Pakonomainen tarve syödä liikaa, pelata rahojaan tai juoda. En saa itseäni kontrolliin. Olen jo sairas sekä pahoissa veloissa.

Adhd:hen liittyy addiktiot, itsekontrollin puute, impulsiivisuus, pakko-oireet tai syömishäiriöt.. 

tuo kaikki syöminen pelaaminen juominen on vain dopamiinin hankkimista, adhd ihmisen aivoissa on krooninen dopamiinivaje. Lopulta menee toimintakyky käytännössä kokonaan kun mukaan tulee ”saamattomuus-masennus” yms. Toiminnanohjauksen ongelma on se ettei näe tulevaisuutta koska sitä ei hahmota. Ei näe jatkumoa itselleen ja tekemisilleen. 

 

Itse olin lievästi päihdeongelmainen call Centerin työntekijä aivottomassa työssä vielä 5vuotta sitten. Noin 10 vuotta sitten tuli mulle tuo ”elämän kokonaan hajoaminen ” kun olisi siis pitänyt alkaa tehdä jotain elämällään ja alkoi ns nuoruus loppua ja ammattikorkeakoulu käytynä. Olin pitkillä sairaslomilla ja käytännössä istuin lähikuppilassa juomassa kaljaa. Samaa tein mitä ap kuvailet. Sieltä ”kuntouduin” töihin call centeriin kun oli pakko mennä töihin.. jatkoin päihteiden käyttöä kuitenkin. sitten alkoi tulla ongelmia töissä ja kiitos työterveyden pitkän tien kautta päädyin lääkärille joka lähetti tutkimuksiin. Nyt 5 v adhd lääkityksellä ja olen asiantuntijatehtävissä ja tiiminvetäjä.

Olet aikamme intersektionaalinen tuote. Uhrien uhri, jolle kukaan ei saanut sanoa mistään mitään. 

Vierailija wrote:

Adhd:hen liittyy addiktiot, itsekontrollin puute, impulsiivisuus, pakko-oireet tai syömishäiriöt.. 

tuo kaikki syöminen pelaaminen juominen on vain dopamiinin hankkimista, adhd ihmisen aivoissa on krooninen dopamiinivaje. Lopulta menee toimintakyky käytännössä kokonaan kun mukaan tulee ”saamattomuus-masennus” yms. Toiminnanohjauksen ongelma on se ettei näe tulevaisuutta koska sitä ei hahmota. Ei näe jatkumoa itselleen ja tekemisilleen. 

 

Itse olin lievästi päihdeongelmainen call Centerin työntekijä aivottomassa työssä vielä 5vuotta sitten. Noin 10 vuotta sitten tuli mulle tuo ”elämän kokonaan hajoaminen ” kun olisi siis pitänyt alkaa tehdä jotain elämällään ja alkoi ns nuoruus loppua ja ammattikorkeakoulu käytynä. Olin pitkillä sairaslomilla ja käytännössä istuin lähikuppilassa juomassa kaljaa. Samaa tein mitä ap kuvailet. Sieltä ”kuntouduin” töihin call centeriin kun oli pakko mennä töihin

Niin ja lisäys : adhd lääkitykseen loppui tupakointi, yletön alkoholinkäyttö, muiden päihteiden käyttö ja painon jojoilu/ ylensyönti. Ensi kertaa elämässä mulla ei myöskään ole tuhansien eurojen kulutusluottoja niskassa ja yletön shoppailu loppui myös. 

 

Paljon nykyään puhutaan miten ”adhd in trendi diagnoosi” mutta kyllä meitä tyylipuhtaita tapauksia täällä liikkuu myös ja ap kuulostat AIVAN MINULTA ENNEN LÄÄKITYSTÄ. 

 

sain käytännössä uuden elämän. Ja on ihanaa kun voi toteuttaa itseään ja pitää itsestään huolta . Eikä tarvitse vihata itseään enää. 

Vierailija wrote:

Adhd:hen liittyy addiktiot, itsekontrollin puute, impulsiivisuus, pakko-oireet tai syömishäiriöt.. 

tuo kaikki syöminen pelaaminen juominen on vain dopamiinin hankkimista, adhd ihmisen aivoissa on krooninen dopamiinivaje. Lopulta menee toimintakyky käytännössä kokonaan kun mukaan tulee ”saamattomuus-masennus” yms. Toiminnanohjauksen ongelma on se ettei näe tulevaisuutta koska sitä ei hahmota. Ei näe jatkumoa itselleen ja tekemisilleen. 

