Lue keskustelun säännöt.
Minulla on psykoosisairaus ja yliopistopaikka - kannattaako opiskella?
31.10.2023 |
Sairastan skitsoaffektiivista häiriötä joka on skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välimuoto. Sairaus ei ole koko ajan aktiivinen vaan tulee jaksoissa. Kolme psykoosia on takana. Niiden välillä on sellaista oireilua että on vaikea jaksaa juuri mitään, mikä saattaa johtua lääkkeistä. Olen sairauden takia kuntoutustuella eli määräaikaisella eläkkeellä. Minulla olisi opiskelupaikka yliopistossa. Sain sen kauan sitten ennen opiskeluaikojen rajausta eli voisin luuhata siellä vaikka koko loppuikäni. Mutta kannattaako yliopistolla roikkua puolikuntoisena opiskelijana loputtomiin? En toisaalta oikein tiedä mitä muuta tekisin. Haluaisin opiskella mutta oma jaksaminen arveluttaa. Vai jäisikö vaan eläkkeelle ja olisi tekemättä mitään?
Kommentit (26)
Vierailija wrote:
Jos itse opiskelu tuntuu sujuvan niin miksikäs ei. On siellä luumuilijoita laidasta laitaan. On siinä enemmän tilaa ja liikkumavaraa kuin pyöritellä peukaloitaan tai olla "kuntouttavassa" pussittamassa niittejä...
Voihan opiskella ilman yliopistoakin mutta jotenkin järjestyneempää, ja saat tukea ja joustoa asioihin.
Voithan tauottaa ja puuhastella muitakin juttuja. Ei käy niin yksitoikkoiseksi.
Tee kodista paikka joka toimii ja jossa viihdyt.
Iloista opiskelua<3
Kiitos<3
Hoitaja oli sitä mieltä että opiskelun sijaan minun pitäisi mennä kuntouttavaan työtoimintaan. Mitä olen siitä kuullut niin ei ole kuulostanut kauhean kuntouttavalta. Tuntikausia jotain puuduttavan yksinkertaista hommaa kuten paperien taittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sairaus hyvässä hoitotasapainossa. Tunnen esim. Lääkäreitä, joilla vaikeita mielenterveyden häiriöitä. Kun ne tasapainossa, niin pystyvät työskentelemään. Tämä havainto omalta alalta ja itse ovat puhuneet näistä suoraan.
Hoitajat eivät olisi hoitajia, jos arvostaisivat yliopisto-opintoja... miksi kuuntelisit heitä?
Minä sairastan kaksisuuntaista 2- tyypin mielialahäiriötä. Sain aikoinani " ikuisen" opiskeluoikeuden yliopistoon. Nuorena en pystynyt opiskelemaan, ikävuodet 20-30 voin erittäin huonosti ja olin vähän väliä osastohoidossa. Sairastuin lukion jälkeen, olin koulukiusattu kuusi pitkää, rankkaa vuotta ja yliopisto- opintojen alettua sekosin sitten " lopullisesti".
Opiskelin vanhemmalla iällä ja olen töissä, joten : älä luovu opiskelupaikasta! Opiskele voimiesi mukaan:) Yliopistolta saa erityistä tukea opintoihin, esim. Helsingin yliopistolla apu löytyy " special needs" haun avulla.
Kaikkea hyvää sinulle!
Älä vaivaa itseäsi opiskelulla. Sairauskertomuksellasi Sinulla on loistavat mahdollisuudet edetä joko valtiovarain- tai sosiaali ja terveysministeriksi. Vaatii, ehkä, jonkinlaista sopimusta Paholaisen, sen sorkkakoipisen sarvipään kanssa.
Huomaatkos, kun keskityt johonkin muuhun kuin pelkoihisi, niin pelot pienenee. Voit aina hakea uutta suuntaa ja pohtia vaihtoehtoja. Älä blokkaa sairauteen tai jää olemiseen. Ei se suoritus ole mikään pakko, ja itse määräät omasta jaksamisesta.
Minä laittaisin hoitsut kiertoon ja hankkisin jotain muuta kautta uupumukseen apua. Sinä olet oman elämäsi johtotähti. Ei hoitsu eikä vauvaporukka.