Mies valittaa kun olen liian itsenäinen parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ihmettelisin jos puoliso ei suostuisi puhumaan kanssani noista tavallisista arjen asioista. 

Suostun tietenkin puhumaan. Kerron kaiken, jos hän kysyy. En vain tule ajatelleeksi oma-aloitteisesti niistä puhua.

ap

Kiinnostaisiko sinua kuulla joka päivä miten "anoppi pohtii uusia verhoja" tai "miehen töissä hankittiin uusi printteri kun vanha meni rikki" ?

Itseäni ei nimittäin kiinnostaisi pätkän vertaa - ja vähän vastaavasti juttelen luontaisesti miehelle niitä asioita mistä kuvittelen hänen olevan jotenkin kiinnostunut.

Sama juttu tuo sun palkankorotus. Jos vastaavassa tilanteessa kertoisin 50€ korotuksesta niin hänen kommenttinsa olisi tyyliin "no wau" (siis että eipä tuolla kuuhun lennetä). Mutta ehkä olisin siitä kyllä kertonutkin, me yleensä ihan luontaisesti

Ei, minua ei voisi vähempää kiinnostaa nuo anopin verhot tai miehen työpaikan uusi printteri. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että teillä ei synkkaa. Oletko kiinnostunut miehesi asioista ja tunteista? Kysytkö hänen tunteitaan ja myötäelätkö niitä? Tunnetko empatiaa? Tulee myös mieleen mahdollisuus että olisit kirjolla.

Olen erittäin kiinnostunut mieheni tunteista ja ajatuksista. Hänen arjen pikkuasioista kuten missä kaupassa kävi tai tankkasiko oman autonsa tänään vai ei niinkään ehkä en. Ja tunnen empatiaa. Outo ajatus että olisin autisti sillä perusteella että olen liian itsenäinen parisuhteessa.

ap

Tunnut ajattelevan jollain lailla mekanistisesti ja et sopeuta toimintaasi siihen miltä miehestäsi tuntuu. Kysyt myös kumpi on väärässä, mikä on klassista mustavalkoista ajattelua.

Äh, et sä tämän perusteella ole autisti etkö aspergeri.

ne on vaan sellaisia helppo-diagnooseja kun joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää luonne- ja kasvatuseroja jolloin kaikki jotka on erilaisia kuin ihan sen oman Kuolan tyypit pitää aina diagnostisoida johonkin vääränlainen-kategoriaan.

Erittäin kapeakatseista ja aika lailla myös Asseja loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan sinä itsenäinen vai itsekäs? itsenäinen ihminen ei ehkä niin lupia kysele ja pystyy tekemään päätöksiä kysymättä puolison mielipidettä.

Mutta. Siitä on vain pieni matka itsekkääseen ihmiseen, jolle ei tule mieleenkään jakaa omia tai muiden kuulumisia, ei edes silloin kun ne tarkemmin ajateltuna liittyvät heidänkin elämäänsä.

Esimerkkejä:

Äitini on narsistisen itsekäs ihminen. Hän ei kerro koskaan muiden ihmisten asioista juuri mitään, ja itse ajattelee olevansa upea ihminen, joka ei juoruile. Oikeasti hän on vaan niin tolkuttoman itsekeskeinen, ettei älyä jakaa mitään asioita, jotka eivät liity häneen. Nyt keski-ikäisenä olen menettänyt yhteyden kaikkiin sukulaisiin, koska en tiedä heidän elämästään mitään enkä oikein voi edes olla yhteydessä heihin. He ovat kertoneet äidilleni vaikka muutosta, naimisiin menosta, lasten syntymästä, olettaen että minä saan tiedon sitä kautta. No en saa. E

Tästä hutusta ei kyllä saanut mitään tolkkua. Sinulla on termit ihan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger tulee tästä aloituksesta mieleen. 

Millä tavalla?

ap

Tunnekylmyys puhaltaa tuosta aloituksesta niin, että alkaa hampaat kalisemaan.

Ei tässä tosiaan mistään oikeasta ja väärästä ole kyse, mutta tuli mieleen, että otatko huomioon, mitkä asiat miestäsi kiinnostaa. Nythän olet oppinut, että häntä kiinnostaa esim. palkankorotuksesi, vaikka se onkin pieni tai se, että olet käynyt äitisi luona. Sitten kun vastaavaa tapahtuu, voithan kertoilla ihan vain häntä ilahduttaaksesi, kun tiedät, että asiat kiinnostavat.

Silläkin on merkitystä, miten suhtaudut hänen reaktioonsa, sanotko, että ai, enpä huomannut ajatella, että sua olisi kiinnostanut vai annatko ymmärtää, että sinä olet niin moisten arkisten asioiden ylläpuolella oleva intellektuellimpi ajattelija, että et jaksa moisia höpistä.

