Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vessasta alas ilman syytä
10.11.2023 |
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä olisi munaa, hän menisi ison kukkakimpun kanssa oven taakse ja pyytäisi aidosti anteeksi. Myöntäisi että vika oli yksin hänen epävarmuutensa, ja ettei hän tarkoittanut erota. Ja vannoisi, ettei ikinä koskaan tee vastaavaa uudelleen. Ja pitäisi lupauksensa. Kirjoittaisi anteeksipyynnön vaikka korttiin, jos toinen ei ole kotona, tai ei halua avata ovea.
Sitten se nainen saattaisi kertoa, mitä hänellä oli meneillään. Saisi ikäänkuin asiallisen lopun tarinalle.
Jokin tämänkaltainen on käynyt useasti mielessäni.
Vaan entäs sitten kun olinkin tulkinnut hänen antamansa signaalit oikein ja välimme tosiaan olivat kylmenneet ja/tai kuvioissa tosiaan onkin ollut toinen mies ja selviää, että minua on kusetettu sekä hyväksikäytetty?
Tekisin täyden pellen itsestäni.
"Sekä edes pienen mahdollisuuden saada se nainen takaisin"
se nainen on nyt päässyt ap:stä eroon. Kuka haluaa seurustella tuollaisen draamailijan kanssa? Itse sanoo, ettei halua seurustella ihmisen kanssa, jonka mieliala muuttuu nopeasti. Mitä hän itse teki, suutuksissaan jätti naisen tekstarilla. Jos se ei ole mielen muuttamista nopeasti, niin mikähän sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ap olet?
Tunnistan tiettyjä piirteitä omaan exääni, kun hän oli n. 20-vuotias. Välillä tuntui, että olin kuin pelastusrengas, johon hän hukkuvana takertui. Aivan helvetin raskasta saada toisesta ihmisestä pallo jalkaansa.
Vaikuttaa siltä, että ap on kovin nuori, kun niin ahdistuu, jos joku ei 1,5 viikkoon ehdi tavata ja viestittely on harvaa. Ihmisiä elää etäsuhteissa eri aikavyöhykkeillä, jotkut tekevät reissutyötä. Ja tämä vinkuu 1,5 viikosta, edes noin pientä aikaa ei pysty olemaan niin, että asiat eivät mene juuri kuten hän haluaa.
Sitäpaitsi se nainen sanoi, ettei hän nyt ehdi nähdä tai viestitellä. Se ei mitenkään estäisi ap:ta laittamasta sillon tällöin jonkun kivan viestin, millä toisi ilmi naisen olevan hänen mielessään. Sen sijaan hän kävi vaativaksi ja lopulta tosta vaan jätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sinusta kumppani on velvollinen vastaamaan sinulle, jos hän on kiirestressaantunut tai miettii eroa, eikä edes tiedä mitä vastaisi ja pelkää vastaamisen johtavan viestipommitukseen ja kysymyksiin, joihin sillä hetkellä ei jaksa/pysty vastaamaan?
Mikä sinusta tarkoittaa että ei ole enää ok katkaista yhteydenpitoa puoleksitoista viikoksi? Vuoden seurustelu, viiden vuoden seurustelu, yhdessä asuminen, avioliitto, lapset? Vai saako niin tehdä aina?
Nainen ilmoitti, että hänellä on työkiireitä. Se on riittävä selitys tauon pitämiseen viestimisessä.
Niin on.
Mutta toisaalta, viestin laittamiseen menee pari sekuntia. ap ei siis ollut mikään naisen prioriteetti.
Viestistä voi tulla pidempi keskustelu, johon menee enemmän aikaa kuin pari sekuntia.
Pitkien viestiketjujen vaarana on se, että punainen lanka hukkuu matkalla syystä tai toisesta. Siltä varalta, että olen itse syyllistynyt väärän tiedon antamiseen, kuvaan vielä tarkemmin vallinneet olosuhteet ennen eroviestiäni.
Meillä oli tapana viestitellä ja soitella toisillemme lähes päivittäin, illalla varsinkin. Hänen työpaineensa eivät olleet mikään uusi juttu, niitä oli läpi suhteemme. Lisäksi meillä on yhteinen liikuntaharrastus, jota siis toteutimme usein yhdessä.
Ennen jo tätä "traagista puolentoista viikon aikaikkunaa" hänen yhteydenpitonsa väheni ja hän alkoi perumaan sovittuja menojamme. Jos olisi ollut mahdollisuus käydä liikkumassa yhdessä, hän ilmoitti jo käyneensä tai vain haluavansa mennä yksin. Ei siinä mitään, annoin aina asian olla.
