Lue keskustelun säännöt.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin jäädä avioliittooni
01.11.2023 |
Olen jo hyvin pitkään pohtinut eroa pitkästä liitosta, josta on hävinnyt kaikki intohimo jo vuosikausia sitten. Myöskin olemme hyvin eri aaltopituudella ja erilaisia ihmisiä. Nuorena menimme yhteen liian kevein perustein ja lähinnä ihastuen ulkoisiin asioihin. Olin 19-vuotias kun menimme naimisiin, nyt olen 40. Eli parisuhdetta yli 20 vuotta takana.
Kuitenkin kaikki arjen asiat ovat hyvin, emmekä riitele oikeastaan ikinä.
Ehdin jo ihastua erääseen toiseen, jonka kanssa pidin miltei puoli vuotta yhteyttä, tapasimme muutaman kerran, ja koin syvää henkistä yhteyttä, meitä kiinnosti samat asiat ja elämänarvotkin täsmäsivät. Puhuimme hyvin avoimesti kaikesta tärkeästä. Emme kuitenkaan menneet suhteessamme fyysiselle tasolle, mutta ihastuimme toisiimme. Olin varma, että eroan puolisostani.
Kaikenlaisten pohdintojen jälkeen päätin nyt kuitenkin jäädä avioliittooni. Puolisoni ei halua missään nimessä erota, hän on yrittänyt kaikkensa ollakseen vielä entistä parempi puoliso ja on huomioinut minua entistäkin enemmän.
Kolme lastamme ovat yläaste- ja lukioikäisiä, ja ajattelen mieheni lisäksi vahvasti myös heitä, kun jään tähän suhteeseen. Niin paljon minua on muistutettu siitä, että lasten pahoinvointi kasvaa erojen myötä, ja kun meillä ei edes ole mitään riitoja, vaan mukava, ystävällinen, rento ilmapiiri. Ei lapsille välity se, että minä en koe heidän isäänsä vetovoimaa.
Tiedän tekeväni oikein. Ja elämä pysyy turvallisissa uomissaan.
Silti on jotenkin halju olo. Tekee kipeää luopua ihastuksestani, pelkään jääväni miettimään loppuelämäkseni, mitä elämä hänen kanssaan olisi voinut olla. Toisaalta, onhan minulle sanottu, että alkuhuuma lopahtaa aina ja arki astuu kuvioihin joka suhteessa. Miksi siis sekoittaa kaikkien elämä ja aiheuttaa lapsille tuskaa, ehkä turhaan.
Jotain kannustavaa olisi kiva kuulla, kenties saman kokeneilta ja samaan ratkaisuun päätyneiltä.
Kommentit (114)
Tiedäthän, että useimmiten riitelemättömyys ei ole merkki hyvästä parisuhteesta vaan siitä, ettei vaikeita asioita nosteta esiin. En sano, että teillä on näin, mutta tämä tieto useista eri tutkimuksista ja oppaista saa aina hiukan hymähtämään, kun ihmiset kehuvat riitelemättömyydellään. Riiteleminenhän ei ole sama asia kuin huutaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, arvostan! Ihanaa että et rikkonut kotia lapsiltasi jonkun ohimenevän ihastuksen takia. Onneksi moraalisia ihmisiäkin on vielä, kaikkien minäminä-ihmisten seassa...
Minä ihmettelen, miksi ihminen, joka lähtee liian nuorena vakavaan suhteeseen, tekee siihen lapset ja toteaa sitten 20 v kuluttua, että on tehnyt impulssiivisia, pinnallisiin syihin perustuvia suuria päätöksiä, voi kuvitella tietävänsä, että joku random tavattu tyyppi onkin se sielunkumppani.
Itselläni ei kyllä pokka pitäisi, vaan tuumaisin, että en taida olla sillä tavalla kovin itsetuntemusta omaava ihminen, että minun kannattaa luottaa juurikaan näihin omiin tuntemuksiini.
