20 vuoden parisuhde päättymässä..

Yksi hämmentävä juttu miehelle eron jälkeen on naisen käytös. Omien ja tuttujen kokemusten mukaan se on hyvin samanlainen kuin Helena Koivulla. Alussa voi olla lyhyt sovinnollinen pätkä, mutta sitten se yleensä muuttuu. 

Tuon erojuttujen luku voi hälventää tuota hämmennystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee kuten suurin osa miehistä vastaavassa tilanteessa: ota hernekeppi. Väliaikainen kumppani, jotta vältyt ajattelemasta menneitä. Kun sitten alkaa ajan myötä helpottaa, alat etsiä vakiokumppania ja heivaat herbekepin pellolle.

 

 

Eipä tarvitse tässä tapauksessa heivaamiselle syitä etsiä, kun luonne on paljastunut ja nainen haluaa erota...

 

Joo ja tuo on täysin vastakohta siitä ajatusmaailmasta, jota minä edustan.. AP

Vierailija kirjoitti:

Yksi hämmentävä juttu miehelle eron jälkeen on naisen käytös. Omien ja tuttujen kokemusten mukaan se on hyvin samanlainen kuin Helena Koivulla. Alussa voi olla lyhyt sovinnollinen pätkä, mutta sitten se yleensä muuttuu. 

Tuon erojuttujen luku voi hälventää tuota hämmennystä.

.

.

.

.

näin se naisten kohdalla menee. entinen on entinen eikä nainen jaksa teeskennellä kiinnostunutta enää.

asialliset välit taitaa olla harvinaisempia

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia.

Oma 20 vuoden liittoni päättyi eroon kun oli nelikymmppinen. Olen siis mies.

Alta lähti itse rakentamani talo, lapsia näki enää vain puolet ajasta. Rankkaahan toi oli. Pelkästään tuo talouden saaminen kuntoon ja uuden asunnon löytyminen oli suuri projekti.

Kului paljon keksikaljaa ja punaviiniä. En tiedä miten pää olisi ilman tuota kestänyt.

Liikuntaa harrastin paljon, siihen sai purettua paljon ja oli monesti vaihtoehtoinen kännien vetämiselle.

Onneksi oli viitisen ystävää joille puhua. Sitä lähinnä saman toistoa se on. Se pitänee vain tehdä.

Yritin täyttää päiväni paljolla tekemisellä.

Deittailin ja naisia tuli ja meni. Yksi useamman vuoden kestänyt suhde mahtuu mukaan. 

Olen ollut nousuja ja laskuja, mutta pidemmän päälle tasaista nousua. Pahimmillaan avioeron jälkeen yhden naisjutun päättyminen teki ihan paineen tunteen päähän, käsi

Kiitos kun viitsit kirjoittaa oman tarinasi. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hämmentävä juttu miehelle eron jälkeen on naisen käytös. Omien ja tuttujen kokemusten mukaan se on hyvin samanlainen kuin Helena Koivulla. Alussa voi olla lyhyt sovinnollinen pätkä, mutta sitten se yleensä muuttuu. 

Tuon erojuttujen luku voi hälventää tuota hämmennystä.

.

.

.

.

näin se naisten kohdalla menee. entinen on entinen eikä nainen jaksa teeskennellä kiinnostunutta enää.

asialliset välit taitaa olla harvinaisempia

 

Tuo kiinnostuneen teeskentely / esittäminen, että kaikki on hyvin on sellainen jota ei ymmärrä.. varsinkin jos se on kestänyt useamman vuoden..AP

Hei ap.

Jos toiveissasi on, että puolisollasi tulisi kaipuu takaisin sinua kohtaan, voit nopeuttaa sen mahd toteutumista seuraavalla tavalla.

Hänen täytyy ymmärtää ettei ole pelkästään hänen päätösvallassa teidän parisuhteen tila. Tarkoitan sitä, että on hyvä huomata että sekin on mahdollinen skenaario että sinä jossain vaiheessa toteaisit että nyt riittää. Hän huomaa arvosi vasta kun hän ymmärtää että voi menettää sinut ilman omaa päätöstään. Tämän voit osoittaa hänelle vetäytymällä reilusti ja antamalla vetovastuun kommunikoinnissa. 

