Mies valittaa kun olen liian itsenäinen parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap, mutta jos se häiritsisi kumppaniani niin en näkisi suurena panostuksena yrittää vaikka kerran päivässä jakaa yhden pienen arkisen uutisen.

Olen yrittänyt tätä mutta se ei riitä millään miehelleni vaan joka kerta kun tulee ilmi joku asia mitä en ollut sanonut hän loukkaantuu siitä että en jaa asioitani hänen kanssa. Eli jos kerron että kävin tänään Sokoksella mutta en ole sanonut että kävin Intersportissa katsomassa tennismailoja miettien jos joskus kokeilisi tennistä niin hän loukkaantuu. Vaikka tietenkin olisin kertonut jos oikeasti olisin aikeissa kokeilla tennistä. En vain tullut ajatelleeksi kertoa kaikista päivän ajatuksistani hänelle. 

ap

Tuo kuulostaa jo aika vaativalta. Mitä jos sanoisit hänelle, että ei ole realistista? Et yksinkertaisesti ole tuollainen ihminen mutta voit yrittää hänen vuokseen tiettyyn pisteeseen asti jakaa arjestasi enemmän kuin on sinulle luontaista. Siihen kannattaisi suhtautua kannustaen ja kehuen, eikä lisää vaatien tai motivaatio ja yritys loppuu lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku on noin kolkko, ei tarkoita, että on älyllinen. Voi olla ihmiskeskeinen ja älykäs. Tasapainossa. Itse en jaksaisi tuollaisen kanssa. Meidän perheessä ollaan kiinnostuneita toisistamme ja sosiaalisia. Ennen pitkää tuollaisista eroavaisuuksista tulee ongelmia. Se syö sitä, joka haluaa normisti jakaa arkeakin kaiken muun asiakeskeisyydenkin lisäksi.

Meidän perheessä kunnioitetaan erilaisuutta ja suhtaudutaan siihen kunnioittavasti. Ei haukuta jokaista ihmistä, joka ei ole juuri niinkuin minä vaan kommunikoidaan ja haetaan sellaista tapaa olla, joka on kaikille kiva. Ei vain minulle minäminäminä-tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten vuorovaikutus lapsen kanssa?

Ei meillä ole lapsia.

ap

Minä olisin aivan totaalisen tyytyväinen, jos löytäisin naisen, joka ei koe tarvetta avautua kaikista henkilökohtaisista asioista tai työasioista ja luonnollisesti sallisi tämän myös minulle. Kaikilla on, ja saa olla, asioita jotka haluaa pitää vain itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin sinä. Mun miestä ei häiritse, hänkin on niin "omissa maailmoissaan" eikä myöskään kerro asioita jotka ei vaikuta meidän yhteiseen elämään. Toki kumpikin vastaamme jos toinen on jotain asiaa miettinyt ja kysyy siitä. Vaikeaa kyllä jos toinen on ihan erilainen tässä asiassa. 

Tuo omissa maailmoissaan on aika hyvä minua kuvaava sana. Olen aina ollut sellainen eli tämä on minun luonne. Siitä on myös eräs exä minulle valittanut. Mutta miksi he sitten ryhtyvät vakituiseen parisuhteeseen kanssani, haluavat naimisiin jne jos luonteeni niin häiritsee?

ap

Eihän tuo ole luonteesi vaan kommunikaatiotapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea kannata kertoa. Tämän päivän puoliso voi olla huomisen vieras. 

Näin tiedon panttaajat varmaan ajattelevat.

Kuulostat aika katkeralta. Olisiko katkeruuden aiheuttanut kuitenkin jokin muu asia, kuin se ettei puoliso kerron kauppareissun käänteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap, mutta jos se häiritsisi kumppaniani niin en näkisi suurena panostuksena yrittää vaikka kerran päivässä jakaa yhden pienen arkisen uutisen.

