Lue keskustelun säännöt.
Seksuaaliterapeutti kertoo tapaavansa yhä useammin aikuisia, jotka eivät ole koskaan seurustelleet.
06.11.2023 |
KESKUSTELU deittisovelluksessa kiinnostavan miehen kanssa oli sujunut mukavasti. Niinpä Eve, 30, rohkaistui vastaamaan rehellisesti, kun mies kysyi, kuinka kauan hän on ollut sinkkuna.
Koko aikuisikänsä.
Mies ilmoitti, ettei hän halunnut kuulla enempää. Eveä harmitti.
Kokemattomia ihmisiä ei hirveästi huomioida. Ihmiset voivat sääliä, pitää outona ja jotenkin viallisena. Jos mies olisi täysin parisuhteissa kokematon, niin varmasti ensimmäinen ajatus itselläkin olisi, että mitäköhän tuolla on taustalla, Eve myöntää.
Mutta kun tiedän, että näin voi käydä, selvittäisin, mistä se johtuu.
On Evellä sentään yksi parisuhdekokemus jos sen nyt sellaiseksi voi laskea. Uskonnollisessa yhteisössä varttunut nainen seurusteli 16-vuotiaana lyhyen ajan yhteisön mallin mukaisesti.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi tietää, että MITEN/MIKSI aikuisella ihmisillä ei ole mitään seurustelu/seksihistoriaa? En todellakaan moiti ketään ja meillä kaikilla on omat ongelmat. Olen vain utelias ja haluaisin ymmärtää taustoja ja syitä tuohon. Yleensä jotain kohtaamisia tapahtuu, jos vaan missään liikkuu... :)
Jos omalta kohdaltani osaisin vastata, niin ehkä olisinkin "jo" ollut ja saanut mahdollsiuuden elää parisuhteessa. - Oli minullakin aikani, jolloin kipuilin ja olin valmis lähes kenen hyvänsä kanssa parisuhteeseen. Tuosta ajanjaksosta olen onnekseni ja iloksenio päässyt eroon. Olen ymmärtänyt, että parisuhde on enempi mahdollsiuus kuin velvollisuus. - Mutta elän kai omissa harhoissani kun minsuat on tylsää pitää ikisinkkuutta yskin ongelmana; vaikka onhan se erinomainen syy uhriutua ja sairastua misogyniaan....
Olen myös hyvilläni siitä, että olen onnistunut ylläpitämään muutoin vastavuoroisia ja monin tavoin arvokkaita ihmissuhteita, niin naisten kuin miesten kanssa. Voi olla, että yksi syy pariutumattomuuteeni on se, että en ole ikinä jaksanut nähdä erityisen paljon vaivaa saati työtä sen eteen. että olsin löytänyt itselleni kumppanin. En ole introvertti en eksovertti vaan jotain näiden ääripäiden väliltä.
En ole erityisen uskovainen. En mielestäni omaa epärealistisia mielikuvia siitä, mitä kumppanini tulis ola mutta toki omaan joitain odotuksia, ellen peräti vaatimuksiakin, koska tyhjän saanee pyytämättäkin, Ja toisaalta miksi asettuisin parisuhteeseen. joka ei toisi "tarppeksi paljon" lisä arvoa elooni, kun kuitenkin olen valmis ja halukas antamaan parisuhteelleni oman panokseni. Mutta myös siksi, että tiedän voivani elää ihan enimmäkseen hyvää ja mukavaa elao sinkkunakin.
Tai sitten vaan tiedä, mistä olen jäänyt paitsi, kun en eleässäni ollut ja elänyt parisuhteessa. - Toisinaan olen kyllä yrittänyt ajatella, että msitä lopulta jäisin paitsi jollen loppuikänänikään tule etenemään ja olemaan ja elämään parisuhteessa.
