Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vessasta alas ilman syytä
10.11.2023 |
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkien viestiketjujen vaarana on se, että punainen lanka hukkuu matkalla syystä tai toisesta. Siltä varalta, että olen itse syyllistynyt väärän tiedon antamiseen, kuvaan vielä tarkemmin vallinneet olosuhteet ennen eroviestiäni.
Meillä oli tapana viestitellä ja soitella toisillemme lähes päivittäin, illalla varsinkin. Hänen työpaineensa eivät olleet mikään uusi juttu, niitä oli läpi suhteemme. Lisäksi meillä on yhteinen liikuntaharrastus, jota siis toteutimme usein yhdessä.
Ennen jo tätä "traagista puolentoista viikon aikaikkunaa" hänen yhteydenpitonsa väheni ja hän alkoi perumaan sovittuja menojamme. Jos olisi ollut mahdollisuus käydä liikkumassa yhdessä, hän ilmoitti jo käyneensä tai vain haluavansa mennä yksin. Ei siinä mitään, annoin aina asian olla.
Kuitenkin tämän nimenomaisen puolentoista viikon aikana kaikki yhteydenpito tyrehtyi lähes täysin ja kun ky
Tässäkin tapauksessa olisin mielestäni ansainnut tietää, että missä mennään vai mennäänkö enää missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää ihmiset jotka alkaa tivata, että miksi joku parisuhde päättyy. Ei siihen välttämättä syytä tarvita tai edes ole. Asiat vaan lakkaa aikanaan.
Suhteen jatkamiseen se syy tarvitaan. Ja se syy on, että tuntuu siltä. Ei se parisuhde ole mikään homeinen sopimuspaperi jossain holvissa.
Ap vaikuttaa vähän painostavalta tyypiltä. Suhteen tunteista ei kerro viestissään, enemmän käytännön järjestelyistä. Onko ollut intohimoa, vetovoimaa, kommunikaatiota, seksiä?
Yhteiset arvot, huumori, mielenkiinnon kohteet eikä erimielisyyksiä on ihan kiva juttu. Ja varmasti vaikka yhtiökumppanuuden tai puoluetoveruuden niille voisi rakentaa. Mutta parisuhde tarvitsee noiden lisäksi muutakin.
Niin no tässä tapauksessa "syyksi" olisi riittänyt edes vaikka tekstiviesti minulle, että hän ei tunne enää samoin minua kohtaan ku
Mistä tiedät, tunsiko koskaan. Jos olet kuvitellut suhteenne täydelliseksi ja vakavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
No mitä olisit tehnyt, jos hän olisi sanonut noin? Olisitko vähentänyt yhteydenpitoa ja tapaamisia ilman uhriutumista, jatkanut samaan malliin painostaen ja välittämättä hänen fiiliksistään vai jättänyt hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on ollut ahdistunut suhteestanne, kun ei ole puhunut sinulle asioista suoraan, vaikka sinä nimenomaan suoran puheen miehiä oletkin.
Edelleen koko tähänastisen ketjun perusteella veikkaan, että olet ollut kommunikaatiossasi häntä kohtaan liiankin suora. Olet ehkä antanut itsestäsi päällekäyvän, vaativan, ehdottoman ja hiukan pakkomielteisenkin kuvan. Tällainen ihminen on ymmärrettävistä syistä helpompaa ja turvallisempaa ghostata. Ehdottomat ihmiset eivät aina suostu hyväksymään sanaa "ei" ja sortuvat helposti inttämiseen ja väsytystaisteluihin. Jos eksälläsi on vielä ollut työstressiä ja/tai muita huolenaiheita, ei hän ole halunnut ottaa riskiä siitä, että joutuisi vielä vääntämään sinun kanssasi suhteenne tilasta.
Omaa käytöstä ja sen sokeita pisteitä on vaikeaa tarkastella objektiivisesti. Sitä ihmettelen, että saamasi palaute tässä ketjussa on kautta linjan ollut samansisältöistä kuin mitä tämä minunkin viestini etkä siitä huolimatta vaikuta ottaneen onkeesi kommenteista. En usko, että olet millään muotoa paha ihminen - miten "paha" edes määritellään? - mutta melko vahvaa sosiaalista sokeutta ja puutteita itsereflektiossa sinulla vaikuttaisi olevan. Nämä ovat molemmat sellaisia, joita et itse tiedosta tai huomaa mutta jotka välittyvät selkeästi lähes jokaisesta viestistä, jonka olet tähän ketjuun kirjoittanut. Jos me tuntemattomat nettikeskustelijat huomaamme sen näin selkeästi, niin kuinka vahvasti se onkaan mahtanut eksällesi näkyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet
Tästä minulla on henkilökohtaista kokemusta juurikin tuon kuvailemasi töistä väsyneenä kotiin palaavan henkilön näkökulmasta, eikä se sovi tähän tilanteeseen
Ethän sä voi tietää, kuinka paljon olet toista kuormittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
No mitä olisit tehnyt, jos hän olisi sanonut noin? Olisitko vähentänyt yhteydenpitoa ja tapaamisia ilman uhriutumista, jatkanut samaan malliin painostaen ja välittämättä hänen fiiliksistään
Olisin todennäköisesti jatkanut niin ainakin pari viikkoa, että olisin korkeintaan laittanut hyvän yön viestin tai jos minulla olisi ollut jotain tärkeää asiaa sekä vastannut hänen viesteihinsä. Mikäli hiljaiselo olisi jatkunut vaikka kolme viikkoa eteenpäin täysin samanlaisena, sitten olisin reagoinut ja kysynyt uudestaan missä mennään.
