20 vuoden parisuhde päättymässä..

Kerron oman erotarinani, lyhyesti.

Mies ilmoitti yli 20 vuoden liiton jälkeen löytäneensä toisen. Tuli yllätyksenä mutta tiesin heti nyt jos ikinä pääsen hänestä eroon. Toki kaiken sen jälkeen mitä koettiin, olisin toivonut asioiden menevän eri tavalla, ihan puhuminen olisi riittänyt eron aikaansaamiseksi.

Välit saatiin hyväksi, lasten takia molemmat on tehnyt parhaansa. Oltiin ystäviä, puhuttiin kuin ennenvanhaan, niinä hyvinä aikoina.

Reilu vuosi erosta mies sanoi haluavansa mut takaisin. En halunnut. Hän oli sinnikäs joskin edelleen oli tämän uuden naisensa kanssa. Pienesti ajatus jo heräsi olisiko se mahdollista. Sitten meille tuli riita. Mies käyttäytyi tapansa mukaisesti ja en ikinä olisi uskonut millainen tunnevyöry tulee päälle. Kaikki ne kokemukset mitkä traumatisoi mut liiton aikana tuli mieleen, en saanut henkeä, vapisin, itkin. Se ahdistus oli valtava. Siinä hetkessä muistin että tätä se oli.. ei enää ikinä, ei. 

 

Olen tavannut uusia ja ihania ihmisiä tässä sinkkuilessa. Kaikki ei tietenkään ole just sitä mitä itse etsii mutta hienoja ihmisiä, kohtaamisia ja tekemistä. Ja vaikka minäkin pidin miestäni parhaana ystävänä, hienona miehenä ja vaikka mitä niin ero kyllä aukaisi silmät eikä exän eduksi.

tsemppiä ap. Tiedä mitä hyvää elämällä onkaan sulle varattuna 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä lapsia? Kumpi muuttaa nykyisestä asunnosta pois? Kerronpa jutun, joka saattaisi toivottavasti vähän tsempata. Aikoinaan erosin poikaystävästäni, joka otti eron todella raskaasti. 10 vuotta myöhemmin törmäsin häneen nuori tyttöystävä kainalossa. Oli löytänyt siis minua selkeästi nuoremman ja näytti onnelliselta. Olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Eli voi olla, että sinullekin löytyy joku nuori nainen ja elämä alkaa uudestaan.

Suuren ikäeron suhteet harvemmin kestää, mutta kiva, että vihdoin edes hetken ilon löysi.

Niinhän keski-ikäiset palstamammat saavat toiveajatella. Rupsahtaneen mamman pahin vihollinen on aina mies nuoremman naisen kanssa, joten totta kai pitää valehdella moisten suhteiden kestävyydestä. 

Todella ikävä juttu, mutta ajan myötä tulet huomaamaan, että parempi näin. Jos kumppani ei enää halua, ei sille voi mitään. Vähän kun toivut niin nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa nuorempaan ja parempaan. Ehkä lopulta toteatkin, että parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman erotarinani, lyhyesti.

Mies ilmoitti yli 20 vuoden liiton jälkeen löytäneensä toisen. Tuli yllätyksenä mutta tiesin heti nyt jos ikinä pääsen hänestä eroon. Toki kaiken sen jälkeen mitä koettiin, olisin toivonut asioiden menevän eri tavalla, ihan puhuminen olisi riittänyt eron aikaansaamiseksi.

Välit saatiin hyväksi, lasten takia molemmat on tehnyt parhaansa. Oltiin ystäviä, puhuttiin kuin ennenvanhaan, niinä hyvinä aikoina.