Ei tämä ikisinkkuun ole mikään ansio tai meriitti mutta näin on voinut elää ainakin toistaiseksi, enimmäkseen ihan hyvin. Mutta olisihan se enemmän kuin kivaa löytää ja kohdata se yksi ja erityinenkin, jonka kanssa jakaa ja moninkertaistaa ilot ja onnen hetket ja murskata ja särkeä palasiksi ne ikävimmät ja kaikkein vastenmielisimmät asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän lähipiiristä ja entisistä koulukavereista ainakin 10 henkilöä (sekä miehiä että naisia), jotka eivät koskaan ole olleet parisuhteessa (tai ovat ainakin salanneet sen sitten järjettömän hyvin). Osalla heistä on varmasti jotain kokemuksia.
Olisin varmaan itsekin ollut yksi heistä, ellen olisi aktiivisesti itse ottanut kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen parikymppisenä. Siinä vaiheessa en todellakaan kertonut kenellekään että en ollut edes pussannut ketään. Poikien toimesta minua ei koskaan pyydetty treffeille teini-ikäisenä ja vanhempani olivat myös ehdottomasti seurustelua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ylä-asteen tanssit hyvänä esimerkkinä. Siellä lätkäjätkät juhlivat ja ujot ja fyysisesti kömpelöt pojat saivat vain tytöiltä pilkkaa. Nyt sitten pitäisi uskoa että luonne on muuttunut?"
Sinulle näköjään on ihan uutta että kypsät aikuiset ihmiset eivät enää käyttäydy ja ajattele kuten yläasteikäiset? Miten pihalla sinä oikein olet?
Jos ei osaa käyttäytyä ylä-asteella fiksusti niin tuskin aikuisenakaan. Kyllä ihmisen perusluonne pysyy samanlaisena.
Joten nyt minun pitäisi tuomita kaikki suomalaiset miehet, koska koulussa pojat kiusasivat ja pahoinpitelivät minua? Heidän luonteensa ei varmastikaan ole muuttunut, ja jos he olivat sellaisia, niin varmasti kaikki muutkin?
Tiedätkö, minä uskoisin, e
Lopulta yli 25-vuotiaana päädyin sattumalta hengaamaan porukoihin, joissa oli miehiäkin. Aluksi oltiin nais-mies-porukoissa ja lopulta aloin kaveerata miestenkin kanssa kun huomasin että ivaa ja yökkimistä ei koskaan tullut. Jossain vaiheessa olinkin yhä enemmän ainoana naisena miesporukassa ja myöhemmin kaksin miehen kanssa. Pitkään näin miehet vain ystävinä mutta löytyihän se kumppanikin lopulta, kun uskalsin ottaa suojamuurit ja hyvä jätkä-identiteetin pois kauan sitten lytätyn ja lyttyyn jättämäni naiseuteni tieltä. Huomasin että miehet on oikeasti ihan yhtä hyviä tyyppejä kuin naiset.
Tämähän on se vaikein osuus. En etsimisestä huolimatta löydä sellaisia porukoita mistään, joissa olisi muitakin naisia kuin porukoiden jäsenten puolisoita. Itsekin sanoit, että se oli sattumaa; minulle vaan ei sattuma ole koskaan hymyillyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monia asioita taustalla. Yksi on että kristinuskon moraalikäsitysten rappeutuminen.
Minun nuoruudessani seksi kuului vain toisiinsa sitoutuneille, ja tämä helpotti pariutumista valtavasti. Ei etsitty aina parempaa nurkan takaa, vaan ihan se oman kylän luotettava vanha luokkatoveri kelpasi puolisoksi. Toki silloinkin oli aktiivisia ihmisiä, mutta aika huonostihan monille kävi, on erottu ja karattu monia kertoja.
Edelleen uskovaiset uskaltavat sitoutua nuorina, se on vähän pakkokin jos meinaa seksiä saada :D Mutta sitoutumisessa on yksi avain onneen.
Miehen osalta tämä olikin mukavaa kun sillä tytöllä johon oli ihastunut yläasteella ei ollut muita vaihtoehtoja, mutta voin kuvitella että tämä "vanhan ajan" malli ketutti naisia aika paljon. Ennen vanhaan et olisi esimerkiksi pystynyt rajaamaan kumppania pituuden mukaan. Nykyään naiset vo
180cm on keskimittainen suomalainen mies eli ei mikään kovin suuri vaatimus.