Varmasti vaikeaa. Olen kaltaisesi kiltti ihminen ja saanut useasti jäädä itsestään selvänä pidettynä kumppanina nuolemaan näppejäni vaikka olen panostanut suhteeseen kaikkeni.

Nykyisessä suhteessa kun muistan priorisoida itseäni korkeammalle ja osoittaa että myös minun kanssa pitää haluta olla ja näyttää se jos minut haluaa pitää, minusta pidetään kiinni tiukemmin.

Toivottavasti tämä ei loukkaa sinua. Uskon kuitenkin että jos puoliso on todella panostava ja hyvä ilman että ansaitsee toinen osapuoli saattaa "sokeutua" siitä mikä on normaalia.

-myötätuntoinen

Kiitoksia viestistä. Ja ei loukkaa tuo viesti. Tuo on varmasti juuri noin kuinka kirjoitat. Juuri että vetovastuun kommunikoinnista jättäisin hieman vähemmälle voisi olla yksi asia. Ja vaikeaahan se tietysti on. Tiedän kun on se ensimmäinen ilta/ viikko, kun asunnosta on oikeasti naisen tavarat hävinneet, tulee olemaan vaikea.. ei olekaan enää peilikaapissa hammasharjaa ym. purkkeja ja yöpöydällä monenlaista voidetta.. jäljellä vaan tyhjä yöpöytä ja tyhjentyneet kaapit.. asunnosta lähtee "sielu".. omastani lähtee osa.. AP

Vierailija kirjoitti:

Seksi on seksiä, mutta rakkaus on rakkautta. Saattaa satuttaa itseään pahastikin jos syöksyy liian aikaisin (harkitsemattomaan) seksiin eron jälkeen. Tai sen aikana. Voi sattua muihinkin.

Tässä asiassa sanoisin vanhan kansan tapaan: Parempi katsoa kuin katua

Tsemppiä ap ja mukavaa viikonloppua, kaikesta huolimatta

Ak

Kiitoksia vaan, yritän pysyä positiivisella asenteella.  AP

Itse olin samassa ja en kyllä etukäteen surkutellut millaista tulee olemaan. Jatkoin eloa päivä kerrallaan niin kuin ennenkin oli tapana. Sattumoisin tapasinkin naisen joka vei jalat alta, ihan yrittämättä hakeutua parisuhteeseen niinkin pian, mutta se kannatti. En edes ollut tajunnut kuinka onneton olin ollut aiemmin. Nyt jo viisi vuotta ollut ihan tajuttoman upean naisen kanssa, seksi haluineen ja harrastuksetkin kolahtaa yhteen. 

Upea ketju. Ihania tarinoita. Oivoi. Kukaan ei ole taannutkaan, että kaikille löytyy sopiva/sopivia kumppaneita. Monille ei löydy. Ja toisillekin vain hetkeksi. Siksi kaikki onni onkin niin kallisarvoista, vaikkei sitä sillä hetkellä huomaisikaan...vain yksi elämä, joskus lyhytkin. Kaikella on tarkoitus

Kaikkea hyvää kaikille Teille... maanteille, moottiriteille, hiekkateille...😉 hih

Ak

Vierailija kirjoitti:

Upea ketju. Ihania tarinoita. Oivoi. Kukaan ei ole taannutkaan, että kaikille löytyy sopiva/sopivia kumppaneita. Monille ei löydy. Ja toisillekin vain hetkeksi. Siksi kaikki onni onkin niin kallisarvoista, vaikkei sitä sillä hetkellä huomaisikaan...vain yksi elämä, joskus lyhytkin. Kaikella on tarkoitus

Kaikkea hyvää kaikille Teille... maanteille, moottiriteille, hiekkateille...😉 hih