Voisin kadota omiin ajatuksiini päiviksi. Lähes jokaisessa parisuhteessa olen saanut palautetta, että en ilmoittele menoistani, vaikka periaatteessa mihinkään en katoa. Kumppanille en jaksaisi raportoida jokaista tylsää asiaa. Puhun mielelläni, mutta en jaksaisi puhua säästä, kauppareissuista tai muusta tylsästä. Kuuntelen mielelläni, jos kumppanilla on oikeasti jotain sydämellään. Koen taas usein, ettei kumppani jaksa kuunnella minua. 

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan sinä itsenäinen vai itsekäs? itsenäinen ihminen ei ehkä niin lupia kysele ja pystyy tekemään päätöksiä kysymättä puolison mielipidettä.

Mutta. Siitä on vain pieni matka itsekkääseen ihmiseen, jolle ei tule mieleenkään jakaa omia tai muiden kuulumisia, ei edes silloin kun ne tarkemmin ajateltuna liittyvät heidänkin elämäänsä.

Esimerkkejä:

Äitini on narsistisen itsekäs ihminen. Hän ei kerro koskaan muiden ihmisten asioista juuri mitään, ja itse ajattelee olevansa upea ihminen, joka ei juoruile. Oikeasti hän on vaan niin tolkuttoman itsekeskeinen, ettei älyä jakaa mitään asioita, jotka eivät liity häneen. Nyt keski-ikäisenä olen menettänyt yhteyden kaikkiin sukulaisiin, koska en tiedä heidän elämästään mitään enkä oikein voi edes olla yhteydessä heihin. He ovat kertoneet äidilleni vaikka muutosta, naimisiin menosta, lasten syntymästä, olettaen että minä saan tiedon sitä kautta. No en saa. E

ja sinä kuulostat ihan lapselta.

Minkä ikäinen olet, kun et voi itse olla yhteydessä sukulaisiisi?

Minun äitini aina kyselee, olenko ollut senjaswn kanssa tekemisissä mutta en halua jakaa hänelle mitä olen jutellut, koska se päätyy aina sen toisen asioiden pohtimiseen ja ihmettelemiseen ja kauhistelemiseen. Enkä halua vatvoa toisen ihmisen päätöksiä/elämää hänen selkänsä takana. Vastaavasti minulla on vähän se käsitys että aika moni sukulainen ei viitsi hänelle kovin tarkkaa selkoa elämästään tehdä, koska kaikki tietävät miten niitä sitten joka puhelussa eri ihmisten kanssa tuumataan ja ihmetellään. 

 

mutta siis, ei kai mikään estä sinua olemaan itse osa sukulaistesi elämää??

Outo kysymys tuo "kumpi on väärässä". Eri ihmisillä on erilaisia tapoja. Ei kumpikaan ole väärässä.

Huomaatteko, että tarina alkaa muuttua pikkuhiljalleen toiseen suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan sinä itsenäinen vai itsekäs? itsenäinen ihminen ei ehkä niin lupia kysele ja pystyy tekemään päätöksiä kysymättä puolison mielipidettä.

Mutta. Siitä on vain pieni matka itsekkääseen ihmiseen, jolle ei tule mieleenkään jakaa omia tai muiden kuulumisia, ei edes silloin kun ne tarkemmin ajateltuna liittyvät heidänkin elämäänsä.

Esimerkkejä:

Äitini on narsistisen itsekäs ihminen. Hän ei kerro koskaan muiden ihmisten asioista juuri mitään, ja itse ajattelee olevansa upea ihminen, joka ei juoruile. Oikeasti hän on vaan niin tolkuttoman itsekeskeinen, ettei älyä jakaa mitään asioita, jotka eivät liity häneen. Nyt keski-ikäisenä olen menettänyt yhteyden kaikkiin sukulaisiin, koska en tiedä heidän elämästään mitään enkä oikein voi edes olla yhteydessä heihin. He ovat kertoneet äidilleni vaikka muutosta, naimisiin menosta, lasten syntymästä, olettaen että minä saan tiedon sitä kautta. No en saa. E

Miehessäsi on vikaa, äidissäsi on vikaa, miehesi vanhemmissa on vikaa. Oletko koskaan miettinyt, onko sinussa mahdollisesti vikaa? 

Kai sinä itsekin voit olla sukulaisiisi yhteyksissä. Onko äitisi tehtävä tosiaan toimia jonain tiedonvälittäjänä. Vai eivätkö sukulaiset halua olla sinuun yhteyksissä?

