Syöpäsairas, palliatiivisessa hoidossa oleva läheinen ei saa kolmiollisia kipulääkkeitä
Sairaalakäynnillä (muusta syystä kuin syövästä) oli lääkäri sanonut uusivansa vahvemman kipulääkkeen reseptin, kun läheinen sitä kysyi.
Apteekissa selvisi, että oli uusittu 1000 mg panadol.
Läheiselle on nyt pengottu perheenjäsenten jonkun leikkauksen jälkeen kotiin saamat, yksittäiset, päiväykseltä vanhentuneet targiniqit sun muut lääkekaapeista. Hoitavaa tahoa saa kiinni sitten kun saa.
Eikä ole eka kerta. Tätä nyt ei ole hirveän usein mennyt, niin en uusi tätä on yksi kommentti, mikä eräästä etälääkärikontaktista jäänyt mieleen.
Onko tämä nyt se vaihe kun pitää opetella ostamaan kuolevalle mummuille kipulääkkeet kadulta? Ei s**tana.
Kommentit (139)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mummosta voi tulla lääke riippuvainen ja jää koukkuun näihin lääkkeisiin. Panadol 1G sopii hyvin kipuun ja helpottaa mummon vointia.
Tuon on pakko olla jotain vihervasurien logiikkaa. Ei älykkäät ihmiset ajattele noin.
Stana että kyllästyttää, kun joka jumalan asiaan pitää änkeä vihervassari sitä ja vihervassari tätä -juttua. Lopeta jo idio otti! Etkö kykene ajattelemaan mitään muuta? Hakeudu sitten hoitoon! Ja sitä ennen voit perehtyä siihen, että ketkä täällä vastustavat esimerkiksi eutanasiaa? Ne on kuule oikeiston lahtarit ja jeesusjengi, kun ovat sitä mieltä, että pitää kärsiä, ei vasemmisto.
Vihervassariin kopsaht
Kommari!!!
Morkkua saa ihan varmasti joten äläpäs satuile ja provoile täällä.
Ei voi olla palliatiivisessa hoidossa, jos ei saa kunnollisia kipulääkkeitä. Nyt soittoa hoitavalle taholle
Vierailija wrote:
Mäkään en saanut sairaalassa sektion jälkeen tänä kesänä, vaikka olin niin kipeä etten päässyt edes vessaan tai pystynyt olla jalkeilla. Burana ja Panadol, Burana ja Panadol. Kysyttiin mikset pärjää, kun kaikki muutkin pärjää ilman vahvempia kipulääkkeitä? Lopulta sitten sain, kun jouduin mennä päivystykseen viikko synnytyksestä ja aloin kouristelemaan siellä kivusta kun petti jalat alta. Siinäkin vaiheessa lääkäri oli antamassa vain paria pilleriä mukaan pieneen muovikoteloon ja sanoin viimeisillä voimilla, että etkö sinä todellakaan näe missä kunnossa olen. Sit kirjotti pienimmän mahdollisen pakkauksen vahvempaa kipulääkettä ja se oli hyvin selvästi epämieluista hänelle. Huh huh. Epäinhimillistä. Ps. Loput noista lääkkeistä säästin. Sitä seuraavaa kertaa varten, kun puolisoni tai minä jäädään heitteille
Ensimmäiseltä en saanut sektiokipuun kuin peruskipulääkkeitä. Oli kiireellinen sektio, synnytys alkoi normaalisti supistellen. Paikat ei auennut.
Toinen sektio oli suunniteltu, sain kipupumpun.
Oma läheinen sai kipupumpun noin 4 kuukautta ennen kuolemaansa. Omituista toimintaa syöpää sairastavan kohdalla pihdata lääkitystä. Olen saanut pelkästään selkäkipuun Panacodia. Liekö sekin pannassa nykyään. Panadol on aivan joutava lääke, jos on kovia kipuja. Sama niellä kalkkitabletteja tai Sisu-pastilleja.
Ap, missä päin Suomea mummo asuu? Ota yhteyttä hoitavan sairaalan palliatiiviseen poliin ja kysy neuvoa. Terhokoti Hki on erinomainen saattohoitoon erikoistunut paikka.
Voi v****u joo. Just tuollaista se on, ihan hirvittävää.
Lääkäri pelkää huomautusta valviralta siitä, että on määrännyt liikaa huumaavia lääkkeitä.
Kerran ison leikkauksen jälkeen pyysin lisää panacodia, ja lääkäri kirjoitti.
