Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 10 v ei halua harrastaa liikuntaa
02.11.2023 |
Ei ole ylipaino- ongelmia tms. On kokeillut 5 eri lajia ratsastuksesta alkaen, jalkapalloa, ringetteä, koripalloa, tanssia ,voimistelua.Ei ole halunnut jatkaa mitään harradtusta ja nyt ei ole puoleen vuoteen ollut liikuntaharrastusta. Selvästi on kunto huonontunut kun ei ole kavereita joiden kanssa leikkisi ulkonakaan. Koulu sujui paremmin kun harrasti liikuntaa nyt on vasn yksin kotona koulun jälkeen. Harrastaa kyllä yhtä taideainetta kerran viikossa.
Mikä neuvoksi? käydään uimassa ja pyöräillään perheen kanssa säännöllisesti kävelylle tms ei halua mukaan. Olisin halunnut lapselle seuran ja joukkueen mihin kuulua kun muuten olemme melko yksinäisiä.
Kommentit (73)
Taas yksi ketju, missä kehopositiivarit miinustavat jokaista kommenttia, jossa kerrotaan, että liikunta on tärkeää ihmisten terveydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin muinoin päätin, että kullakin lapsella on ainakin yksi urheiluharrastus ja taideharrastus.
Aika äkkiä sitten kävi selväksi, ettei kaikkia liikunta kiinnosta, vaikka yksi harrastaisi kaikkia lajeja. Tätä yhtä ei sitten kiinnosta laulut, soitot ja taiteet sekuntiakaan.
Arkiliikkunnan onnistuin pitämään ja kotona laulamisen, maalaamisen.. dösäliput ostin, mutta vaatihan se jonkin verran päivittäistä kävelyä.
Plus luonnossa kaikki tykkäs olla, että pieniä vaelluksia tehtiin, marjassa ja sienessä käytiin.
Ovat nyt nuoria aikuisia. Taiteellisin lapsi on aika erakko. Kaksi todella hyvää kaveria. Urheilullisimmalla on paljon kavereita. Hän on suosittu ja paljon eri lajeista jäänyt. Nyt on keskittynyt korikseen.
Sitten nämä kaksi keskivertoisempaa lasta. Liikkuvat, harrastavat ilokseen ei tavoitteellisesti. Kavereita on.
Kaikki hoikkia ja kouluissaan menestyviä. (Pakollinen palstalause, huvittaa)
Tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikkei mun suunnitelmat toteutuneetkaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei liikuntaa tarvitse erikseen "harrastaa" Kyllä liikkuminen kuuluu olennaisena osana elämään ilman harrastamistakin.
liikunnan pitäisi olla hengästyttävää hien pintaan saavaa 3 krt vko. nyt se ei täyty lapsella. kävelee kouluun edestakaisin ja siihen se jää. kaverit ei enää leiki.
häntä ei kiinnosta mikään laji mitä olen ehdottanut. olin itse lapsena ylipainoinen ja olisin halunnut harrastaa muttei ollut rahaa. myöhemmin olin kateellinen kun muut olivat kisamatkoilla jne. Ei myöhemmin enää pääse lajiin kunnolla mukaan jos nyt ei aloita. Olisin halunnut lapselle kokemuksen porukkaan kuulumisesta siksi harmittelin seuran puuttumista.ei ole sama käydä uimassa äidin kanssa kuin käydä treeneissä muiden lasten kanssa 3 krt vko.
Joo, jossakin vaiheessa se liikkumattomuus taatusti kaduttaa lasta. Minä pakottaisin valitsemaan jonkin lajin, ja sitten kolme treeniä/viikko. Vaikka sitten hölkkää.
Lapsi jo harrastaa 1xviikossa jotain. Kuinka pitkiä koulumatkat ovat? Pienillä jaloilla kävely joka päivä on aika rankkaa, niin siihen päälle ei välttämättä jaksa mennä reuhaamaan vielä 3xviikossa johonkin väkisin.
Koulussa käyminen ja läksyjen tekeminen on aika rankkaa, mistä pitää olla myös palautumisaikaa. Toisten lasten seura voi olla kuluttavaa(varsinkin jos on jotain neuroepätyypillisyyttä, mikä voi myös aiheuttaa kömpelyyttä kehon liikuttamisessa.)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eli SINÄ haluat että lapsi kuuluu johonkin urheiluseuraan. Lapsi ei halua sitä. Tämä on valitettavan yleistä.
