Lue keskustelun säännöt.
Onkohan meillä 80-90-luvulla syntyneillä edessä kaikkien aikojen yksinäisin ja kurjin vanhuus?
09.11.2023 |
Lapsettomuus lisääntyy, parisuhteettomuus lisääntyy, maailmanajat vaikuttaa kurjilta. Miltähän meidän vanhuus näyttää?
Mietin tätä siksi, että meidän nykyiset sosiaaliset verkostomme ovat paljon löyhempiä kuin omien isovanhempiemme aikana johtuen mm. muuttoliikkeestä kaupunkeihin, sosiaalisesta mediasta ja yleensä ottaen yhteiskunnan muuttumisesta. Aiemmin tukiverkot olivat lähellä, mutta koulutusbuumin ja muuttoliikkeen keskityttyä kasvukeskuksiin näin ei välttämättä ole. Internet ja älyteknologia osaltaan tulehduttavat tilannetta entisestään. Yhteisöt eivät ole enää fyysisiä ja toisiaan lähellä, vaan metayhteisöjä sosiaalisessa mediassa, jotka toisaalta voivat hyvinkin luoda illuusion sosiaalisesta kanssakäymisestä ja yhteisöllisyydestä, vaikka eivät sitä tosiasiassa voi merkityksellisellä tavalla paikata. Älypuhelimet ovat pudottaneet vielä 15 vuotta sitten sosiaalisesti aktiiviset ihmiset sudenkuoppaan, jossa "leikitään yhdessä mutta erikseen" - vietetään aikaa fyysisesti toistemme seurassa, mutta henkisesti oleskellaan eri sfääreissä. Parisuhteet kärsii, lasten puheenoppiminen viivästyy, oppimistulokset heikkenevät, ja kaikki vain siksi, että meillä on kämmenellä ehtymätön mielihyvän ja dopamiinin lähde. Mitä tämä merkitsee pidemmällä aikavälillä?
Syntyvyys on ollut laskussa pitkään, ja tämä ei vaikuta pelkästään Suomeen tai laajempaan länsimaalaiseen yhteiskuntaan taloudellisesti, vaan se näkyy aikanaan myös jokapäiväisessä arjessa, kun yksinäisiä vanhuksia on yhä enemmän ja enemmän ja yhteiskuntaa kehittäviä ja ylläpitäviä nuoria yhä vähemmän. Lasten hankintaa tietenkin edesauttaisi se, että löytäisi kumppanin, jonka kanssa lapsia tehdä. Mutta tämäkään ei enää ole itsestäänselvyys. Lapsettomien miesten ja naisten osuus 30-vuotiaissa on kasvanut viime vuosikymmenten ajan huolestuttavalla tavalla, ja se on kasvanut samaa tahtia yksinelävien määrän kanssa. Mitä tässä on tapahtunut, että ihmiset eivät enää löydä toisiaan samalla tavalla? En usko, että deittisovellukset tai internet yksin ovat tällaisen kuplan luoneet, mutta taatusti niillä on oma osuutensa. Joidenkin tutkijoiden mukaan syntyvyyden lasku, parisuhteiden kestämättömyys ja sosiaalisen kudoksen hapertuminen ovat romahtavan yhteiskunnan merkki. En usko tuomiopäivään, mutta uskon, että tässä ollaan merkittävän yhteiskunnallisen murroksen äärellä, eikä se murros ole välttämättä positiivinen. Mutta mikä tässä oikein auttaisi?
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien laukaisemaan globaali yhteiskuntien romahdus tulee parinkymmenen vuoden sisään ja siinä rytinässä ylivoimainen enemmistö meistä (ja muistakin ihmisistä) kuolee. Emme siis ehdi vanhusikää nähdäkään.
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toimintakykyä, siis tavata vaikka ystäviä kaupungilla kahvien merkeissä tai käydä vaikka teatterissa. Miksi pitäisi elää?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien laukaisemaan globaali yhteiskuntien romahdus tulee parinkymmenen vuoden sisään ja siinä rytinässä ylivoimainen enemmistö meistä (ja muistakin ihmisistä) kuolee. Emme siis ehdi vanhusikää nähdäkään.
