Oliko sinusta mukavaa matkustaa lapsena auton kyydissä viikonloppuisin mummolaan?

Matkaa oli n. 60km.

Pelasimme usein peliä, jonka ideana oli laskea vastaantulevia autoja värin perusteella.

Kullakin oli oma väri ja sai pisteen kun ko. värinen auto tuli vastaan.

Minä asuin lapsuuteni mummolassa, joten en tiedä. Minusta oli kuitenkin kiva kun vanhemmat aina joskus kävivät katsomassa minua, kun kiireiltään ennättivät.

Ei ollut mummolaa. Meillä ei ollut autoa kun olin pieni. Olin melkein aikuinen kun isä hankki ajokortin.

Se oli hirveää. Monen tunnin ajomatka. Vihaan maalle menoa edelleen.

Mummolaan oli 6km, ei se nyt niin kummallinen matka ollut.

Ei ollut mukavaa, kun kärsin tosi pahasta matkapahoinvoinnista teini-ikään asti. Yritin pidätellä oksennusta ja isä oli vihainen, jos piti pysähtyä oksentamaan.

Meillä ei llut mummolaa.Mumo ja vaari kuoleet ennen syntymääni.Meillä ei ollut autoakaan .Ainoa huoltajamme Isä kuoli kun olimme alaikäisiä.Joten se siitä.

No matkailu avartaa 5km. Juu ja asunut olen samassa taloudessa toisen mummon kanssa. huom, ihan kera vanhempien:)

Junalla matkustaminen oli kivempaa. Asema oli alle kilsan päässä mummin ja ukin kotoa. 

Nyt se on tietenkin suljettu.

Meidän mummolaan oli tuhat kilometriä matkaa, joten ei sinne suinkaan joka viikonloppu reissattu, hyvä jos kerran vuodessa. Eikä ollut mukavaa. Matkapahoinvointi ja 15 tuntia autossa.

Kummatkin mummolat olivat alle 10 kilsan sisällä, mutta se pikku matka sinne silti oli kiva, koska odotti sinne pääsyä niin kovasti. Vaikkakin usein siellä olin hoidossa/ kylässä. Ihania olivat <3

Käytiin mummolassa vain talvi ja kesälomalla koska asuivat toisella puolella suomea, mutta rakastin niitä matkoja vaikka autolla kestikin noin 6 tuntia matka. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mukavaa, kun kärsin tosi pahasta matkapahoinvoinnista teini-ikään asti. Yritin pidätellä oksennusta ja isä oli vihainen, jos piti pysähtyä oksentamaan.

Mikä joitakin vanhempia vaivaa? Usein saa kuulla, milloin joku on suuttunut lapselle ties mistä asioista joihin lapsi ei todellakaan ole syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mukavaa, kun kärsin tosi pahasta matkapahoinvoinnista teini-ikään asti. Yritin pidätellä oksennusta ja isä oli vihainen, jos piti pysähtyä oksentamaan.

         Kamala isä!

Kuutisenkymmentä km oli pisimmillään matkaa ja matkan varrella oli toinenkin mummola joten ihan kivoja reissujahan ne oli. Iltapimeällä takaisin kotiin ja monesti tuli nukahdettua kun pimeydessä ei ollut paljon mitään maisemiakaan katseltavana.

Toki, mummila oli 2 km päässä.

Isän vanhemmille oli n. 10 km matkaa, eli ei siinä mitään erikoista ollut. Automatka kuin automatka. Äidin vanhemmille mentiin junalla, asuivat satojen kilometrien päässä ja kyllä se aika mukavasti kului lastenvaunussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mukavaa, kun kärsin tosi pahasta matkapahoinvoinnista teini-ikään asti. Yritin pidätellä oksennusta ja isä oli vihainen, jos piti pysähtyä oksentamaan.

Mikä joitakin vanhempia vaivaa? Usein saa kuulla, milloin joku on suuttunut lapselle ties mistä asioista joihin lapsi ei todellakaan ole syyllinen.

Ei tullut mieleen ottaa mukaan jo kokemuksesta oksennusämpäriä?

Oli. Kyllä sinne lähtöä aina innolla odotti. Toiseen mummolaan oli 70km, toiseen 120km. Aika usein käytiin, ehkä joka toinen viikonloppu oltiin jommassa kummassa mummolassa.

Nykyään tuntuu, ette ihmiset pitää matkoja tosi pitkinä, vaikka on paremmat autot ym. Oon tosi iloinen, että vanhemmilla oli viitseliäisyyttä pitää yllä yhteyttä vanhempiinsa.

Asuttiin kolme sukupolvea yhdessä, joten ei tarvinnut matkustaa. Toinen mummu asui kirkonkylällä noin 8 km päässä, hänen luonaan käytiin silloin tällöin.