Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä elämän ahdistus tästä pimeästä marraskuusta
05.11.2023 |
Niin ankeaa. En edes muistanut, että marraskuu on näin kurja ja ahdistava. On kyllä omassa elämässäkin ikäviä asioita, että varmaan korostuu. Nytkin vain makoilen sängyssä vaatteet päällä peiton alla ja tuijotan ulos sumuiseen hämärään. Ikävät asiat pyörivät mielessä. Pitäisi tehdä vaikka mitä, töitäkin ja olla luova, mutta en saa mitään tehtyä. Väsynyt ja vedoton olo, ankea mieli viikolla oli jotain flunssaakin. Tähän oloon auttaisi esim. yksi siideri tai bentso, mutta niitäkään ei nyt ole. En ole varsinaisesti päihde-ihminen, mutta olen alkanut nykyään satunnaisesti nappailemaan jotain huonoimpiin oloihin, että jaksan suorittaa. Takana lähes helvetillinen vuosi erilaista stressiä, pettymyksiä elämässä, läheisten sairastumisia ym. Kesällä kaiken jaksoi paremmin. Nyt pimeys tuntuu todella inhottavalta. Halusin vain purkaa oloani.
Kommentit (138)
Asiat kannattaa laittaa mittasuhteisiinsa. Marraskuu ei ole kuin 4 viikkoa ja 1 päivä pitkä ajanjakso. Ja osa siitä on jo mennyt. Siitä voi pitää vaikka tukkimiehen kirjanpitoa, koska on marraskuu lusittu. Mieli virkistyy päivä päivältä, kun ruksaa paperilla, että taas yksi päivä ja yksi viikko meni. Voi vaikka hurrata ja palkita jaksamistaan jotenkin.
Kyllä sille ajalle luulisi jokaisen jotain piristystä keksivän, jos vain yksi marraskuu masentaa.
Eikä kevättalvikaan ole kuin noin 17 viikkoa pitkä ja sitten on jo toukokuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkasvalolamppu auttaa ainakin vähäsen.
Oletteko kokeilleet mennä ulos? Sisältä katsottuna ulkona on aina hämärämpää kuin mitä siellä oikeasti on. Eihän siellä tienkään ole kuin kesällä, mutta valoisampaa kuitenkin kuin miltä sisältä näyttää.
Itse en pysty olemaan kuin pari päivää sisällä, kun tulee jo fyysisestikin huono olo. Päivittäin muutama ulkona vietetty tunti on ainoa asia mikä pitää järjissään. Olen visuaalinen ihminen ja löydän kauneuden marraskuustakin.
Mutta muuten kaikki onkin aika per*eestä. Kun muut käy tankkaamassa iloa ja valoa etelästä just nyt, valmistautuvat pikkujoulukauteen, fiilistelevät joulunalusaikaa ja varailevat talven lomia, niin minä suljen somen, koska tuo kaikki, mihin itsellä ei ole mahdollisuutta, on liikaa nähdä. Olen vielä enemmän eristäytynyt.
Mulla sama. Se musta asfaltti imee kyllä kaiken valon. Nyt kun lunta, niin mieliala koheni huomattavasti! Viime su-aamuna kävin aamukahvin jälkeisellä röökillä parvekkeella, niin mitä ihmettä? - Onko joku jättänyt valot päälle? :) - Ei, vaan lumi + täysikuu.
Eilen kävin baarissa, vähän aikaa olin. Kotiin tullessa satoi vettä. Mietin vaan, nyt se vesisade sulattaa sen lumen ja kohta taas pimeää.
Ihan hirveää ajatella että ollaan eletty vasta muutama päivä marraskuuta ja tätä samaa on edessä vielä 5,5 kk!
Maaliskuun 10 pvän pako pimeydestä on järjettömän, ahdistavan kaukana vielä! Ei auta avantokaan vaikka olen jo vuosia siedättänyt itseäni tähän inhaan aikaan. Pimeässä tulee vain olla möllötettyä ja syötyä liikaa:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Olen odottanut jo huhtikuussa tätä ihanaa pimeyttä. Minusta se tuo turvaa ja rauhallisuutta. Kesä on sellaista pakkoulkoilua ja kuumuutta. Nautitaan kotona omien valojen kanssa.
käytkö kuitenkin töissä?
Veikkaan, että rankinta on työssäkäyvillä, kun joutuu pimeässä heräämään ja tekemään kaikki pakolliset puuhat.