Ap:n pitäisi olla kiitollinen miehelleen, joka tekee kaikkensa vaimonsa puolesta. Ei läheskään kaikilla naisilla ole tällaista etuoikeutta. Lapsilisiä pitäisi tuntuvasti korottaa, että naiset voisivat olla pidempään kotona lasten täysi-ikäisyyteen asti. Naisilla tunneasiat on ylikorostuneita. Miesten pitäisi se pitkämielisemmin ymmärtää. Ap:n mies tuntuu suorastaan esikuvalliselta. Ei ole ärsyyntynyt vaikka rouvalla on "villitysvaihe" meneillään. Kyllä se siitä tasaantuu.
Vierailija wrote:
Hyvä ap, arvostan! Ihanaa että et rikkonut kotia lapsiltasi jonkun ohimenevän ihastuksen takia. Onneksi moraalisia ihmisiäkin on vielä, kaikkien minäminä-ihmisten seassa..
Samaa mieltä. Kyllä suomalaisen naisen pitää henkisesti kestää eikä lähteä kaikenlaisten lirkutusten perässä juoksemaan. Rajat kiinni niin perheet pysyvät paremmin koossa. Riikka ajaa Suomeen terveen itsekästä linjaa. Ei ole suomalaisen miehen voittanutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Täällä on monia, jotka sanovat olevansa yhdessä enää lapsien takia. Sen ymmärtää, kun lapset ovat vielä hyvin pieniä, mutta oikeasti lapset ovat vielä herkempiä tajuamaan asioita kuin aikuiset.
Meillä oli kaikki ulkonaisesti ja käytöksen tasolla ok, mutta...
Itselleni tuli täysin puskan takaa, kun eron jälkeen kuulin lapsilta, että jo oli aikakin erota. Se mitä itse yritimme piilotella oli heille päivänselvää. Emme olleet parina onnellisia ja se paistoi heille kilometrien päähän. Ero oli tuskaa, mutta myös vapahdus. Lapsetkin näkivat, että eron jälkeen pääsimme olemaan enemmän itsemme. Hengitimme vapaammin ja saimme tehdä mitä itse halusimme. Lastenkin kanssa oli onnellisempaa.
Ainahan on vaikeita hetkiä, mutta jos oikeasti joutuu jatkuvasti ajattelemaan, että on uhrannut itsensä, se alkaa väistämättä syömään sisältäpäin ja jossain vaiheessa alkaa myös näkyä muille. Kestävää onnellisuutta ei vo
Taas sepitetty tarina. Eipä siinä.
Teit oikean päätöksen. Aika auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Täällä on monia, jotka sanovat olevansa yhdessä enää lapsien takia. Sen ymmärtää, kun lapset ovat vielä hyvin pieniä, mutta oikeasti lapset ovat vielä herkempiä tajuamaan asioita kuin aikuiset.
Meillä oli kaikki ulkonaisesti ja käytöksen tasolla ok, mutta...
Itselleni tuli täysin puskan takaa, kun eron jälkeen kuulin lapsilta, että jo oli aikakin erota. Se mitä itse yritimme piilotella oli heille päivänselvää. Emme olleet parina onnellisia ja se paistoi heille kilometrien päähän. Ero oli tuskaa, mutta myös vapahdus. Lapsetkin näkivat, että eron jälkeen pääsimme olemaan enemmän itsemme. Hengitimme vapaammin ja saimme tehdä mitä itse halusimme. Lastenkin kanssa oli onnellisempaa.
Ainahan on vaikeita hetkiä, mutta jos oikeasti joutuu jatkuvasti ajattelemaan, että on uhrannut itsensä, se alkaa väistämättä syömään sisältäpäin ja jossain vaiheessa alkaa myös näk
Uskallus elää? Enemmänkin kyse on pelkureista. Elämää ja vastuuta pelkäävistä tuuliviireistä. Halveksuttavista ihmisistä.