Sitten kanta.fi -palvelusta luin, että joku päihdelääkäri (?) narisi siellä panacodin nostosta leikkauksen jälkeen.
Söin niitä muutaman viikon tarpeeseen, ja sitten lopetin. En jäänyt millään tavalla koukkuun.
Ottakaa heti yhteys lääkäriin, ja vaatikaa selitystä tuolle käytökselle.
Syöpäklinikan lääkärit kyllä.määräävät Oxynormia ja Oxycontinia vaikka ei olisi saattohoidossakaan, 14 v alalla.
Itse olen ollut samassa vatsan alueen leikkauksessa vuosina 2009 ja 2018. Ensimmäisellä kerralla sain oxy-alkuista kipulääkettä haavakipuun ja olin kivuton. Toisella kertaa buranaa/panadolia ja olin hyvin kipeä pitkään.
Tuttava oli äskettäin vatsan alueen leikkauksessa, ja mainitsi myös, että kipu leikkauksen jälkeen oli voimakasta.
Minulla on mahdollisesti uusi leikkaus tulossa, ja pelottaa jo valmiiksi, miten kivunlievitys.
Kivunlievityksessä mennään siihen suuntaan, että mahdollisimman vähän. Luulen, perustellaan, potilaalle parempi niin. Mutta luulisi, hyvä, kivuton vointi edistäisi paranemista? (Kuolemasta nyt puhumattakaan.)
Miksi vuonna 2009 sain riittävän kipulääkityksen haavakipuun?
Ottakaa yhteys hoitavaan syöpälääkäriin. Lääkärit ovat tulleet todella varovaiseksi pkv-lääkkeissä, oma työterveys on ottanut sen kannan, että kolmiolääkkeitä ei uusita viikonloppuisin ja eräässä yksityisessä lääkärifirmassa useamman lääkärin kohdalla lukee uusin pkv-lääkkeitä vain tutuille potilaille.
Valvira vahtii määräyksiä ja jotenkin pitäisi touhua järkevöittää, jos ortopedi joutuu selittämään, miksi määrää niin paljon kolmiokipulääkkeitä eri potilaille (no ehkä siksi, että ortopedi leikkaa paljon eri potilaita).
Hyvä hetki allekirjoittaa ka n s a lai s a lo i t e e u t a n a s i a.
https://www.ts.fi/lukijoilta/4599926
Lukijalta: Syöpäpotilaat ja muut palliatiiviset potilaat tarvitsevat opioideja kivun hoitoon
Turun Sanomat
05.06.2019 03:00
Turun Sanomat uutisoi 30.5. Kelan paimenkirjeestä lääkäreille opioidien eli vahvojen kipulääkkeiden määräämisestä, koska näiden erityisesti oksikodonin ja fentanyylin käyttö on viime aikoina lisääntynyt merkittävästi.
Opioidien valintaan palautteen aiheeksi on vaikuttanut Kelan mukaan Yhdysvaltojen ns. opioidikriisi. Vahvaa kipulääkettä, etenkin oksikodonia on markkinoitu harhaanjohtavasti turvallisena ihmelääkkeenä ja lääkärit ovat määränneet sitä krooniseen kipuun "lepsuin perustein".
Palautteen tarkoitus on saada lääkärit ja hammaslääkärit määräämään vahvoja opioideja "vain harkitusti" ikään kuin tällä hetkellä harkintaa ei käytettäisi.
Hyvän oirehoidon kulmakivi on riittävä kivunhoito.
Monella potilaalla esiintyy kipulääkevastaisuutta, joka johtuu muun muassa pelosta kipulääkkeiden haittoja kohtaan. Elämän loppuvaiheessa tarvitaan kuitenkin kivunhoitoon lähes kaikilla potilailla vahvoja kipulääkkeitä, ja osaavissa käsissä myös näiden haittavaikutuksia pystytään hallitsemaan.
Tästä näkökulmasta on hyvä, että kipulääkkeiden määrääminen Suomessa on lisääntynyt, sillä aiemmin kipua on selkeästi alihoidettu. Euroopan maiden vertailussa vuodelta 2017 opioidien käyttö Suomessa on esimerkiksi Pohjoismaista vähäisintä.
Niissä maissa, joissa opioidien käyttö on olematonta (muun muassa Armenia, Azerbaidzan, Kazakhstan, Ukraina), syy löytyy matalasta elintasosta ja kipulääkkeiden huonosta saatavuudesta.
Syöpälääkärinä ja palliatiivisen eli oirehoidon lääkärinä toivon, että asiasta uutisoitaisiin vähemmän sensaatiohakuisesti.
