Lue keskustelun säännöt.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin jäädä avioliittooni
01.11.2023 |
Olen jo hyvin pitkään pohtinut eroa pitkästä liitosta, josta on hävinnyt kaikki intohimo jo vuosikausia sitten. Myöskin olemme hyvin eri aaltopituudella ja erilaisia ihmisiä. Nuorena menimme yhteen liian kevein perustein ja lähinnä ihastuen ulkoisiin asioihin. Olin 19-vuotias kun menimme naimisiin, nyt olen 40. Eli parisuhdetta yli 20 vuotta takana.
Kuitenkin kaikki arjen asiat ovat hyvin, emmekä riitele oikeastaan ikinä.
Ehdin jo ihastua erääseen toiseen, jonka kanssa pidin miltei puoli vuotta yhteyttä, tapasimme muutaman kerran, ja koin syvää henkistä yhteyttä, meitä kiinnosti samat asiat ja elämänarvotkin täsmäsivät. Puhuimme hyvin avoimesti kaikesta tärkeästä. Emme kuitenkaan menneet suhteessamme fyysiselle tasolle, mutta ihastuimme toisiimme. Olin varma, että eroan puolisostani.
Kaikenlaisten pohdintojen jälkeen päätin nyt kuitenkin jäädä avioliittooni. Puolisoni ei halua missään nimessä erota, hän on yrittänyt kaikkensa ollakseen vielä entistä parempi puoliso ja on huomioinut minua entistäkin enemmän.
Kolme lastamme ovat yläaste- ja lukioikäisiä, ja ajattelen mieheni lisäksi vahvasti myös heitä, kun jään tähän suhteeseen. Niin paljon minua on muistutettu siitä, että lasten pahoinvointi kasvaa erojen myötä, ja kun meillä ei edes ole mitään riitoja, vaan mukava, ystävällinen, rento ilmapiiri. Ei lapsille välity se, että minä en koe heidän isäänsä vetovoimaa.
Tiedän tekeväni oikein. Ja elämä pysyy turvallisissa uomissaan.
Silti on jotenkin halju olo. Tekee kipeää luopua ihastuksestani, pelkään jääväni miettimään loppuelämäkseni, mitä elämä hänen kanssaan olisi voinut olla. Toisaalta, onhan minulle sanottu, että alkuhuuma lopahtaa aina ja arki astuu kuvioihin joka suhteessa. Miksi siis sekoittaa kaikkien elämä ja aiheuttaa lapsille tuskaa, ehkä turhaan.
Jotain kannustavaa olisi kiva kuulla, kenties saman kokeneilta ja samaan ratkaisuun päätyneiltä.
Kommentit (114)
Sinulle on sanottu, sinua on muistutettu. Kuulostaa että kuuntelet liikaa muita.
Itse päätös kuulostaa fiksulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Hienoa, että selätit neljänkympin kriisin ja mietit asioita muidenkin perheenjäsenten kannalta.
Tuohon erilaisuuteen sanoisin, että mies ja nainen ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Siihen ei kannatta kompastua, vaan hyväksyä se mahdollisuutena mielenkiintoiseen tutkimusmatkaan.
Eikä teidän erilaisuutenne voi mitenkään erityisen suurta olla, jos 20 vuotta olette yhdessä eläneet ja sopuisan avioliiton rakentaneet.
Miten niin lähtökohtaisesti erilaisia? Erot ovat yksilöiden välillä.
eri
Vierailija wrote:
Sinulle on sanottu, sinua on muistutettu. Kuulostaa että kuuntelet liikaa muita.
Itse päätös kuulostaa fiksulta.
Kyllä. Jännä kuinka ulkoa-ohjautuvia jotkut ovat.
Läheltä seurannut lasten elämää kahdessa kodissa ja vanhempien riemuitsemisesta uudessa elämässä ja uusissa rakkauksissa.
Toki kannattaa erota, jos voi pahoin suhteessa. Toisellekin reilumpaa päästä katsomaan uutta kumppania itselle.
Mutta sitäkin nähty, että kun on erottu siitä huonosta kumppanista ja ex löytänyt uuden suhteen, ollaankin katkeria, kun sillä exällä meneekin hyvin, vaikka itse halusi erota.
Erot eivät siis useinkaan ole helppoja. Mutta ei huonossa liitossa eläminenkään. Mutta neljänkympin kriisi on naisille totta. Silloin pannaan usein elämä uusiksi. Etukäteen ei voi tietää, kenelle se oli hyvä ratkaisu, kenelle ei.
Se myös kannattaa huomioida, että siinä iässä vapaat miehet ovat myös miehiä, joilla on menneisyys. Yleensä eronneita, joten lisänä myös heidän lapset. Tai sitten jos mies ei ole vapaa, lisärasitteeksi tulee miehen avioero.
