20 vuoden parisuhde päättymässä..

Jostain syystä hankalista asioista on hirmuisen vaikea puhua. Minunkin on, vaikka kuinka tiedän, että pitäisi. Ja ajoissa. Toisaalta voi toivoa, että toinen jotenkin oudosti arvaisi tai osaisi lukea ajatuksia. Eihän se niin mene. Tai sitten ei halua pahoittaa toisen mieltä, on vaikea sanoittaa tuntemuksia ilman, että menisi syyttelyksi tai puheeksi tyyliin: kun sinä aina tai et koskaan..., kun pitäisi enemmän osata kertoa, miltä minusta tuntuu.

Voi kun toivon, että saatte asianne sovittua, tavalla tai toisella🤔

Ak

Hei kaikki, 

Suosittelen lämpimästi aloittajalle ja muillekin - myös parisuhteessa eläville - Areenasta löytyvää Eropäiväkirjat-sarjaa. Olen eronnut itse vuosi sitten ja sain valtavasti apua sarjan katsomisesta. 

Ensimmäinen vuosi erottuani on ollut hyvin vaihtelevaa. En voi liikaa korostaa sitä miten tärkeää on käydä läpi ne ihan kaikki tunteet mitä eroamiseen liittyy. 

Itse sain lohtua liikunnasta, lemmikeistä, kirjallisuudesta ja musiikista. Neuvoni eroa sureville : puhu aina kun siltä tuntuu, itke aina kun siltä tuntuu. 

Askel kerrallaan. Hyvää vointia!

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki, 

Suosittelen lämpimästi aloittajalle ja muillekin - myös parisuhteessa eläville - Areenasta löytyvää Eropäiväkirjat-sarjaa. Olen eronnut itse vuosi sitten ja sain valtavasti apua sarjan katsomisesta. 

Ensimmäinen vuosi erottuani on ollut hyvin vaihtelevaa. En voi liikaa korostaa sitä miten tärkeää on käydä läpi ne ihan kaikki tunteet mitä eroamiseen liittyy. 

Itse sain lohtua liikunnasta, lemmikeistä, kirjallisuudesta ja musiikista. Neuvoni eroa sureville : puhu aina kun siltä tuntuu, itke aina kun siltä tuntuu. 

Askel kerrallaan. Hyvää vointia!

 

Kiitokset viestistä! Pitää katsoa.. AP

Hei, miten menee? Tässä just pasta carponaraa nautiskelen. Oliko kiireinen päivä töissä? 

N37 

Vierailija kirjoitti:

Hei, miten menee? Tässä just pasta carponaraa nautiskelen. Oliko kiireinen päivä töissä? 

 

N37 

Kiitokset kysymästä! Onneksi töissä riittää sen verran ajateltavaa, niin saa siellä aina edes välillä jonkun verran hetkiä, jossa unohtaa pieneksi ajaksi tämän tilanteen.

Muuten tässä sitä yrittää vaan olla ja elää hetki kerrallaan ja katsoa miten asiat etenevät tästä.. olisi helppo kun olisi sellainen ihminen, että saisi nämä tunteet on/off nappulasta ohjattua.. Toisaalta sitten en olisi minä.. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, miten menee? Tässä just pasta carponaraa nautiskelen. Oliko kiireinen päivä töissä? 

 

N37 

Kiitokset kysymästä! Onneksi töissä riittää sen verran ajateltavaa, niin saa siellä aina edes välillä jonkun verran hetkiä, jossa unohtaa pieneksi ajaksi tämän tilanteen.

Muuten tässä sitä yrittää vaan olla ja elää hetki kerrallaan ja katsoa miten asiat etenevät tästä.. olisi helppo kun olisi sellainen ihminen, että saisi nämä tunteet on/off nappulasta ohjattua.. Toisaalta sitten en olisi minä.. AP

Hyvin sanottu. Kyllä ne tunteet vaan pitää elää läpi, ei muu auta. Aika lieventää niitä kyllä. Lähdin koiran kanssa metsään, ihana ilta ja kirkas kuutamo. Ootko saanut nukutuksi öisin?

N37 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, miten menee? Tässä just pasta carponaraa nautiskelen. Oliko kiireinen päivä töissä? 

 

N37 

Kiitokset kysymästä! Onneksi töissä riittää sen verran ajateltavaa, niin saa siellä aina edes välillä jonkun verran hetkiä, jossa unohtaa pieneksi ajaksi tämän tilanteen.