Olen yrittänyt tätä mutta se ei riitä millään miehelleni vaan joka kerta kun tulee ilmi joku asia mitä en ollut sanonut hän loukkaantuu siitä että en jaa asioitani hänen kanssa. Eli jos kerron että kävin tänään Sokoksella mutta en ole sanonut että kävin Intersportissa katsomassa tennismailoja miettien jos joskus kokeilisi tennistä niin hän loukkaantuu. Vaikka tietenkin olisin kertonut jos oikeasti olisin aikeissa kokeilla tennistä. En vain tullut ajatelleeksi kertoa kaikista päivän ajatuksistani hänelle. 

ap

Ehkä miehestä tuntuu pahalta, että hän ei yhtään tiedä, mistä unelmoit tai haaveilet, kun jaat ajatuksesi vasta siinä vaiheessa, kun niistä tulee toimintaa. Miten keskustelu siitä, että sinua kiinnostaisi ehkä kokeilla tennistä eroaa siitä, että sinua kiinnostaisi ehkä matkustaa Malediiveille (tms, sanoit muistaakseni keskustelevasi mielelläsi matkatoiveistasi).

Onpas tosi kummallinen tapa lähestyä asiaa kun kysyt kumpi on väärässä. Saat täältä tuomion random ihmisiltä jotka joko sattuvat olemaan sinun puolellasi tai miehesi. Mitä sillä on väliä, mikä tuomio täältä tulee?

Sinun pitää puhua puolisosi kanssa ja selvittää, mikä häntä häiritsee käytöksessäsi. Joustat jos voit ja hän joustaa jos voi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin aivan totaalisen tyytyväinen, jos löytäisin naisen, joka ei koe tarvetta avautua kaikista henkilökohtaisista asioista tai työasioista ja luonnollisesti sallisi tämän myös minulle. Kaikilla on, ja saa olla, asioita jotka haluaa pitää vain itsellään.

Ap tosin sanoi että hän tiedottaa vain ne asiat jotka jotenkin koskevat miestä. Kyse ei ole siitä että ap olisi avautumatta kaikista asioista, hän ei avaudu mistään asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että teillä ei synkkaa. Oletko kiinnostunut miehesi asioista ja tunteista? Kysytkö hänen tunteitaan ja myötäelätkö niitä? Tunnetko empatiaa? Tulee myös mieleen mahdollisuus että olisit kirjolla.

Minä olen 40v. lievästi autisti ja minullekaan ei tule mieleen kertoa "turhanpäiväisiä" asioita, kuten että kävin siskolla, sain pienen palkankorotuksen, näin kaupassa kivat kengät, söinkin tänään työpaikan ruokalassa enkä omia eväitä, miten harrastuskurssilla sujuu jne. En myöskään kysy näitä asioita muilta, koska en ymmärrä, miten tuollaisista ns. turhanpäiväisistä asioita kukaan olisi edes kiinnostunut.

On ollut ihan käsittämätön AHAA-elämys, että ei jumpu, normaalit ihmiset tosiaan haluaakin höpötellä ja kuulla ja jakaa tällaisia ihan päivää ja kirversvartta-tyyppisiä asioita. Että se psykologisesti lähentää ihmisiä ja siihen on tieteellinen tarve osana ihmisen sosiaalista käyttäytymistä.

Yllättäen se AHAA-elämys ja oivallus tuli nimenomaan tuon tieteellisen puolen kautta. Tämä on faktaa. Ihmiset käyttäytyvät näin. Ihmiset ovat sosiaalisia näin ja siihen on faktaperusta X joka johtaa positiiviseen tilanteeseen Y. Niiden laiminlyöminen taas laukaisee tällaisen psykologisen asian, joka johtaa negatiiviseen tilanteeseen Y.

