Miten te muut vastasyntyneiden äidit selviätte/selvisitte yöt?

Mieti vain omaa jaksamista. Moni menee pää kainalossa ja miehestä on enemmän vaivaa kuin tukea. Vauvalla voi olla vatsakipuja tmv mutta mies etsii sitten uuden läävän ettei äidin tarvitse kuormittaa itseään kun pitäis kävellä munan kuorilla.

Sitten kun lapsi osaa olla hiljaa ja kiltisti voitte sopia tapaamiset ilman huolta.

Eiks niin?

Kaduttaa että en lähtenyt vauvamasun kanssa ja turvannut ekoja metrejä.

Ap kuvailee kahdessa eri aloituksessa kuinka tizzit pakkautuu yms sanavalinnoilla. 

Silleen, että suostui siihen, että elämä oli kamalaa sen aikaa. Ei odottanut enempää.  Ukko hoiti yöt 4-8h. Itse yritin selvitä päivistä. Nyt tiukkaa keskustelua sen miehesi kanssa, että hermot ei saa mennä. Jos menee, niin hankkikoon itselleen terapiaa heti.

Yritin nukkua/edes levätä päivällä. Kotityöt hoiti joku muu. Tärkeintä oli oma juominen, syöminen ( jotain tosi yksinkertaista) ja vauva. Kyllä, tässä järjestyksessä. Maito ei tule, jos ei juo tarpeeksi, vauvasta ei jaksa huolehtia, jos ei syö. Vastasyntynyt ei ole lattialla, joten nuku/lepää imuroimisen sijaan.

Minä selvisin niin että laitoin vauvalle tissin suuhun ja jatkoin unia. Sit kun heräsin siirsin vauvan omaan sänkyyn, joka oli meidän sängyssä kiinni ns sivuvaununa. Sit ku vauva taas heräs, laitoin toisen tissin suuhun ja jatkoin unia. Vaippa vaihdettiin aamulla. En sytyttänyt valoja ollenkaan yöllä enkä palvellut vauvaa muuten kuin antamalla tissiä

XD

Ap hävisi/paljastui kun aloitus olikin oikeasti ähinä settiä .

Ei terapia auta jos mies ei kestä ääniä. Itse en tykkäisi jos sanottaisiin hei voitsä nyt viedä TON muualle häiritsemästä. 

Jos pitäisi olla jotain parisuhdeaikaakin niin kiitos omat huoneet tai osoitteet.

Syötimme miehen kanssa vuoro-öinä. 

Toinen nukkui vauvan kanssa makuuhuoneessa,  toinen sohvalla olohuoneessa.  

Joka toinen yö sai täydet unet. Vauva heräsi pari kertaa yössä syömään,  oli hyvä nukkuja. Kävi hemmetin hyvä tuuri.

Olihan se alku aika hurjaa, sain jonkun tulehduksen synnytyksen jälkeen ja olin kamalassa kuumeessa. Ihan horroksessa hoitelin vauvaa ja mies osallistui sen verran, että teki sinä aikana uuden levyn, sai siihen hyvää aikaa ja korvauksen isyysvapaasta. Mä paranin, vauva kasvoi hyvin ja mies nysvää edelleen levyjään, mutta ihan eri osoitteessa nykyään.

Onhan se vauva sinulla vieressä? Vastasyntynyt on ollut kohdussasi 9 kuukautta, maailma on hänelle vieras ja pelottava, sinun sydämenlyönnit, lämpö ja tuoksu on ainoat asiat jotka hänelle on tuttuja. Älä siis ainakaan laita vauvaa mihinkään omaan sänkyyn kauas sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin nukuttiin vain tunti kerralla. Ei sitä kovin pitkään kestänyt. Vauva oli pieni eikä jaksanut syödä kerralla kovin paljon. Ala totuttamaan sekä vauvaa että rintojasi siihen, että syödään 3 tunnin välein. Se riittää kyllä pienellekin vauvalle. Ei ole niin vaarallista, vaikka välillä huutaa, kun kuitenkin voit pitää sylissä eikä heti tarvitse työntää tissiä suuhun.

Älä ainakaan kuuntele tätä neuvoa, vaan juurikin työnnä se tissi suuhun aina kun yhtään siltä tuntuu. 