Muuten tässä sitä yrittää vaan olla ja elää hetki kerrallaan ja katsoa miten asiat etenevät tästä.. olisi helppo kun olisi sellainen ihminen, että saisi nämä tunteet on/off nappulasta ohjattua.. Toisaalta sitten en olisi minä.. AP

Hyvin sanottu. Kyllä ne tunteet vaan pitää elää läpi, ei muu auta. Aika lieventää niitä kyllä. Lähdin koiran kanssa metsään, ihana ilta ja kirkas kuutamo. Ootko saanut nukutuksi öisin?

N37 

Jonkin verran on tullut heräiltyä keskellä yötä,  mitä ei yleensä tapahdu. Mutta pääosin sentään on saanut unta vielä tässä vaiheessa. AP

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä hankalista asioista on hirmuisen vaikea puhua. Minunkin on, vaikka kuinka tiedän, että pitäisi. Ja ajoissa. Toisaalta voi toivoa, että toinen jotenkin oudosti arvaisi tai osaisi lukea ajatuksia. Eihän se niin mene. Tai sitten ei halua pahoittaa toisen mieltä, on vaikea sanoittaa tuntemuksia ilman, että menisi syyttelyksi tai puheeksi tyyliin: kun sinä aina tai et koskaan..., kun pitäisi enemmän osata kertoa, miltä minusta tuntuu.

Voi kun toivon, että saatte asianne sovittua, tavalla tai toisella🤔

Ak

Puhu, puhu ja kuuntele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä hankalista asioista on hirmuisen vaikea puhua. Minunkin on, vaikka kuinka tiedän, että pitäisi. Ja ajoissa. Toisaalta voi toivoa, että toinen jotenkin oudosti arvaisi tai osaisi lukea ajatuksia. Eihän se niin mene. Tai sitten ei halua pahoittaa toisen mieltä, on vaikea sanoittaa tuntemuksia ilman, että menisi syyttelyksi tai puheeksi tyyliin: kun sinä aina tai et koskaan..., kun pitäisi enemmän osata kertoa, miltä minusta tuntuu.

Voi kun toivon, että saatte asianne sovittua, tavalla tai toisella🤔

Ak

Puhu, puhu ja kuuntele

Kyllä ja kun vastapuoli olisi vielä valmis kuuntelemaan ja itse puhumaan niin voisi jopa auttaa.. nyt pitää vaan katsoa mitä erillään asuminen tuo tullessaan tähän tilanteeseen.. itse toivoisin, että puoliso huomaa sen , että kaipaakin minua. Pitäisi vaan itse osata ottaa se sopiva etäisyys ja ei liikaa viestitellä,  mutta osaanko.. se on vaikea asia. AP

Monenlaista on mahtunut tähän mennessä elämään,  mutta nyt voin rehellisesti sanoa , että ikinä ei ole ollut tämänlaista pelon tunnetta kuin nyt on. Mitä jos se onkin tässä ja koskaan ei enää toinen ole takaisin tulossa tai saa jakaa enää elämää hänen kanssaan pyörii vaan mielessä.. Toki senkin ymmärrän, että se on yksi todennäköinen vaihtoehto, mutta sen hyväksyminen omassa päässään on sitten eri juttu.. AP

Vierailija kirjoitti:

Monenlaista on mahtunut tähän mennessä elämään,  mutta nyt voin rehellisesti sanoa , että ikinä ei ole ollut tämänlaista pelon tunnetta kuin nyt on. Mitä jos se onkin tässä ja koskaan ei enää toinen ole takaisin tulossa tai saa jakaa enää elämää hänen kanssaan pyörii vaan mielessä.. Toki senkin ymmärrän, että se on yksi todennäköinen vaihtoehto, mutta sen hyväksyminen omassa päässään on sitten eri juttu.. AP

Tiedän tunteen. Ja niin tietää ne sadat tuhannet eronneet, jotka eivät olisi halunneet erota. Sen takia on vertaistuki. Vain sellainen voi oikeasti tietää. Mutta tästäkin selviät. Vaikeaa on kyllä, mutta päivä kerrallaan. Ja eihän ero vielä ole 'kirkossa kuulutettu'. Joskin on ehkä satuttavaa elätellä yhdessä olosta turhan suuria toiveita. Oletteko naimisissa? On puolen vuoden harkinta-aika.

