Järkyttävä elämän ahdistus tästä pimeästä marraskuusta

Vierailija kirjoitti:

No miksi pitäisi koko ajan siivota? Ja mitä pahaa oikeasti on jos yhden siiderin juo jossain vessakopissa? Eikö ole sama juoko sen kotona vai siellä? Suomalaiset ihmiset ei kyllä osaa rentoutua yhtään. Koko ajan pitää jotain suorittaa ja elämästä ei osata nauttia. Ei ihme jos tylsämielisillä nipottajilla on mt-ongelmia.

Vessassa haisee kun siellä ei oo siivottu.

Vierailija kirjoitti:

Ai, mulle on just päinvastoin: mitä sateisempi ja pimeämpi ilma, sitä kivempi lähteä aamulla töihin. Saan myös voimaa kun tiedän että jotkut masentuu tästä. Minulla on pimeästä nauttimisen supervoima.

Sinulla on mielenterveysongelma. Ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet mennä ulos? Sisältä katsottuna ulkona on aina hämärämpää kuin mitä siellä oikeasti on. Eihän siellä tienkään ole kuin kesällä, mutta valoisampaa kuitenkin kuin miltä sisältä näyttää.

Itse en pysty olemaan kuin pari päivää sisällä, kun tulee jo fyysisestikin huono olo. Päivittäin muutama ulkona vietetty tunti on ainoa asia mikä pitää järjissään. Olen visuaalinen ihminen ja löydän kauneuden marraskuustakin.

Mutta muuten kaikki onkin aika per*eestä. Kun muut käy tankkaamassa iloa ja valoa etelästä just nyt, valmistautuvat pikkujoulukauteen, fiilistelevät joulunalusaikaa ja varailevat talven lomia, niin minä suljen somen, koska tuo kaikki, mihin itsellä ei ole mahdollisuutta, on liikaa nähdä. Olen vielä enemmän eristäytynyt. 

No todellakin kannattaa lopettaa se somessa hengailu. Jos mä tekisin jonkun imartelevan selfiepostauksen esim. äskeisestä pyörälenkistä ihanan piristävässä tihkusateessa joka sai posket punoittamaan meikin alta sopivan söpösti niin ihmiset varmaan ajattelisivat miten kadehdittavan reipas, positiivinen ja hyvinvoiva ihminen olenkaan. Todellisuudessa elän masennuksen, ahdistuksen, unettomuuden ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa ja joudun kamppailemaan ihan koko ajan sen kanssa että saan pidettyä "päätä pinnalla". On pieniä hyviä hetkiä mutta suurimmaksi osaksi todella vaikeaa.

Minä olen ostanut paljon konserttilippuja talvea varten, aika kuluu nopeasti kun on jotain mitä odottaa. Viikot vierii ihan huomaamatta.

Nyt on lupa panostaa hyggeilyyn ja kalsarikänneihin.en valita.

On kyllä itsellekin ankeaa ja ahdistavaa aikaa, vetää mielen synkäksi. Alkoholista on jonkinlainen apu onneksi. Sitä on alkanut ymmärtämään miljoonasateen lyriikoita paremmin: "voi yksinäisen miehen viedä marraskuu"

M27

Minulle pimeys ja harmaus on ihan ok. Hankaloittaahan se tietenkin elämää, nyt on ulkona niin pimeää, että on turha mennä mitään puutarhahommia tekemään enää. Mut koiran kanssa voi lähteä lenkille, ihanaa kun kukaan ei näe meitä!

Mä tykkään kulkea pimeällä, asutaan siis metsän keskellä, ja tiedän, että olen muille täysin piilossa kulkiessani tuolla tietä pitkin. Kesälläkin käyn mielelläni lenkillä yöllä.

Onhan se totta, että pimeänä vuodenaikana tulee yleensä oltua passiivisempi. En viitsi siitä kantaa huonoa omaatuntoa, olen valoisan vuodenajan tehnnyt ihan riittävästi.