Edelleen minun pitää ihan tietoisesti valita - siis VALITA - että kerron kuulumisiani, kysyn muiden kuulumisia ja kuuntelen niitä myötäeläen. Minä itse kun tykkään ihmisistä ilmankin tuollaisia sosiaalisia kanssakäymisiä, eikä minulla ole tarvetta tietää toisesta paljoakaan, jos tulemme muuten toimeen keskenämme.

(Normot sitten kysyvät, että miten niiden toisten kanssa tulee toimeen, jos niiden kanssa ei höpöttele ja vaihda kuulumisia. Yleensä se yhdistävä tekijä on esim. mielenkiinnon kohde tai harrastus. Se riittää).

Minulla tulee mieleen että onko puolisosi epävarma ja luottaako sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap, mutta jos se häiritsisi kumppaniani niin en näkisi suurena panostuksena yrittää vaikka kerran päivässä jakaa yhden pienen arkisen uutisen.

Olen yrittänyt tätä mutta se ei riitä millään miehelleni vaan joka kerta kun tulee ilmi joku asia mitä en ollut sanonut hän loukkaantuu siitä että en jaa asioitani hänen kanssa. Eli jos kerron että kävin tänään Sokoksella mutta en ole sanonut että kävin Intersportissa katsomassa tennismailoja miettien jos joskus kokeilisi tennistä niin hän loukkaantuu. Vaikka tietenkin olisin kertonut jos oikeasti olisin aikeissa kokeilla tennistä. En vain tullut ajatelleeksi kertoa kaikista päivän ajatuksistani hänelle. 

ap

Tuo kuulostaa jo aika vaativalta. Mitä jos sanoisit hänelle, että ei ole realistista? Et yksinkertaisesti ole tuollain

Minusta kuulostaa ihmiseltä joka on niin saanut tarpeekseen tiedon säännöstelystä, että hermostuu tässä vaiheessa jo siitä kun hänelle ei kerrota käynnistä urheiluliikkeessä. Eihän tuollaisesta normaalisti ärsyynny kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa ihmiseltä joka on niin saanut tarpeekseen tiedon säännöstelystä, että hermostuu tässä vaiheessa jo siitä kun hänelle ei kerrota käynnistä urheiluliikkeessä. Eihän tuollaisesta normaalisti ärsyynny kukaan.

Mistä sinä tiedät ettei kukaan moisesta ärsyynny? Olen kuullut ihmisten nalkuttavan pienemmästäkin. Ap on selkeästi tullut vastaan ja sitä ei ole arvostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea kannata kertoa. Tämän päivän puoliso voi olla huomisen vieras. 

Näin tiedon panttaajat varmaan ajattelevat.

Kuulostat aika katkeralta. Olisiko katkeruuden aiheuttanut kuitenkin jokin muu asia, kuin se ettei puoliso kerron kauppareissun käänteistä?

Kuulostat aika aggressiiviselta. Mistä se johtuu?

En ole aggressiivinen, ihan vain havainnoin kommenttiasi ja se ilmeisesti aiheutti siilipuolustuksen. Ei ole pakko katkeruuksista avautua tuntemattomalle netissä mutta suosittelen silti pohtimaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että teillä ei synkkaa. Oletko kiinnostunut miehesi asioista ja tunteista? Kysytkö hänen tunteitaan ja myötäelätkö niitä? Tunnetko empatiaa? Tulee myös mieleen mahdollisuus että olisit kirjolla.

Minä olen 40v. lievästi autisti ja minullekaan ei tule mieleen kertoa "turhanpäiväisiä" asioita, kuten että kävin siskolla, sain pienen palkankorotuksen, näin kaupassa kivat kengät, söinkin tänään työpaikan ruokalassa enkä omia eväitä, miten harrastuskurssilla sujuu jne. En myöskään kysy näitä asioita muilta, koska en ymmärrä, miten tuollaisista ns. turhanpäiväisistä asioita kukaan olisi edes kiinnostunut.