Elämänkatsomukseni ja arvomaailmani rakentuvat rehellisyyden ja suorapuheisuuden varaan. Annan pari esimerkkiä tapahtumista elämässäni.
"Nuoruuden tyttöystäväni kertoi minulle itkuisena kahden vuoden seurustelun jälkeen nuolleensa työpaikan virkistysillassa työkaverinsa kanssa." Se oli kerrasta poikki, koska hän petti minua. En kuunnellut selityksiä ja en tiedä tapahtuiko muutakin. Se suhde päättyi siihen ja emme olleet enää koskaan yhteydessä.
"Huomasin lompakostani hävinneen muutaman sata euroa ja järkeilin kaverini varastaneen minulta, koska muuta mahdollisuutta rahan häviämiselle ei ollut." Kysyin asiasta häneltä suoraan ja hän myönsi tekonsa. Hän oli pahasti velkaantunut, pyysi anteeksi tekoaan ja lupasi maksaa takaisin. En tietenkään luottanut häneen enää koskaan samalla tavalla, mutta olimme edelleen kavereita useiden vuosien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on ollut ahdistunut suhteestanne, kun ei ole puhunut sinulle asioista suoraan, vaikka sinä nimenomaan suoran puheen miehiä oletkin.
Edelleen koko
Olen järjestelmällisesti pyrkinyt vasta-argumentoimaan juuri tätä näkökantaa vastaan juuri sen takia, että en usko hänen tunteneen oloaan kanssani turvattomaksi tai en ainakaan selvästi pysty ymmärtämään syytä sille.
En ollut koskaan uhkaava missään tilanteessa häntä kohtaan ja hän kertoi monesti minulle suoraan oman mielipiteensä johonkin asiaan, koska hän pystyi niin tekemään. Miksi? Koska hän ei pelännyt reaktioitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon tyyliin liki kaikki omat tapailu mieheni on minut jättäneet. S/he's just not that into you. Yksi vältteli jonkun aikaa tapaamisia vedoten työstressiin mutta lopulta totesi että ei vaan ole kemiaa. Syy on aina tuo sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraan
Totta, mutta se ei ole sitten enää normaalia, jos yksi hyvänyönviesti päivässä kuormittaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
No mitä olisit tehnyt, jos hän olisi sanonut noin? Olisitko vähentänyt yhteydenpitoa ja tapaamisia ilman uhriutumista, jatkanut samaan malliin p
Olisin todennäköisesti jatkanut niin ainakin pari viikkoa, että olisin korkeintaan laittanut hyvän yön viestin tai jos minulla olisi ollut jotain tärkeää asiaa sekä vastannut hänen viesteihinsä. Mikäli hiljaiselo olisi jatkunut vaikka kolme viikkoa eteenpäin täysin samanlaisena, sitten olisin reagoinut ja kysynyt uudestaan missä mennään
Eli et siis pystyisi hyväksymään sitä, että toinen haluaisi pysyvästi olla harvemmin yhteydessä ja nähdä harvemmin, koska silloin hänellä on parempi olla ja suhde ei ahdista ja sopii niin paremmin myös hänen aikatauluihinsa ja saa olla yksinkin joskus. Jankkaisit sitten joidenkin viikkomäärien jälkeen samaa asiaa aina uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
No mitä olisit tehnyt, jos hän olisi sanonut noin? Olisitko vähentänyt yhteydenpitoa ja tapa
Mistä sinä tuollaisen johtopäätöksen repäisit?
Ei. Kunnioittaisin hänen tahtoaan ja antaisin hänen olla rauhassa. Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin nostaa kissa pöydälle ja käydä keskustelu siitä, että onko suhteellemme jatkoa, koska esim. kerran kuukaudessa tapaaminen ei ole riittävästi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on ollut ahdistunut suhteestanne, kun ei ole puhunut sinulle asioista suoraan, vaikka sinä nimenomaan suoran puheen miehiä oletkin.