Sinä pärjäät kyllä. Mieti niin päin, että ei kipua olisi, jos ei olisi ollut onneakaan. Olisitko mielummin ollut ilman kaikkea sitä, mitä rakkaasi/ystäväsi on tuonut elämääsi...

Ak

Kiitos Ak

Tuo kaikki mitä kirjoitit on varmasti 100% totta.  Ja kyllä sitä pitää yrittää myös henkisesti valmistautua pahimpaan, mutta kuitenkin yrittää vielä samalla antaa mahdollisuus siihen, että toinen vielä voisi olla valmis yrittämään yhdessä.. Avoliitossa ollaan..  niin sitä harkinta-aikaa ei tässä tapauksessa ole..

Ja en olisi tietenkään ollut ilman kaikkea sitä mitä olemme yhdessä saaneet kokea. Ja sitä mahtuukin paljon, kun on kyseessä puolet elämästä..ja samalla elämäni parasta aikaa ja olen sen myös hänelle kertonut..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder tulille ja sillä siisti. 



Ai niin nyt kai tajuat kuinka tärkeitä ne miespuoliset kaverit ovat... 



Soita niille ja liity harrastuksiin. Kyllä tästä selviää!

 

Minusta tuo ei ole ihan aikuisen ihmisen touhua. Ap:kin jo keski-ikäinen mies. Kannattaa käsitellä ne omat tunteet ensin ja pää kuntoon, sitten voi mennä Tinderiin sekoilemaan, jos siltä tuntuu.

Olen myös mies, jonka pitkä parisuhde päättyi yllättäen naisen aloitteesta (löysi uuden). Ja pakko sanoa, että kun pääsin ekan kerran eron jälkeen pukille, niin kyllä se auttoi kummasti jättämään erohuolet syrjään. Tämä tosin tapahtui vasta lähes vuoden kuluttua erosta. 

Mutta ap:lle sanoisin, että jos vielä pitkänkin ajan päästä tuntuu ettet pääse asiasta yli, niin kannattaa oikeasti yrittää löytää uusi seksikumppani. Se saattaa avata monia lukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder tulille ja sillä siisti. 



Ai niin nyt kai tajuat kuinka tärkeitä ne miespuoliset kaverit ovat... 



Soita niille ja liity harrastuksiin. Kyllä tästä selviää!

 

Minusta tuo ei ole ihan aikuisen ihmisen touhua. Ap:kin jo keski-ikäinen mies. Kannattaa käsitellä ne omat tunteet ensin ja pää kuntoon, sitten voi mennä Tinderiin sekoilemaan, jos siltä tuntuu.

Olen myös mies, jonka pitkä parisuhde päättyi yllättäen naisen aloitteesta (löysi uuden). Ja pakko sanoa, että kun pääsin ekan kerran eron jälkeen pukille, niin kyllä se auttoi kummasti jättämään erohuolet syrjään. Tämä tosin tapahtui vasta lähes vuoden kuluttua erosta. 

Mutta ap:lle sanoisin, että jos vielä pitkänkin ajan päästä tuntuu ettet pääse asiasta yli, niin

Voihan se näin olla joo. Pitää sitten katsoa tilannetta tuolta kantilta, kun aika kuluu ja näkee miten asiat etenevät .. AP

Seksi on seksiä, mutta rakkaus on rakkautta. Saattaa satuttaa itseään pahastikin jos syöksyy liian aikaisin (harkitsemattomaan) seksiin eron jälkeen. Tai sen aikana. Voi sattua muihinkin.

Tässä asiassa sanoisin vanhan kansan tapaan: Parempi katsoa kuin katua

Tsemppiä ap ja mukavaa viikonloppua, kaikesta huolimatta

Ak

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiku irtopalaa hakemaan. Siinä exät unohtuu

Tätä en voi suositella. Ei ole reilua kumpaakaan osapuolta kohtaan - noin pitkästä suhteesta kestää oikeasti käsitellä asia.

Sitä voi käsitellä monella tavalla. Ja on paljon naisia, jotka eivät myöskään kaipaa muuta kuin irtoseksiä, niin mikäs vika siinä on. Kunhan molemmat ovat kartalla eikä valehdella asioista.

Vierailija kirjoitti:

Tee kuten suurin osa miehistä vastaavassa tilanteessa: ota hernekeppi. Väliaikainen kumppani, jotta vältyt ajattelemasta menneitä. Kun sitten alkaa ajan myötä helpottaa, alat etsiä vakiokumppania ja heivaat herbekepin pellolle.