Vanhemman tärkein tehtävä on huolehtia, että lapsi kasvaa terveenä aikuisuuteen. Liikkumattomuuden salliminen kriittisessä kasvuiässä on pahimmanlaatuista lapsen laiminlyömistä, jonka seurauksena on koko elämän jatkuva heikompi terveys. Mikään määrä urheilua aikuisena ei pysty täysin korvaamaan kasvuiän liikkumattomuuden aiheuttamia tuhoja elimistössä.
Aivan äärimmäisen harva lapsi liikkuu tänä päivänä omaehtoisesti lähellekään suositusten mukaan. Lapsen pitäisi liikkua monta tuntia päivässä ja hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa pitäisi olla monta kertaa viikossa.Miksi hitossa siihen liikkumiseen tarvita
Lapsen pitää itse haluta olla urheiluseurassa. Muuten se on pelkkää vanhempien oman egon pönkitystä ja lapsen kautta elämistä. Siinä ei ole mitään tekemistä lapsen terveellisen liikunnan kanssa.
Jos lapsi ei (edes kokeiltuaan) ole sen luontoinen, että haluaa harrastaa urheiluseurassa, niin ei se urheiluseura ole silloin oikea ratkaisu. Siellä on lapsia, jotka haluavat olla siellä ja haistavat kyllä, jos joku ei kuulu porukkaan.
On tietysti "ikävää", jos lapselle ei löydy edes mieluisaa yksilölajia tai matalan kynnyksen liikuntaa.
Mutta siinä tapauksessa täytyy vain kiinnittää huomiota, että lapsi saa arkiliikuntaa koulussa, koulumatkoilla, matkalla kauppaan, jne. Vanhemmat voivat myös kiinnittää huomiota ruokapuoleen, jos ylipaino huolettaa.
Ei se lapsi todellakaan mene aikuisena rikki, vaikka ei harrastaisi urheiluseurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minunkin vanhempani olisivat toivoneet minulle jumppaa tai jotakin joukkoelajia, koska olin "rauhallinen lapsi".
Koettakaa jo oppia, että siinä ei ole mitään vikaa jos lapsi on rauhallinen ja harrastaa mieluummin vaikka taidetta. TUKEKAA lasta niissä harrastuksissa, joista hän tykkää. Älkää yrittäkö PAKOTTAA lasta johonkin joukkueeseen.
Olette naiiveja t*olloja jos edes kuvittelette, että se silminnähden pakotettu lapsi saa jotain kavereita ja kivoja kokemuksia siellä joukkoeessa. Eiköhän teidän lapsenne ole jo "reippaasti kokeillut" noita joukkoelajeja jo ihan tarpeeksi. Ei on ei.
Ja mikähän mahtaa olla terveyden ja BMI:n laita tällä hetkellä, kun olet noin liikuntavihamielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Taas yksi ketju, missä kehopositiivarit miinustavat jokaista kommenttia, jossa kerrotaan, että liikunta on tärkeää ihmisten terveydelle.
Olen alipainoinen, saanko kommentoida? Nuorilla on nykyään paljon psyykkisiä ongelmia. Kannattaisi pitää siitäkin huoli. Mieluisa harrastus, jossa nuori kokee onnistumisen kokemuksia, on tärkeä asia, vaikka se ei olisikaan liikuntaa.
Sen sijaan itsensä huonoksi tunteminen jossain vanhempien pakottamassa lajissa tai kiusatuksi tuleminen urheiluseurassa ei ole kokonaiskuvassa mitenkään hyvä asia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minunkin vanhempani olisivat toivoneet minulle jumppaa tai jotakin joukkoelajia, koska olin "rauhallinen lapsi".
Koettakaa jo oppia, että siinä ei ole mitään vikaa jos lapsi on rauhallinen ja harrastaa mieluummin vaikka taidetta. TUKEKAA lasta niissä harrastuksissa, joista hän tykkää. Älkää yrittäkö PAKOTTAA lasta johonkin joukkueeseen.
Olette naiiveja t*olloja jos edes kuvittelette, että se silminnähden pakotettu lapsi saa jotain kavereita ja kivoja kokemuksia siellä joukkoeessa. Eiköhän teidän lapsenne ole jo "reippaasti kokeillut" noita joukkoelajeja jo ihan tarpeeksi. Ei on ei.
Ja mikähän mahtaa olla terveyden ja BMI:n laita tällä hetkellä, kun olet noin liikuntavihamielinen?
Olen alipainoinen, mutta veriarvoni ovat täydelliset, katsottiin myös ferritiini ja kilpparit viime keväänä, kiitos kysymästä. Olen myös nopeampi kävelijä kuin useimmat muut ihmiset, happi kulkee erinomaiseen tahtiin.
Ja koskaan en ole liikuntaa "harrastanut" muuta kuin kuntosalia epäsäännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän aikuisillakaan ole liikuntaharrastusta kuin pienellä vähemmistöllä vain.
