Uskaltaisitko lopettaa työt 46-v. jos omaisuutta olisi lähes puoli miljoonaa?
Minulla on hyväpalkkainen vakituinen työ, joka kuitenkaan ei enää oikein nappaa, enkä haluaisi oikein tehdä mitään muutakaan. Olen 46-vuotias, sijotusteni arvo on noin 320 000 euroa ja omistan puolisoni kanssa noin 350 000 euron arvoisen asunnon Helsingissä.
Jos sinulla olisi sama tilanne, uskaltaisitko irtisanoutua ja jäädä miettimään, vieläkö jotain työtä huvittaisi tehdä? Luonnollisestikaan en hakisi elääkseni sosiaalitukia koska valinta "työttömyydestä" olisi omani, enkä laskisi puolisoni tulojen ja varojen varaan vaan eläisin sijotusteni tuotoilla ja saattaisin joutua vähän käyttämään pääomiakin.
Kommentit (138)
Vierailija wrote:
"Ja sitten pohditaan täällä, että voih, onkohan niittä satoja tuhansia ja sijoitusasuntoja ja osakkeita nyt riittävästi hautaan vietäväksi jemmassa?"
Taitaa omassakin lukemisen ymmärtämisessäsi olla parantamisen varaa. Tämä koko KETJUhan käsittelee sitä, ettei rahoja ja omaisuutta olla "viemässä hautaan", vaan niillä aiotaan hankkia mahdollisuus jättäytyä pois työelämästä ennen virallista eläkeikää. Keskitypä nyt vähän edes ketjun aiheeseen, kun paasauksesi takia unohdit koko pointin.
Missään ei taida lukea, että jos ketjun aihe on tympeä, ettei siihen sisältyvää arvomaailmaa saisi kritisoida? Juuri se on pointtini, itselläsi ei riitä ilmeisesti keskittymiskyky sisäistämään yhtä tekstiä jotta ymmärtäisit sävyjä ja mitä viimeinen lause merkitsee kokonaisuudessa?
Kun kysymys olikin koko ajan, että minkä vuoksi? Puhutaan prosenteista ja numeroista, mitkä juu tärkeitä myös, mutta ihmisen onnellisuudelle oleellisin asia, tieteellisestikin todetusti, on elämän merkityksellisyys. Siksihän on niin paljon kitsaita katkeria rikkaita, jos raha onnen toisi ei näin olisi. Ja mitä aikaiseen eläköitymiseen tulee, niin mikä virka sillä elämällä on, jos se on pelkkää henkilökohtaista nautintoa, jonka mahdollisuus alunperin on saavutettu muiden kustannuksella?
Todennäköisyys sille että ne arvopaperit ja sijoitusasunnot päätyvät perikunnan riidaksi on korkea. Lähtöpäivää kun ei etukäteen tiedä. Hyvä varautua siihen että on vielä 40vuotta aikaa nauttia, niitä vuosia voi kuitenkin olla jäljellä vain yksi. Tai toisessa ääripäässä elätkin vielä 60vuotta, eli 20vuotta olet sitten kituuttamassa vanhainkodissa makaamassa likaisissa lakanoissa koska edelleenkään ei hoitoalalle ole arvostusta, ja perikunta hylkää sut kun tajuaa ettei heille jääkkään mitään kivaa ja käytit elämäsi töissä paiskien niska limassa niin miksi ne sua vaivoikseen ottaisi? Täysin tuntematonta ihmistä.
Kultaakin parempi sijoitus on muut ihmiset, ja ei vain se oma lähipiiri. Raha ei sinusta huolta pidä vaikka sitä kuinka vaalit.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Ja sitten pohditaan täällä, että voih, onkohan niittä satoja tuhansia ja sijoitusasuntoja ja osakkeita nyt riittävästi hautaan vietäväksi jemmassa?"
Taitaa omassakin lukemisen ymmärtämisessäsi olla parantamisen varaa. Tämä koko KETJUhan käsittelee sitä, ettei rahoja ja omaisuutta olla "viemässä hautaan", vaan niillä aiotaan hankkia mahdollisuus jättäytyä pois työelämästä ennen virallista eläkeikää. Keskitypä nyt vähän edes ketjun aiheeseen, kun paasauksesi takia unohdit koko pointin.