Ak

Juu, en osannut odottaa kun tuon ensimmäisen kirjoituksen tein, että täältä oikeasti saa näin hienosti tsemppiä ja vertaistuki juttuja. Ovat tulleet tarpeeseen viime aikoina ja varmasti myös ajan kuluessa.  AP

Kun olisikin jotain mitä voisi tehdä tai sanoa, että saisi toisen olemaan muuttamatta pois, niin tekisin sen heti.. Mutta kai se tässä vaiheessa sitten on ainoa ratkaisu kun siihen on päätynyt. . on se sitten väliaikaista tai pysyvää.. Toisaalta pelkään jos sanon liikaa, niin toinen vaan ärsyyntyy/ahdistuu lisää..AP

Eikö miehet osaa yhtään elää itsenäistä elämää. Jo on säälittävää jos aina pakko olla joku mamma kainalossa. Kasvakaa miehiksi.

Mitä sinun päivään kuuluu ap? 🙂

N37 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinun päivään kuuluu ap? 🙂

 

N37 

🙂 Töiden jälkeen on käyty uimassa ja nyt tässä teeveetä katselen ajan kuluksi..AP

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Eikö miehet osaa yhtään elää itsenäistä elämää. Jo on säälittävää jos aina pakko olla joku mamma kainalossa. Kasvakaa miehiksi.

Kysehän ei ole siitä, etteikö osaisi elää itsenäisesti.  Vaan siitä, että on menettämässä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen elämässään. Sen jonka kanssa on jaettu arki ja juhla. Ilot ja surut. Kierretty maailmaa ym. AP

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Eikö miehet osaa yhtään elää itsenäistä elämää. Jo on säälittävää jos aina pakko olla joku mamma kainalossa. Kasvakaa miehiksi.

Kysehän ei ole siitä, etteikö osaisi elää itsenäisesti.  Vaan siitä, että on menettämässä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen elämässään. Sen jonka kanssa on jaettu arki ja juhla. Ilot ja surut. Kierretty maailmaa ym. AP

 

Tämä. Kun on tottunut toiseen, tapoihinsa. Tietää monet mieltymykset, ällötykset. Voi jatkaa toistensa lauseet. Voi puhua loputtomiin automatkoilla, tai olla hiljaa takan edessä. Pienet hymyt, sipaisut. Usein just se yhteinen arki on parasta. Ja yhteiset muistot. Ei sitä kestä, jos joku vie jalat alta, liika tykkäys sattuu, tekee epävarmaksi. Vaan se, johon voi luottaa, kun elämä murjoo

Ihana nähdä joskus vanha pari käsikädessä...

Ak

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Eikö miehet osaa yhtään elää itsenäistä elämää. Jo on säälittävää jos aina pakko olla joku mamma kainalossa. Kasvakaa miehiksi.

Kysehän ei ole siitä, etteikö osaisi elää itsenäisesti.  Vaan siitä, että on menettämässä tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen elämässään. Sen jonka kanssa on jaettu arki ja juhla. Ilot ja surut. Kierretty maailmaa ym. AP

 

Tämä. Kun on tottunut toiseen, tapoihinsa. Tietää monet mieltymykset, ällötykset. Voi jatkaa toistensa lauseet. Voi puhua loputtomiin automatkoilla, tai olla hiljaa takan edessä. Pienet hymyt, sipaisut. Usein just se yhteinen arki on parasta. Ja yhteiset muistot. Ei sitä kestä, jos joku vie jalat alta, liika tykkäys sattuu, tekee epävarmaksi. Vaan se, johon voi luottaa, kun elämä murjoo

 

Kyllä,  olen aina pyrkinyt olemaan se tuki ja turva,  johon toinen voi 100% luottaa ja tukeutua oli asia mikä tahansa.   AP

Ja ajattelin niin, että parempi hoitaa myös tämä vaihe sovussa ja katsoa mitä tämä sitten tuo tullessaan.. Mielestäni on turha alkaa tässä vaiheessa tappelemaan..AP

Meillä kohta 40 vuotta yhteiseloa ja aina vain paranee.