista irti.
Tiedätkö, ap:n on ollut lapsena pakko kestää. Viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen (näin oletan, kun on maininnut traumataustansa). Ei ole voinut pääst
Kiitos. Tämä oli hyvä viesti, josta osittain tunnistan itseni. Minulla tosiaan on ollut ja on yhä peiliin katsomisen paikka siinä asiassa, että minulla kestää varsin kauan riisua "vaaleanpunaiset lasit" silmiltäni.
Minulle parisuhde ei ole niin harmiton ja kevyt asia, mitä se useimmille tuntuu nykymaailmassa olevan. En myöskään aio koskaan muuttaa suhtautumustani sen asian kanssa, koska se olisi arvojeni vastaista. Uskon ideologiani olevan parempi. Minulle parisuhde merkitsee ajanjaksoa jolloin toisen ihmisen tapailu on syventynyt ja aletaan oikeasti miettimään voisiko hänen kanssaan jakaa elämänsä ja ehkä joskus avioitua. Se ei ole pelkästään helppoa ja kivaa, vaan vaatii myös itsekuria ja omien tunteidensa puntarointia.
Tästä päästään käytäntöön.
En pysty ymmärtämään millainen se mekaniikka on, joka johtaa yhtäkkiseen tunteiden hiipumiseen. Minulle ei ole koskaan käynyt niin. Uskon siihen, että mieleltään täysin tasapainoinen ihminen ei voi vain todeta yhtenä päivänä, että en tunnekaan enää mitään kumppaniani kohtaan. Tunteet hiipuvat pikkuhiljaa ja sitä vauhdittaa, jos ei suhteen ongelmista puhuta. Sille on siis aina jokin syy tai syitä.
Tässä nimenomaisessa suhteessa meillä ei ollut riitoja. Exäni ei koskaan ilmaissut mitenkään, että hänellä olisi paha olla. Hän päinvastoin sanoi minulle, että kanssani on ihmeen helppoa olla. Hän nauroi paljon, osoitti läheisyyttä ja haki läheisyyttä, puhui tulevaisuudesta, kertoi syvimmät salaisuutensa minulle, esitteli minua perheelleen ja ystävilleen sekä ylipäätään tukeutui minuun kuten kumppani toiseen voi tukeutua. Miten olisin siis voinut ymmärtää, että kaikki välillämme ei ole hyvin, kun hän ei siihen suuntaan edes hellävaraisesti koskaan vihjannut?
HUOM! Kyse ei ole siitä, että hän olisi niin tehnyt ja en vain vastaanottanut signaaleja. Minulla on riittävän hyvä ihmistuntemus analysoimaan ja ymmärtämään ihmisten käytöstä.
Jos joku ihminen vetäytyy kuoreensa, et sinä voi pakottaa häntä toimimaan muuten tai olemaan seurassasi. Kaikenlaista voi vaatia, mutta toisen ei ole mikään pakko sitä toimittaa.