Missään ei taida lukea, että jos ketjun aihe on tympeä, ettei siihen sisältyvää arvomaailmaa saisi kritisoida? Juuri se on pointtini, itselläsi ei riitä ilmeisesti keskittymiskyky sisäistämään yhtä tekstiä jotta ymmärtäisit sävyjä ja mitä viimeinen lause merkitsee kokonaisuudessa?
Kun kysymys olikin koko ajan, että minkä vuoksi?
Meinaatko että omaisuus estää ihmissuhteita, toisin sanoen, rahan puute edistää ihmissuhteita? Vai miksi esität omaisuuden ikään kuin vastakkaisena vaihtoehtona ihmissuhteille? Ja jos elää vielä 60v, niin onko se elämä kivempaa vai kurjempaa rahan kanssa vai ilman? Ei sun paasaus tee vieläkään mitään järkeä.
Jos ajattelet pärjääväsi eläkkeelläsi ja haluat syödä sijoitukset (asuntoa lukuunottamatta) nollaan 20 vuodessa, voit keskiarvotuotoilla ottaa noin 10% vuodessa ulos ja tuohon turvamarginaalia 2-3 prossaa, niin 320 000 euron possasta voi ottaa verojenkin jälkeen n. 1500 euroa kuussa maitoon ja makkaraan.
Jos googlaa "how much you can spend in retirement" löytyy jenkkisivustoja, joissa on noista taulukoita. Veroja niissä ei ole välttämättä huomioitu.
Kannattaa hajauttaa johinkin helposti myytävään omaisuuteen vaikka heikollekin tuotolle parin kolmen vuoden varat, esim korkotilille tms, niin ei ole pakko myydä osakkeita halvalla hengenpitimiksi ihan ensimmäisenä. (Kirjoitin noista ostovoimaa tuhoavista jaksoista edellä)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Ja sitten pohditaan täällä, että voih, onkohan niittä satoja tuhansia ja sijoitusasuntoja ja osakkeita nyt riittävästi hautaan vietäväksi jemmassa?"
Taitaa omassakin lukemisen ymmärtämisessäsi olla parantamisen varaa. Tämä koko KETJUhan käsittelee sitä, ettei rahoja ja omaisuutta olla "viemässä hautaan", vaan niillä aiotaan hankkia mahdollisuus jättäytyä pois työelämästä ennen virallista eläkeikää. Keskitypä nyt vähän edes ketjun aiheeseen, kun paasauksesi takia unohdit koko pointin.
Missään ei taida lukea, että jos ketjun aihe on tympeä, ettei siihen sisältyvää arvomaailmaa saisi kritisoida? Juuri se on pointtini, itselläsi ei riitä ilmeisesti keskittymiskyky sisäistämään yhtä tekstiä jotta ymmärtäisit sävyjä ja mitä viimeinen lause merkitsee kokonaisuudessa?
Kun kysymys olikin koko ajan, että minkä vuoksi?
Mitä siis ehdotat ap:lle, jolla ei ole tällä hetkellä paloa tehdä mitään työtä? En usko, että esim. hoitoala sopii kaikille ihmisille, vaikka työ itsestään erittäin tärkeää onkin.
Paljonko on mennyt tähän asti. Tuskin puolella millillä selvinnyt. Puolet elämästä jäljellä, terveysmenot kasvaa. Halpa asuminen tietysti auttaa.
Vierailija wrote:
Mä laskin just taannoin, että mun henkilökohtainen nettovarallisuus on miljoonan luokkaa, mutta en silti uskalla.
Suurin osa on metsää, sitten velaton talonpuolikas pk-seudulla, sijoituksissa 150k.
Metsän omistaminen tuntuu aika riskiseltä. Todennäköisesti jossain kohtaa tulee selkeitä hakkuurajoituksia.
Mun sijoitukset ei juurikaan ole tuottaneet mitään parin viime vuoden aikana. Jatkuvaa sahausta ylös ja alas.
