Yhden avioliiton ihmiset harvassa
Melkein jokaisella on useampia liittoja ja uusperheitä.
Kommentit (266)
Meillä naapurin naimissa oleva nainen meni juuri viereiseen taloon ja siellä nyt touhuavat keittiössä naapuritalon miehen kanssa. Ihmettelen tässä tupakilla, miten tolleen verhot auki puuhaavat. Kun mies tulee lenkiltä, niin nainen jo kotona takaisin.
Vein mieheni haudalle kynttilän. Ystäväni vei molempien miestensä haudalle kynttilän ja entisen anoppinsa jonka ainoa poika oli hänen ensimmäinen miehensä. Toinen mies on haudattu ensimmäisen vaimonsa kanssa samaan hautaan lastensa vaatimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?
Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?
Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.
Me oltiin ex-mieheni kanssa 10v yhdessä, kihloissa ja avoliitossa, ennen kuin mentiin naimisiin. 8v myöhemmin erottiin, koska kipinä oli sammunut ja liitosta oli tullut kaverisuhde. Ei se pitkä tutustuminen mitään takaa, kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ihmiset voi muuttua erilaisiksi.
Nykypäivänä suhteet kestää sen 5-8 vuotta. Yksikään kaveripiirissä ei ole naimisissa ensimmäisen kumppanin kanssa ja kaikkien liitto päättyi 5-8 vuodessa. Nyt kolme toisella kierroksella ja kaksi heistä tekee eroa ja ovat olleet tällä kieroksella 4 ja 5 viisi vuotta.
Ihminen on moniaviollinen ihmisapinalaji.
Minä olen yhden avioliiton ihminen. En aio enää koskaan mennä naimisiin ja tuskin muutakaan kumppania tällaiselle jämäpalalle löytyy.
Eikö puolet liitoista kuitenkin kestä, jos kerran puolet päätyy eroon? Ei se nyt niin harvinaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä suhteet kestää sen 5-8 vuotta. Yksikään kaveripiirissä ei ole naimisissa ensimmäisen kumppanin kanssa ja kaikkien liitto päättyi 5-8 vuodessa. Nyt kolme toisella kierroksella ja kaksi heistä tekee eroa ja ovat olleet tällä kieroksella 4 ja 5 viisi vuotta.
Minä tunnen kolme pariskuntaa, jotka ovat olleet nuoresta asti yhdessä ja ovat nyt nelikymppisiä. Yksi pari on ollut yläkoulusta saakka.
Joo no siis. Alkuhuumavuosien jälkeen totesin, että hän ei ollut ihmiseni.
Rakastuin tulenpalavan kohtalonomaisesti työkaveriini ja sillä tiellä olen.
En halua kertoa enempää
Minun naapurustossa, suvussa, työpaikalla ja kaveripiirissä suurin osa on ensimmäisessä avioliitossaan. Olemme jo nelikymppisiä.
Olemme olleet aviossa 46 vuotta, monet ystäväpariskuntamme ovat olleet 50-60 vuotta. Yhdessäolo on ihan oma valinta ja täysin vapaaehtoista. Miksi vaihtaa, kun syvästi rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?
Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.
Tollo. Pidät ihmisiä yksinkertaisina ja muuttumattomina. Projisoit omaa yksiniitisyyttäsi.
En ole vielä ensimmäiselläkään kierroksella, mutta olenkin vasta 31v.
Ei voi olla kipinää, jos toinen sairas. Ei vaan enää voi olla yhtään mitään.
No ei ollut ennenkään toki, mutta nyt ei yhtään mitään, ei ollenkaan.
Kuolen kohta minäkin
Kuka ja missä määrää, että pitää koko elämä roikkua yhdessä suhteessa?
Yleensä kai niitä suhteita on ihmisellä useampia. Jakaisin ehkä itse kolmeen merkitykselliseen. Ensirakkaus, "lastenteko"rakkaus ja se loppuelämän rakkaus. Niillä pärjää jo aika mukavasti. Nykyään kun ei tarvitse katsella ikävää kumppania loppuelämää 😀
Omat vanhempani ovat olleet naimisissa jo 60 vuotta. Sisaruksistani kolme naimisissa ja kaikki olleet jo noin 30 vuotta. Itsellä myös ensimmäinen avioliitto ja kestänyt reilun 20 vuotta.
Kaverit, tutut suurimmalla osalla ensimmäinen liitto menossa. Kaksi paria on vain eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?
Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.
Me oltiin ex-mieheni kanssa 10v yhdessä, kihloissa ja avoliitossa, ennen kuin mentiin naimisiin. 8v myöhemmin erottiin, koska kipinä oli sammunut ja liitosta oli tullut kaverisuhde. Ei se pitkä tutustuminen mitään takaa, kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ihmiset voi muuttua erilaisiksi.
Sinä vaan et tyypillisenä suomalaisena naisena osaa sytyttää mitään kipinää parisuhteeseen, saati ylläpitää sitä.
Ai naisen pitäisi kipinä sytyttää? Mitä vittua. Nainen on nuotio, miehen pitää ylläpitää tulta
Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?