Karulle kuulostaa, mutta ajattelen samoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien laukaisemaan globaali yhteiskuntien romahdus tulee parinkymmenen vuoden sisään ja siinä rytinässä ylivoimainen enemmistö meistä (ja muistakin ihmisistä) kuolee. Emme siis ehdi vanhusikää nähdäkään.
Yhteiskunta ei ole "romahtanut globaalisti" sitten sen tulivuorenpurkauksen 70 000 vuotta sitten, jonka myötä ihmispopulaatio kutistui maailmanlaajuisesti muutamaan kymmeneen tuhanteen. Kahdeksaa miljardia ihmistä ei ihan noin vain päiviltä laiteta, ainakaan globaalisti saati sitten ihmisen toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks' on totuus varma, vakaa- orpovalta turman takaa!
-Viera-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien laukaisemaan globaali yhteiskuntien romahdus tulee parinkymmenen vuoden sisään ja siinä rytinässä ylivoimainen enemmistö meistä (ja muistakin ihmisistä) kuolee. Emme siis ehdi vanhusikää nähdäkään.
Yhteiskunta ei ole "romahtanut globaalisti" sitten sen tulivuorenpurkauksen 70 000 vuotta sitten, jonka myötä ihmispopulaatio kutistui maailmanlaajuisesti muutamaan kymmeneen tuhanteen. Kahdeksaa miljardia ihmistä ei ihan noin vain päiviltä laiteta, ainakaan globaalisti saati sitten ihmisen toimesta.
Ihmisen pitää kuitenkin syödä, ja ilman ruokaa ihminen kuolee nälkään. Eikö? Se tiedetään että maapallon keskilämpötilan nousu viidellä asteella verrattuna esiteolliseen keskilämpötilaan merkitsee ihmiskunnan sukupuuttoa, sillä silloin maapallolla ei ole jäljellä yhtään paikkaa jossa nykyisin ruuaksi viljeltäviä kasveja voisi enää viljellä. Nykyisellä lämpenemisvauhdilla tuo 5 C lämpeneminen saavutetaan tämän vuosisadan puolivälin tienoilla, eli 80-90-luvulla syntyneet eivät tosiaankaan tule elämään vanhoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toimintakykyä, siis tavata vaikka ystäviä kaupungilla kahvien merkeissä tai käydä vaikka teatterissa. Miks
Ei kai kukaan sitä sano, että on pakko elää. Se vain, että se elämän mielekkyys katoaa tätä nykyä pitkään ennen kuin mikään muistisairaus ehtii sen viedä, mutta ihmisen elinikä senkun pitenee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toimintakykyä, siis tavata vaikka ystäviä kaupungilla kahvien merkeissä tai käydä vaikka teatterissa. Miks
Vanhaksi voi elää kovin monella tavalla ja monessa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien laukaisemaan globaali yhteiskuntien romahdus tulee parinkymmenen vuoden sisään ja siinä rytinässä ylivoimainen enemmistö meistä (ja muistakin ihmisistä) kuolee. Emme siis ehdi vanhusikää nähdäkään.
Yhteiskunta ei ole "romahtanut globaalisti" sitten sen tulivuorenpurkauksen 70 000 vuotta sitten, jonka myötä ihmispopulaatio kutistui maailmanlaajuisesti muutamaan kymmeneen tuhanteen. Kahdeksaa miljardia ihmistä ei ihan noin vain päiviltä laiteta, ainakaan globaalisti saati sitten ihmisen toimesta.
Ihmisen pitää kuitenkin syödä, ja ilman ruokaa ihminen kuolee nälkään. Eikö? Se tiedetään että maapallon keskilämpötilan nousu viidellä asteella verrattuna esiteolliseen keskilämpötilaan merkitsee ihmiskunnan sukupuuttoa, sillä silloin maapallolla e
Ihminen on sopeutuva nisäkäs.
kirjoitti:
kirjoilla:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin ..