Talo on velaton ja asumiskustannukset on maltilliset. Sen sijaan tuli yllärinä esimerkiksi pari vuotta sitten viemäriputken oikaisu. Maksoi monta tonnia. Kaikenlaista tämmöstä voi tulla. Ennenkuin kuolo korjaa ihan varmasti isompaa remppaa, kodinkoneita hajoilee, kattoa pitää korjata.
Yksi asia jota kukaan ei ole maininnut on kuitenkin terveyspalvelut. En saanut koskaan sairauskuluvakuutusta, koska olen sairastanut lapsesta asti. Mulla on myös paljon kaikenlaista kremppaa jota julkisella ei oikeastaan si
Terveydenhuoltoalalla työskennelleenä tiedän, että tärkeintä on viisas ja tietäväinen potilas, joka osaa huolehtia itsestään, etsiä tietoa ja hakea apua oikeasta paikasta ja ilmaista itseään selkeästi sanallisesti. Jos näin ei ole ja on paljon vaivoja ja/tai sairauksia, on hyvin helppo jäädä jossain terveyskeskuksessa heittopussiksi tai vaihtoehtoisesti maksaa tuhansia ja tuhansia euroja vuodessa yksityiselle ja olla silti saamatta apua. Toki sitä rahaa on varuiksi hyvä olla jemmassa sille varalle että tarvitsee jonkun toimenpiteen, ja voi hädän tullen tarvittaessa mennä tähystykseen tai keinonivelleikkaukseen nopeasti yksityiselle ja voi valita itse lääkärinsä.
Ei se yksityislääkärillä omalla rahalla käyminen nyt niin paljoa maksa, etteikö sitä raaskisi tehdä. Nuo terveysvakuutukset ovat sellaisia, että osalla ei ole mitään moraalia siinä mitä hoidosta laskutetaan jos vakuutus sen kattaa. Vähän kun vertailee, niin yksityiseltä saa satasella aika laajat verikokeet, mutta siinä lääkärikäynnin yhteydessä otettaessa nämä Mehiläiset ja Terveystalot laskuttavat niistä samoista labroista 800 €. Toki joskus voi siitä kätevyydestä maksaa ja ottaa sen tulehdusarvon samalla käynnillä kun on kipeänä, mutta pääsääntöisesti nuo isojen talojen labrat ovat härskiä rahastusta. Ikävä kyllä iso osa asiakkaista on sitten sitä mieltä että ilman kallista vakuutusta ei pärjää kun on noin kalliit laskut, vaikka sitä tietoa ja viisautta käyttäen selviäisi omalla lompsalla paljon pienemmällä rahalla. Ylijäämän voi sitten vaikka sijoittaa vakuutusyhtiöiden osakkeisiin, mikä on paljon järkevämpää rahankäyttöä kuin rahan käyttäminen vakuutukseen. Toki tässäkin köyhät maksaa eniten, sillä heille vakuutus voi olla pakkotilanne koska se yksi iso lasku kaataisi koko talouden.
t. 14
Ei kokonaan töistä pois, mutta vaikka sapattivuosi.
Miksi tämä aihe on joillekin niin arka, että pitää kirjoittaa ihmeellinen purkaus ihmissuhteista ym., kun halutaan keskustella siitä, että mikä rahamäärä mahdollistaa elämisen ilman työntekoa? Tottakai ihmisellä on tavoitteena säästää tuloistaan, että pystyy vanhempanakin elämään huolettomammin eikä kädestä suuhun elämää. Onhan selvää ettei kaikilla ole mahdollisuutta sijoitussalkkuihin, eikä edes omaan asuntoon, mutta miksi ei voi keskustella siitä, jos joillakin on ja haluaa siitä keskustella. Nyt on asiaan vedetty riitaisat perikunnat ja vanhainkodissa likaisissa lakanoissa makaamiset.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Paljon kituuttaen elämiseen tarvitaan rahaa? 20 k vuodessa? Jos haluaa matkustaa ja remontoida, niin 30 k vuodessa. Ja tietty vapaa-aikakin tarvii rahaa, ellet aio vain kävellä ja kiertää museoita.
Ehkä vielä 40 vuotta. Tarvitset rahaa ainakin miljoonan, ihan minimissään. Niukasti eläen.