Kuitenkin tämän nimenomaisen puolentoista viikon aikana kaikki yhteydenpito tyrehtyi lähes täysin ja kun kysyin häneltä viikon aikana paria täysin arkista ja meidän väleihimme liittymätöntä asiaa, sain vastauksen ehkä myöhään illalla tai en ollenkaan. Tämän kaiken MINÄ pistin työstressin piikkiin, koska viikkoja sitten hän oli siitä jälleen maininnut.
Puolentoista viikon jälkeen laitoin hänelle parin lauseen mittaisen viestin, jossa kysyin onko kaikki hyvin. Siihen hän vastasi hyvin ympäripyöreästi, että kaikki ei ole hyvin ja mitään syytä en saanut. Sovimme, että tapaamme ja puhumme asiasta kasvotusten kun hänellä on vapaata.
Sitten hänen vapaapäivinään hänestä ei kuulunut koko päivän aikana yhtään mitään, paitsi illalla "tänään ei kerkee" tms. ja tämä toistui muutaman kerran, jolloin lopetin suhteemme.
Vierailija kirjoitti:
Tapailun loppuminen ei välttämättä liity sinuun ap. Tilanne voi myös olla se, että olette tapailleet ja naisen elämässä on tapahtunut jotain, mistä vetäytyvä käytös johtuu. Nainen on voinut lopettaa tapailun, koska omassa elämässä on nyt tapahtunut jotain isoa, mutta tunnetasolla tapailunne ei ollut naiselle vielä niin syventynyt. Todennäköisesti oman elämäntilanteen takia on helpompi on vetäytyä kuin alkaa tapailukumppanille avaamaan, jos elämässä on tapahtunut jotain, mikä on vienyt sen raiteiltaan.
Jep. Ja tuohon tunnetason syventymättömyyteen viittaa myös se, ettei (ilmeisesti) kertonut, mitä ovat ne omaan tilanteeseen liittyvät syyt. Yleensähän niistä puhutaan kumppanille.
Mutta niin tai näin, väärin toimittu ap:ta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet ja toiveeni eivät tule kuulluksi, eikä minulla ole yksinkertaisesti antaa itsestäni niin paljon kuin normaalisti.
Luonnollisesti em. reaktiot ovat monesti olleet lupaavasti alkaneiden tapailujen
Onko sinulla sellainen olo, että vain annat itsestäsi toiselle etkä saa heiltä mitään? Esim. Tukea ja apua tilanteessa. En itse ainakaan tykkäisi, jos tärkeä ihminen sulkee minut aina elämästään, kun on jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu toistuvan teemat "jokaisella on vastuu omista tunteistaan" ja "AP yrittää syyttää erosta exäänsä" yms. vaikka olen monesti kirjoittanut, että niin ei ole.
Tässä on joko jotain mitä minä en ymmärrä ja halua sen siksi minulle nyt rautalangasta väännettävän, toivottavasti jonkun viisaamman toimesta.
Selitän vielä täysin absurdilla esimerkillä miten minä näen tämän tilanteen, koska yliampuvuudesta välittämättä kyse on mielestäni täsmälleen samanlaisesta asiasta.
"Tyttöystäväni on lähdössä ulkomaille. En tiedä mitkä ovat hänen lentonsa tai edes missä maassa hän on. Näen uutisista, että lentokone on pudonnut. Huoli herää ja varmistan tyttöystävältäni, että onko hän kunnossa. Hän vastaakin olevansa sukellusveneessä ja sitten hänestä ei enää kuulu."
Onko niin älyttömän e
Huolikontrollointi on todella raskasta. Lähipiirissäni on yksi kaikista ja kaikesta kroonisesti huolissaan oleva. Niitä huolipuheita on todella raskasta kuunnella. Välillä tulee sellainen tunne kuin tämä henkilö kuvittelisi huolen olevan huolenpitoa ja välittämistä.
Todellisuudessa se tuntuu vain kontrolloimiselta ja aiheuttaa ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkien viestiketjujen vaarana on se, että punainen lanka hukkuu matkalla syystä tai toisesta. Siltä varalta, että olen itse syyllistynyt väärän tiedon antamiseen, kuvaan vielä tarkemmin vallinneet olosuhteet ennen eroviestiäni.