Minua auttaa se että nukun, nukun ja nukun. Päivällä on käytävä työssä, mikä on hyvä asia että elämä ei ole pelkkää nukkumista. Muuten vietän paljon aikaa sängyssä nukkuen, lukien ja katsoen sarjoja. Somea yritän katsoa mahdollisimman vähän. Ei tunnu hyvältä kun jotkut postaa matkakuvia lesoillen mahdollisuudestaan reissata, kun itse on vankina harmaassa Suomessa ja kulkee lähinnä kämpän ja työpaikan väliä sohjossa kahlaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat kannattaa laittaa mittasuhteisiinsa. Marraskuu ei ole kuin 4 viikkoa ja 1 päivä pitkä ajanjakso. Ja osa siitä on jo mennyt. Siitä voi pitää vaikka tukkimiehen kirjanpitoa, koska on marraskuu lusittu. Mieli virkistyy päivä päivältä, kun ruksaa paperilla, että taas yksi päivä ja yksi viikko meni. Voi vaikka hurrata ja palkita jaksamistaan jotenkin.
Kyllä sille ajalle luulisi jokaisen jotain piristystä keksivän, jos vain yksi marraskuu masentaa.
Eikä kevättalvikaan ole kuin noin 17 viikkoa pitkä ja sitten on jo toukokuu.
Ei se pimeys ja kaikki siihen liittyvä kylläkään marraskuuhun pääty.
Itsellä se ahditus liittyy ei pelkästään pimeyteen, vaan myös kaiken hiljeneminen, ihmisiä ei missään.
Täällä etelärannikolla tämä on aina kovaa tuulta ja vesisadetta tammikuuhun saakka, joskus helmikuuhunkin.
Ei paljon naurata, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on täälläkin. Koko ajan väsyttää ja masentaa kaikki. Mikään ei tunnu miltään. Mitään ei saa aikaiseksi. Ei saa mitään iloa tai hyvää oloa mistään. Vaikea herätä aamuisin. Muutenkin kuormittava elämäntilanne. Raskaalta tuntuu kaikki.
En malttaisi odottaa 1 adventtia, että saisin laittaa kodin joulukuntoon runsaine koristeluineen, joulukuusineen, kynttilöineen ja valoineen (oma traditioni).
Sitä odotellessa lähden tiistaina loppukuuksi Espanjan aurinkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys korostuu näinä pimeinä kuukausina. Joulukuusta olen oppinut nauttimaan yksin, enkä edes ajattele, että se olisi välttämättä perhejuhla, mulle se on rauhoittumisen, lämmön ja hyvän ruoan juhla. Ei tämä elämä mennyt niin kuin olisi toivonut, että olisi saanut jakaa tämän jonkun kanssa. Mutta ihan onnellinen olen silti, vaikka melankoliaan taipuvainen olenkin.
Minulle paras ja toimivin konsti ehkäistä vajoamasta täyteen synkkyyteen marraskuussa on elää mahdollisimman luovalla tavalla. Tarkoittaa, että vetäydyn jonkinlaiseen kuplaan pääni sisälle. Ajattelen minulle mukavia ja tärkeitä asioita, kuten 80-luvun parhaita vuosia, lapsuuttani ja nuoruuttani. Pyrin tekemään ainoastaan mukavia asioita ja jätän kaiken turhan tylsän, mikä ei ole välttämätöntä esim. en siivoa jos ei huvita. Pakolliset asiat suoritan, kaiken muun kuormittavan minimoin. Poikkean tiukasta ruokavaliosta ja syön enemmän mitä tekee mieli. Jaksamisen mukaan toteutan itseäni luovilla harrastuksilla, mutta jos en jaksa, ei ole inspiraatiota niin en tee niitäkään. Lepäilen, ihan makoilen paljon peiton, viltin alla ja vain annan ajatusten tulla ja mennä. Elän intuitiivisesti tuntemusten pohjalta. Ahdistusta ja latteutta torjun tarvittaessa ihan vaikka sillä, että ostan kaupasta yhden lonkeron, siiderin yms. ja saatan vaikka mennä jo kaupan vessaan juomaan sen. Yleensä en edes käytä alkoholia, mutta marraskuussa kaikki sallittua, mikä auttaa mielialaan. Saman ajaa yksi rauhoittava lääke tai jopa pari burana capsia, energiajuoma on myös käytössä. Tällä hetkellä suunnittelen runon kirjoittamista.