On ollut ihan käsittämätön AHAA-elämys, että ei jumpu, normaalit ihmiset tosiaan haluaakin höpötellä ja kuulla ja jakaa tällaisia ihan päivää ja kirversvartta-tyyppisiä asioita. Että se psykologisesti lähentää ihmisiä ja siihen on tietee

Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta täsmälleen sama ahaa-elämys tuli töissä. Että jotkut haluavat höpötellä työpaikalla ja se rakentaa tiimihenkeä. Itse haluaisin puhua vain työasioista eikä milloinkaan mistään muusta.

Kotona en sietäisi sitä että toinen ei puhu asioistaan. En halua etäistä ammattisuhdetta parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa ihmiseltä joka on niin saanut tarpeekseen tiedon säännöstelystä, että hermostuu tässä vaiheessa jo siitä kun hänelle ei kerrota käynnistä urheiluliikkeessä. Eihän tuollaisesta normaalisti ärsyynny kukaan.

 

Mistä sinä tiedät ettei kukaan moisesta ärsyynny? Olen kuullut ihmisten nalkuttavan pienemmästäkin. Ap on selkeästi tullut vastaan ja sitä ei ole arvostettu.

Olet varmasti. Mutta oletko kiinnostunut siitä mitä siellä on taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa ihmiseltä joka on niin saanut tarpeekseen tiedon säännöstelystä, että hermostuu tässä vaiheessa jo siitä kun hänelle ei kerrota käynnistä urheiluliikkeessä. Eihän tuollaisesta normaalisti ärsyynny kukaan.

 

Mistä sinä tiedät ettei kukaan moisesta ärsyynny? Olen kuullut ihmisten nalkuttavan pienemmästäkin. Ap on selkeästi tullut vastaan ja sitä ei ole arvostettu.

Olet varmasti. Mutta oletko kiinnostunut siitä mitä siellä on taustalla?

En oiekastaan ole kiinnostunut kuvittelemaan taustatarinaa, jos ei ole itse ap:n puoliso tässä keskustelussa mukana. Olen kiinnostunut siitä näkökulmasta, joka on saatavilla.

Toki jos sinulla on jakaa vastaava tarina omasta elämästäsi niin anna mennä, mutta se on luultavasti aika erilainen kuin ap:n tapaus sillä olette kokonaan eri pariskunta.

Miten sinä AP sitten kommunikoit miehesi kanssa? Onko teillä esim. yhteistä huumoria ja keskustelua? Jos kumppanini olisi vain aina omissa oloissaan ja tiedottaisi minulle velvollisuudentuntosesti ja hieman vastentahtoisesti joistakin asioista, niin ei se paljon lämmittäisi eikä tuntuisi vastavuoroiselta. Kyllä sillä on iso merkitys, että ihminen kertoo asioista mielellään, on mukana ja kiinnostunut, haluaa vaihtaa ajatuksia. Ei nyt kokoajan, mutta jos tuollainen puuttuisi kokonaan, niin tuskin jaksaisin olla sellaisessa suhteessa, jossa toinen on paikalla korkeintaan fyysisesti.

Kyllähän parisuhde nyt pitkälti on sitä arjen jakamista ja niistä pienistä asioista keskustelua. Teidän suhteenne kuulostaa siltä, että haet miehen jostain hattuhyllyltä puhuaksesi maailmanpolitiikasta, ja sitten palautat hänet sinne häiritsemästä elämääsi. 

Puhutko koskaan mistään tunteistasi, että miltä tuntui tänä päivänä vaan puhut tyyliin just jostain päivän uutisista? 

Et kerro mitään ilon tai surun tunteita. Mistä koet ilon tunteita, kun ei edes ylennys vaikuta missään vaikka pieni summa oli, mutta olihan se kuitenkin ylennys. Mitä tunteita kerrot puolisollesi? Todella puuduttavaa, jos puhutaan vain uutisista kuten maailmanpolitiikasta, mutta ei siitä mitä itse on tehnyt ja miltä se on tuntunut.