"180cm on keskimittainen suomalainen mies eli ei mikään kovin suuri vaatimus."
No rajaahan tuo nyt samantien arviolta puolet kaikista miehistä pois pelkän yhden ominaisuuden vuoksi, johon ei voi vaikuttaa. On se minusta aika kova vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naisten pitäisi seurustella miesten kanssa kun he nykyisin hyvin selvästi ilmaisee vihaavansa naisia. Olkoon yksin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla liian rehellinen deittailussa. Vastaa vaikka vähän epämääräisesti. Oikeasti asialla ei ole konkreettisesti merkitystä, mutta se vaikuttaa mielikuviin ja tutustuminen voi loppua ennakkoluulojen vuoksi. Maailma on täynnä suhteesta suhteeseen hyppiviä parisuhdetaidottomia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut niitä peräkammarinpoikia, joista ei oikein ole ollut aikuistumaan. Ovat sitten olleet renkeinä veljensä talossa tai vastaavassa asemassa. Nyt ne vaan ovat näkyviä, kun jostakin syystä ovat tyytymättömiä omien valintojensa seurauksiin.
Ensin jäädään parikymppisenä ulkopuolelle kaikesta missä niitä muita ihmisiä tapaisi, ja sitten ihmetellään, kun ei tapaa ketään, eikä sitten puolisoa löydykään.
Miksi keskityt haukkumaan miehiä, kun tässäkin jutussa oli myös naisesta esimerkki? On ihan yhtälailla myös peräkammarin tyttöjä, vanhoja piikoja.
Nykyajan ikisinkkumiehillä varsinkin kaupungeissa on usein hyvä koulutus ja työ, mutta eivät saa naista jonkin ulkoisen ominaisuuden vuoksi. Peräkammarinpojat ovat ennemmin maaseudun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, jos jää teinirakkaus ja nuoruuden seksikokemukset kokematta on tulevaisuus aika varmasti pilalla - melko satavarmasti mikäli on mies. Eipä ole tarvinnut pahemmin opiskella tai yrittää työelämässä edetä kun nuoruus on jäänyt täysin elämättä. Kamala kohtalo, toivottavasti nykypolvista kukaan ei joudu tällä lailla kärsimään. Muiden ihmisten saaminen kiinni seksi- ja parisuhdekokemuksissa on käytännössä mahdotonta.
Oot käsittänyt väärin. Asia korreloi niin päin, että naisia kiinnostaa mies, joka on motivoitunut elämään, opiskelemaan ja tekemään mielekästä työtäkin. Hanskat tiskiin iskenyt itsesäälinen ihminen on kaukana siitä, mitä haetaan.
Nuorempana niitä naisia kiinnostivat kuitenkin enemmän rentut. Vanhempana hakevat elättäjää siitä miehestä
Oletko koskaan ajatellut että ihmiset kasvavat henkisesti. Samat asiat miehissä eivät kiinnosta yleensä 16 v ja 26 vuotiaana.
Siitä on myös ihan turha olla katkera. Kannattaa itsekin kehittyä eikä jäädä teini-tasolle.
En ole koskaan seurustellut mutta en ole siitä katkera. Ehkä introverttiluonne auttaa ja se ettei kukaan kysele mitään. En kyllä mainostakaan sitä että en koskaan ole seurustellut. Mulla on vain yksi ystävä. Loput on tuttuja jotka pidä käsivarren päässä enkä kerro syvempiä ajatuksiani.
Pidän kyllä ihmisistä mutta tarvitsen yksinäisyyttä että saan akut ladattua.
Myös se että yleensä tajuan vasta jälkikäteen että joo se oli musta kiinnostunut - mutta en tajua sitä siinä tilanteessa.
Mulla varmaan puuttuu joku ruuvi tai mutteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun alkoholikultuuri on heikentynyt ja nuoret eivät innostu liottamaan aivosolujaan alkoholilla, niin jää alkoholin sosiaalinen ja riskejä poistava vaikutus pois. Aika harva uskaltaa selvinpäin nolata itsensä.
