Parisuhteen vakiinnuttaminen tutustumisen, eikä seksin kautta?

Vierailija kirjoitti:

"En koe, että  molemminpuoliseen haluun perustuvassa seksissä on mitään väärää."  Etkö edes silloin, kun toinen on varattu?

Mutta noinhan se varmaan menee muilla paitsi uskovaisilla. Meillä on syymme, toivottavasti suvaitset vaikket ymmärtäisikään. Ja minä taas ymmärrän että maailman ihmiset ajattelevat ja kokevat eri tavoin, ja antavat palaa, vaikkei aamenta olisi vielä kirkossa sanottukaan.

Pettäminen ei ole ok, eli jos pariskunnalla ei ole sopimusta siitä, että voi olla muidenkin kanssa, silloin tuo ei tietysti ole ok. Mutta ei siinä seksi ole se pahin asia, vaan toisen luottamuksen pettäminen. Mutta hyvä tarkennus sinulta kuitenkin - aina kannattaa kysyä, jos on epäselvää ilmaisua.

Mutta alan kyllä vähän väsyä "teidän uskovaisten" omahyväiseen moralismiin. Suosittelen joskus tutustumaan tähän maailmaan - nyt tuntuu, että sinullakin on täysin harhainen ja ilmeisesti yhteisösi propagandan värittämä käsitys "maailman ihmisistä" ja ei-uskovaisista. Juu, kaikki ei-uskovaiset pettävät ja harrastavat seksiä eläinten kanssa, syövät vauvoja ja polttavat kirkkoja - tämänhän sä halusit kuulla, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän, että kun kirjoitin fyysiestä halusta niin tarkoitin myös mielessä olevaa halua. Silti se on vahvempana, että se mielen halun toteuttaminen rikkoisi omia rajoja. Olen ollut todella kuumana ja halunnut toista suuresti, mutta EN VIELÄ TOTEUTTAA sitä.

Ja on monia, jotka eivät ymmärrä, että ei ole yhteismitallista, että molemmat tulevat vastaan vaan näissä asioissa se, jolla on tiukemmat rajat, määrää tahdin ja se, jolle se ei sovi, vaihtaa seuraavaan. Tai se tiukemmat rajat omaavat tajuaa lähteä ennen kuin ne rajat tulee rikottua.  

Ymmärrän, ja olen samaa mieltä - tietenkään itseään ei pidä pakottaa mihinkään eikä toista saa painostaa. Tätä olen toistanut monta kertaa. Olen itse aika taipuvainen uskomaan silti, että henkilöt eivät ole toisilleen sopivat, jos seksin suhteen ollaan täysin eri linjoilla. Kun tässä

Olen suostunut seksiin painostuksesta = hoputtaminen suhteessa. Niin valitettavaa kuin se onkin, en usko olevani ainoa. En kuitenkaan suosittele, ei ollut fiksusti tehty. Ei minulta suostuminen eikä häneltä painostaminen.

Silti minä olin se, joka halusi seksiä enemmän kuin hän. Ja juuri nimenomaisesti hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Väittelin aiheesta muinoin luokkakaverini kanssa. Minä olen uskis, hän taas oli sitä mieltä, että pitää heti testata ja koeajaa toinen, et tietää, toimiiko seksi. Edelleen hän on yksin, ei tainnut koeajot tuottaa toivottua tulosta.. Minun mies taas oli alussa kokematon kuten minäkin ja räpellettiin, mutta niin vaan on nyt upeaa seksiä.

Eli sen seksin voi saada toimimaan ihan vaan, kun toista rakastaa."

On kuitenkin virhepäätelmä että hyvä lopputulos tarkoittaisi sen että siihen on päädytty nimenomaan siksi että on tehty jotain erityisen oikein. Ihan yhtä hyvin se kaverisi voisi olla nyt hyvässä suhteessa ja sinä et. Valintanne eivät ole mitenkään suoraan aiheuttaneet sitä että asiat ovat menneet hyvin tai huonosti.

Defensiivistä tai ei, niin minä taas näen suoran korrelaation ;)

Me lähdettiin toiseen tutustumisesta ja siitä seurasi avioliitto ja hyvää seksiä. Hän lähti ihmisten testaamisesta, kynnys vaihtaa aina parempaan on matala, eikä se voi koskaan olla rakkaudellinen lähtökohta, joten miksi siitä seuraisikaan hyvää suhdetta? 