-N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras ja toimivin konsti ehkäistä vajoamasta täyteen synkkyyteen marraskuussa on elää mahdollisimman luovalla tavalla. Tarkoittaa, että vetäydyn jonkinlaiseen kuplaan pääni sisälle. Ajattelen minulle mukavia ja tärkeitä asioita, kuten 80-luvun parhaita vuosia, lapsuuttani ja nuoruuttani. Pyrin tekemään ainoastaan mukavia asioita ja jätän kaiken turhan tylsän, mikä ei ole välttämätöntä esim. en siivoa jos ei huvita. Pakolliset asiat suoritan, kaiken muun kuormittavan minimoin. Poikkean tiukasta ruokavaliosta ja syön enemmän mitä tekee mieli. Jaksamisen mukaan toteutan itseäni luovilla harrastuksilla, mutta jos en jaksa, ei ole inspiraatiota niin en tee niitäkään. Lepäilen, ihan makoilen paljon peiton, viltin alla ja vain annan ajatusten tulla ja mennä. Elän intuitiivisesti tuntemusten pohjalta. Ahdistusta ja latteutta torjun tarvittaessa ihan vaikka sillä, että ostan kaupasta yhden lonkeron, siiderin yms. ja saatan vaikka mennä jo kaupan ve
Hei haloo, ostat siiderin ja meet kaupan vessaan juomaaan. Ei ihan tuolla tasolla mun angsti.
No mitäpä pahaa siinä on jos yhden siiderin kippaa kaupan vessassa. Sen teen siksi, että saan sillä kohotuksen tunnetta harmaasta latteudesta. Se on, kuin pieni seikkailu arjen keskellä. N45
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tälle pimeydelle. Odotin koko kesän hämärtyviä elokuun iltoja kuutamoineen. Etätyöpäiviin tuo iloa keskipäivän hämärässä hiljakseen leijuvat lumihiutaleet. Hiljaisuus ja kaappikellon raksutusta. Jos jotain negatiivista haluaa löytää, niin päivät alkaa pitenemään jo parin kuukauden kuluttua. Toki ei kesässäkään muuta vikaa ole kuin valoisat yöt.
Hikoilevat lihavat ja laiskat sekä huonokuntoiset ihmiset vihaa kesää ja helteitä ja odottavat toppatakkikelejä ja pakkasia.
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tälle pimeydelle. Odotin koko kesän hämärtyviä elokuun iltoja kuutamoineen. Etätyöpäiviin tuo iloa keskipäivän hämärässä hiljakseen leijuvat lumihiutaleet. Hiljaisuus ja kaappikellon raksutusta. Jos jotain negatiivista haluaa löytää, niin päivät alkaa pitenemään jo parin kuukauden kuluttua. Toki ei kesässäkään muuta vikaa ole kuin valoisat yöt.
Minä myös. Itseä pelottaa vuodenvaihde, sillä sen jälkeen alkaa pian ahdistava kevätaurinko porottaa.
Mutta symppaan ap:ta, vaikka en häntä ymmärrä. Yritetään selvitä jotenkin näistä vuodenajoista, jotka itselle ovat vaikeita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tälle pimeydelle. Odotin koko kesän hämärtyviä elokuun iltoja kuutamoineen. Etätyöpäiviin tuo iloa keskipäivän hämärässä hiljakseen leijuvat lumihiutaleet. Hiljaisuus ja kaappikellon raksutusta. Jos jotain negatiivista haluaa löytää, niin päivät alkaa pitenemään jo parin kuukauden kuluttua. Toki ei kesässäkään muuta vikaa ole kuin valoisat yöt.
Hikoilevat lihavat ja laiskat sekä huonokuntoiset ihmiset vihaa kesää ja helteitä ja odottavat toppatakkikelejä ja pakkasia.
Tai sitten esimerkiksi ne, joiden on oltava töissä kesällä eivätkä saa löhötä vain rannalla.
Olen hoikka enkä laiska mutta inhoan kesää.
Olen myös huomannut, että nyt muutaman viikon ajan on ollut alakuloisempi olo kuin aiemmin, olo on jopa vähän masentunut. Minulla vuosi ollut muutoinkin väsyttävä ja rankka, läheisen kuolema jne.
Se on ihan totta. Joulun valmistelu ja kaikki muu loppuvuoden hössötys vie ainakin multa vedon. Kaikilla on kamalat odotukset mutta apua ei juuri tipu.