Meillä oli tapana viestitellä ja soitella toisillemme lähes päivittäin, illalla varsinkin. Hänen työpaineensa eivät olleet mikään uusi juttu, niitä oli läpi suhteemme. Lisäksi meillä on yhteinen liikuntaharrastus, jota siis toteutimme usein yhdessä.
Ennen jo tätä "traagista puolentoista viikon aikaikkunaa" hänen yhteydenpitonsa väheni ja hän alkoi perumaan sovittuja menojamme. Jos olisi ollut mahdollisuus käydä liikkumassa yhdessä, hän ilmoitti jo käyneensä tai vain haluavansa mennä yksin. Ei siinä mitään, annoin aina asian olla.
Kuitenkin tämän nimenomaisen puolentoista viikon aikana kaikki yhteydenpito tyrehtyi lähes täysin ja kun kysyin häneltä viikon aikana paria täysin arkista j
Hän halusi harrastaa liikuntaa yksin, se on ihan normaalia, ei tapailukumppania ole pakko ottaa aina mukaan. Hän halusi muutenkin viettää enemmän aikaa yksin sekä myös viestittelemättä. Ja sinä sitten kellosta katsoit, milloin viesti tulee. Hän ei ehkä halunnut viestissä selittää, mikä asia ei ole hyvin. Olisitko edes hänen selitystään hyväksynyt kuitenkaan. Puolen vuoden kohdalla ihmiset alkavat usein erkaantua kumppaneista, enää ei olla niin vieraskoreita. Halu omalle tilalle voi kasvaa, vaikka ero ei olekaan mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ap olet?
Tunnistan tiettyjä piirteitä omaan exääni, kun hän oli n. 20-vuotias. Välillä tuntui, että olin kuin pelastusrengas, johon hän hukkuvana takertui. Aivan helvetin raskasta saada toisesta ihmisestä pallo jalkaansa.
Vastasin tänne jo aiemmin, että en vastaa mihinkään tunnistamisen mahdollistaviin kysymyksiin.
Sen verran voin kuitenkin asiaa valaista, että minä olen jotain 30-40 ikävuoden väliltä ja hän muutaman vuoden minua nuorempi.
Kirjoitin lisäksi seuraavalle sivulle varsin pitkän ja tarkentavan selonteon siitä mikä tilanne todella oli ja millaiseksi se kehittyi. Käy lukemassa, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet ja toiveeni eivät tule kuulluksi, eikä minulla ole yksinkertaisesti antaa itsestäni niin paljon kuin normaalisti.
Luonnollisesti em. reaktiot o
Tätä minäkin ihmettelen. Eikö kuormitravassa tilanteessa juuri kuuluisi tukeutua kumppaniin, eikä työntää tätä kauemmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että yksikään parisuhde ei pääty ilman mitään syytä. Syy ei välttämättä ole mitään dramaattista tai ulkopuolisten mielestä hyväksyttävää (kuten esim. pettäminen tai päihdeongelma) mutta jokin syy sieltä taustalta aina löytyy.
Tuollainen epämääräinen kiertely, kaartelu ja lopuksi ghostaaminen on keskenkasvuista ja viittaa siihen, että naisen omat tunnetaidot eivät ole kovinkaan hyvät. Toisaalta: millä tavalla itse kommunikoit silloin, kun olet stressaantunut ja ärtynyt? Onko nainen voinut kokea yhteydenottosi ja selitysten vaatimisen uhkaavaksi ja siksi päätynyt tapaamisten perumiseen ja lopulta radiohiljaisuuteen, koska on pelännyt sinua jollain tasolla? Moni nainen ei uskalla sanoa suoraan, että ei ole kiinnostunut, koska valitettavasti osa miehistä voi olla hyvin arvaamattomia joutuessaan torjutuksi. Tiedätkö naisen aiempaa parisuhdehistoriaa, onko hänellä joskus ollut kontrolloiva tai väkivaltaine
Ghostaamisella tarkoitetaan tilannetta, että joku lakkaa pitämästä yhteyttä. Hän ei edes kerro toiselle,
ettei halua enää tavata, puhua puhelimessa tai vastata viesteihin. Toisen pitää arvata, että suhde on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkien viestiketjujen vaarana on se, että punainen lanka hukkuu matkalla syystä tai toisesta. Siltä varalta, että olen itse syyllistynyt väärän tiedon antamiseen, kuvaan vielä tarkemmin vallinneet olosuhteet ennen eroviestiäni.