Kela on lähettänyt palautekirjeen niille lääkäreille, jotka ovat määränneet vahvoja opioideja muille kuin syöpää sairastaville potilaille vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
Tässäkin on kriittisen harkinnan paikka: kivunhoidon tarve on diagnoosista riippumatonta; esimerkiksi muistisairautta, sydämen vajaatoimintaa ja keuhkoahtaumatautia sairastavat tarvitsevat myös kivun lievitystä ja elämän loppuvaiheessa usein opioideja, myös pidemmäksi ajaksi kuin kolmeksi kuukaudeksi.
Myös osa kroonista kipua sairastavista potilaista tarvitsee vahvoja kipulääkkeitä. Riippuvuutta aiheuttavia vahvoja kipulääkkeitä määrätessä on tärkeää, että potilasta hoitaa yksi ja sama lääkäri, joka tuntee potilaan oireiden kokonaisuuden ja voi seurata aloitetun lääkkeen vastetta ja vaikutusta kokonaisvointiin.
jatkuu
Tällä potilasryhmällä päivystyspoliklinikka ei ole oikea paikka vahvan opioidin aloitukselle tai pitkäaikaisen reseptin määräämiselle.
En kritisoi Kelan ratkaisua lähettää palautetta lääkäreille opioidien käytöstä. Sen sijaan kritisoin asiasta uutisointia, joka puutteellisin tiedoin vähentää opioideja todella tarvitsevien potilaiden hoitomyöntyvyyttä laadukkaaseen ja riittävään kivunhoitoon.
Näen itse työssäni, kuinka opioidien käyttöä suitsevat uutiset herättävät potilailla pelkoa lääkkeitä kohtaan ja välillä jopa vastustusta lääketieteellisesti aiheellisen hoidon aloitukseen. Tämä puolestaan vähentää hyvän oirehoidon ja saattohoidon onnistumista.
Lääkäreiden perusopetuksessa kyllä painotetaan vastuullisuutta ja harkintaa opioidien määräämiseen, jopa siinä määrin, että palliatiivista ja saattohoitoa opetettaessa täytyy erikseen kannustaa tulevia lääkäreitä vahvan opioidin aloitukseen potilaan kivun tätä vaatiessa.
Tällaisessa tilanteessa on lääkärin etiikan vastaista jättää potilas ilman asianmukaista kipulääkettä peläten lääkkeen aiheuttamaa riippuvuutta tai syytöksiä harkitsemattomasta lääkkeen määräämisestä. Tässä elämänvaiheessa potilailla ei ole riskiä kehittää opioidiriippuvuutta, vaan tehokas kivunhoito potilaan vointia säännöllisesti seuraten on oleellinen osa hyvää hoitoa.
OUTI HIRVONEN
LT, syöpälääkäri, palliatiivisen lääketieteen ja lääkärikouluttajan erityispätevyys
Tyks, syöpäklinikka ja TY, kliininen syöpätautioppi
Vierailija wrote:
Mäkään en saanut sairaalassa sektion jälkeen tänä kesänä, vaikka olin niin kipeä etten päässyt edes vessaan tai pystynyt olla jalkeilla. Burana ja Panadol, Burana ja Panadol. Kysyttiin mikset pärjää, kun kaikki muutkin pärjää ilman vahvempia kipulääkkeitä? Lopulta sitten sain, kun jouduin mennä päivystykseen viikko synnytyksestä ja aloin kouristelemaan siellä kivusta kun petti jalat alta. Siinäkin vaiheessa lääkäri oli antamassa vain paria pilleriä mukaan pieneen muovikoteloon ja sanoin viimeisillä voimilla, että etkö sinä todellakaan näe missä kunnossa olen. Sit kirjotti pienimmän mahdollisen pakkauksen vahvempaa kipulääkettä ja se oli hyvin selvästi epämieluista hänelle. Huh huh. Epäinhimillistä. Ps. Loput noista lääkkeistä säästin. Sitä seuraavaa kertaa varten, kun puolisoni tai minä jäädään heitteille
Sama. Tosin nykyään et pääse heräämöstä jos tarviit sektion jälkeen muuta kuin panadolia. Mä jäin kotona jumiin sänkyyn, en kipujen takia päässyt ylös. Miehen piti tulla nostamaan. En uskaltanut mennä enää sänkyyn nukkumaan vaan nukuin sohvan nurkassa. Kivut oli sellaisia, etten pystynyt hengittämään normaalisti.
