Pakonomainen tarve syödä liikaa, pelata rahojaan tai juoda. En saa itseäni kontrolliin. Olen jo sairas sekä pahoissa veloissa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

 

Alkoholin käytön haluan laittaa pois kokonaan. En oikeasti tee sillä mitään. Kaadoin viemäristä alas ne muutamat mitä minulla kaapissa oli. Olin tuossa monta kuukautta yhdessä välissä ilman alkoholia. Ei se muuttanut oloani juurikaan mutta ei ainakaan pahentanutkaan, ilman oli parempi. Sitten aloin juomaan hiljalleen taas enemmän mutta nyt pois.

Apua saan. Lääkäri on kirjoittanut jo kelalle lausunnon, että mikäli psykoterapiaan en pääse (jonka tulee

Tämä on niin tuttua minulle. Varsinkin tämä: "Kun olen saanut jonkin asian järjestykseen, niin tuntuu kuin murenisin. Se on vähän outoa. Kuin taistelisin itseäni vastaan, sabotoisin elämääni."

Itse teen nimittäin ihan samaa ja olen ihmetellyt sitä. Minulla on monenmoista diagnoosia ja masennuskausia useita elämässä, addiktioitakin on paljon. Lääkkeitä on kokeiltu ja terapiaa olen käynyt vuosikausia, mutta silti tuo sabotaasi elää. Olen kaiken kokemani jälkeen sitä mieltä, että terapia voi auttaa kevyempiin elämän ongelmiin, mutta jos ongelmat johtuu siitä millaiseksi olet kasvanut elämän alusta saakka, niin tavallinen terapia ei välttämättä autakaan. Tarvii tehdä jonkun ihan totaalisen resetin sieluun, jotta pääsisi tosissaan irti siitä millaisen roolin on itselleen  joutunut ottamaan. Ongelmien juurisyy on se rooli. Ja siksi tekee sitä sabotaasia ja hakeutuu ongelmiin. Jos elämä onkin joskus hyvää ja kaikki on kivasti, niin jollain kumman tavalla sitä laittaa kaiken ihan pillun päreiksi. 

Vielä kun jotenkin ymmärtäisi miten tämän ongelman ratkaisee. Kuinka päästä irti, kuinka päästä jaloilleen ja kuinka itselleen sallia hyvän elämän ja onnellisuuden?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

 

Alkoholin käytön haluan laittaa pois kokonaan. En oikeasti tee sillä mitään. Kaadoin viemäristä alas ne muutamat mitä minulla kaapissa oli. Olin tuossa monta kuukautta yhdessä välissä ilman alkoholia. Ei se muuttanut oloani juurikaan mutta ei ainakaan pahentanutkaan, ilman oli parempi. Sitten aloin juomaan hiljalleen taas enemmän mutta nyt pois.

Apua saan. Lääkäri on kirjoittanut jo kelalle lausunnon, että

Voi paska kun nämä lainaukset ei toimi. Toi viimeinen kappale sisältyy aiempaan tekstiin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sinulla on ylipainoa, mutta sitten on. Laihduttaminen ei ole tällä hetkellä ehkä se ykköstavoite. Mielestäni sinun kannattaisi aloittaa alkoholista, koska se myös osaltaan aiheuttaa tätä ylensyömistä. Alkoholi myös turruttaa ja "antaa luvan" sortua myös pelaamiseen. Pyydä apua lääkäriltä ja psykogilta. 

 

Alkoholin käytön haluan laittaa pois kokonaan. En oikeasti tee sillä mitään. Kaadoin viemäristä alas ne muutamat mitä minulla kaapissa oli. Olin tuossa monta kuukautta yhdessä välissä ilman alkoholia. Ei se muuttanut oloani juurikaan mutta ei ainakaan pahentanutkaan, ilman oli parempi. Sitten aloin juomaan hiljalleen taas enemmän mutta nyt pois.

Apua saan. Lääkäri on kirjoittanut jo kelalle lausunnon, että

 

Työskentelemällä itsensä kanssa yhdessä terapian ja/tai vertaistuen kanssa. Ja muista armollisuus, muutoksessa menee aikaa. Traumaoireilua ei saa poistettua vuodessa, kahdessa, eikä kolmessakaan. Jos koko lapsuus on rakentunut pelon päälle, ei omia aivoja saa uudelleen ohjelmoitua hetkessä. Siihen menee aikaa, sanoisin että työskentelyyn menee koko elämä. Mutta se ei tarkoita sitä, että elämä olisi yhtä kärsimystä koko ajan ja hautaan asti, vaan tulee parempia kausia, pahempia kausia, sitten taas parempaa jolloin on yleensä helpompi nähdä, missä kaikissa asioissa on jälleen kehittynyt. Ja aina jos tuntui, että elämä on toivotonta ja ongelmat junnaavat paikallaan, niin on hyvä skaalata elämäänsä taaksepäin vaikka aikaan vaikka 10-vuotta sitten ja verrata nykyhetkeen: mitkä asiat ovat muuttuneet, miten minä olen muuttunut? Ja huonompien kausien edessä muistaa se, että nekään ei kestä ikuisesti, vaan menee ohi aivan kuten hyvätkin kaudet.

Kunhan et jää yksin. Hae apua, turvaudu läheisiin jos heitä on ja hae vertaistukea, jos sellainen voi auttaa. Elämän tasaantumisessa menee aikaa, se ei tapahdu hetkessä, mutta on mahdollinen. Edellinen todella huono kauteni oli vuosien 2019 ja 2020 taitteessa, kävin jälleen todella pohjalla tuolloin ja pystyin työskentelemään vain maks. pari tuntia päivässä. Olin lähes raato ja keskityin vain hengittämiseen. Mutta sen jälkeen alkoi elämäni parhain kausi ja tällä hetkellä olen onnellisempi, kuin mitä olen koskaan ollut. Olen tosiaan 37-vuotias, en mikään nuori enää ja aikaa tähän on mennyt vuosikymmeniä, mutta tällä hetkellä elämä tuntuu todella hyvältä ja elämäni on suht vakaata ja turvallista. Tiedostan että vaikeita kausia todennäköisesti on vielä edessä, mutta tiedän sen, että niiden jälkeen tulee taas jotain muuta. Mieli ja traumaoireilu on alkanut tasaantumaan pikkuhiljaa. En ole parantunut täysin, enkä usko että sellaista on mahdollista saavuttaa. Riittävän hyvään elämään on kuitenkin mahdollisuudet ja se riittää.