 

Itse olin lievästi päihdeongelmainen call Centerin työntekijä aivottomassa työssä vielä 5vuotta sitten. Noin 10 vuotta sitten tuli mulle tuo ”elämän kokonaan hajoaminen ” kun olisi siis pitänyt alkaa tehdä jotain elämällään ja alkoi ns nuoruus loppua ja ammattikorkeakoulu käytynä. Olin pitkillä sairaslomilla ja käytännössä istuin lähikuppilassa juomassa kaljaa. Samaa tein mitä ap kuvailet. Sieltä ”kuntouduin” töihin call centeriin kun oli pakko mennä töihin

Niin ja lisäys : adhd lääkitykseen loppui tupakointi, yletön alkoholinkäyttö, muiden päihteiden käyttö ja painon jojoilu/ ylensyönti. Ensi kertaa elämässä mulla ei myöskään ole tuhansien eurojen kulutusluottoja niskassa ja yletön shoppailu loppui myös. 

 

Paljon nykyään puhutaan miten ”adhd in trendi diagnoosi” mutta kyllä meitä tyylipuhtaita tapauksia täällä liikkuu myös ja ap kuulostat AIVAN MINULTA ENNEN LÄÄKITYSTÄ. 

 

sain käytännössä uuden elämän. Ja on ihanaa kun voi toteuttaa itseään ja pitää itsestään huolta . Eikä tarvitse vihata itseään enää. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Adhd:hen liittyy addiktiot, itsekontrollin puute, impulsiivisuus, pakko-oireet tai syömishäiriöt.. 

tuo kaikki syöminen pelaaminen juominen on vain dopamiinin hankkimista, adhd ihmisen aivoissa on krooninen dopamiinivaje. Lopulta menee toimintakyky käytännössä kokonaan kun mukaan tulee ”saamattomuus-masennus” yms. Toiminnanohjauksen ongelma on se ettei näe tulevaisuutta koska sitä ei hahmota. Ei näe jatkumoa itselleen ja tekemisilleen. 

 

Itse olin lievästi päihdeongelmainen call Centerin työntekijä aivottomassa työssä vielä 5vuotta sitten. Noin 10 vuotta sitten tuli mulle tuo ”elämän kokonaan hajoaminen ” kun olisi siis pitänyt alkaa tehdä jotain elämällään ja alkoi ns nuoruus loppua ja ammattikorkeakoulu käytynä. Olin pitkillä sairaslomilla ja käytännössä istuin lähikuppilassa juomassa kaljaa. Samaa tein mitä ap kuvailet. Sieltä ”kuntouduin” tö

Tarinasi voisi olla kuin omani, ilman tuota asian ratkaisua. Olen miettinyt olisiko minulla tuota mutta koska olen ulospäin niin rauhallinen, en ole hakeutunut. Oikeastihan elämäni on yhtä kaaosta. Mikään ei pidä. Laihdun, lihon, laitan asiat järjestykseen ja taas menee päin helkkaria. Nousen ja nousen ja nousen aina uudestaan. Nyt olen taas makaamassa ja täysin väsynyt elämääni. Kohta taas nousu ja sama paska varmaan sen kun jatkuu ellen saa apua. 

Voisin vilauttaa tuota mahdollista diagnoosia lääkärissä. Kiitos paljon kertomastasi. Hienoa, että sinäkin olet saanut elämäsi omaan hallintaasi.

Ap 

Tuohon saa apua psykoterapiasta, kunhan onnistut saamaan itsesi hoitoon. Jonot ovat pitkät, mutta toivon että onnistut. 

Onko sinulla neurologisia sairauksia tai häiriöitä? Oletko kokeillut mitään tukiryhmää?

Hei ap

Olen itse saanut ADHD-diagnoosin lapsena ja itsekin vähän karsastan tätä nykyistä "trendiä" jossa jokainen digilaitteilla aivonsa sumuun saanut saa lääkkeet, mutta nuo sun ongelmat ovat jo sitä luokkaa, että hakeutuisin itse tutkimuksiin. Komppaan siis muita ADHD:sta kirjoittaneita

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Adhd:hen liittyy addiktiot, itsekontrollin puute, impulsiivisuus, pakko-oireet tai syömishäiriöt.. 

tuo kaikki syöminen pelaaminen juominen on vain dopamiinin hankkimista, adhd ihmisen aivoissa on krooninen dopamiinivaje. Lopulta menee toimintakyky käytännössä kokonaan kun mukaan tulee ”saamattomuus-masennus” yms. Toiminnanohjauksen ongelma on se ettei näe tulevaisuutta koska sitä ei hahmota. Ei näe jatkumoa itselleen ja tekemisilleen. 

