Parisuhde vessasta alas ilman syytä
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on
Ei, vaan jos joku sanoisi masennuksen syyksi erolle ja ei kertakaikkiaan haluaisi minun tukeani/apuani sen kanssa elämiseen ja siitä yli pääsemiseen, niin eroaisin. Minulla olisi silloin tieto siitä, että toinen haluaa erota ja minulla olisi syy sille miksi hän haluaa erota. Asia olisi sillä hyvä ja voisin alkaa työstämään eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta selvisi jotain mikä sai lopettamaan suhteen. Se voi liittyä esim. arvoihisi, mielipiteisiisi tai seksiin, jolloin nainen totesi, että syyn kertominen olisi sinulle liian loukkaavaa. Ja sinähän suutuit aivan kuten hän oli arvellutkin.
Suutuin, koska en saanut mitään vastausta. En olisi suuttunut jos hän olisi esim. sanonut minulla olevan liian pieni sukuelin hänen tyydyttämisekseen. Silloin minulla olisi ollut konkreettinen syy hänen käytöksellään ja olisimme yhdessä voineet miettiä ratkaisua ongelmaan tai olisin saanut tarvitsemani päätöksen suhteellemme.
Liian pieni sukuelin on erittäin epätodennäköinen syy seurustelun päättymiseen.
Suutuit siitä, että hän tulkintasi mukaan halusi päättää suhteen tai oli epävarma siitä jatkaako vai ei. Aika monet miehet suuttuvat tuollaisesta ja sen takia juuri ghostataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Ei, vaan jos joku sanoisi masennuksen syyksi erolle ja ei kertakaikkiaan haluaisi minun tukeani/apuani sen kanssa elämiseen ja siitä yli pääsemiseen, niin eroaisin. Minulla olisi silloin tieto siitä, että toinen haluaa erota ja minulla olisi syy sille miksi hän haluaa erota. Asia olisi sillä hyvä ja voisin alkaa työstämään eroa
Eroaminen tarkoittaa sitä, että se toinen kertakaikkiaan poistuu elämästä. Ero on yksipuolinen päätös, riittää että toinen haluaa erota, ei sulta kysytä, haluatko erota. Sä eroat, jos toinen haluaa sinusta eroon.
Jos pitäisi arvata, mitä on tapahtunut, niin veikkaisin, että ap:n käytös tai jokin muu hänessä on alkanut ärsyttää tyttöystävää, minkä vuoksi hän on alkanut viilentää välejä. Kenties samaan saumaan on tapahtunut jotain sellaista, mikä on rasittanut häntä henkisesti niin paljon, että seukkailu ap:n kanssa on alkanut tuntua suorastaan taakalta. Erityisen rasittavaa tuossa tilanteessa olisi tavata ap ja keskustella "parisuhteen tilasta".
Vaikka ap on pitkin ketjua korostanut omaa erinomaisuuttaan, niin se on vain toinen puoli tarinaa. Tämän ketjun perusteella en ole saanut kovin hyvää kuvaa, vaan enemmänkin rasittavan kuvan. Ja kyllä, ap ei ole pommittanut viesteillä eikä jauhanut eron jälkeen asiasta entisen tyttiksen kanssa, mutta mistä me tiedämme, kuinka rasittavasti hän on käyttäytynyt jo ennen eroa. Omasta mielestään ap on varmasti loistoseuraa, mutta ehkä jonkinlainen itsetutkiskelu voisi kuitenkin olla tarpeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta selvisi jotain mikä sai lopettamaan suhteen. Se voi liittyä esim. arvoihisi, mielipiteisiisi tai seksiin, jolloin nainen totesi, että syyn kertominen olisi sinulle liian loukkaavaa. Ja sinähän suutuit aivan kuten hän oli arvellutkin.
Suutuin, koska en saanut mitään vastausta. En olisi suuttunut jos hän olisi esim. sanonut minulla olevan liian pieni sukuelin hänen tyydyttämisekseen. Silloin minulla olisi ollut konkreettinen syy hänen käytöksellään ja olisimme yhdessä voineet miettiä ratkaisua ongelmaan tai olisin saanut tarvitsemani päätöksen suhteellemme.
Liian pieni sukuelin on erittäin epätodennäköinen syy seurustelun päättymiseen.
Suutuit siitä, että hän tulkintasi mukaan halusi päättää suhteen tai oli epävarma siitä jatkaako vai ei. Aika monet miehet suuttuvat tuollais
Edelleenkin ei, en suuttunut siitä.
Jos hän olisi ilmoittanut haluavansa erota eikä enää keskustella asiasta, olisin ollut hämilläni ja todella pettynyt hänen käytökseensä, mutta silloin olisin ainakin tiennyt syyn hänen vetäytymiselleen. Silloin tämä viestiketju käsittelisi sitä, että miksi hän halusi erota.