Täysimetetyn vauvan kakkavaippaakaan ei tarvitse vaihtaa yöllä. Sitten kun vaihdat pese, painele iho kuivaksi ja lisää iholle rasvatalkkia (rasva ja talkki samassa, saa esim apteekista, jos et löydä muualta) Atooppisen vauvani iho oli täydellisessä kunnossa vaippa-alueelta, kun muualla oli atooppista ihottumaa (taipeissa ja poskissa)  ja tämä vaikka  sai olla märässä vaipassa yöllä kauemmin. Merinovillainen unipussi oli toimivin. Ei alkanut haista ja lämmitti, vaikka vauvan vaippa oli märkä. Peiton voi potkia pois päältään, jolloin herää kylmyyteen.

Enpä muista tuosta ajasta paljoa. Vierekkäin nukuttiin. Mies teki reissutöitä. Unikoulutin lapsen yllättävän helposti siinä joskus 8 kk:n kohdalla. Laitoin hänet pinnasänkyyn, oman sänkyni siihen kiinni ja aina kun lapsi heräsi, odotin hetken, silitin vähän ja sanoin jotain "nyt nukutaan". Ei mennyt montaa yötä kun oppi nukkumaan. Inisi ja kiljahteli vielä 5-vuotiaanakin, mutta nukahti itse takaisin.

Kaikki sairastelut ja vaiheet (niitähän riittää!) yritti tuoda yöheräilyt takaisin, mutta parissa yössä lapsi muisti miten nukutaan, kun vähän muistutteli yllämainitulla tavalla.

Ihan hyvin. Pieni oli siinä lähellä nukkumassa. Syötin sängyssä ja sitten jatkettiin unia. Minusta se oli ihanaa. 

Vastamelukuulokkeet. 

Sain synnärillä vanhan kätilön neuvon: "Älä pidä lasta nälässä. Jos vauva herää tunnin välein syömään, maitoa ei ole tullut tarpeeksi. Korvike käyttöön." Näin tein. Lapsi alkoi nukkumaan n. 4 tunnin pätkiä. Kuukauden ikäisenä jo 6 tuntia.

Imetin 3-4 tunnin välein. Vastasyntyneen kanssa oli herätyskello herättämässä, jotta vauvan sai syömään tarpeeksi tiheään. Vaikka kuinka imetin pimeässä, niin imetyksen jälkeen oli vaikea nukahtaa uudelleen. Kuuntelin sitten äänikirjoja silmät kiinni kunnes nukahdin. Pienikin lepo on hyvästä vaikkei nukahtaisi. Vastasyntyneen pisin unipätkä on yleensä heti alkuyöstä, joten parhaimmat yöunet sai, kun meni vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin vauva heräsi tunnin välein ekat kolme kuukautta. Sanoin miehelle että koska hän ei suostu osallistumaan yöheräämisiin niin minä en tee päivisin muuta kuin lepään ja imetän. Ja mies hoitakoon yksin ruokakaupat, pyykit, tiskit, ruoanlaitot ym. Näin sittem tehtiin. 

Näin meilläkin oli. Meidän vauva nukkui vähän paremmin kuin tunnin pätkiä, mutta en mä päivisin tehnyt muuta kuin hoidin lasta, nukuin ja söin sekä hoidin koiria vähän. Mies teki kyllä aivan kaiken muun ekat 3 kk, jonka jälkeen itsekin jo halusin jotain puuhailla. Tasasi mun vaivaa hieman.

Vierailija kirjoitti:

Repesin erittäin pahasti, en voinut istua ollenkaan kuukauteen. Siihen päälle sairastuin johonkin kulkutautiin ja pukkasi rintatulehdusta. Vauva huusi ekat kuukaudet yöt läpeensä.

Miehen mielestä naiset selviävät, koska heidät on tehty siihen. Ennenkin ovat pärjänneet. Hän nukkui hyvin ja analysoi luonnettani antaumuksella.

Meni vuosia siihen, että elimistö toipui rääkistä.

Lapsiluku jäi yhteen. Mies kyllä selitti, että seuraavan kanssa kyllä jo auttaisi...

Tsemppiä!

Repesin tälle jutulle 😂

tsemppiä!

Meillä tuo tunnin välein heräily jatkui sen puoli vuotta ummetuksen ja silent refluksin takia. Aika sumussa ja selviytymismoodi päällä se menee, pitää yrittää oppia mikä sen oman vauvan kanssa toimii parhaiten, he kun ovat yksilöitä alusta asti. Neuvolan itkuinen vauva-oppaassa on hyviä vinkkejä. 

Nojatuolimaisen keinutuolin hankkiminen oli itselle varmaan paras hankinta ja jos vauva nukkuu hyvin tärinässä niin joku tärisytin vaunuihin. Meillä esim ekat 4kk nukuttiin käytännössä vain liikkeessä. Äärimmäisen rankkaa aikaa, mutta vielä ollaan hengissä. Hirveästi tsemppiä!