 

Itse olin lievästi päihdeongelmainen call Centerin työntekijä aivottomassa työssä vielä 5vuotta sitten. Noin 10 vuotta sitten tuli mulle tuo ”elämän kokonaan hajoaminen ” kun olisi siis pitänyt alkaa tehdä jotain elämällään ja alkoi ns nuoruus loppua ja ammattikorkeakoulu käytynä. Olin pitkillä sairaslomilla ja käytännössä istuin lähikuppilassa juomassa kaljaa. Samaa tein

minä kuulin kerran yhden adhd ihmisen kuvaavan adhdtaan sanoin : ”olen elänyt 10 elämää”. Se kolahti. Minäkin olen elänyt 10 ellen 15 elämää! Siis se ainainen alusta aloittaminen. Miten se kuluttaa ja on raskasta . 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla on aina ollut myös suuria ongelmia itsekurin kanssa ja annoinkin mennä suunnilleen sun ikään saakka. Oon nyt 33. Olin vuorotellen kokenut voimattomuutta sen kanssa ja vuoroin ajatellut että toisaalta ihan sama, elämä on merkityksetöntä kuitenkin, joten menköön. Mielihaluja oli loputtomasti liittyen päihtymiseen, seksiin, ruokaan, ihan mihin tahansa. 

En ollut koskaan oppimaan säätelemään itseäni tai elämään järjellä muutenkaan. Ilman työtä olisin varmasti jo tappanut itseni tai olisin täyspäiväinen sekakäyttäjänisti. Ymmärrän että kyvyttömyys ohjata itseä millään muulla tavoin kuin impulsiivisten halujen tyydyttelyllä on opittu kotoa. Me lapset olimme siinä mielessä oman onnemme nojassa.

En osaa sanoa yhtä tiettyä asiaa mikä toi muutoksen. Aloin jossain vaiheessa tiedostaa miten obsessiivinen tai pakkomielteinen ja kyltymätön olin tavallaan kaikessa muussakin.<

Tottakai on. Olen ollut lapsesta saakka raivostuttavat vilkas kaikkien mielestä jotka ovat muhun tutustuneet. Olen toisaalta sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia kuin minä, ja pidän normaaleja moderniin tämän päivän yhteiskuntaan sopeutumista ihmiselle niin päätä sekoittavana väkerrelmänä, etten näe syytä diagnosoida ja lääkitä aivan normaalia ilmiötä joilla ihminen reagoi tällaiseen hulluun ja luonnottomaan elinympäristöön.

Tarkoitan että ihminen ei ole ollut kotonaan täällä enää pitkään aikaan, ja siten myös vanhempamme ja heidän kasvattajansa ovat olleet tavallaan sairaita jo pitkään ja se tauti tai taudit päässä vaan ilmenee eri tavoilla eri sukupolvilla. Oon vaan jotenkin päättänyt joko sopeutua tänne tai paeta jonnekin hevonv ttuun jos sopeutuminen on mahdotonta, jos vielä uusien hyödyllisten taitojen opettelunkin jälkeen olisi niin tuskallista ja vaikeeta että tartteis reseptilääkkeitä siihen. Kaikille se on vaikeaa eri tavoilla, toiset sopeutuu paremmin ja toiset ei, toiset omalla tavallaan. Kyllä mua aina välillä kiehtoo että no miltä kaikki näyttäisi jos vetelis vielä tasaavaa lääkettä tähän ja tulisko musta yritysjohtaja mutta toistaiseksi mennään näin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Oletko koskaan miettinyt uskonasioita? Näin kristittynä ajattelen, että ehkä Jumala vetää sinua nyt puoleensa ja olet ns etsikkoajassa.

Toivon sinulle parempaa jatkoa <3

 

Olen nyt runsaasti joutunut miettimään tuotakin. Kun tuntuu ettei enää elämän suuntaa ole ollut, olen rukoillut ja jopa itkenyt kädet ristissä, pyytänyt. Tiedän, että vastaukset ovat sisälläni ja että minun on itse tehtävä muutokset, en vain ymmärrä miksi en saa itseäni oikein siihen muutoksen tilaan kunnolla kiinni. 

Kiitos tästäkin. Mistä sinä sait tuollaisen ajatuksen?