Miten 20k nettotulot olisi kituuttamista, kun asunto on maksettu? Jos laskee kuluja yläkanttiin, niin luokkaa...
300e vastike
200e sähkö ja vesi ja kotivakuutus
100e puhelin, netti, suoratoistot
500e ruoka (voi jo jonkin kerran syödä ulkonakin)
100e harrastukset
Näistä tulee 1200e eli noin 14 000e vuodessa. Vielä jää 6000e vaatteisiin, matkoihin, yms yms huvituksiin. Eikö tuo ole jo aika ruhtinaallisesti? Ja jos asuu puolison kanssa, kiinteät asumisen kulut lähes puolittuvat. Ainoa mikä voi tehdä tiukkaa on uude
Voi sitä tulla joskus isompia menoja, ja joskus voi olla kiva vaikkapa matkustella, tai jos joutuu vaihtamaan auton. No itse haluan voida tukea taloudellisesti myös nuorta polvea.
En aio viralliseen eläkeikään olla. Mutta ap olet vielä aika nuori jäämään pois työelämästä. Ei toi tähän asti sun ansaitsema työeläke hääppöinen oikeasti ole.
Vielä tuosta terveydenhuollosta jatkan, niin minusta kaikille 60 vuotta täyttäneille ja vielä mieluummin kaikille pitäisi hommata älykello ranteeseen. Nykyään ne mittaavat sykkeen ja tunnistavat useimmat rytmihäiriöt ja ilmoittavat niistä, kertovat happisaturaation ja hengitystiheyden, mittaavat unta ja opettavat huolehtimaan riittävästä levosta, tunnistavat kaatumisen ja hälyttävät tarvittaessa apua, tarvittaessa niillä voi soittaa apua ja ne muistuttavat lääkkeenotosta jne. Joillain malleilla voi jopa mitata verenpaineen ja ne mittaavat automaattisesti kehonlämmön ja kertovat jos on kuumetta.
Vastaavaa turvapuhelinta pelkkänä puhelimena kaatumisentunnistuksella vuokrataan yksityiseltä yli 60 euron kuukausihinnalla. 😆 Älykellot tulevat tulevaisuudessa myös mittaamaan verensokerin ja ylipäätään valvovat terveyttä ja auttavat edistämään terveyttä ja säästämään muissa terveyskuluissa. Terveydenhuollossa tulevaisuus on teknologiassa, ei niitä käsipareja riitä eikä ole rahaa palkata niitä ihan kaikkea tekemään. Sitä tietoa ja viisautta potilaana oleminen näissäkin jutuissa vaatii.
t. 14
Enemmän mua kiinnostaa ne menot. Millaista elämää elätte?
Tuon perusteella en uskaltaisi. Mä olen vähän hupakko välillä rahan kanssa. Siksipä ei ole tuommoisia säästöjä, mutta sijoituksia ihan hyvin ja kaksi sijoitusasuntoa.
Ehkä uskaltaisin lyhentää työviikkoa. Neljä päivänen viikko kyllä houkuttelisi, mutta mitä mieltä on työnantaja. Haluan kuitenkin tätä työtä tehdä, enkä lähteä ns. hanttihommiin loppu ajoiksi. Ne usein on raskasta ruumiillista työtä.
N51
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Riippuu. Tuo ei riitä kovin moneksi vuodeksi kahden elämiseen. Mutta menee jos olet varma että löydät töitä muutaman vuoden päästä kun rahat loppu.
Minulle tuo puoli miljoonaa euroa riittäisi noin 20 vuodeksi. Saan palkastani itselleni vuodessa noin 24 000 euroa ja sillä elätän itseni ja en elä kurjuudessa ja tilikään ei ole tyhjänä.
Eläthän. 2000 kuussa on kyllä aikamoista piheilyä.