Reilu vuosi erosta mies sanoi haluavansa mut takaisin. En halunnut. Hän oli sinnikäs joskin edelleen oli tämän uuden naisensa kanssa. Pienesti ajatus jo heräsi olisiko se mahdollista. Sitten meille tuli riita. Mies käyttäytyi tapansa mukaisesti ja en ikinä olisi uskonut millainen tunnevyöry tulee päälle. Kaikki ne kokemukset mitkä traumatisoi mut liiton aikana tuli mieleen, en saanut henkeä, vapisin, itkin. Se ahdistus oli valtava. Siinä hetkessä muistin että tätä se oli.. ei enää

Kiitoksia, ja kiva kun kerroit oman kokemuksesi. AP

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävä juttu, mutta ajan myötä tulet huomaamaan, että parempi näin. Jos kumppani ei enää halua, ei sille voi mitään. Vähän kun toivut niin nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa nuorempaan ja parempaan. Ehkä lopulta toteatkin, että parempi näin.

Kiva olisi jos voisin todeta, että parempi näin jos se siihen menee.. Mutta välttämättä ei tarvitse olla edes nuorempi.. riittää kun on rakkautta molempien osalta..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kysyi, että "näetkö tilanteessa mitään positiivisia puolia" .. No en ainakaan vielä ole keksinyt yhtään.. AP

Noh, käsi sydämellä, olitko itse tyytyväinen kaikkeen koko ajan? Tuskinpa. Nyt on ihan hyvä hetki palauttaa mieleen myös niitä hetkiä, kun itse mahdollisesti kyseenalaistit yhdessäoloasi kyseisen naisen kanssa. 

Voihan se olla että sua loukkaa se ajatus että nainen ei pitänyt sua enää haluttavana, ei enää arvostanut miehenä jne jne. Miehenä tunnistan tämän. Mutta kyllä niitä kuule löytyy, jotka sinua arvostavat, vaikka tuleva exäsi ei enää sinua arvostakaan. 

Mies haluaa tuntea olevansa arvostettu, se on totta.

Voi, itse olen lähtenyt 10 vuoden jälkeen. Mutta se ei johtunut siitä ettenkö olisi vieläkin rakastanut, pitänyt haluttavana, arvostanut. Tee ap kaikkesi selvittääksesi, voisitteko vielä korjata tilanteen ja jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, itse olen lähtenyt 10 vuoden jälkeen. Mutta se ei johtunut siitä ettenkö olisi vieläkin rakastanut, pitänyt haluttavana, arvostanut. Tee ap kaikkesi selvittääksesi, voisitteko vielä korjata tilanteen ja jatkaa. 

 

Näin olen yrittänyt toimiakin ja yritän edelleen,  mutta tällä hetkellä tilanne on oikeastaan sellainen, että nyt aloite on enemmän hänen käsissään..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävä juttu, mutta ajan myötä tulet huomaamaan, että parempi näin. Jos kumppani ei enää halua, ei sille voi mitään. Vähän kun toivut niin nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa nuorempaan ja parempaan. Ehkä lopulta toteatkin, että parempi näin.

Kiva olisi jos voisin todeta, että parempi näin jos se siihen menee.. Mutta välttämättä ei tarvitse olla edes nuorempi.. riittää kun on rakkautta molempien osalta..AP

Totta kai, juuri näin. Ja siis toki vielä ennenaikaista miettiä mahdollisia hopeareunuksia. Ymmärrän että juuri nyt tuntuu siltä, että maailma romahtaa. Se on normaalia, pitää vain antaa sen tunteen pyyhkiä yli ja antaa itselleen aikaa ja tilaa. Mutta jokainen huono asia lopulta menee ohi ja joku päivä huomaat helpotuksen ja voit mennä kohti tulevaisuutta positiivisin mielin. Mutta olihan tuo pitkä aika, ja se myös vaatii oman suruaikansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai, juuri näin. Ja siis toki vielä ennenaikaista miettiä mahdollisia hopeareunuksia. Ymmärrän että juuri nyt tuntuu siltä, että maailma romahtaa. Se on normaalia, pitää vain antaa sen tunteen pyyhkiä yli ja antaa itselleen aikaa ja tilaa. Mutta jokainen huono asia lopulta menee ohi ja joku päivä huomaat helpotuksen ja voit mennä kohti tulevaisuutta positiivisin mielin. Mutta olihan tuo pitkä aika, ja se myös vaatii oman suruaikansa. 