Rukoilin erästä asiaa, se toteutui ja sain näin ollen jatkoa elämässäni sen suhteen, että pystyn muuttamaan vielä suuntaa. Se antoi toivoa. Tiedä oliko sattumaa vai ei mutta merkityksellinen asia kuitenkin. 

Ap 

Hienoa että olet rukoillut ja saanut rukousvastauksen :) Halusin kirjoittaa sinulle, koska itse tulin uskoon vuosia kestäneen vaikean elämäntilanteen jälkeen, oli addiktioita kuten tupakka, liiallinen syöminen ym. En vieläkään ole täysin terve enkä ehkä koskaan tule olemaan mutta usko auttaa elämässä eteenpäin ja tekemään tarvittavia muutoksia.

Toivoa luo myös erityisesti se, että kristitylle tämä elämä ei ole kaikki mitä on, vaan elämä jatkuu kuoleman jälkeen Taivaassa, paremmassa paikassa. (Nyt kuulostaa varmasti siltä että tuputan uskoa, se ei ole tarkoitukseni vaan kertoa, mikä minua on auttanut)

https://tuleuskoon.fi/

No ensi viikolla minulla taas lääkäriaika masennuksen vuoksi. Niin otan esiin tuon ADHD:n. Toivottavasti hän siihen tarttuisi. On minulla tosi paljon kaikkea harteilla, siksi olen ajatellut olevani vain traumaselviytyjä minkä vuoksi oireilen koska en ole terapiaa aloittanut. Kela sen myöntää minulle kyllä. 

Niin en tiedä sitten mikä helkkari minun on. Oireilenko kaikkea sitä väkivaltaa ja lasista lapsuutta sekä epävakautta siellä sekä aikuisena vai olenko psyykkisesti itse epävakaa, olenko masentunut vai neurologisesti poikkeava. En tiedä muuta kuin sen että kunnossa en ole eikä tämä voi vaan jatkua näin, ei vain voi. 

Olen ihan työelämässäkin aina pärjännyt mutta sitten vain tulee notkahdus, kaikki leviää käsiin. En pysty hallitsemaan väsymystä ja pääni kaaosta, en vain jotenkin pysty tähän elämään. Vielä ennen jaksoin yrittää mutta nykyään olen jo niin kyllästynyt tähän että toivo se vain alkaa olemaan himmenemään päin. 

Jotain apua onneksi nyt olen tässä saamassa mutta pelottaa silti. Monesti olen miettinyt itse lähtemistä tästä elämästä koska tuntuu etten osaa elää yhtään arvojeni ja potentiaalin mukaisesti. Se syö ihmistä kun on sellainen mitä ei haluaisi olla eikä oikein osaa muuttua vaikka useita kertoja olen yrittänyt. Tämä on tosi kokonaisvaltainen ja mutkikas juttu mutta täytyy rukoilla lisää, pyytää lisää tutkimuksia tai muuta. Tämä keskustelu oli kyllä toivoa herättävä. 

Ap 

Mies vai nainen. Ei merkitystä. Uteliaisuus.

Pelaavatko naiset. Rahojaan.

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

Ap. Lue nyt tämä.

1. Lopeta tunteissa vellominen

2. Käytä aivosi vain matemaattiseen ajatteluun.

3. Tee vain kovia asioita

Mene velkaneuvontaan. Mieti mistä saat tuloja. Vaikka tunteet sanoisi mitä, syöt järkevästi. Suurin ongelmasi on tunteilla eläminen, kun pitäisi ajatella rationaalisesti. 

Vierailija wrote:

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

Alkoholin käytön haluan laittaa pois kokonaan. En oikeasti tee sillä mitään. Kaadoin viemäristä alas ne muutamat mitä minulla kaapissa oli. Olin tuossa monta kuukautta yhdessä välissä ilman alkoholia. Ei se muuttanut oloani juurikaan mutta ei ainakaan pahentanutkaan, ilman oli parempi. Sitten aloin juomaan hiljalleen taas enemmän mutta nyt pois.

Apua saan. Lääkäri on kirjoittanut jo kelalle lausunnon, että mikäli psykoterapiaan en pääse (jonka tulee olla intensiivistä) niin työkykyni on vakavasti uhattuna. Se on selvää minullekin, on vain sellainen tilanne itsellä etten ilman toisten apua nouse. Pitkään ajattelin etten tarvitse ja pärjään kyllä itsekin, kunhan teen töitä ja yritän jotenkin tarpoa. Ei se kuitenkaan niin mene, aina vajoan lopulta ja asiat vain kaatuvat päälle. Olen tästä ollut vihainen ja itseäni moittinut. Kun haluaisi vain olla normaali. 