Vierailija wrote:
Terveydenhuoltoalalla työskennelleenä tiedän, että tärkeintä on viisas ja tietäväinen potilas, joka osaa huolehtia itsestään, etsiä tietoa ja hakea apua oikeasta paikasta ja ilmaista itseään selkeästi sanallisesti. Jos näin ei ole ja on paljon vaivoja ja/tai sairauksia, on hyvin helppo jäädä jossain terveyskeskuksessa heittopussiksi tai vaihtoehtoisesti maksaa tuhansia ja tuhansia euroja vuodessa yksityiselle ja olla silti saamatta apua. T
Kiva, että leimaat mut potilaaksi joka ei osaa huolehtia itsestään, etsiä tietoa ja hakea apua oikeasta paikasta, ei osaa artikuloida ja on vielä tyhmäkin, kun maksaa terveyspalveluistaan hirveästi rahaa.
Minä ainakin saan apua nyt, koska osaan sitä hakea. Mutta omasta terveyskeskuksesta en sitä saanut.
Esimerkiksi mieheni käy hoidattamassa pikkuvaivansa julkisella ja ne kyllä hoituu. Monimutkaiset asiat eivät. Kyllä mun sormi siellä tikattiin, kun viilsin puukolla, mutta syömishäiriöön ei saanut mitään apua.
Vierailija wrote:
Meinaatko että omaisuus estää ihmissuhteita, toisin sanoen, rahan puute edistää ihmissuhteita? Vai miksi esität omaisuuden ikään kuin vastakkaisena vaihtoehtona ihmissuhteille? Ja jos elää vielä 60v, niin onko se elämä kivempaa vai kurjempaa rahan kanssa vai ilman? Ei sun paasaus tee vieläkään mitään järkeä.
Kertoo ehkä sinusta enemmän että millaisia ihmeellisiä ajatuskuperkeikkoja teet että tuollaisiin tulkintoihin pääset. Rahalla on vaikutus ihmissuhteisiin vain jos sen antaa niihin vaikuttaa, oli sitten rikas tai köyhä. Moni vaan jos keskittyy pelkästään siihen omaan napaan ja että itselle saa riittävästi säilöön, niin samalla sitten laiminlyö niitä tärkeimpiä ihmissuhteita. Jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt, niin yleensä rahan eteen pitää luovuttaa omaa aikaa, ja eniten tienaavat monesti tekevät ihan käsittämättömän määrään viikkotunteja. Jos käytät suurimman osan elämästäsi työn tekoon ja osakesalkun optimointiin ja muuhun hustlaamiseen, niin se on aikaa pois kaikelta muulta, myös ihmissuhteilta. Ei se tarkoita että vähemmän työtätekevä käyttäisi aikaansa panostamalla ihmissuhteisiin, mutta siihen on isompi mahdollisuus. Moni esim.tekee eniten töitä kun lapset on pieniä, ja sitten ihmettelee kun ne täysi-ikäisinä ei haluakaan tulla kylään.
Kipua ei voi elämässä välttää, mutta kärsimys on vapaaehtoista. Elämä on helmpompaa varallisuuden kanssa, tai niin luulisi, mutta välillä kun kuuntelee varakkaampien valitusta niin tuntuu että ihmisillä on luontainen taipumus keksiä ongelmia tyhjästä. 1st world problems ja silleen. Vähän sama kuin se, että menot kasvaa tulojen noustessa, ja siksi on paljon tienaavia jotka valittavat etteivät rahat riitä mihinkään. Perspektiivin menetys johtaa tyytymättömyyten jonka lähtö syy on että tavoitellaan vaan aina enemmän, hienompaa ja isompaa, eikä arvosteta sitä mitä jo on.
Mut kaikkee hyvää sulle ja osakesalkullesi. Toivottavasti muistat pysähtyä nuuhkimaan niitä ruusuja jo huomenna.
Vierailija wrote:
Vielä tuosta terveydenhuollosta jatkan, niin minusta kaikille 60 vuotta täyttäneille ja vielä mieluummin kaikille pitäisi hommata älykello ranteeseen. Nykyään ne mittaavat sykkeen ja tunnistavat useimmat rytmihäiriöt ja ilmoittavat niistä, kertovat happisaturaation ja hengitystiheyden, mittaavat unta ja opettavat huolehtimaan riittävästä levosta, tunnistavat kaatumisen ja hälyttävät tarvittaessa apua, tarvittaessa niillä voi soittaa apua ja ne muistuttavat lääkkeenotosta jne. Joillain malleilla voi jopa mitata verenpaineen ja ne mittaavat automaattisesti kehonlämmön ja kertovat jos on kuumetta.