Edelleen koko
Taitaa se "suoruus" olla jutun ydin. Jos nainen olisi kertonut masennuksen palanneen eikä nyt oikein mikään kiinnosta eikä tunnu miltään, niin olisikohan ap täräyttänyt, että höpöhöpö, nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni, ei tuo ole mikään syy mihinkään. Ihmiset, jotka eivät suostu eroamaan ja inttävät vastaan selittävät olevansa suorapuheisia, vaikka oikeasti haluavat vain hallita muita mielensä mukaan.
Sinusta selvisi jotain mikä sai lopettamaan suhteen. Se voi liittyä esim. arvoihisi, mielipiteisiisi tai seksiin, jolloin nainen totesi, että syyn kertominen olisi sinulle liian loukkaavaa. Ja sinähän suutuit aivan kuten hän oli arvellutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on ollut ahdistunut suhteestanne, kun ei ole puhunut sinulle asioista suoraan, vaikka sinä nimenomaan suo
Tähän voin vastata varmasti, että kuinka olisin toiminut. Minulla on todella paljon kokemusta masennuksesta.
Olisin tarjonnut tukeani ja myös hellästi tuupannut hakemaan ammattiapua masennuksen hoitoon. Mikäli tukeni olisi täysin tyrmätty, olisin ilmoittanut jättäväni hänet kokonaan rauhaan esim. seuraavan kahden viikon ajaksi, joka mielestäni on kohtuullinen aika, mutta olevani tarvittaessa aina puhelinsoiton päässä. Ilmoittamani määräajan jälkeen olisin ollut häneen uudestaan yhteydessä ja kysynyt vointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on ollut ahdistunut suhteestanne, kun ei ole puhunut sinulle asioista suoraan, vaikka sinä nimenomaan suo
Olen järjestelmällisesti pyrkinyt vasta-argumentoimaan juuri tätä näkökantaa vastaan juuri sen takia, että en usko hänen tunteneen oloaan kanssani turvattomaksi tai en ainakaan selvästi pysty ymmärtämään syytä sille.
En ollut koskaan uhkaava missään tilanteessa häntä kohtaan ja hän kertoi monesti minulle suoraan oman mielipiteensä johonkin asiaan, koska hän pystyi niin tekemään. Miksi? Koska hän ei pelännyt reaktioitani
On ihan normaalia, että jollekulle voi kertoa mielipiteensä eikä tarvitse pelätä reaktiota, ei se ole mikään superominaisuus ihmisessä. Uhkaavat tyypit eivät aina tajua olevansa uhkaavia muiden mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta selvisi jotain mikä sai lopettamaan suhteen. Se voi liittyä esim. arvoihisi, mielipiteisiisi tai seksiin, jolloin nainen totesi, että syyn kertominen olisi sinulle liian loukkaavaa. Ja sinähän suutuit aivan kuten hän oli arvellutkin.
Suutuin, koska en saanut mitään vastausta. En olisi suuttunut jos hän olisi esim. sanonut minulla olevan liian pieni sukuelin hänen tyydyttämisekseen. Silloin minulla olisi ollut konkreettinen syy hänen käytöksellään ja olisimme yhdessä voineet miettiä ratkaisua ongelmaan tai olisin saanut tarvitsemani päätöksen suhteellemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ottaa sen hyvin, jos toinen sanoo, että hei, en jaksa olla joka päivä yhteyksissä enkä nähdä niin usein, se on tukahduttavaa ja minulla on lisäksi töitä, harrastuksia ja ystäviä? Ei kyllä sieltä tulee syytökset ja tivaamiset, että miksi et halua ja etkö välitä minusta jne.
Ei minun kohdallani, et tunne minua. Suora puhe on paras tapa toimia kanssani kaikessa. Silloin tiedän voinko tehdä asialle jotain, pitääkö minun vain elää sen kanssa vai järjestellä asiat toisin.
Kiertelyä, kaartelua ja epätietoisuutta en sijaan kestä, kuten voidaan todeta jo tämän koko casen pohjaltakin.
Jollain tapaahan eksäsi on ollut ahdistunut suhteestanne, kun ei ole puhunut s
Ja jälleen palaammekin siihen, että miksi en sitten tällä kertaa saanut mitään vastausta mihinkään, kun aina ennen olin saanut.
Alun symbioosin, eli sen että haluaa olla jokainen hereilläolominuutti toisessa kiinni, jälkeen suhteeseen on tullut arki. Ehkä hän tuon ajan jaksoi työpaineidensa lisäksi roikkua joka ilta puhelimessa ja tavata usein. Sitten totesi, ettei jaksakaan eikä niin voi jatkua. Masennukseen taipuvaisilla ihmisillä eristäytyminen on myös yleistä.