Kohta lähden kävelylle. On nämäkin jo pieniä asioita eteenpäin, pieniä valintoja. 

Ap 

Voisiko sulla olla kaksisuuntainen tai adhd?

Pelaaminen on pahin juttu, muut asiat pystyy hoitamaan. Satojen tuhansien velkaa ei.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

 

Alkoholin käytön haluan laittaa pois kokonaan. En oikeasti tee sillä mitään. Kaadoin viemäristä alas ne muutamat mitä minulla kaapissa oli. Olin tuossa monta kuukautta yhdessä välissä ilman alkoholia. Ei se muuttanut oloani juurikaan mutta ei ainakaan pahentanutkaan, ilman oli parempi. Sitten aloin juomaan hiljalleen taas enemmän mutta nyt pois.

Apua saan. Lääkäri on kirjoittanut jo kelalle lausunnon, että mikäli psykoterapiaan en pääse (jonka tulee olla intensiivistä) niin työkykyni on vakavasti uhattuna. Se on selvää minullekin, on vain s

Traumaoireilu voi myös aiheuttaa impulsiivisuutta. Kaoottisuutta se ainakin aiheuttaa. Tuttuja ajatuksia nuo, että haluaisi vain jatkaa elämää ja elää normaalia elämää. Minulla on myös traumatausta, lasinen ja monin tavoin väkivaltainen lapsuus. Kun pääsin kotoa pois, ajattelin että siitä se elämä ja menestys alkaa. Mutta tulikin synkkyys, täydellinen tyhjyys ja valtava ahdistus. Tuntui etten saanut mistään kiinni, elämä lipui kasvojeni edestä ohi. Kävin psykologilla jo teininä, mutta ei teini osaa käsitellä kokemaansa väkivaltaa moniulotteisesti ja syväluotaavasti. Jatkoin terapiaa aikuisiällä ja olen jälleen uudestaan hakeutumassa terapiaan. Olen 37-vuotias. Addiktiotaipumusta minullakin ja elämän on taipumus ajautua jonkinlaiseen kaaokseen. Olen ollut työnarkomani, liikkunut pakonomaisesti, juonut liikaa, kontrolloinut syömistä syömishäiriöksi asti, roikkunut kännykällä ja television ääressä päivistä toiseen. Pitkän aikaa tuntui siltä, että sisin hakeutui siihen samaan kaaokseen ja turvattomuuteen, mitä lapsuudessani koin.

Terapiaa suosittelen minäkin, kaikilla se ei auta, minulla auttoi. Ja lisäksi on auttanut vertaistuki, Alkoholistien Aikuisten Lasten ryhmät. Vuosien myötä sisäinen kaaos ja ahdistus on pikku hiljaa tasaantunut ja koska henkinen vointini on paljon paremmin, en enää pakene pahaa oloani addiktioihin. Addiktiot ovat minulla olleet keino saada elämäni ja sisäinen kaaokseni jonkinlaiseen hallintaan, saada edes jostakin edes hetkeksi hyvä olo. Vaikka ne vain pahentavat kaaosta ja sisäistä turvattomuutta.

Toivoa on, jos vertaistuesta voisi olla sinulle hyötyä, suosittelen lämpimästi hakeutumaan ryhmään. Ja tietty adhd-tutkimuksia kannattaa pyytää. Mutta traumataustakin voi aiheuttaa adhd-maisia käyttäytymismalleja ja toiminnanohjauksen häiriöitä. Traumatausta voi myös mukailla maanisdepressiivisyyttä ylivireys-alivireys kausien vaihteluiden myötä. Itselläni epäilin jossain vaiheessa maanisdepressiivisyyttä, mutta terapian ja muun hoidon tepsittyä ja olon tasaannuttua tajusin, että ylivireys-alivireys vaihtelut johtuivat ptsd:stä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

 

Alkoholin käytön haluan laittaa pois kokonaan. En oikeasti tee sillä mitään. Kaadoin viemäristä alas ne muutamat mitä minulla kaapissa oli. Olin tuossa monta kuukautta yhdessä välissä ilman alkoholia. Ei se muuttanut oloani juurikaan mutta ei ainakaan pahentanutkaan, ilman oli parempi. Sitten aloin juomaan hiljalleen taas enemmän mutta nyt pois.