Ap pääsi maistamaan kiellettyä hedelmää (kai sitä sentään pussailtiin), mutta onneksi ei omena ei maistunut. Turha noita pieniä ongelmia miehen kanssa on liioitella. Ap voi tehdä miehestään vaikka millaisen rakastajan. Silloin vaan pitää ottaa aloite omiin käsiin. Tee toiselle mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Ap:n pitää vapauttaa sisäinen kiihkonsa niin mies vastaa. Tyypillinen naisten käytös on ajaa tilanne lukkoon ajattelemalla vain omaa etuaan eikä lainkaan miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Hyvä ap, arvostan! Ihanaa että et rikkonut kotia lapsiltasi jonkun ohimenevän ihastuksen takia. Onneksi moraalisia ihmisiäkin on vielä, kaikkien minäminä-ihmisten seassa..
Samaa mieltä. Kyllä suomalaisen naisen pitää henkisesti kestää eikä lähteä kaikenlaisten lirkutusten perässä juoksemaan. Rajat kiinni niin perheet pysyvät paremmin koossa. Riikka ajaa Suomeen terveen itsekästä linjaa. Ei ole suomalaisen miehen voittanutta.
Itse odotin kyllä Riikalta tiukempaa linjaa ja tiedän, että puolueen kentällä siihen ollaan tyytymättömiä. Abortit pitäisi kieltää. Lapsiperhevähennykset huomattavan suuriksi. Mutta vain aidoille avioliitoille. Avioliitot maahan muuttaneiden kanssa säännöstelyyn. Nythän jopa puolet niistä on tehty harhautustarkoituksessa.
Intohimoton elämä, ei kiitos. Olen mieluummin vaikka yksin, kun jossain väljähtyneessä kämppissuhteessa. Mutta jokaiselle oman mielen mukaan. Itsehän olet valinnastasi vastuussa ja kärsit seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli paremmin, kun avioliiton purkamiselle piti olla kunnon syy, jota sitten oikeus punnitsi. Edelleenhän esimerkiksi briteissä eron saaminen on todella vaikeata, jos siihen ei molemmat halua. Se pitää avioliiton kunnioituksen korkealla.
Vierailija wrote:
Intohimoton elämä, ei kiitos. Olen mieluummin vaikka yksin, kun jossain väljähtyneessä kämppissuhteessa. Mutta jokaiselle oman mielen mukaan. Itsehän olet valinnastasi vastuussa ja kärsit seuraukset.
Suomi elää kuin ennen Rooman tuhoa. Irstailua ja orgioita, joka kulmassa ja siitä vielä ylpeillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sis ihan oikeasti, Ap käytännössä jo petti miestään ja sitten suuressa viisaudessaan päättikin pysyä liitossa. Mitä ylpeilemistä siinä on? Hyvä, että vieli pääsi. Kyse oli vain miehen pitkämielisyydestä.
Enemmänkin kyse on pelkureista. Elämää ja vastuuta pelkäävistä tuuliviireistä. Halveksuttavista ihmisistä.
Juuri näin, vaginaa ollaan työntämässä joka pulloon
Oltiin 20v kun menin naimisiin vaimoni kanssa. Oltiin oltu 20v yhdessä, niin hommat junnasi. Päätin jäädä liittoon, mutta mikään ei muuttunut. 3 vuotta yritin ja tein kaikkeni, että pysyn siinä liitossa, mutta kun kaikki on yksipuolista yrittämistä ja tein aivan kaiken sen liiton eteen. Sitten tuli stoppi.Täytin 43v ja olin tehnyt kaikkeni, ja ymmärsin etten enää voi jatkaa tätä. En pilaa loppuelämää olemalla paikoillaan vailla minkäänlaisia tunteita ja vastakaikua.Otin eron.
Eroni jälkeen minua lähestyi vanha tuttu nainen, mutta sanoin hänelle etten rupea minkäänlaiseen suhteeseen kenenkää kanssa. Pistin itseni etusijalle kaikessa. Halusin nollata elämäni kunnolla ja aloittaa alusta kaikki.