Terve muutos tavallaan. Vanhemmat suojelee nuoria ja tosi monella ensimmäinen alkoholikokeilukin tulee vasta lähemmäs kolmekymppisenä töiden pikkujouluissa ja onhan se aika vastenmielistä mennä pikkujouluihin tavallaan pakosta, kun haluaisi pitää työt erossa vapaa-ajasta ja olla selvinpäin.
Naisen puute on sinkkumiehen omaa syytä, vaikuttaa parinmuodostuksessa keskeinen ns Dunning Kruger efekti. Katsokaa selvinpäin 24 tunnin risteilyporukkaa, jossa puhtaita promilleavusteisia arvauksia heitetään perustavanlaatuisina faktoina. Vain näillä äänekkäillä käy flaksi. Itse en teinivuosina tohtinut heitellä summassa pelkkiä arvauksia Helkama Raisun kaasarista tehdäkseni vaikutuksen tyttöihin. Halusin asioissa ainakin 70 % varmuuden ja siksi kouluttauduin, jotta jonkinlaisia arvioita voisi sivistyneesti tehdä. Pojat, jotka uskalsivat heittää faktaa 30 % tai alle varmuudella pariutuivat helpommin, eivätkä tärvänneet aikaa joutavien kirjojen kahlaamiseen. Evoluutio ei suosi ihmettelyä, vaan nopeita ratkaisuja ja niihin kykenee ilman funtsimista. Paradoksaalista on se, että vuosienkin jälkeen jopa apukouluporukka katsoo nenänvartta pitkin kouluttautunutta, mutta ainakin ns parisuhdemarkkinoilla syrjäytynyttä. Mahdollisesti ns olkiukkoja rakennellen ja niistä juoruten. Tästä voi oppia sen, että ellei mopopoika-aikana uskalla, vaan jää miettimään kannattaako sittenkään kivittää katuvaloja pimeäksi tai varastaa tietyömaalta vilkkuvaloja, kasvaa riski joutua myöhemmin outoon valoon. Siinä ei sitten koulutus eikä työhistoria auta, vaan oudon linnun leima on otsassa. Tätä kannattaa nuorten miesten miettiä, sillä syy löytyy peilistä. M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Tämähän on se vaikein osuus. En etsimisestä huolimatta löydä sellaisia porukoita mistään, joissa olisi muitakin naisia kuin porukoiden jäsenten puolisoita. Itsekin sanoit, että se oli sattumaa; minulle vaan ei sattuma ole koskaan hymyillyt.
Kohtaanto-ongelma on varmasti monilla todellinen. Tuntui absurdilta, kun eksyin suomi24-treffien kautta joskus tapaamaan seurustelu- ja edes kädestäpitelyhistoriaa vailla olevan miehen, joka kertoi, että ei yksinkertaisesti tapaa naisia missään. Työpaikalla on vain miehiä ja kaveripiirissä on vain miehiä. Oli vaikeaa naisena sanoa siihen, että no, niin, ei minullakaan kyllä ole kavereina kuin miehiä.
Monesti kaveriporukat voivat kyllä olla juuri tuollaisia, että ne koostuvat valmiista pariskunnista. Sinkkuporukoissa taas joskus kaikki ovat toistensa exiä, ja se voi tuntua vähän omituiselta. Niissä toiminta voi myös paljon pyöriä juuri sukupuolisuuden ympärillä, eli porukkaan ilmestyvät uudet ihmiset menevät äkkiä kuin kuumille kiville. Siinä on mahdollisuus, jos ei välttämättä kaipaa mitään loppuelämän suhdetta, vaan ihan vain kokemusta ja säpinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut niitä peräkammarinpoikia, joista ei oikein ole ollut aikuistumaan. Ovat sitten olleet renkeinä veljensä talossa tai vastaavassa asemassa. Nyt ne vaan ovat näkyviä, kun jostakin syystä ovat tyytymättömiä omien valintojensa seurauksiin.
Ensin jäädään parikymppisenä ulkopuolelle kaikesta missä niitä muita ihmisiä tapaisi, ja sitten ihmetellään, kun ei tapaa ketään, eikä sitten puolisoa löydykään.