Suomalaisten keskim. jkä kääntyy laskuun riistovallan toteuduttua täällä ja luhistuminen etenee tästä lähtien voimistuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien laukaisemaan globaali yhteiskuntien romahdus tulee parinkymmenen vuoden sisään ja siinä rytinässä ylivoimainen enemmistö meistä (ja muistakin ihmisistä) kuolee. Emme siis ehdi vanhusikää nähdäkään.
Yhteiskunta ei ole "romahtanut globaalisti" sitten sen tulivuorenpurkauksen 70 000 vuotta sitten, jonka myötä ihmispopulaatio kutistui maailmanlaajuisesti muutamaan kymmeneen tuhanteen. Kahdeksaa miljardia ihmistä ei ihan noin vain päiviltä laiteta, ainakaan globaalisti saati sitten ihmisen toimesta.
Globaali yhteiskunta on varsin hienoviritetty koneisto, jossa esim. ruuantuotanto on painotetusti muutamien leipäkorien varassa. Sitten kun useammalle tällaiselle alueelle osuu surkea satovuosi samaan aikaan (ilmastonmuutoksen seurauksena tämän todennäköisyys kasvaa koko ajan), on seurauksena välitön akuutti globaali ruokapula. Ruokapula johtaa anarkiaan, joka johtaa infrastruktuurin romahdukseen, joka taas johtaa siihen, ettei ihmisille saada toimitettua sitäkään ruokaa mikä saatavilla olisi. Lopputuloksena täysi romahdus.
Niinä aikoina jolloin valtaosa ihmisistä tuotti oman ruokansa sai katastrofivuosinakin huomattava osa ihmisistä pidettyä itsensä leivän syrjässä jotenkin, koska oli sekä resursseja (lue: peltopläntti, muutama elukka ja mahdollisesti metsän eläimet päälle) että osaamista. Ylivoimaisella enemmistöllä nykyihmisistä ei ole kumpaakaan.
Ei ihmiskunta katoa, väkimäärä voi pienentyä alueittain rajustikin, mutta populaa riittää silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiskunta katoa, väkimäärä voi pienentyä alueittain rajustikin, mutta populaa riittää silti.
Ja varmasti väkeä tulee kuolemaan myös sodissa ja pienemmissä rähinöissä, kun ruoasta alkaa olla paikallisesti pulaa. Mutta onko se sitten ihan normaalia vaihtelua, että välillä populaatio pienenee? Minua toki kiinnostaa, miten täällä Suomessa pärjätään. Ilmastopakolaisia alkaa varmasti valua tännekin.
Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää.
Itse 80-90 luvulla aion perustaa teille, joille elämä on hirveää tuskaa, semmoisen eutanasian klinikan. Hyvät rahat luvassa erittäin suurella todennäköisyydellä kun seuraa luusereiden mielenmaisemaa
Me tehdään töitä siihen asti kun tolpillaan pysytään ja järki kulkee ja sen jälkeen lukitaan kotiin, josta yhteydenpito muihin tapahtuu jonkun videoscreenin kautta.
hyviä pohdintoja, olen jo nyt eristäytynyt vituroilleen menevästä yhteiskunnasta siten että oikeastaan mitää yhteistä ei ole.. en ottanut korona rokotettakaan tästä syystä koska elän jo aivan eri todellisuuden tilassa mitä "suuri yhteisö".
sama juttu esim monikulttuurisuuden kanssa, en vaan sopeudu uusiin kuvioihin ja jatkan näiden omien kuvioiden kanssa niin pitkälle ku in vain voin.. jos joku elää eri todellisuudessa niin eläköön
Vierailija kirjoitti:
Itse 80-90 luvulla aion perustaa teille, joille elämä on hirveää tuskaa, semmoisen eutanasian klinikan. Hyvät rahat luvassa erittäin suurella todennäköisyydellä kun seuraa luusereiden mielenmaisemaa
Tämä olisi hyvä bussyness idea. Itse voisin työskennellä siellä eutanasiakammion portilla vartioimassa että operaatio suoritetaan oikeaoppisesti
Parasta on elää rauhassa tätä päivää. Varmuutta tulevaisuuden hyvyydestä tai pahuudesta ei saa koskaan. Se näyttäytyy aikanaan.