Näitä kannattaa punnita, kun neljänkympin kriisissä miettii, että onko minulle tarjolla enää mitään ihanaa. Potentiaalista aikaa on vielä 10 vuotta. Sitten alkaa olla vapailla markkinoilla melkoinen kehäraakki
Eipä olisi sulla AP ollut mitään taetta, että ajankuluessa tuo uusi sykähdyttävä sielujen kumppanuus olis kantanut tai intohimon lieska roihunnut pitkään.
Yritä löytää uusi kipinä ja rakastu uudelleen mieheesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa suhteessa on kriisinsä, meitä se vahvisti ja nyt menee paremmin kuin koskaan. Vaatii sitä jotain ja kipinää, meillä sitä riittää hyvässä ja pahassa, emme kumpikaan ole helppoja, mutta pahimmat särmät ovat jo joutuneet ja kunnioitamme toisiamme. Tiedämme paikkamme, vaikka hieman haastamme välillä toisiamme, luottamus on a ja o.
Vierailija wrote:
Eipä olisi sulla AP ollut mitään taetta, että ajankuluessa tuo uusi sykähdyttävä sielujen kumppanuus olis kantanut tai intohimon lieska roihunnut pitkään.
Yritä löytää uusi kipinä ja rakastu uudelleen mieheesi...
Niitä tarinoita on sekä miehissä että naisissa kuinka ensin löytyy se sielunkumppanuus ja erotaan lennosta vaihtaen. Ja kun 2-3 vuotta menee niin ei uusi suhde päättyy eroon. Se on monelle vaikea paikka. Vaikka sitä ei koskaan myönnetä ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet harvinaislaatuinen, rohkea ja periaatteellinen ihminen tällaisena itsekästä nautinnonhalua korostavana aikana. Ihailen sinua ja päätöstäsi.
Tuo on varmasti oikein hyvä päätös ja ratkaisu. Teit oikein. 👍
Ehjää ei kannata rikkoa hetken illuusion takia.
Tsemppiä jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin pitkästä liitosta nelikymppisenä kun lapset oli pieniä ja yksi lapsista oli murrosiässä. Exmies oli kuin veli minulle, rakasti minua mutten halunnut että hän edes koskee minuun..en kokenut minkäänlaista fyysistä halua häntä kohtaan. Pohdin eroa noin viisi vuotta ennen kuin kerroin eropäätöksestä. Nyt lapset ovat aikuisia ja uskon että meillä kaikilla olisi ollut niin paljon helpompaa jos emme olisi eronneet silloin. Minun olisi pitänyt odottaa muutama vuosi ihan lasten takia. Olisi ollut parempi heidän kannalta jäädä liittoon, henkisesti ja taloudellisesti. No, ehkä exmiehen käytös meitä kohtaan vaikeutti asioita, osa on hänen syytään kun kosti pahaa oloaan erosta minulle ja lapsille. Mutta lapset olisivat voineet paremmin jos olismme eronneet myöhemmin.
Tosin nyt yli viisikymppisenä olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa jonka minun olisi pitänyt tavata jo nuorena..tosin en tiedä olisimmeko silloin olleet sopivat toisillemme? Mutta nyt molempien lapset ovat aikuisia ja ei tarvitse sovitella kahden lapsiperheen arkea yhteen.
Vierailija wrote:
Erosin pitkästä liitosta nelikymppisenä kun lapset oli pieniä ja yksi lapsista oli murrosiässä. Exmies oli kuin veli minulle, rakasti minua mutten halunnut että hän edes koskee minuun..en kokenut minkäänlaista fyysistä halua häntä kohtaan. Pohdin eroa noin viisi vuotta ennen kuin kerroin eropäätöksestä. Nyt lapset ovat aikuisia ja uskon että meillä kaikilla olisi ollut niin paljon helpompaa jos emme olisi eronneet silloin. Minun olisi pitänyt odottaa muutama vuosi ihan lasten takia. Olisi ollut parempi heidän kannalta jäädä liittoon, henkisesti ja taloudellisesti. No, ehkä exmiehen käytös meitä kohtaan vaikeutti asioita, osa on hänen syytään kun kosti pahaa oloaan erosta minulle ja lapsille. Mutta lapset olisivat voineet paremmin jos olismme eronneet myöhemmin.
Tosin nyt yli viisikymppisenä olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa jonka minun olisi pitänyt tavata jo nuorena..tosin en tiedä olisimmeko silloin olleet sopivat toisillemme?