Jos hän olisi ilmoittanut miettivänsä haluaako enää jatkaa kanssani ja ilmaissut tarvitsevansa omaa aikaa asian läpikäymiseen esim. viikon ajan, olisin sen hänelle suonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta
Olipas typerä kommentti. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet ja toiveeni eivät tule kuulluksi, eikä minulla ole
No mä en kyllä käsitä tukea noin. Todellakaan en jaksaisi myöskään kuormittuneena käydä analyyttisia keskusteluja. Mulle tuki voi tarkoittaa sitä, että toinen nukkuu lähellä, laittaa iltapalaa, on hiljaa läsnä.
Kamalalta kuulostaa suhde, jossa pitäisi joka hetki 100% panostaa ja suorittaa ja jos siihen ei kyetä, vetäydytään.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitäisi arvata, mitä on tapahtunut, niin veikkaisin, että ap:n käytös tai jokin muu hänessä on alkanut ärsyttää tyttöystävää, minkä vuoksi hän on alkanut viilentää välejä. Kenties samaan saumaan on tapahtunut jotain sellaista, mikä on rasittanut häntä henkisesti niin paljon, että seukkailu ap:n kanssa on alkanut tuntua suorastaan taakalta. Erityisen rasittavaa tuossa tilanteessa olisi tavata ap ja keskustella "parisuhteen tilasta".
Vaikka ap on pitkin ketjua korostanut omaa erinomaisuuttaan, niin se on vain toinen puoli tarinaa. Tämän ketjun perusteella en ole saanut kovin hyvää kuvaa, vaan enemmänkin rasittavan kuvan. Ja kyllä, ap ei ole pommittanut viesteillä eikä jauhanut eron jälkeen asiasta entisen tyttiksen kanssa, mutta mistä me tiedämme, kuinka rasittavasti hän on käyttäytynyt jo ennen eroa. Omasta mielestään ap on varmasti loistoseuraa, mutta ehkä jonkinlainen itsetutkiskelu voisi kuitenkin olla tarpeen?
On totta, että tässä viestiketjussa sen osallistujat kuulevat vain minun puoleni siitä millaista meidän suhteemme oli. En kuitenkaan kaunistele tai valehtele mitään, koska mitä minä siitä hyötyisin?
Onhan minun käytökseni voinut olla ihan mitä tahansa mitä en ole itse ymmärtänyt, mutta mistä minä olisin voinut tietää toimineeni väärin tai rasittaneeni häntä, kun en koskaan saanut mitään moitteita? Hän ainoastaan sanoi minun olevan täydellinen mies ja täyttä kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet
Meidän suhteemme aikana oli nimenomaan paljon tätä, että kun hän oli stressaantunut, vain olin siinä. Joskus laitoin iltapalaa, joskus ruoka oli valmiina kun hän tuli töistä, joskus hieroin kipeitä hartioita yms.
Yhtäkkiä hän ei vaan enää halunnut edes pitää etäisesti yhteyttä minuun.
Ap vaikuttaa todella raskaalta persoonalta. Ei sinulla ole mitään "oikeutta" yhtään mihinkään, ei edes selitykseen. Ihmissuhteet eivät ole aina reiluja, mukavia ja ihmiset saa sitä mitä ansaitsevat.
Lopeta kärttäminen, kun selkeästi et edes halua kuulla mitä ohjeita sinulle täällä annetaan. Monta fiksua viestiä on tullut, mutta sinä vain jauhat oman itsesi ympärillä ja haluat olla oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitäisi arvata, mitä on tapahtunut, niin veikkaisin, että ap:n käytös tai jokin muu hänessä on alkanut ärsyttää tyttöystävää, minkä vuoksi hän on alkanut viilentää välejä. Kenties samaan saumaan on tapahtunut jotain sellaista, mikä on rasittanut häntä henkisesti niin paljon, että seukkailu ap:n kanssa on alkanut tuntua suorastaan taakalta. Erityisen rasittavaa tuossa tilanteessa olisi tavata ap ja keskustella "parisuhteen tilasta".
Vaikka ap on pitkin ketjua korostanut omaa erinomaisuuttaan, niin se on vain toinen puoli tarinaa. Tämän ketjun perusteella en ole saanut kovin hyvää kuvaa, vaan enemmänkin rasittavan kuvan. Ja kyllä, ap ei ole pommittanut viesteillä eikä jauhanut eron jälkeen asiasta entisen tyttiksen kanssa, mutta mistä me tiedämme, kuinka rasittavasti hän on käyttäytynyt jo ennen eroa. Omasta mielestään ap on varmasti loistoseuraa, mutta ehkä jonkinlainen itsetutk
Onhan minun käytökseni voinut olla ihan mitä tahansa mitä en ole itse ymmärtänyt, mutta mistä minä olisin voinut tietää toimineeni väärin tai rasittaneeni häntä, kun en koskaan saanut mitään moitteita? Hän ainoastaan sanoi minun olevan täydellinen mies ja täyttä kultaa.