Toivotaan, että hän löytää kaltaisensa joka tykkää jakaa elämänsä eikä vain päivän polttavia uutisia. Etsi sinä myös itsellesi itsesilainen ihminen. Ketään ei jaksa kuulustella. Kyllä aikuiset olettaa, että asiat jaetaan ja puhutaan pyytämättä kun yhteistä elämää eletään.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kadota omiin ajatuksiini päiviksi. Lähes jokaisessa parisuhteessa olen saanut palautetta, että en ilmoittele menoistani, vaikka periaatteessa mihinkään en katoa. Kumppanille en jaksaisi raportoida jokaista tylsää asiaa. Puhun mielelläni, mutta en jaksaisi puhua säästä, kauppareissuista tai muusta tylsästä. Kuuntelen mielelläni, jos kumppanilla on oikeasti jotain sydämellään. Koen taas usein, ettei kumppani jaksa kuunnella minua. 

Tällainen olen minäkin.

Tosin aikatauluni kerron aina, koska ne vaikuttaa toiseen ja mies kyllä aina tietää koska olen kotona. 

ap

Mun mies on aika samanlainen, jakaa tietoa tosi valikoivasti. Syy siihen on se, ettei se vaan tuu ajatelleeksi että muakin kiinnostaisi. Välillä se unohtaa kertoa että joku on tulossa kylään tai että meidät on kutsuttu jonnekin ja sit se ilmottaa mulle siitä edellisenä päivänä. Tiedän, ettei se tee sitä ilkeyttään, koska asiasta on puhuttu monta kertaa, vaan siks ettei se vaan muista tai asia ei tunnu siitä tärkeeltä. Päivästäänkin kertoo vaan jos kysyn.

Mun mielestä tää on aiemmin ollu tosi ärsyttävää, mutta monen vuoden yhteiselon jälkeen ollaan löydetty tapoja, joilla ollaan molemmat tyytyväisiä. Mä esimerkiks kyselen et mitä teit tänään töissä tai jos se on just lopettanu puhelun äitinsä kanssa kysyn et onko ne tulossa käymään/ mitä sinne kuuluu. Muuten en kuulis näistä asioista ikinä mitään. Ja koska esim kysymys mitä teit tänään toistuu joka päivä, mies muistaa välillä kysymättäkin kertoa. :)

Huomaavaisuudella ja sillä et ollaan sanottu suoraan mitä halutaan, on oltu yhessä jo yli 10 vuotta

AP, et ole ilmeisesti ihmissuhteisiin suuntautunut, vaan älyllinen ja asiakeskeinen ihminen. Ihmisistä kiinnostunut ja ihmissuhteisiin suuntautunut ihminen puhuu paljon omista tunteistaan ja ihmissuhdekuvioista ja niihin liittyvistä ajatuksistaan, ei pelkästään ulkoisia asioita kuulumisia, vaikka nekin kiinnostavat ihmisistä kiinnostunutta tyyppiä. Se ei ole mikään vika tai puute, jos ei ole suuntautunut tällä tavalla. Teillä on vain puolisosi kanssa vähän erilaiset odotukset ja kiinnostuksen kohteet tuossa asiassa. Joitakin ihmisiä ei vain kiinnosta muiden ihmisten asiat ja kuulumiset ja ylipäätään ihmissuhteiden tunnekoukerot.

Kävin 10 vuotta sitten työmatkalla toisella mantereella, ja lähisuku vinoilee vieläkin siitä, kun ei tullut kerrottua etukäteen matkasta. Nykyään kertoilen kuulumisiani vähän paremmin, ja ymmärrän kyllä miehenkin näkökulmaa. Työlästä tentata aina erikseen, jos haluaa tietää, miten toisella menee tai mitä on mielessä. Me käydään päivällispöydässä yleensä läpi, miten päivä on mennyt. Onhan se nyt ihan kiva tietää jollain tasolla, mitä puoliso on tehnyt valtaosan päivästään.

Äh miten ärsyttävää, jos et hoksaa kysyä jotain asiaa niin puoliso ei viitsi siitä kertoa. Yhtä peliä ja muistamista koko arki.

Olen samanlainen kuin ap, mutta jos se häiritsisi kumppaniani niin en näkisi suurena panostuksena yrittää vaikka kerran päivässä jakaa yhden pienen arkisen uutisen.

Ei kaikkea kannata kertoa. Tämän päivän puoliso voi olla huomisen vieras. 

Mites sitten vuorovaikutus lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap, mutta jos se häiritsisi kumppaniani niin en näkisi suurena panostuksena yrittää vaikka kerran päivässä jakaa yhden pienen arkisen uutisen.

Olen yrittänyt tätä mutta se ei riitä millään miehelleni vaan joka kerta kun tulee ilmi joku asia mitä en ollut sanonut hän loukkaantuu siitä että en jaa asioitani hänen kanssa. Eli jos kerron että kävin tänään Sokoksella mutta en ole sanonut että kävin Intersportissa katsomassa tennismailoja miettien jos joskus kokeilisi tennistä niin hän loukkaantuu. Vaikka tietenkin olisin kertonut jos oikeasti olisin aikeissa kokeilla tennistä. En vain tullut ajatelleeksi kertoa kaikista päivän ajatuksistani hänelle. 

ap