Meillä oli tapana viestitellä ja soitella toisillemme lähes päivittäin, illalla varsinkin. Hänen työpaineensa eivät olleet mikään uusi juttu, niitä oli läpi suhteemme. Lisäksi meillä on yhteinen liikuntaharrastus, jota siis toteutimme usein yhdessä.
Ennen jo tätä "traagista puolentoista viikon aikaikkunaa" hänen yhteydenpitonsa väheni ja hän alkoi perumaan sovittuja menojamme. Jos olisi ollut mahdollisuus käydä liikkumassa yhdessä, hän ilmoitti jo käyneensä tai vain haluavansa mennä yksin. Ei siinä mitään, annoin aina asian olla.
Kuitenkin tämän nimenomaisen puolentoista viikon aikana kaikki yhteydenpito tyrehtyi lähes täysin ja kun ky
Siinä ei tosiaan ole mitään ihmeellistä, että toinen haluaa välillä enemmän aikaa itsensä kanssa tai vain kirjaimellisesti hajurakoa kumppanistaan, ilman sen suurempia syitä.
Seurasin kuitenkin hänen minusta erkaantumistaan kaikessa hiljaisuudessa tosi asiassa useiden viikkojen ajan, ennen kuin kysyin missä mennään. Silloin olisi riittänyt vastaukseksi esim. "Tarvitsen nyt omaa aikaa ja laitan viestiä kun asiat ovat toisin." tms. En kuitenkaan saanut mitään vastausta. En yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet ja toiveeni eivät tule kuulluksi, eikä minulla ole yksinkertaisesti antaa itsestäni niin paljon kuin
Tätä minäkin ihmettelen. Eikö kuormitravassa tilanteessa juuri kuuluisi tukeutua kumppaniin, eikä työntää tätä kauemmaksi
Kuormittavassa tilanteessa ei jaksa lisäkuormitusta. Ihmissuhde on lisäkuormitusta, koska siihen tulisi panostaa ja aikaakin pitäisi löytyä. Lisäksi tilanteen puiminen jonkun kanssa ei ole kaikille mieleistä, vaan pahentaa oloa. Voi kuvitella vaikka, että tulee töistä aivan rättiväsyneenä kotiin, haluaisi vain iltapalan, suihkun ja nukkumaan. Mutta ei, kotona joku haluaa keskustella omasta päivästään, sinun päivästä, naapurin autosta ja maailmanpolitiikasta. Et saa olla rauhassa ja sinun on pakko osallistua keskusteluun, vaikka et halua, muuten toinen suuttuu ja riidellä jaksat vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että yksikään parisuhde ei pääty ilman mitään syytä. Syy ei välttämättä ole mitään dramaattista tai ulkopuolisten mielestä hyväksyttävää (kuten esim. pettäminen tai päihdeongelma) mutta jokin syy sieltä taustalta aina löytyy.
Tuollainen epämääräinen kiertely, kaartelu ja lopuksi ghostaaminen on keskenkasvuista ja viittaa siihen, että naisen omat tunnetaidot eivät ole kovinkaan hyvät. Toisaalta: millä tavalla itse kommunikoit silloin, kun olet stressaantunut ja ärtynyt? Onko nainen voinut kokea yhteydenottosi ja selitysten vaatimisen uhkaavaksi ja siksi päätynyt tapaamisten perumiseen ja lopulta radiohiljaisuuteen, koska on pelännyt sinua jollain tasolla? Moni nainen ei uskalla sanoa suoraan, että ei ole kiinnostunut, koska valitettavasti osa miehistä voi olla hyvin arvaamattomia joutuessaan torjutuksi. Tiedätkö naisen aiempaa parisuhdehistoriaa, onko h
Juuri näin koen tässä käyneen, vaikka on tosiaan myös mahdollista, että vaistoni osuivat väärään. Ei voi tietää, kun ei toisesta mitään kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet ja toiveeni eivät tule kuulluksi, eikä minulla ole
Tästä minulla on henkilökohtaista kokemusta juurikin tuon kuvailemasi töistä väsyneenä kotiin palaavan henkilön näkökulmasta, eikä se sovi tähän tilanteeseen.
En kysellyt hänen kuulumisiaan viikkoihin tai pommittanut mitenkään muutenkaan häntä viesteillä tai soitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkien viestiketjujen vaarana on se, että punainen lanka hukkuu matkalla syystä tai toisesta. Siltä varalta, että olen itse syyllistynyt väärän tiedon antamiseen, kuvaan vielä tarkemmin vallinneet olosuhteet ennen eroviestiäni.