Eipä tarvitse tässä tapauksessa heivaamiselle syitä etsiä, kun luonne on paljastunut ja nainen haluaa erota...

"Olen myös mies, jonka pitkä parisuhde päättyi yllättäen naisen aloitteesta (löysi uuden). Ja pakko sanoa, että kun pääsin ekan kerran eron jälkeen pukille, niin kyllä se auttoi kummasti jättämään erohuolet syrjään. Tämä tosin tapahtui vasta lähes vuoden kuluttua erosta. 

Mutta ap:lle sanoisin, että jos vielä pitkänkin ajan päästä tuntuu ettet pääse asiasta yli, niin kannattaa oikeasti yrittää löytää uusi seksikumppani. Se saattaa avata monia lukkoja."

Kyllä, minullakin sama kokemus. Siinä seksissä on jokin sellainen ulottuvuus, että siinä tulee hyväksytyksi nimenomaan miehenä. Sitähän mies kaipaa ja se on eron jälkeen aivan murskana, koska ajattelee että olen miehenä epäonnistunut.

tuo lopun hidas eteneminen on ikävintä. sitä voisi molemmat nopeuttaa

mikäli tilanne on oikeasti eroon menossa.

pääsetkö itse muuttamaan vai naisellekko olisi asunto edessä ?

mikä vaan nopeiten käy

Ihmiset on erilaisia.

Oma 20 vuoden liittoni päättyi eroon kun oli nelikymmppinen. Olen siis mies.

Alta lähti itse rakentamani talo, lapsia näki enää vain puolet ajasta. Rankkaahan toi oli. Pelkästään tuo talouden saaminen kuntoon ja uuden asunnon löytyminen oli suuri projekti.

Kului paljon keksikaljaa ja punaviiniä. En tiedä miten pää olisi ilman tuota kestänyt.

Liikuntaa harrastin paljon, siihen sai purettua paljon ja oli monesti vaihtoehtoinen kännien vetämiselle.

Onneksi oli viitisen ystävää joille puhua. Sitä lähinnä saman toistoa se on. Se pitänee vain tehdä.

Yritin täyttää päiväni paljolla tekemisellä.

Deittailin ja naisia tuli ja meni. Yksi useamman vuoden kestänyt suhde mahtuu mukaan. 

Olen ollut nousuja ja laskuja, mutta pidemmän päälle tasaista nousua. Pahimmillaan avioeron jälkeen yhden naisjutun päättyminen teki ihan paineen tunteen päähän, käsitin ekaa kertaa miksi jotkut päättävät päivänsä. Sitten taas huiput naisseikkailuissa ja muissa riennoissa oli aivan euforisia. Vähitellen tasaantuivat.

Vaikea sanoa mikä on minkäkin merkitystä. Jo ennen eroa aloin karsia elämästä kaikki turhaa tekemisiä, ihmisiä ja liikaa työtä. Osaksi on nukuttu ja toivuttu ruuhkavuosista, osaksi erosta jne.

Parisin vuotta menee aikalailla toipua kaikesta ja senkin jälkeen vuosi vuodelta on menty parempaan. Nyt elämä on paremmalla mallilla kuin koskaan vajaa kymmenen vuoden päästä. Nyt onneni perustuu lähinnä itseeni ja lapsiini. Tuskin koskaan enää olen vakavassa suhteessa, Hauskaa voi toki pitää. Toi ilman suhdetta oleminen oli kauhistuttava ajatus vielä 3 vuotta sitten. Nyt taas en pysty näkemään, että mikään suhde toisi enemmän kuin veisi.

Ikä varmaan auttaa ja muuttaa ihmistä. Toinen on kun on aikansa yksin ja tottuu siihen. Luo omat juttunsa ja osaksi uudet sosiaaliset kuviot, niin elämä alkaa tuntua hyvältä. 

Sitten kun viimein sain elämäni normalisoitua. Stressiä ei nykyään juurikaan ole, univelat on nukuttu, elämäntavat on kunnossa, niin tuntuu valtaosin samalta milloin takavuosina nousuhumalassa.

Yleensä kait ihmiset palaavat yhteen puolen vuoden sisällä jos palaavat. Siksi se on ilmeisesti minimiaika, että avioeron toista vaihetta voi hakea.

tsemppiä