anestesialääkäri määräsi minulle erään leikkauksen jälkeen kivunlievitykseksi morfiinia, tarkan annosmäärän ja sitä tulisi antaa tietyin tuntivälein. Tätä ohjetta piti noudattaa myös osastolla. OSastolla sitten hoitaja käveli noin vain anestesialääkärin määräyksen yli ja kiikutti minulle 1g panadolia. Seuraavana päivänä minulta tiedusteltiin miten oli yö mennyt ja kerroin rehellisesti, että ihan h-tillisiää kivuissa, että se hoitaja ei suostunut antamaan morfiinia ja sanoi että tulen siitä riippuvaiseksi, joten saan vain panadolia. Lääkärillä oli hyvä ilme ja olemus tiukentui. hän sanoi, että asiaa tulee muutos, KUKAAN ei kävele anestesialääkärin määräysten yli. Sen jälkeen samainen hoitaja kävi hyvin vähäsanaisena tuikkaamassa minulle ne morfiinipiikit. En tullut riippuvaiseksi. Sen sijaan aiheuti aikamoinen luottamuspula tähän systeemiin ja olen sen jälkeen tarkasti kysellyt lääkäriltä että millainen kipulääkitys minulle on määrätty, jotta voin itsekin vähän sitten tarkistaa, että minulle annetaan sitä lääkettä mikä on määrätty eikä yksikään hoitaja ala itsenäisesti päättämään lääkityksistäni.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa yhteys hoitavaan syöpälääkäriin. Lääkärit ovat tulleet todella varovaiseksi pkv-lääkkeissä, oma työterveys on ottanut sen kannan, että kolmiolääkkeitä ei uusita viikonloppuisin ja eräässä yksityisessä lääkärifirmassa useamman lääkärin kohdalla lukee uusin pkv-lääkkeitä vain tutuille potilaille.
Valvira vahtii määräyksiä ja jotenkin pitäisi touhua järkevöittää, jos ortopedi joutuu selittämään, miksi määrää niin paljon kolmiokipulääkkeitä eri potilaille (no ehkä siksi, että ortopedi leikkaa paljon eri potilaita).
Mitään hoitavaa lääkäriä ei ole nimetty, eikä kuulemma nykyään enää voida nimetä. Tänään nuo aiemmin mainitsemani (kotihoito, kotisairaanhoito, syöpäosasto, syöpäpoli, palliatiivinen osasto) koittavat selvittää mikä on tämänhetkinen hoitava taho, jonka kulloinenkin vaihtuva lääkäri sitten olisi se oikea vastuuhenkilö.
Tampereella näin.
terv aloittaja
ps. Kiitos kaikille myötätuntoa ja kannustusta viesteillään antaneille. Mummu ei ole edes oma isoäitini, vaan lapseton isotätini. Hän on mulle neljäs (!!!), jota läheisenä autan. Ihan näin hankalaa se ei ole ennen tai muissa kaupungeissa ollut.
Omat vanhemmat ja oletettavasti vielä pari heidän sisarustaan tulevaisuudessa. Kunpa syöpiä ei enää tulisi. Olen perheellinen 45 v
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että jos sairastun syöpään niin olisiko itsari parempi vaihtoehto kuin kärsiä syöpäkipuja. Ja tämä on muka hyvinvointivaltio :(
Minä taas mietin oisko paras olla ottamatta lääkkeet ja siten vähentää kipuja. Tarkoitan vähempi aikaa kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että jos sairastun syöpään niin olisiko itsari parempi vaihtoehto kuin kärsiä syöpäkipuja. Ja tämä on muka hyvinvointivaltio :(
Minä taas mietin oisko paras olla ottamatta lääkkeet ja siten vähentää kipuja. Tarkoitan vähempi aikaa kärsiä.
Se ei valitettavasti toimi oikein noin.
Aloittaja on siis 45-vuotias perheellinen, joka on jo neljä läheistä hoitanut tai auttanut heidän kotona selviämisessä vastaavissa tilanteissa, eikä tässä ole vielä edes hänen omat vanhemmat. Ja kotihoito käy tämän nyt hoidettavan läheisen luona jopa kaksi kertaa viikossa hänen ollessa parantumattomassa, palliatiivisessa vaiheessa 80 prossaa päivistä kotona, ei sairaalassa? Eikä edes hoitavaa tahoa ole selkeästi osoitettu? Voi jessus.
Hienoa, Tampere.
Tehkää Valviraan heti valitus hoitavasta lääkäristä.
Ostakaa tarvittaessa ne lääkkeet vaikka kadulta jos ei muu auta.