Ok, toki ymmärrän ettei se aivan näin mustavalkoista ole, mutta vakaasti uskon, että arvot ja pohjavire vaikuttaa oleellisesti myös lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät osaa rakastaa naisen luonnetta. Voivat korkeintaan ihailla, että jollain on hyvä persoona. 

Höpö höpö, monet miehethän rakastuvat juuri naisen luonteeseen; nämä "räiskyvät" naiset ovat aina saaneet ison miesjoukon ihailua ja päässeet suhteeseen.

Rakastuminen ja rakastaminen ovatkin kaksi eri asiaa. Osa sekoittaa nämä ja pidemmän päälle ovat onnettomia siksi.

 

Läheskään kaikki eivät osaa rakastaa. 

Juuri näin. Koska luulevat alkuhuumaa rakkaudeksi. Jota se ei ole.

"Eli siinä voi olla kaksi ihmistä, jotka harrastavat keskenään seksiä ja molemmat ovat onnellisia, että tuo tyyppi halusi kanssani seksiä, vaikka kumpikaan ei välttämättä olisi halunnut mitenkään erityisesti muuta kuin vaan siksi, että toinen oli väline oman haluttavuuden todentamiseen. "

Eihän tuossa ole mitään eroa siinä missä kohdin mennään. Oikeastaan kaikki suhteen alun eri askeleet ovat sen testaamista että haluaako tuo toinen minua. Ensin se että haluaako toinen jutella, sitten haluaako olla lähellä, sitten haluaako koskea, haluaako suudella, haluaako hyväillä ja lopuksi haluaako seksiä. Kaikki tämä on testausta ja sen havainnointia että miten se toinen minuun reagoi.

Sana "parisuhde" on ongelmallinen, koska siihen voi liittyä oman vapauden luovuttaminen toiselle ilman, että saa haluamiaan asioita. 

Kaikilla ihmisillä, jotka tuntevat toisensa on tavallaan 'parisuhde' eli he muodostavat parin ollessaan kaksi ihmistä ja heillä on joku suhde, kuten vaikka vuokralaisella ja vuokranatajalla tai pikkuserkuksilla, jotka näkevät toisiaan kerran vuodessa.

Kun kertoo toiselle olevansa parisuhteessa, kiinnostunut ihminen tulkitsee sen niin, että "tätä ei kannata yrittää. Hän harrastaa jo seksiä toisen kanssa eikä pettäisi."

Tämä myös osoittaa sen, että miten absurdi on ajatus parisuhteesta ilman seksiä, jossa on enintään lupaus seksistä, jota ei kuitenkaan ole. Toinen saa haluamiaan asioita ja toinen ei ja silti tämä, joka ei saa haluamiaan asioita ei myöskään hae niitä muualta, kun hän katsoo olevansa 'parisuhteessa'. 

Vierailija kirjoitti:

"Aina on mentävä sen "heikoimman" mukaan."

Mutta oletus on että nainen on se heikompi? No oikeasti se mies voi myös olla se joka on epävarma omasta haluttavuudestaan tai joka taistelee sen kanssa uskaltaako tuoda esiin niitä omia halujaan ja toiveitaan peläten niiden tyrmäämisen.

On hyvin vanhanaikainen ajattelumalli jossa nainen on se heikko ja mies vahva ja sitä naista pitää kaikin tavoin suojella tältä mieheltä ja hänen ylimitoitetuilta haluiltaan.

Kirjoitin tuon lainaamasi lauseen ja nimenomaisesti ilman sanaa nainen vaan "heikompi", jotta se sisältäisi kaikki mahdolliset sukupuolet mitä niitä ikinä tänä päivänä onkaan. Enkä myöskään näe tuota asiaa heikkoutena, siksi laitoin sen lainausmerkkeihin. Tiukempi/ varovaisempi/ epävarmempi /erilaiset moraaliarvot tms. Kuitenkin sen herkemmän mukaan on mentävä. 

Vierailija kirjoitti:

" Minulle on tärkeää, että suhteessa on seksuaalista vetovoimaa ja molemminpuolista halua, joten en siksi lähde seksittömiin juttuihin tai laita itseäni tilanteeseen, jossa odotan kuukausikaupalla, haluaako toinen joskus minua vai ei."

Kysehän ei ole halusta vaan toteutuksesta. Seksiä harrastava voi ihan yhtä hyvin olla haluamatta sinua kuin taas seksiä harrastamaton haluta. 

Todella moni menee lyhyen tuntemisen kohdalla sänkyyn:

-tyydyttääkseen omat fyysiset tarpeensa

- tyydyttääkseen oman henkisen tarpeensa tuntea itsensä halutuksi. 