Miksi keskityt haukkumaan miehiä, kun tässäkin jutussa oli myös naisesta esimerkki? On ihan yhtälailla myös peräkammarin tyttöjä, vanhoja piikoja.
Nykyajan ikisinkkumiehillä varsinkin kaupungeissa on usein hyvä koulutus ja työ, mutta eivät saa naista jonkin ulkoisen ominaisuuden vuoksi. Peräkammarinpojat ovat ennemmin maaseudun juttu.
Minä olen luopunut toivosta ulkoisesti miellyttävän miehen kanssa, koska hän käyttäytyi niin hermostuneesti ja pelokkaasti. Hän olisi ollut kiinnostunut tutustumaan lähemmin, mutta kun toinen on aivan paniikissa ja konkreettisesti juoksee pakoon kesken kaiken jättäen minut ihmettelemään mitä tapahtui, ja laittaa sitten viestiä, että olen tosi kaunis ja mukava ja milloin mennään seuraavan kerran treffeille? En vain pystynyt jatkamaan tutustumista. Tavallaan olisin jopa tuntenut siihen velvollisuutta, mutta se olisi kummunnut täysin säälistä ja hyväntekijälähtökohdista, eikä enää romanttisesta kiinnostuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi tietää, että MITEN/MIKSI aikuisella ihmisillä ei ole mitään seurustelu/seksihistoriaa? En todellakaan moiti ketään ja meillä kaikilla on omat ongelmat. Olen vain utelias ja haluaisin ymmärtää taustoja ja syitä tuohon. Yleensä jotain kohtaamisia tapahtuu, jos vaan missään liikkuu... :)
Kasvoin uskonnollisessa ja väkivaltaisessa kodissa, ja koulussa oli kymmenen vuotta kiusaamista. En siis koskaan onnistunut kehittämään taitoja luoda ihmissuhteita. Ensimmäinen seurustelukokemus oli 26-vuotiaana Tinderistä, ja paljastui että hänellä oli toinen tyttöystävä. Nyt 32-vuotiaana olen siis edelleen täysin kokematon rakkauden ja aidon yhteyden suhteen, koska eihän tuota voi laskea oikeaksi suhteeksi, korkeintaan hyväksikäytöksi. Toinen tapa selittää asia on se että mielenterveyteni sosiaalisissa suhteissa on niin tillin tallin ettei kukaan halua minua v
Ja jotkut kehtaavat ylistää näitä uskonnollisia piirejä:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monia asioita taustalla. Yksi on että kristinuskon moraalikäsitysten rappeutuminen.
Minun nuoruudessani seksi kuului vain toisiinsa sitoutuneille, ja tämä helpotti pariutumista valtavasti. Ei etsitty aina parempaa nurkan takaa, vaan ihan se oman kylän luotettava vanha luokkatoveri kelpasi puolisoksi. Toki silloinkin oli aktiivisia ihmisiä, mutta aika huonostihan monille kävi, on erottu ja karattu monia kertoja.
Edelleen uskovaiset uskaltavat sitoutua nuorina, se on vähän pakkokin jos meinaa seksiä saada :D Mutta sitoutumisessa on yksi avain onneen.
Miehen osalta tämä olikin mukavaa kun sillä tytöllä johon oli ihastunut yläasteella ei ollut muita vaihtoehtoja, mutta voin kuvitella että tämä "vanhan ajan" malli ketutti naisia aika paljon. Ennen vanhaan et olisi esimerkiksi pystynyt raja
Kuvaa hyvin naisten suhteellisuuden tajua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla liian rehellinen deittailussa. Vastaa vaikka vähän epämääräisesti. Oikeasti asialla ei ole konkreettisesti merkitystä, mutta se vaikuttaa mielikuviin ja tutustuminen voi loppua ennakkoluulojen vuoksi. Maailma on täynnä suhteesta suhteeseen hyppiviä parisuhdetaidottomia ihmisiä.
Ja nämä taidottomat tuntuvat olevan naisten suosiossa.