Avioliittoa ei kannata ainakaan päättää ihastusten takia, koska ei se oikeasti johda mihinkään ja kuitenkin on hyvä muistaa, että on sitä ihastunut myös siihen kumppaniin joskus ennenkuin meni naimisiin. Olihan kumppanikin se maailman ihanin tyyppi ja siksi sen kanssa mennnään naimisiin ja perustetaan perhe. Jos kaksi ihmistä pystyy hoitamaan suhteen takas raiteille niin se on hyvä asia, mutta siihen tarvitaan kaksi ihmistä pistämään se sille raiteille. Yksin sitä ei voi tehdä. Jos kaiken saa sille tolalle taas, niin on hyvä muistella miksi ihastuin juuri tähän tyyppiin. Sinne suhteen alkupäähän on hyvä matkustaa takasin ja miettiä niitä asioita miksi on yhdessä ja päädytty yhteen. Niinku sanoi minä tein kaikkeni ja menin sinne alkuun, mutta tein sen yksin, niin ei se toimi. Silti vaimo ei olisi halunnut erota.
Oma ero oli siitä helppo, kun ei tarvinut ajatella lasta, koska lapsi oli jo armeijan käynyt ja aloittanut juuri oman elämän työssä ja omassa kämpässä. Siitä ei tarvinut huolehtia, kun hän pärjää ja voi hyvin ja on vakituinen työ.
Vierailija wrote:
Oltiin 20v kun menin naimisiin vaimoni kanssa. Oltiin oltu 20v yhdessä, niin hommat junnasi. Päätin jäädä liittoon, mutta mikään ei muuttunut. 3 vuotta yritin ja tein kaikkeni, että pysyn siinä liitossa, mutta kun kaikki on yksipuolista yrittämistä ja tein aivan kaiken sen liiton eteen. Sitten tuli stoppi.Täytin 43v ja olin tehnyt kaikkeni, ja ymmärsin etten enää voi jatkaa tätä. En pilaa loppuelämää olemalla paikoillaan vailla minkäänlaisia tunteita ja vastakaikua.Otin eron.
Eroni jälkeen minua lähestyi vanha tuttu nainen, mutta sanoin hänelle etten rupea minkäänlaiseen suhteeseen kenenkää kanssa. Pistin itseni etusijalle kaikessa. Halusin nollata elämäni kunnolla ja aloittaa alusta kaikki.
Avioliittoa ei kannata ainakaan päättää ihastusten takia, koska ei se oikeasti johda mihinkään ja kuitenkin on hyvä muistaa, että on sitä ihastunut myös siihen kumppaniin joskus ennenkuin meni naimisiin. Olihan kumppanikin se ma
Parisuhde vaatii molempien työtä sen eteen. Yksin ei se toimi. Mutta eniten ihmettelen niitä jotka sanovat että koskaan ei pidä tehdä yhtään siis ei todellakaan yhtään työtä suhteen eteen. Minusta lähinnä henkisesti kapinoivaksi teiniksi jääneen asenne.
Vierailija wrote:
Sis ihan oikeasti, Ap käytännössä jo petti miestään ja sitten suuressa viisaudessaan päättikin pysyä liitossa. Mitä ylpeilemistä siinä on? Hyvä, että vieli pääsi. Kyse oli vain miehen pitkämielisyydestä.
Jos pettäjä olisi ollut mies niin olisit täällä siltikin puolustamassa miestä. Koska miesten oikeudet ja naisten velvollisuudet jne jne
Vierailija wrote:
Enemmänkin kyse on pelkureista. Elämää ja vastuuta pelkäävistä tuuliviireistä. Halveksuttavista ihmisistä.
Juuri näin, vaginaa ollaan työntämässä joka pulloon
Miehethän ei koskaan lort toile, aina vain naiset? Mies aina pitää perheensä puolta, eikä ravaa vieraissa?
Miehet ovat kautta historian olleet niin pahimpia lort roja. Katsos kun se lort tous ei katso sukupuolta. Voikin kysyä, ovatko kaikki miehet pohjimmiltaan huo ria?
Yksilökysymys. Toiset tykkää turvallisesta ja tasaisesta suhteesta, toisille uskallus elää on tärkeämmällä sijalla.