Kilpaurheilu ei ole kaikkia varten.
Vierailija wrote:
Lapsi jo harrastaa 1xviikossa jotain. Kuinka pitkiä koulumatkat ovat? Pienillä jaloilla kävely joka päivä on aika rankkaa, niin siihen päälle ei välttämättä jaksa mennä reuhaamaan vielä 3xviikossa johonkin väkisin.
Koulussa käyminen ja läksyjen tekeminen on aika rankkaa, mistä pitää olla myös palautumisaikaa. Toisten lasten seura voi olla kuluttavaa(varsinkin jos on jotain neuroepätyypillisyyttä, mikä voi myös aiheuttaa kömpelyyttä kehon liikuttamisessa.)
Pardon my French, mutta miten helvetissä ollaan oikeasti päädytty sellaiseen tilanteeseen, että pikkuinen arkikävely on jo niin rasittavaa, että sen lisäksi ei pystytä tekemään enää yhtään mitään ja se on vielä vanhempien mielestä OK ja normaalia.
Ilmeisesti nämä mammat pystyvät juuri ja juuri punkeamaan itsensä autosta irtokarkkihyllylle ja luulevat, että on ihan normaalia, että puolimatkassa alkaa jo sydän tykyttämään siihen malliin, että 112 appia kannattaa alkaa kaivelemaan peukun alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on lapsi, se ei osaa miettiä liikunnan terveysvaikutuksia tai yhdessä samanikäisten kanssa toimimisen muita etuja. Aikuisen asia olisi siis vaatia sitä liikuntaa, halusi lapsi tai ei.
Saisi olla meilläkin kuten Ranskassa, tunti hikiliikuntaa joka koulupäivä.
Kuulostaa vähän lapsellani, joka on 9-vuotias. On kuulemma yliliikkuvuutta nivelissä ja pehmeähkö lihaksiltaan ja siinä oli jo monta vuotta sitten toimintaterapeutin mukaan kaksi syytä, miksi liikunta ei välttämättä kiinnosta. Se on työlästä.
Meillä on harjoiteltu perustaidot (esim. Pyöräily, uiminen, luistelu), vaikka ei ole aina niin huvittanutkaan ja ihan hyvin on ne sitten oppinut ja ollut tyytyväinen, että osaa.
Tällä hetkellä harrastaa erästä joukkuelajia oari kertaa viikossa. Lähteminen on välillä vaikeaa, mutta tulee aina iloisena treeneistä. Ei hänestä mitään huippua tule, mutta viihtyy ja pärjää ja se riittää. Käy tanssimassa kavereidensa kanssa ja tykkää olla sielläkin, koska kaveritkin ovat. Koulussa viihtyy liikuntatunneilla, koska ilmeisesti opettajat ovat kivoja.
Jos tämä asia olisi täysin hänen päätettävissään, niin vapaa-ajalla hänestä ei olisi liikkunut tai liikkuisi juuri ollenkaan. Paljoa hän ei pelaa, mutta muuten viihtyy kotona ja se lähteminen on ollut jotenkin aina hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Eihän aikuisillakaan ole liikuntaharrastusta kuin pienellä vähemmistöllä vain.
Kilpaurheilu ei ole kaikkia varten.
Ainoastaan ikinä liikuntaa harrastamattomat palstamammat luulevat, että lasten liikuntaharrastus tarkoittaa automaattisesti kilpaurheilua.
Meillä teinipoika jolla sama juttu. Kokeiltu ainakin yleisurheilu, uinti, nyrkkeily, ratsastus, jalis, jäkis... Lisäksi myös musiikkiharrastukset & kädentaidot. Ei halua näistä mitään tehdä, ja ei todellakaan ole yhteen kertaan lopetettu vaan jopa vuosia yritetty innostaa. Hän lisäksi olisi ollut esim. varsin hyvä uinnissa, mutta kun ei niin ei, enkä halua traumatisoida tällaisella. Poika on enemmänkin älykkötyyppiä, eikä ole just ylipainoa tms. jonka vuoksi olisi "pakko" liikkua erityisesti. Ulkoilee, pyöräilee, ja olen toistaiseksi tyytyväinen että pysyy poissa pahanteosta.