Miksi teit lapsia hänen kanssaan kun et kerran halunnut koskea häneen? Ymmärrätkö lainkaan että koko aviolittosi on ollut henkistä väkivaltaa sinulta kaikki vuodet miestäsi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Erosin pitkästä liitosta nelikymppisenä kun lapset oli pieniä ja yksi lapsista oli murrosiässä. Exmies oli kuin veli minulle, rakasti minua mutten halunnut että hän edes koskee minuun..en kokenut minkäänlaista fyysistä halua häntä kohtaan. Pohdin eroa noin viisi vuotta ennen kuin kerroin eropäätöksestä. Nyt lapset ovat aikuisia ja uskon että meillä kaikilla olisi ollut niin paljon helpompaa jos emme olisi eronneet silloin. Minun olisi pitänyt odottaa muutama vuosi ihan lasten takia. Olisi ollut parempi heidän kannalta jäädä liittoon, henkisesti ja taloudellisesti. No, ehkä exmiehen käytös meitä kohtaan vaikeutti asioita, osa on hänen syytään kun kosti pahaa oloaan erosta minulle ja lapsille. Mutta lapset olisivat voineet paremmin jos olismme eronneet myöhemmin.
Tosin nyt yli viisikymppisenä olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa jonka minun olisi pitänyt tavata jo nuorena..tosin en tiedä olisimmeko silloin olleet sopivat toisillemme?
No, katsotaan sitten kun mies vaihtaa sinut kohta nuorempaan ja halukkaampaan.
Mt-ongelmaisten wt naisten ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Erosin pitkästä liitosta nelikymppisenä kun lapset oli pieniä ja yksi lapsista oli murrosiässä. Exmies oli kuin veli minulle, rakasti minua mutten halunnut että hän edes koskee minuun..en kokenut minkäänlaista fyysistä halua häntä kohtaan. Pohdin eroa noin viisi vuotta ennen kuin kerroin eropäätöksestä. Nyt lapset ovat aikuisia ja uskon että meillä kaikilla olisi ollut niin paljon helpompaa jos emme olisi eronneet silloin. Minun olisi pitänyt odottaa muutama vuosi ihan lasten takia. Olisi ollut parempi heidän kannalta jäädä liittoon, henkisesti ja taloudellisesti. No, ehkä exmiehen käytös meitä kohtaan vaikeutti asioita, osa on hänen syytään kun kosti pahaa oloaan erosta minulle ja lapsille. Mutta lapset olisivat voineet paremmin jos olismme eronneet myöhemmin.
Tosin nyt yli viisikymppisenä olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa jonka minun olisi pitänyt tavata jo nuorena..tosin en tiedä
Samaa ihmettelin. Jos ei ole mieheen pystynyt koskemaan, on silti pitänyt lapsia tehdä hänen kanssa.
Ihmettelen aina naisia, jotka valittavat miehestään, mutta silti tekevät vielä uusia lapsia
Aloittajalla on hyvin samantapainen tilanne kuin minulla, mutta... minä petin ja vieläpä monta kertaa saman ihmisen kanssa. Näistä yhden kerran mieheni jo tietääkin. En ole asiasta ylpeä mutta jossain vika täytyy olla kun pystyn ilman oman tunnon tuskia pettämään. En ole pohjimmiltani sellainen ihminen. Uskon että jos avioliittoni olisi ollut parempi en olisi edes harkinnut pettämistä.
Avioliittoni on aina ollut tasaista, hyvää, turvallista. Mieheni on kiltti, luottavainen ja rehellinen ihminen. En ole tuntenut häntä kohtaan intohimoa myöskään pitkään aikaan. Seksiä on mutta jäänyt vain yhdyntään kun minä taas tarvitsen jotain paljon enemmän, tunneyhteyttä, katsekontaktia, kemiaa jne. Nämä ovat sellaisia asioita jotka tulevat luonnostaan oikean ihmisen kohdalla. Tämä jonka kanssa petin kaikki loksahtivat kohdilleen ainakin seksuaalisesti mutta mietin että oliko se vain lihallista himoa... keskusteluyhteys ja kommunikaatio silti toimii ehkä paremmin kuin nykyisen mieheni kanssa. Olen siis edelleen yhteydessä tähän toiseen mutta olen yrittänyt pitää meidän välejä kaverillisina.
Tilanteesi tulee olemaan vaikeampi jos päädyt pettämään. Jatkan edelleen nykyisen mieheni kanssa mutta arki on ollut hyvin vaikeaa juuri toisen kaipauksen takia. Tulen hulluksi kun mietin toista ihmistä koko ajan ja se kuinka hän sekoittaa pakkaa jatkuvasti. Pitää osata pitää huolta rajoistaan, minähän olen rajaton kun näin pitkälle päästin tilanteemme etenemään. Vaikka minulla on tunteita toista kohtaan myös, pelkään että olen rakastunut häneen. Se pelko on nyt pahemmin läsnä niin kauan kun annan tunteeni näkyä. En tiedä mitä teen.