Valittamallahan se olo paranee:)Voi pyhä jysäys:))))))))))))))))

Hommaa heti kirkasvalolamppu ja ala heti käyttää sitä joka päivä. Ei se kaikkea korjaa mutta helpottaa pimeydestä johtuvaa ahdistusta ja uupumusta. Auttoi itsellä. Elämä on edelleen monilta osin umpisurkeaa mutta eipä vaivaa pimeys niin paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveää ajatella että ollaan eletty vasta muutama päivä marraskuuta ja tätä samaa on edessä vielä 5,5 kk! 

Maaliskuun 10 pvän pako pimeydestä on järjettömän, ahdistavan kaukana vielä! Ei auta avantokaan vaikka olen jo vuosia siedättänyt itseäni tähän inhaan aikaan. Pimeässä tulee vain olla möllötettyä ja syötyä liikaa:(

Marraskuu ei sentään montaa viikkoa kestä. Joulukuussa monesti helpottaa, riippuen vähän milloin lumi tulee.

Jos tämä  Vuodenaika on elämän ainoa tiedostettu vaikeus ja hankaluus, niin pienet, todella mitättömät on murheet. Voi vit. ..    

Mäkin inhoan tätä marraskuun pimeyttä ja harmautta. Monta päivää ollut pilvistä, ei edes pilkahdustakaan aurinkoa.

Oon yrittänyt piristää itseäsi Hallmarkin joululeffoilla, ne on sellaista leppoista hömppää.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Huonoon oloon auttaa se, että parantaa oloaan jollain positiivisella. Pimeyteen auttaa valon lisääminen.

Voi vaikka hakea Operaatio joulun lapsi -kenkälaatikon, täyttää se pienillä lahjoilla ja hankkia sillä iloa Euroopan köyhimmille lapsille. Tai tehdä muuta hyvää, joka antaa itsellekin hyvän mielen. Sillä antaessaan saa itsekin.

Lisäksi voi laittaa kotiinsa valot päälle ja lakata elämästä puolipimeissä huoneissa, ripustaa valoköynnöksiä, sytyttää kynttilöitä ja lähteä valoisaan aikaan ulos pihalle tai liikkumaan.

Vodkaa kitusiin vaan.

Miksi pimeys ahdistaa? Sehän on rauhoittava elementti. 

Vielä mitä! Värivalot ja mielimusaa ja tanssia. Liikunta lisää endorfiinia.

Pian on joulukuu ja sitten on taas hulinaa. Olkaa iloisia, kiitollisia joka päivästä mikä ei ole aivan hirveä, älkää manatko enempää pahaa.  Avain iloon on kiitollisuus.

Onhan tää marraskuu synkkää, mutta enemmän mua ahdistaa tammi-helmikuu. Ja maaliskuu. Nykyään kevätkin tulee vasta joskus huhtikuun lopussa ja ankeeta loskakeliä riittää pitkälle. Talvi tuntuu niin pitkältä joskus helmikuussa. Syyskuu oli vielä niin lämmin eikä tätä pimeyttä ole edes kauaa kesänyt.

Tarkista että saat kaikkia vitamiineja: A, B, C, D ja K. Rasvaliukoiset vitamiinit imeytyvät parhaiten ruuan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Olen odottanut jo huhtikuussa tätä ihanaa pimeyttä. Minusta se tuo turvaa ja rauhallisuutta. Kesä on sellaista pakkoulkoilua ja kuumuutta. Nautitaan kotona omien valojen kanssa.

käytkö kuitenkin töissä? 

Veikkaan, että rankinta on työssäkäyvillä, kun joutuu pimeässä heräämään ja tekemään kaikki pakolliset puuhat. 

No ei siltä vaikuta. Just ne töissäkäyvät matkustaa nyt, niillä on pikkujouluja ja muuta kivaa ajateltavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin just aamulla miten kestän tän talven ja pimeyden 🙃

Heikkopäisten hommaa, ettei muka jaksa kun on pimeää.