 

Kyllä, varmasti juuri näin.  Epätoivon ei pidä antaa ottaa valtaa.. Siksi yritän pitää yllä suhteellisen normaalisti arkirutiineja.. työt pitävät hyvin sentään arkena kiireisenä,  mutta vapaat ovat varmasti aluksi ne vaikeimmat ajat..AP

Näin juurikin. Ota etäisyyttä. Ihan itsesi takia.

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävä juttu, mutta ajan myötä tulet huomaamaan, että parempi näin. Jos kumppani ei enää halua, ei sille voi mitään. Vähän kun toivut niin nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa nuorempaan ja parempaan. Ehkä lopulta toteatkin, että parempi näin.

Myös vaihtoehtoisesti voi vaihtaa vanhempaan ja parempaan :-) Eihän nyt olla niin ikärajoitteisia tämän asian kanssa, eihän? Sikäli mikäli AP:lle jossain myllerryksen jälkeen tulee mieleen uutta kumppania etsiä, niin eihän unohdeta, että ikä on vain numero. Pienenä sivuhuomautuksena näin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävä juttu, mutta ajan myötä tulet huomaamaan, että parempi näin. Jos kumppani ei enää halua, ei sille voi mitään. Vähän kun toivut niin nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa nuorempaan ja parempaan. Ehkä lopulta toteatkin, että parempi näin.

Myös vaihtoehtoisesti voi vaihtaa vanhempaan ja parempaan :-) Eihän nyt olla niin ikärajoitteisia tämän asian kanssa, eihän? Sikäli mikäli AP:lle jossain myllerryksen jälkeen tulee mieleen uutta kumppania etsiä, niin eihän unohdeta, että ikä on vain numero. Pienenä sivuhuomautuksena näin vain.

 

Juuri näin,  tuossa pari viestiä sitten kirjoitinkin, että ei välttämättä tarvitse olla nuorempi.  Kunhan rakkautta löytyy molempien osalta.. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ikävä juttu, mutta ajan myötä tulet huomaamaan, että parempi näin. Jos kumppani ei enää halua, ei sille voi mitään. Vähän kun toivut niin nyt on hyvä tilaisuus vaihtaa nuorempaan ja parempaan. Ehkä lopulta toteatkin, että parempi näin.

Myös vaihtoehtoisesti voi vaihtaa vanhempaan ja parempaan :-) Eihän nyt olla niin ikärajoitteisia tämän asian kanssa, eihän? Sikäli mikäli AP:lle jossain myllerryksen jälkeen tulee mieleen uutta kumppania etsiä, niin eihän unohdeta, että ikä on vain numero. Pienenä sivuhuomautuksena näin vain.

 

Juuri näin,  tuossa pari viestiä sitten kirjoitinkin, että ei välttämättä tarvitse olla nuorempi.  Kunhan rakkautta löytyy molempien osalta.. AP

Tuli muuten iästä sen verran mieleen, että tuolla pikkujouluissa pari naista veikkasivat iäkseni 37, heh. Oli kiva kuulla 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä lapsia? Kumpi muuttaa nykyisestä asunnosta pois? Kerronpa jutun, joka saattaisi toivottavasti vähän tsempata. Aikoinaan erosin poikaystävästäni, joka otti eron todella raskaasti. 10 vuotta myöhemmin törmäsin häneen nuori tyttöystävä kainalossa. Oli löytänyt siis minua selkeästi nuoremman ja näytti onnelliselta. Olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Eli voi olla, että sinullekin löytyy joku nuori nainen ja elämä alkaa uudestaan.

Suuren ikäeron suhteet harvemmin kestää, mutta kiva, että vihdoin edes hetken ilon löysi.

Niinhän keski-ikäiset palstamammat saavat toiveajatella. Rupsahtaneen mamman pahin vihollinen on aina mies nuoremman naisen kanssa, joten totta kai pitää valehdella moisten suhteiden kestävyydestä. 

Siinä tapauksessa keski-ikäinen mies nuoremman naisen kanssa on myös nuoren miehen pahin vihollinen: niitä nuoria naisia kun ei millään riitä kaikille halukkaille. Tilastolaskentaa.