Apua saan. Lääkäri on kirjoittanut jo kelalle lausunnon, että mikäli psykoterapiaan en pääse (jonka tulee olla intensiivistä) niin työkykyni on vakavast

Kiitos, että kerroit elämästäsi. 

Täytyy jälleen sanoa, että tutulta kuulostaa. Minä olen myös elänyt kaaoksen, turvan ja addikoiden väliä. Kun olen saanut jonkin asian järjestykseen, niin tuntuu kuin murenisin. Se on vähän outoa. Kuin taistelisin itseäni vastaan, sabotoisin elämääni. 

Olen joko tehnyt pakonomainsti töitä, halunnut saavuttaa. Tehnyt paljon ja saavuttanut, se oli uskomatonta aikaa kun löysin oman voimani ja tein elämästäni parempaa. En tiennyt, että minusta on siihen mutta onnistuin luomaan kerran hyvän ja ansiokkaan elämän. Onnistun myös tuhoamaan ne rakennelmat. Olen myös laihtunut ja ollut syömishäiriöinen, en ole syönyt vaan liikkunut ja ollut todella vahvassa kontrollissa sen suhteen. Onnistuin siinäkin. Se toi turvaa ja olin itsestäni ylpeä. En kuitenkaan pysty pitämään tuollaista yllä ja onhan se ihan selvää. Ääripäästä toiseen. 

Olen joskus ideologinen ja sitten taas väsyn, menen pohjalle. Haluan kuin haluankin parantaa kaiken, ihan kuin haluaisin aina uuden alun, kuin haluaisin tarunomaisesti vaikeuksien kautta pelastaa itseni, olla elämäni sankari mutta sitten vain romahdan. Tästä olen ollut vihainen. Joskus tuntuu kuin olisin kirottu tai minussa olisi jokin paha puoli. Tämä kuulostaa kaksisuuntaiselta mutta en usko että se sitä on. 

Onneksi olet saanut apua. Olen minäkin joskus vertaistukiryhmissä käynyt. Ne aiheuttivat todella valtavan tunneskaalan. Siksi lopetin, se oli minulle liikaa. Se tuntui olevan niin lähellä omaa kokemusmaailmaani ne mitä ihmiset kertoivat elämästään että menin pakokauhun valtaan. En halunnut hyväksyä kai sitä, että painin itse samassa suossa. Siitä on kyllä jo aikaa, että ehkä nykyään osaisin suhtautua paljon rauhallisemmin enkä usko kokevani niin voimakkaasti. Se oli kuitenkin aikaa jolloin vasta aloin ymmärtämään menneisyyden vaikutuksia itseeni. Nykyään pystyn jo hyväksymään tietyllä tapaa todellisuuden. 

Terapia tulee olemaan minulle se isoin asia. Se on nyt suurin askel mitä olen elämässäni kaiken tämän oman hyvinvointi eteen tehnyt. Ehkä olen vain paennut asioita, niin nyt tulee aika kun kohtaan ne. Ei ole varmaan helppoa mutta ei ole näinkään. Onneksi on toivoa, että asiat voivat muuttua. 

Ap 

Tunnin kävelyllä kävin. Siinä vain yritin olla mahdollisimman paljon hetkessä, tuuletin niinsanotusti päätäni. Kävelin vain. Posket punaisina ja paremmalla mielellä palasin kotiin. Huomenna uudestaan. 

Ap 

Et ole menetänyt mitään mitä ei voisi korjata! Olet nuori.

Jos millään saat itseäsi liikkeelle niin liikkuminen on paras hallintakieno pudottaa painoa saada elämän iloa. Kuulostaa myös siltä, että sinulla saaattaa olla vitamiinien puutosta, jos juota paljoan, alkoholi syö kaikki vitamiinit , varsinkin B ryhmän vitamiinit, eli nyt aluksi parempi ennen muita psyyke lääkkeitä on ostaa B. vitamiiniä, esim.

BEKO STRONG ORION B-vitamiinitabletti, joita itse ostan tänään. Ja toinen neurobionforte, joka on lyhyt aikaiseen käyttöön oiva alkupaketti, mutta älä syö näitä päällekkäin.

Jos tykkäät hedelmistä osta niitä, kuten sitruksia, joissa C vitamiiniä ja mieluiten luomuna. Paljon kasviksia, perunakin on kasvista, tee itse ruokasi.  Vähennä voin ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä, mutta ei rasvattomiin. vaihtoehtoja on paljon.

Kyllä sinä pystyt, uskon sinun pystyvän!