Seurustelemattomuus on valinta. On valittu irtoseksi, seksisuhteet, yhden yön jutut ja fwb-tyyppiset ratkaisut, koska ei ole haluttu sitoutua vaan pitää hauskaa. En usko, että tätä enää nykyään pidetään mitenkään outona. Ihmiset haluavat asettua aloilleen yhä vanhemmalla iällä ja perhettäkin lähdetään perustamaan reilusti päälle kolmenkymmenen vuoden iässä. Kyllä ne parisuhdetaidot oppii vaikka ei ole takana kuin jotain nuoruuden tapailuja tai lyhyitä deittailusuhteita.
Eri asia, jos olet +30 v ja täysin kokematon kaikesta. Silloin on jo liian myöhäistä aloittaa.
Olen myös nainen ja ikävuodet 10-16 sain kuulla pojilta päivittäin kuinka oksettava ja luotaantyöntävä tyttöä epämääräisesti muistuttava möykky olin. Ei ollut mitään sutinaa poikien kanssa, tai edes kaveripoikia tai gay best friendiä. Kokemastani henkisestä väkivallasta voisi tehdä vaikka kokonaan oman ketjunsa joten en mene siihen enempää.
Inhosin ja pelkäsin miehiä pitkään traumaattisten kokemusten takia. Olin varma että kaikki maailman miehet perheenjäseniä lukuunottamatta inhoavat minua ja otin pienenkin väärän äänenpainon mieheltä hyökkäyksenä. Hengasin vain naisten kanssa ja opiskelin naisvaltaisen ammatin.
En siis juuri ollut tekemisissä miesten kanssa siksi että oletin heidän pitävän minua vastenmielisenä mutta myös siksi että halusin todistella sekä itselleni että minua kiusanneille pojille että heidän inhonsa ei oikeastaan haitannut koska minähän en edes halua parisuhdetta. Että ihan turhaan he koittivat vakuuttaa että olin rumilus, kuvottava, "nainen", vammainen jne, koska tarkoitukseni ei ollutkaan viehättää miestä. Enhän miestä ikinä edes haluaisi. Hukkaan menivät ne vuodet minua haukkuen kun olisivat voineet haukkua jotain sellaista tyttöä johon heidän sanoilla olisi ollut vaikutusta. Ähäkutti, hähää.
Ristiriitaisesti olin samalla sitä mieltä että ansaitsin vähintään futistähden kumppaniksi korvauksena kaikista niistä vuosista jolloin miehiltä saamani huomio oli pakkasen puolella. En suostunut hyväksymään että kaikille ei jaeta nallekarkkeja tasan parisuhdemarkkinoilla(kaan). Eli kirjaimellisesti vastuutin kokemastani huonosta kohtelusta vieraita ihmisiä joilla ei ollut kiusaamisen kanssa mitään tekemistä, vaikka eihän (tietenkään) ole Beckhamin tehtävä olla käsikassarana random suomalaisen Jampan näpäyttämisprojektissani.
Lopulta yli 25-vuotiaana päädyin sattumalta hengaamaan porukoihin, joissa oli miehiäkin. Aluksi oltiin nais-mies-porukoissa ja lopulta aloin kaveerata miestenkin kanssa kun huomasin että ivaa ja yökkimistä ei koskaan tullut. Jossain vaiheessa olinkin yhä enemmän ainoana naisena miesporukassa ja myöhemmin kaksin miehen kanssa. Pitkään näin miehet vain ystävinä mutta löytyihän se kumppanikin lopulta, kun uskalsin ottaa suojamuurit ja hyvä jätkä-identiteetin pois kauan sitten lytätyn ja lyttyyn jättämäni naiseuteni tieltä. Huomasin että miehet on oikeasti ihan yhtä hyviä tyyppejä kuin naiset.
Suosittelen vastaavassa tilanteessa edelleen kamppailevaa miestäkin vaikka hakeutumaan terapiaan sekä tutustumaan naisiin ystävinä. Tuo katkera naisten kammoaminen ja postimyyntivaimosta fantasiointi kamalien kiusaajien näpäyttämiseksi on sama, kuin ampuisi itseä jalkaan ja odottaisi että naiset haavoittuvat siitä.