Eli siinä voi olla kaksi ihmistä, jotka harrastavat keskenään seksiä ja molemmat ovat onnellisia, että tuo tyyppi halusi kanssani seksiä, vaikka kumpikaan ei välttämättä olisi halunnut mitenkään erityisesti muuta kuin vaan siksi, että toinen oli väline oman haluttavuuden todentamiseen. 

 

Nyt osuit asian ytimeen.

Vierailija kirjoitti:

 

Kannattaa myös muistaa että ei ole oikeaa tai väärää tapaa kiintyä. Miesten seksikeskeisyys käännetään usein negatiiviseksi asiaksi ja tutustumisen kautta kiintymistä pidetään helposti lähtökohtaisesti jotenkin parempana tapana kiintyä. Oikeasti ne ovat kuitenkin vain erilaisia tapoja.

Ei se ihan noinkaan ole. Jotkut haluavat vain seksiä, eivät kiintymystä. Toisen ihmisen pään sisälle ei kuitenkaan näe, joten "vain seksiä"-tyyppi voi ihan hyvin valehdella kiintymystä. Toisin päin tilanne ei toimi samalla tavalla, ja taitaa olla äärimmäisen harvinaista, että oltaisiin vapaaehtoisesti seksittömässä suhteessa ilman kiintymystä. Kukaan ei oikein voi väittää kumppanilleen tosissaan, että kyllä meillä on seksisuhde, vaikkei olekaan. Sen sijaan voi väittää (ja manipuoloida) toisen uskomaan, että kyllä heidän välllään on henkinen yhteys ja molemminpuolista rakkautta. 

Sinun kommentista näkee hyvin, etteivät seksi edellä suhteeseen menevät pysty asettumaan toisen asemaan ja näkemään, etteivät nämä kaksi tapaa ole ollenkaan verrattavissa toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

"Eli siinä voi olla kaksi ihmistä, jotka harrastavat keskenään seksiä ja molemmat ovat onnellisia, että tuo tyyppi halusi kanssani seksiä, vaikka kumpikaan ei välttämättä olisi halunnut mitenkään erityisesti muuta kuin vaan siksi, että toinen oli väline oman haluttavuuden todentamiseen. "

Eihän tuossa ole mitään eroa siinä missä kohdin mennään. Oikeastaan kaikki suhteen alun eri askeleet ovat sen testaamista että haluaako tuo toinen minua. Ensin se että haluaako toinen jutella, sitten haluaako olla lähellä, sitten haluaako koskea, haluaako suudella, haluaako hyväillä ja lopuksi haluaako seksiä. Kaikki tämä on testausta ja sen havainnointia että miten se toinen minuun reagoi.

Aha. Itse en ole koskaan rakentanut suhdetta noin, että tuo ei kyllä ole mikään yleismaailmallinen totuus. Minä kerron itsestäni asioita, ajatuksiani, arvojani, tulevaisuudentoiveitani. Hän kertoo itsestään. Samalla katsotaan, miltä yhteinen kosketus tuntuu, sopiiko se yhteen ja sopivatko elämämme yhteen. Ei minulla ole niin olematon itsetunto, että minä miettisin sitä, haluaako tuo toinen minua. Lähtöoletukseni on, että haluaa, koska on siinä enkä itse olisi, jos en haluaisi. 

Toki otan siipeeni, jos osun yhteen kaltaisesi kanssa. 

"Defensiivistä tai ei, niin minä taas näen suoran korrelaation ;)"

Suoran korrelaation voi nähdä kun valitsee riittävän mustavalkoisen parin. Se että on valmis harrastamaan seksiä melko nopeasti ei tarkoita monillakaan sitä että pitäisi aina vain testata toista vaan vain sitä että haluaa seksiä sen toisen kanssa ja se tuntuu silloin luontevalta. Se ei ole sen huonompi lähtökohta suhteelle kuin tuo sinunkaan tarinasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen kiintyy omalla tavallaan. Jos sinun tapasi kiintyä eroaa kovasti sen vastapuolen tavasta kiintyä niin tulee väkisinkin ongelmia. Ei tuo tilanteesi ratkea kuin vain sillä että etsit sen hieman harvinaisemman miehen joka kiintyy myös samoin kuin sinä.