Tee itsellesi oman näköinen joulu. Koristele oman mielen mukaan, hanki joulukuusi, siitä saa hyvän mielen, opettele leipomaan, siitä tulee hyvä tuoksu. Osta ruokia ja juomia joista sinä tykkäät, käy joulutorilla, mieti mikä sulle on joulussa tärkeää. Joulusta voi nauttia sinkkunakin.

Jos tuntuu tosi vaikealta, suosittelen terapiaa. Masentuneille pyhät on vaikeaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään antaa mielipiteitä tai neuvoja siihen tilanteeseen,  jos ero on lopullinen mutta kuitenkin aivan varmasti pysyisimme väleissä . Niin onko parempi minun kannalta olla sitten tekemisissä mahdollisimman vähän,  koska itsellä tunteen häneen vahvat.. vaikka sattuu,  niin olisiko se pidemmän päälle parempi vaihtoehto..AP

Kyllä on parempi vaihtoehto. Pistä somessa hänet ei seurattavien listalle ja pidä mahdollisimman vähän yhteyttä. Jatkuva näkeminen ja puhuminen pitkittää erosta toipumista. Itse en ainakaan pysty enkä halua tietää exien onnellisista somekuvista tai uusista kumppaneista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kestää. Anna itselles lupa tuntea mitä tunnet. Itku, viha, suru, ihan kaikki - päästät ne ulos. Vaikka jossain huoneessa yksin tai keskellä metsää, mutta päästä ne ulos. Helpottaa. Käsitellä asia itsensä kanssa.

Oon mies ja sama jo takana, joskin vain kymmenen vuoden reissu - mutta tulipahan tehtyä - takanapäin. Se on tuskaa ja siinä mies revitään kappaleiksi. Mutta sitten kootaan uudelleen ja elämä jatkuu.

Naisia on maailma täynnä, hyviä ystäviä ei. Muista pitää kiinni niistä hyvistä ystävistä. Se on mun neuvo - mies miehelle.

Olen kokenut tämän tuskan naisena, eli tuskin tässä nyt voidaan pelkkää sukupuolta osoittaa sormella.

Onhan jokaisella oikeus tuntea se mitä tuntee, toki..oli nainen tai mies. Tuskin erot aina niin kovin kivoja ovat, jos on satsannut ja ollut monta vuotta rakastunut, sekä kiintynyt ihmiseen.

Onhan niitä miehiäkin, hyviä ystäviä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Tee itsellesi oman näköinen joulu. Koristele oman mielen mukaan, hanki joulukuusi, siitä saa hyvän mielen, opettele leipomaan, siitä tulee hyvä tuoksu. Osta ruokia ja juomia joista sinä tykkäät, käy joulutorilla, mieti mikä sulle on joulussa tärkeää. Joulusta voi nauttia sinkkunakin.

Jos tuntuu tosi vaikealta, suosittelen terapiaa. Masentuneille pyhät on vaikeaa aikaa.

 

Kiitoksia viestistä,  hyviä neuvoja.  Luulen tuon terapian osalta,  että pärjään itseni kanssa kyllä, mutta toki apua osaan pyytää jos tarvis on..AP

Ja nyt tämä ikiaikainen vinkki: Aika parantaa haavat. Tämä on niin totta. Jos ero tulee, aika todellakin auttaa. Jos jatkatte yhdessä, siltikin naarmu jää tästä. Kävi miten kävi, jatkat kokemusta rikkaampana.

Ak

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt tämä ikiaikainen vinkki: Aika parantaa haavat. Tämä on niin totta. Jos ero tulee, aika todellakin auttaa. Jos jatkatte yhdessä, siltikin naarmu jää tästä. Kävi miten kävi, jatkat kokemusta rikkaampana.

Ak

Tähän yritän uskoa kyllä. Tässä nyt kun on ollut muutamia iltoja yksin kotona niin miettii juuri, että kuinka kauan kestää tottua sitten, kun on kokoajan jatkossa kotona yksin..