Harvemmin ihmiset tajuavat, mikä käytöksessään ärsyttää muita. Esim besserwisseröinnistä harva tykkää ja kokee sellaiset ihmiset rasittaviksi. Wisseröijä taas ei tajua toimivansa niin, hänhän on mielestään mielenkiintoinen keskustelija. Wisseröijä tuskin lopettaa tapaansa, vaikka asiasta joku sanoisikin, väittäisi vain vastaan. On myös paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joita suurin osa ihmisistä noudattaa.
Koittakaa nyt arvoisat tämän viestiketjun osallistujat ymmärtää se, että minä olen aikuinen mies ja herrasmies, joka osaa puhua ja pussata.
Ymmärrän tunteen olevan aina kokijalleen tosi ja osaan vastaanottaa palautetta niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.
Jos joku sanoo esim. minun käytöksessäni olevan jotain mikä haittaa häntä, kuuntelen ja yritän ymmärtää hänen näkökulmansa sekä tarpeen tullen kehitän omaa toimintaani tai muutan sitä täysin, jos totean oman toimintani olleen vahingollista tai puutteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
No mitä olisit tehnyt, jos hän olisi sanonut noin? Olisitko vähentänyt yhteydenpitoa ja tapaamisia ilman uhriutumista, jatkanut samaan malliin p
Siis tyttökaverille et antanut anteeksi, vaikka hän tunnusti sinulle tekonsa heti ja katui, mutta kaverillesi annoit, vaikkei hän tunnustanut vasta kuin kysyttäessä? Mitä siis opimme tästä ap, ettäkö sinulle ei kannata omatoimisesti tunnustaa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella raskaalta persoonalta. Ei sinulla ole mitään "oikeutta" yhtään mihinkään, ei edes selitykseen. Ihmissuhteet eivät ole aina reiluja, mukavia ja ihmiset saa sitä mitä ansaitsevat.
Lopeta kärttäminen, kun selkeästi et edes halua kuulla mitä ohjeita sinulle täällä annetaan. Monta fiksua viestiä on tullut, mutta sinä vain jauhat oman itsesi ympärillä ja haluat olla oikeassa.
Hyvä kommentti, joka oli kirjoitettu vain ja ainoastaan aiheuttamaan lisää pahaa mieltä ympärilleen ja väittämään välttämisen ilosta.
Miksi ihmeessä tätä pitää märehtiä? Tehty mikä tehty ja eikun eteenpäin.
-m
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella raskaalta persoonalta. Ei sinulla ole mitään "oikeutta" yhtään mihinkään, ei edes selitykseen. Ihmissuhteet eivät ole aina reiluja, mukavia ja ihmiset saa sitä mitä ansaitsevat.
Lopeta kärttäminen, kun selkeästi et edes halua kuulla mitä ohjeita sinulle täällä annetaan. Monta fiksua viestiä on tullut, mutta sinä vain jauhat oman itsesi ympärillä ja haluat olla oikeassa.
No minusta ap kuulostaa monta kertaa fiksummalta kuin suurin osa kommentoijista.
Ihmeen kärsivällisesti vastaa jopa solvauksia sisältäviin viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella raskaalta persoonalta. Ei sinulla ole mitään "oikeutta" yhtään mihinkään, ei edes selitykseen. Ihmissuhteet eivät ole aina reiluja, mukavia ja ihmiset saa sitä mitä ansaitsevat.
Lopeta kärttäminen, kun selkeästi et edes halua kuulla mitä ohjeita sinulle täällä annetaan. Monta fiksua viestiä on tullut, mutta sinä vain jauhat oman itsesi ympärillä ja haluat olla oikeassa.
"AP on raskas ihminen" -levy on soinut useasti tämän viestiketjun aikana ja alkanut aina soimaan sen jälkeen, kun olen perustellut minua tarkoituksella maalittavat näkökannat epätosiksi.
Minä koen, että minulla olisi ollut oikeus saada syy exäni yhtäkkiä täysin muuttuneelle käytökselle, koska niin normaalissa ja inhimillisessä kanssakäymisessä toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
No mitä olisit tehnyt, jos hän olisi sanonut noin? Olisitko vähentänyt yhteydenpitoa ja tapa
Tässä kontekstissa opimme sen, että pettämistä en anna anteeksi.
Minulla oli miesystävä, joka omasta mielestään oli äärimmäisen hyvä kumppani minulle ja panosti kaikkensa suhteeseemme. Hän oli äärimmäisen katkera lapsensa äidille ja jaksoi aina jauhaa kokemiaan loukkauksia suhteessa. Hän kävi loputtomiin läpi ikivanhojen suhteidensa loukkauksia ja menneisyytensä traumoja.
Lopulta en vain enää jaksanut suhdetta, kun miehen jutut muuttuivat aina vai katkerammiksi. Ero oli miehelle valtava kriisi. Kaikenlaista sekopäistä viestiä tuli ja jouduin blokkaamaan koko miehen.
Sitten varmaan tiedät, ettei masennus parane sun määrittelemissä määräajoissa. Jos joku siis sanoisi masennuksen syyksi erolle, roikkuisit väkisin hänen elämässään.