Kannattaa myös muistaa että ei ole oikeaa tai väärää tapaa kiintyä. Miesten seksikeskeisyys käännetään usein negatiiviseksi asiaksi ja tutustumisen kautta kiintymistä pidetään helposti lähtökohtaisesti jotenkin parempana tapana kiintyä. Oikeasti ne ovat kuitenkin vain erilaisia tapoja.

 

Höpöhöpö. On jokseenkin yleistä, että kun seksi on mukana alusta asti, koko "suhde" voi loppua hyvinkin pian, kun mies on päästänyt isoimmat paineet ja hoitanut suurimman puutteensa. Seksisuhde ei edes ole seurustelua, vaikka moni nainen näin ajattelee

Mutta ei mies ollut sinulle vieras vaan tunsit häntä jo muulla tavoin. 

"Tiukempi/ varovaisempi/ epävarmempi /erilaiset moraaliarvot tms. Kuitenkin sen herkemmän mukaan on mentävä. "

Mutta jos se on se mies joka on epävarma omasta haluttavuudestaan ja kaipaisi nimenomaan sitä seksiä tämän varmistukseksi niin silloin siis pitää mennä sen mukaan? Vai ei kuitenkaan? Eli voiko se seksiä haluava koskaan olla se "heikompi"?

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät osaa rakastaa naisen luonnetta. Voivat korkeintaan ihailla, että jollain on hyvä persoona. 

Terveet osaavat. Jos sinä et, niin voisit yrittää hakea apua?

Vierailija kirjoitti:

Sana "parisuhde" on ongelmallinen, koska siihen voi liittyä oman vapauden luovuttaminen toiselle ilman, että saa haluamiaan asioita. 

Kaikilla ihmisillä, jotka tuntevat toisensa on tavallaan 'parisuhde' eli he muodostavat parin ollessaan kaksi ihmistä ja heillä on joku suhde, kuten vaikka vuokralaisella ja vuokranatajalla tai pikkuserkuksilla, jotka näkevät toisiaan kerran vuodessa.

Kun kertoo toiselle olevansa parisuhteessa, kiinnostunut ihminen tulkitsee sen niin, että "tätä ei kannata yrittää. Hän harrastaa jo seksiä toisen kanssa eikä pettäisi."

Tämä myös osoittaa sen, että miten absurdi on ajatus parisuhteesta ilman seksiä, jossa on enintään lupaus seksistä, jota ei kuitenkaan ole. Toinen saa haluamiaan asioita ja toinen ei ja silti tämä, joka ei saa haluamiaan asioita ei myöskään hae niitä muualta, kun hän katsoo olevansa 'parisuhteessa'. 

Tuo kannattaa tuoda ihan noin suoraan esille. Vapauttaisin sinut välittömästi etsimään uutta kohdetta, joka saattaisi jopa harrastaa seksiä kanssai heti. Minä en halua noin kateellisen ja vääristyneesti ajattelevan ihmisen kanssa yhteen. TOINEN SAA HALUAMIAAN ASIOITA.. TOINEN EI. Aivan kieroutunut koko ajatus. Ei se toinen saa mitään sen enempää kuin sinäkään, te olette vaan haluamassa täysin eri asioita. Se toinen on antanut itsensä ihan tasapuolisesti ja mahdollisesti jopa anteliaammin kuin sinä, sinä vaan et näe sitä, kun et sellaista halua etkä arvosta. Se toinen taas ei todellakaan tajua, että sinä koet jotenkin uhrautuneesi ja että "annat hänelle hänen haluamiaan asioita saamatta niitä itse", koska suhteen lähtöoletus on se, että molemmat antavat toisilleen heidän haluamiaan asioita. Se seksiä antamaton antaa aikaansa, avaa itseään, haluaa tutustua sinuun jne. 

Vierailija kirjoitti:

Sana "parisuhde" on ongelmallinen, koska siihen voi liittyä oman vapauden luovuttaminen toiselle ilman, että saa haluamiaan asioita. 

Kaikilla ihmisillä, jotka tuntevat toisensa on tavallaan 'parisuhde' eli he muodostavat parin ollessaan kaksi ihmistä ja heillä on joku suhde, kuten vaikka vuokralaisella ja vuokranatajalla tai pikkuserkuksilla, jotka näkevät toisiaan kerran vuodessa.

Kun kertoo toiselle olevansa parisuhteessa, kiinnostunut ihminen tulkitsee sen niin, että "tätä ei kannata yrittää. Hän harrastaa jo seksiä toisen kanssa eikä pettäisi."