Vierailija wrote:
Aloittajalla on hyvin samantapainen tilanne kuin minulla, mutta... minä petin ja vieläpä monta kertaa saman ihmisen kanssa. Näistä yhden kerran mieheni jo tietääkin. En ole asiasta ylpeä mutta jossain vika täytyy olla kun pystyn ilman oman tunnon tuskia pettämään. En ole pohjimmiltani sellainen ihminen. Uskon että jos avioliittoni olisi ollut parempi en olisi edes harkinnut pettämistä.
Avioliittoni on aina ollut tasaista, hyvää, turvallista. Mieheni on kiltti, luottavainen ja rehellinen ihminen. En ole tuntenut häntä kohtaan intohimoa myöskään pitkään aikaan. Seksiä on mutta jäänyt vain yhdyntään kun minä taas tarvitsen jotain paljon enemmän, tunneyhteyttä, katsekontaktia, kemiaa jne. Nämä ovat sellaisia asioita jotka tulevat luonnostaan oikean ihmisen kohdalla. Tämä jonka kanssa petin kaikki loksahtivat kohdilleen ainakin seksuaalisesti mutta mietin että oliko se vain lihallista himoa... keskusteluyhteys ja kommunikaatio silti to
Uskottomuuden optinen harha. Googlamalla löytyy.
Vierailija wrote:
Aloittajalla on hyvin samantapainen tilanne kuin minulla, mutta... minä petin ja vieläpä monta kertaa saman ihmisen kanssa. Näistä yhden kerran mieheni jo tietääkin. En ole asiasta ylpeä mutta jossain vika täytyy olla kun pystyn ilman oman tunnon tuskia pettämään. En ole pohjimmiltani sellainen ihminen. Uskon että jos avioliittoni olisi ollut parempi en olisi edes harkinnut pettämistä.
Avioliittoni on aina ollut tasaista, hyvää, turvallista. Mieheni on kiltti, luottavainen ja rehellinen ihminen. En ole tuntenut häntä kohtaan intohimoa myöskään pitkään aikaan. Seksiä on mutta jäänyt vain yhdyntään kun minä taas tarvitsen jotain paljon enemmän, tunneyhteyttä, katsekontaktia, kemiaa jne. Nämä ovat sellaisia asioita jotka tulevat luonnostaan oikean ihmisen kohdalla. Tämä jonka kanssa petin kaikki loksahtivat kohdilleen ainakin seksuaalisesti mutta mietin että oliko se vain lihallista himoa... keskusteluyhteys ja kommunikaatio silti to
Miltä sinusta olisi tuntunut jos miehesi olisi tehnyt sinulle noin suhteenne alkuaikoina ja sitten vielä puhunut sinusta alentavaan sävyyn kun nyt teet?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Aloittajalla on hyvin samantapainen tilanne kuin minulla, mutta... minä petin ja vieläpä monta kertaa saman ihmisen kanssa. Näistä yhden kerran mieheni jo tietääkin. En ole asiasta ylpeä mutta jossain vika täytyy olla kun pystyn ilman oman tunnon tuskia pettämään. En ole pohjimmiltani sellainen ihminen. Uskon että jos avioliittoni olisi ollut parempi en olisi edes harkinnut pettämistä.
Avioliittoni on aina ollut tasaista, hyvää, turvallista. Mieheni on kiltti, luottavainen ja rehellinen ihminen. En ole tuntenut häntä kohtaan intohimoa myöskään pitkään aikaan. Seksiä on mutta jäänyt vain yhdyntään kun minä taas tarvitsen jotain paljon enemmän, tunneyhteyttä, katsekontaktia, kemiaa jne. Nämä ovat sellaisia asioita jotka tulevat luonnostaan oikean ihmisen kohdalla. Tämä jonka kanssa petin kaikki loksahtivat kohdilleen ainakin seksuaalisesti mutta mietin että oliko se vain lihallista him
En ole ikinä, tuntenut miestäni kohtaan edes mustasukkaisuutta. En ole tuntenut sellaista että hän olisi mahtava saalis ja että kuinka onnekas olen. Jos mieheni olisi pettänyt minua ei olisi ollut vaikeuksia erota. En ymmärrä miksi olen niin tunnekylmä. Ehkä se johtuu siitä ettei minulla ole tunteita häntä kohtaan.
Onko toiset ihmiset saaliita? Jotain omistettavaa?
Sulla taitaa olla joku trauma joka käsittelemättä. Ne aiheuttaa usein eräänlaista kaukokaipuuta johonkin intohimoon jollaista ei oikeasti ole olemassa. Valitse viisaasti. Koska haluatko loppuelämäsi elää valintojesi kanssa jotka teet. Jotkut voivat johtaa sinut sosiaaliseksi hylkiöksi. Sellainen elämä voi olla raskastakin.