Meillä oli tapana viestitellä ja soitella toisillemme lähes päivittäin, illalla varsinkin. Hänen työpaineensa eivät olleet mikään uusi juttu, niitä oli läpi suhteemme. Lisäksi meillä on yhteinen liikuntaharrastus, jota siis toteutimme usein yhdessä.
Ennen jo tätä "traagista puolentoista viikon aikaikkunaa" hänen yhteydenpitonsa väheni ja hän alkoi perumaan sovittuja menojamme. Jos olisi ollut mahdollisuus käydä liikkumassa yhdessä, hän ilmoitti jo käyneensä tai vain haluavansa mennä yksin. Ei siinä mitään, annoin aina asian olla.
Kuitenkin tämän nimenomaisen puolentoista viikon aikana k
Toinen ei ole sulle velkaa terapiointia tai siivousta. Tänä päivänä tuntuu monien hakevan suhteelta ilmasia palveluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena ollut useampaankin otteeseen vastaavanlaisessa tilanteessa tapailumiesten kanssa, eli siis on joitakin kuukausia tapailtu, homma menossa hyvään suuntaan jne, mutta sitten omassa elämässäni on syystä tai toisesta tullut eteen jokin kuormittavampi tilanne/muutos, joka on hetkellisesti vienyt huomiotani ja voimavarojani muualle ja pois tapailukumppanista.
Olen näissä tilanteissa aina pyrkinyt viestimään tapailukumppanilleni että tarvitsen nyt enemmän omaa aikaa ja tilaa, ja harmillisen monesti miesten reaktio on jotain seuraavista: vaaditaan uhmakkaasti selityksiä, loukkaannutaan, kiukustutaan ja pahimmillaan aletaan haukkua ja loukata minua, tai tuppaudutaan toiveistani huolimatta minun seuraani jolloin minua alkaa vain ärsyttää, kun tarpeet
Varsinkin tuon kriittisen puolentoista viikon ajan käytännöllisesti katsoen ainoat hänelle lähettämäni viestit olivat "hyvää yötä" tai "mukavaa työpäivää".
Minua ihmetyttää ihmiset jotka alkaa tivata, että miksi joku parisuhde päättyy. Ei siihen välttämättä syytä tarvita tai edes ole. Asiat vaan lakkaa aikanaan.
Suhteen jatkamiseen se syy tarvitaan. Ja se syy on, että tuntuu siltä. Ei se parisuhde ole mikään homeinen sopimuspaperi jossain holvissa.
Ap vaikuttaa vähän painostavalta tyypiltä. Suhteen tunteista ei kerro viestissään, enemmän käytännön järjestelyistä. Onko ollut intohimoa, vetovoimaa, kommunikaatiota, seksiä?
Yhteiset arvot, huumori, mielenkiinnon kohteet eikä erimielisyyksiä on ihan kiva juttu. Ja varmasti vaikka yhtiökumppanuuden tai puoluetoveruuden niille voisi rakentaa. Mutta parisuhde tarvitsee noiden lisäksi muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää ihmiset jotka alkaa tivata, että miksi joku parisuhde päättyy. Ei siihen välttämättä syytä tarvita tai edes ole. Asiat vaan lakkaa aikanaan.
Suhteen jatkamiseen se syy tarvitaan. Ja se syy on, että tuntuu siltä. Ei se parisuhde ole mikään homeinen sopimuspaperi jossain holvissa.
Ap vaikuttaa vähän painostavalta tyypiltä. Suhteen tunteista ei kerro viestissään, enemmän käytännön järjestelyistä. Onko ollut intohimoa, vetovoimaa, kommunikaatiota, seksiä?
Yhteiset arvot, huumori, mielenkiinnon kohteet eikä erimielisyyksiä on ihan kiva juttu. Ja varmasti vaikka yhtiökumppanuuden tai puoluetoveruuden niille voisi rakentaa. Mutta parisuhde tarvitsee noiden lisäksi muutakin.
Niin no tässä tapauksessa "syyksi" olisi riittänyt edes vaikka tekstiviesti minulle, että hän ei tunne enää samoin minua kohtaan kuin ennen. Asia olisi sillä käsitelty ja tämmöistä todella pitkää viestiketjua vauva.fi:hin ei välttämättä olisi koskaan syntynyt.
Niin on.
Mutta toisaalta, viestin laittamiseen menee pari sekuntia. ap ei siis ollut mikään naisen prioriteetti.