Lohduttaudun sillä, että vihasin myös itse lapsena kaikkia harrastuksia niiden pakon ja rajoittavuuden vuoksi, mut aikuisiällä olen paljon keskivertoa liikunnallisempi, muutoinkin aktiivinen ja myös terve & normaalipainoinen :)
Tytöt pääsee luistamaan hyvin ikäkausitarkastuksesta, mutta pojilla on muutaman vuoden päästä edessä sellainen hauskuus kuin puolustusvoimat. Minusta oli aika surullista, että oman lapsen kavereista pari oli jo siinä iässä syönyt/istunut itsensä sellaiseen kuntoon, että ei ollut kelvollinen palvelukseen. Tämä ei ole siis mikään kannanotto palveluksen puolesta tai vastaan. Mutta miettikää oikeasti mitä annatte niiden lastenne tehdä ja mihin kuntoon ne sillä menetelmällä päätyy.
Vierailija wrote:
Minunkin vanhempani olisivat toivoneet minulle jumppaa tai jotakin joukkoelajia, koska olin "rauhallinen lapsi".
Koettakaa jo oppia, että siinä ei ole mitään vikaa jos lapsi on rauhallinen ja harrastaa mieluummin vaikka taidetta. TUKEKAA lasta niissä harrastuksissa, joista hän tykkää. Älkää yrittäkö PAKOTTAA lasta johonkin joukkueeseen.
Olette naiiveja t*olloja jos edes kuvittelette, että se silminnähden pakotettu lapsi saa jotain kavereita ja kivoja kokemuksia siellä joukkoeessa. Eiköhän teidän lapsenne ole jo "reippaasti kokeillut" noita joukkoelajeja jo ihan tarpeeksi. Ei on ei.
aloitus koski liikuntaharrastusta. ihan tutkimusten mukaan koulussa pärjäämiseenkin vaikuttaa liikunta, ihan sama aikuisilla että työ sujuu paremmin ja jaksaa kun liikkuu. lapsi harrastaa jo yhtä taideainetta kerran vko.mutta se ei korvaa liikuntaa ja siitä olen huolissani.
Kokeiltujen lajien listasta puuttuvat kokonaan budolajit. Koordinaatio ja motoriikka paranee huisisti, lisäbonuksena oppii kaatumaan niin, ettei mene paikat rikki.
Sitten erikseen pitää tässäkin kohtaa pohtia, motivoiko lasta kilpaileminen vaiko ei. Martial sports on eri asia kuin martial arts. Ne parhaiten tunnetut eli judo ja karate ovat molemmat lajeja joissa kilpaillaan ja se vaikuttaa myös niiden harjoittelijoiden harjoitteluun, joita ei kilpaileminen voisi vähempää kiinnostaa. (Tosin ainakin karatessa on myös joku koulukunta, jossa ei kilpailla).
Meikäläiseltä puuttuu täysin kilpailunhalu, eli mahdollisuus voittaa ei motivoi lainkaan, vaan sen itse tekemisen tulee olla kivaa ja motivoivaa. Aikido on tällöin hyvä vaihtoehto ja myös sellainen vähän harvinaisempi laji kuin Bujinkan Budo Taijutsu. Jos haluaa harjoitella vain yksin, on miekan vetämisen taito eli Iaido hyvä vaihtoehto.
Jooga taisi puuttua myös kokonaan jo kokeiltujen listasta. Tanssin eri muotojakin oli kokeiltu ihan vain paria. Näiltä alueilta löytyisi paljon vielä kokeiltavaa.
Olen liikunnallisesti lahjakas, mutta koululiikunta joka sisälsi ainoastaan asioita joissa kilpaillaan, sai minut luulemaan että olen liikunnallisesti korkeintaan keskiverto. Sitten löysin tanssin ja ne budolajit joissa ei kilpailla ja huomasin olevani itse asiassa kinesteettisesti orientoitunut ja liikunnallisesti lahjakas.
Jos tarjolla olisi ollut vain sitä mitä aloittaja listaa kokeillun ja sitä mitä oli koulun liikuntatunneilla, niin liikunnan ilo olisi jäänyt saanatta.
En ihmettele että ihmiset eivät liiku, kun tarjotaan aina vaan niitä samoja jumppaa, hölkkää, punttisalia tai joukkuelajeja joissa kilpaillaan.
Tän keskustelun kautta alan ymmärtää, miksi nykajan (eli teidän) lapsenne ovat niin sekaisin ja psyykkisesti rikki.
Hyi stna: te jopa pakotatte lapsenne johonkin hikiseen himourheiluseuraan x3 viikossa!
Miten mielestäsi sen lapsen pitäisi liikkua tarpeeksi, jos hän ei ole urheiluseurassa eikä halua tehdä mitään kavereidensa kanssa. Eivät vanhemmat voi käytännössä olla keksimässä lapselle jotain tekemistä jokaiselle viikonpäivälle ja äärimmäisen harva lapsi motivoituu jostain vain kuntoilun vuoksi tehtävästä liikunnasta, kuten lenkkeilystä.