Tämä myös osoittaa sen, että miten absurdi on ajatus parisuhteesta ilman seksiä, jossa on enintään lupaus seksistä, jota ei kuitenkaan ole. Toinen saa haluamiaan asioita ja toinen ei ja silti tämä, joka ei saa haluamiaan asioita ei myöskään hae niitä muualta, kun hän katsoo olevansa 'parisuhteessa'. 

Miten kukaan ajattelee luovuttavansa vapautensa parisuhteessa? Tottakai parisuhde perustuu yhteiseen sopimukseen. Josta kannattaa heti alussa puhua selvästi. Usein tuota vapautta hokevat ovat sitoutumiskammoisia ja pohjimmiltaan hylkäämisen ja menettämisen pelkoisia. Asenne on sellainen että jatkuvasti katsellaan muualle voisiko siellä olla parempaa. Aito halu kasvaa suhteen sisällä puuttuu.

"Ei se ihan noinkaan ole. Jotkut haluavat vain seksiä, eivät kiintymystä. Toisen ihmisen pään sisälle ei kuitenkaan näe, joten "vain seksiä"-tyyppi voi ihan hyvin valehdella kiintymystä. Toisin päin tilanne ei toimi samalla tavalla, ja taitaa olla äärimmäisen harvinaista, että oltaisiin vapaaehtoisesti seksittömässä suhteessa ilman kiintymystä. "

No nimenomaanhan on varsin yleistä että pidemmässä suhteessa jomman kumman seksihalut laantuvat paljonkin ja se toinen joutuu tyytymään huomattavasti vähempään seksiin kuin haluaisi. Siltikin se haluton voi rakastaa sitä toista syvästi.

Kyllä hyvin moni ihminen on aluksi suhteen alussa kovin halukas vaikka ei olisi sitten pidemmällä ajalla kovin seksuaalinen ihminen. Ei sitä varmasti tietoisesti toista siinä huijata mutta kyllä se saattaa johtaa siihen että se toinen saa alun perusteella kumppanistaan paljon seksuaalisemman kuvan kuin mikä on todellisuus.

Näissä tapauksissa lähes aina nainen ei vain ole seksuaalisesti tarpeeksi kiinnostunut miehestä. Pistetään mies hyppimään renkaista ja todistamaan että pystyy tarjoamaan muuta, ennen kuin "tuntuu siltä" että voidaan mennä sänkyyn. Parempi mies kun tulee vastaan, nainen ei odotuta yhtään ylimääräistä hetkeä. Poikkeuksina sitten aseksuaalit ja traumapotilaat, jotka kannattaa muutenkin jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

"Tiukempi/ varovaisempi/ epävarmempi /erilaiset moraaliarvot tms. Kuitenkin sen herkemmän mukaan on mentävä. "

Mutta jos se on se mies joka on epävarma omasta haluttavuudestaan ja kaipaisi nimenomaan sitä seksiä tämän varmistukseksi niin silloin siis pitää mennä sen mukaan? Vai ei kuitenkaan? Eli voiko se seksiä haluava koskaan olla se "heikompi"?

Ei. Tuo ajattelusi on täysin vääristynyt. Mietipä, on lakeja seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Ei ole yhtäkään lakia seksistä kieltäytymällä aiheutetusta kärsimyksestä. 

Jos mies tarvitsee nimenomaan seksiä fyysisenä toteutuksena kokeakseen olevansa haluttava niin minä en koe häntä haluttavana, että se siitä. Jos mies meidän tutustumisessa keskittyy siihen, että hän saa todennettua oman seksuaalisen haluttavuutensa vain ja ainoastaan sillä, että hän saa penetroitua minuun eikä millään muulla tavalla niin joo, ei ole haluttava fyysisesti eikä henkisesti. 

"Ei minulla ole niin olematon itsetunto, että minä miettisin sitä, haluaako tuo toinen minua. Lähtöoletukseni on, että haluaa, koska on siinä enkä itse olisi, jos en haluaisi. "

Ei sitä suhteen alussa voi kuitenkaan tietää varmasti millä mielellä se toinen on liikkeellä. Tunteeko voimakasta kiinnostusta, jonkin verran kiinnostusta vai onko vain mukana koska sinä satuit kiinnostumaan ja koki sen mairittelevaksi. Tarkoitin siis että kaikki eri etenemisen vaiheet ovat aina lopulta sen toisen kiinnostuksen syvyyden testausta ja peilaamista. Juuri sitähän se tutustuminen on. Toisen eri puolien katsomista ja sen tunnustelua että miten ne resonoivat yhteen.