Vastaavaa turvapuhelinta pelkkänä puhelimena kaatumisentunnistuksella vuokrataan yksityiseltä yli 60 euron kuukausihinnalla. 😆 Älykellot tulevat tulevaisuudessa myös mittaamaan verensokerin ja ylipäätään valvovat terveyttä ja auttavat edistämään terveyttä ja säästämään muissa terveyskuluissa. Terveydenhuollossa tulevaisuus on teknologiassa
Kuka hullu nukkuu kello kädessä, no way!
Samaa ikäluokkaa, plan on tämä: kun asunto on maksettu ja sen päälle on käteiseen verrattava possa 750 tuhatta tai enemmän, loppuu mun kaikki yhteiskuntaan osallistuminen kokonaan, lopullisesti. Nostan kaikki ne tuet mitkä ilman osallistumista maksetaan, jos ei makseta mitään se on ihan sama.
Syvästi toivon että tähän pystyisi mahdollisimman moni menestyjä.
Voidaan sitten yhdessä katella ja nauraa kun 83 ÄO porukka pyörittää yhä paisuvaa julkissektoria.
No en todellakaan. Sijoitukset saattavat sulaa alta aikayksikössä, pari milliä pitäisi olla takuuvarmaa rahaa
Vierailija wrote:
Mitä siis ehdotat ap:lle, jolla ei ole tällä hetkellä paloa tehdä mitään työtä? En usko, että esim. hoitoala sopii kaikille ihmisille, vaikka työ itsestään erittäin tärkeää onkin.
Terapiaa. Jos ei ole halua tehdä mitään, niin on todennäköisesti lievää masennusta vähintään, tai sitten vaan mennyt maku juurikin siihen omaan sieluttomaan duuniin eikä hahmota että vaihtoehtoja on. En voi ehdottaa mitään tiettyä alaa, jos kerta AP ei tiedä mistä pitää. Siksikin terapia, se että juttelee ees jonkun kanssa, niin auttaa pysähtymään miettimään elämän tärkeempiä kysymyksiä, ja ehkä sitten tuleekin se inspiraatio. Jos on hyvä varallinen tilanne, niin sillonhan se just mahdollista lähtä tekemään melkee mitä vaan, siis mitä vaan mihin ei koulutusta tartte, toki kouluttautuakin voi kun on pääomaa millä opiskella kun ei nykysuomessa voi opiskella velkaantumatta.
Henk.koht aina suosittelen vapaaehtoistöitä, tai edes yhdistystoimintaa, niiden kautta kun suoraan voi positiivisesti vaikuttaa muiden ihmisten elämään ja saa perspektiiviä. Tosin tässä ketjussa ei taida olla porukkaa ketkä uhraisi tuntiakaan omasta ajastaan palkattomalle muiden avustamiselle, mutta ihmettelen kyllä että onko se kasvatus vai mikä ettei jengiä kiinnosta kuin se oma napa? Kun itselle se on luontaista ajatella että muiden etu on myös minun etu, niin kallistun sen puoleen että maailma olisi kovasti kivempi ja reilumpi paikka elää, jos kaikki pitäisimme huolta toisistamme. Kuten Suomessa perinteenä on ollut, mutta yhteisöllisyys on uhrattu kilpailun alttarilla kapitalismin jumalalle.
Saan osinkotuloja n. 5000€ /v vähän yli 60000€ osakkeilla, suomalaisia. Jos tuon kertoo 8:lla, 480 000€, saisin 40 000€ osinkoja, tästä veroa pois vähän yli 10000, puhtaana käteen jäisi vähän alle 30 000€. Tosi hyvin pärjäisi. Kun ei tuhlaisi kaikkia osinkoja, vaan sijoittaisi uudelleen niin osingot vain kasvaisi. Lisäksi voi saada työttömyyskorvausta.
Minulle tuo puoli miljoonaa euroa riittäisi noin 20 vuodeksi. Saan palkastani itselleni vuodessa noin 24 000 euroa ja sillä elätän itseni ja en elä kurjuudessa ja tilikään ei ole tyhjänä.