Miksi sosiaalityöntekijä ei voi koskaan tehdä oikein ja saada arvostusta?

Siellä on rikollisia sosiaalityössä, jotka ovat sopineet vartiointifirman ja poliisin kanssa, että lisätään uhilla pelottelua niin saadaan myytyä enemmän turva-alan palveluja.

Aika ylimielistä ja huipputitteleillä pröystäilevää väkeä enimmäkseen. Hyviäkin on toki, nämä muutamat ovat itse kokeneet köyhyyden ja kurjuuden. Sama ilmiö yksityisellä puolella on teollisuuden ostotoiminnassa. Parhaiten suoriutuvat ovat lapsuudesta saakka joutuneet laskemaan pennejä/senttejä ja miettimään, mikä on ehdottoman pakollinen hankinta, mikä suht välttämätön, mikä taas turhaa luksusta tai vastaavasti huuhaata/krääsää. Näitä asioita ei kirjoista opita, se pelisilmä ihmisellä joko on, tai ei ole.

Sossut pelasti mun elämäni nuorena. Olin 18-vuotiaana pahasti masentunut, koditon, rahaton, työtön amispudokas. Niin syrjäytymisvaarassa kuin voi olla. En tiennyt yhtään miten järjestelmä toimi, miten kelan tai työkkärin kanssa asioidaan, miten tukia haetaan. Ei ollut puhelinliittymää, ei pankkitiliä eikä hajuakaan siitä, miten esim laskut maksetaan. Kotoa ei tullut MITÄÄN eväitä normaaliin elämään. 

Sain oman sossun, joka kuunteli ja auttoi, kirjoitti paperille ranskalaisilla viivoilla mistä lähdetään liikkeelle, mitä mun pitää tehdä. Sain maksusitoumuksen väliaikaismajoitukseen ja mulle järjestettiin aika työkkäriin keskustelemaan niiden tarjoamista koulutuksista. Terveyskeskukseen pääsin psyk sairaanhoitajalle puhumaan asioista.

Muistan, miten sossu katsoi mua rohkaisevasti kun itkin ihan hajalla, että mä en osaa, mä en jaksa ja mä haluan vaan kuolla pois. Ja sanoi: sä et ole toivottomassa tilanteessa, nyt edetään vaan askel askeleelta ja kohta sun asiat on järjestyksessä. Me ollaan täällä auttamassa sua. 

Puoli vuotta myöhemmin mulla oli asunto, ammattitutkinto tekeillä ja työharjoittelun tuloksena saatu osa-aikainen työpaikka. Nyt 20 vuotta myöhemmin oon korkeakoulutettu, ylempään keskiluokkaan kuuluva veronmaksaja.

Edelleen 2024 sossu on helppo ja siisti työ.

Huoletonta istuskelua kunnanvirastossa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni arvostuksen puute sosiaalialaa kohtaan johtuu siitä, että olen muutamaan kertaan ollut todistamassa miten sosiaalialan työntekijä tekee ihmisten elämälle suuria päätöksiä hyvin olemattomalla tiedolla ja ymmärryksellä. Kovin tavallista näyttää myös olevan, että he nostavat itsensä tuomarin asemaan ja jakavat "tuomioita" mutu-tuntumalla. En voisi omassa työssäni toimia niin vastuuttomasti ja soitellen sotaan -meiningillä, vaan samalla työmoraalilla saisin itse sellaisen palauteryöpyn, että olisin saman tien pomon juttusilla.

 

Se päätöksentekeminen vaan on sitä sosiaalityöntekijän ydintyötä. On voitava tehdä kiireessä päätöksiä, joilla on valtava merkitys päätösten kohteelle. Esim. kiireellinen sijoitus on sellainen. Jos siinä jää miettimään ja palaa asiaan ensi viikolla, se lapsi voi olla jo kuollut. Esimerkiksi lastensuojelussa on myös valtava työmäärä, mahdollisuudet uppoutua yksittäisen asiakka

Niitä päätöksiä pitää kyetä tekemään vahvasti ja ristiriidattomasti perustellen. Päätösten ja toiminnan pitää kestää päivänvalo. Jos sosiaalityöntekijä onnistuu toiminnallaan saattamaan itsensä esim. rikostutkintaan, niin voi nopeasti päätellä, kuinka hyvin homma tuli hoidettua. Näinhän on tässä viimeaikoina julkisuudessakin tullut esiin. Siinä ei välttämättä silloin tule kukkapuskaa ja Vuoden Sosiaalityöntekijä -palkintoa.

Olen sosiaalityöntekijä ja vastikään siirtynyt pois suorasta asiakastyöstä. On ollut hämmentävää huomata, miten nyt asiantuntijatöissä minuun suhtaudutaan osaavana ammattilaisena eikä enää kuin jonain tilauspalvelun työntekijänä, jolta tilataan toimeentulotuella etelänmatka lapsen edun takia ja kiukutellaan, kun en voi toivetta toteuttaa. Asiakkaiden vaatimukset kestin, mutta oli tosi ihme, miten moniammatillisissa verkostoissa toiset kokivat asiakseen sanella, miten minun pitäisi töissäni toimia. Etenkin kovan virkavastuun kantajana se tuntui hassulta; helppo on koulusta tai neuvolasta toivoa lapsen sijoitusta, mutta minun pitäisi päätöksentekijänä sen päätöksen kanssa elää.

"

"Sossut pelasti mun elämäni nuorena. Olin 18-vuotiaana pahasti masentunut, koditon, rahaton, työtön amispudokas. Niin syrjäytymisvaarassa kuin voi olla. En tiennyt yhtään miten järjestelmä toimi, miten kelan tai työkkärin kanssa asioidaan, miten tukia haetaan. Ei ollut puhelinliittymää, ei pankkitiliä eikä hajuakaan siitä, miten esim laskut maksetaan. Kotoa ei tullut MITÄÄN eväitä normaaliin elämään. 

Sain oman sossun, joka kuunteli ja auttoi, kirjoitti paperille ranskalaisilla viivoilla mistä lähdetään liikkeelle, mitä mun pitää tehdä. Sain maksusitoumuksen väliaikaismajoitukseen ja mulle järjestettiin aika työkkäriin keskustelemaan niiden tarjoamista koulutuksista. Terveyskeskukseen pääsin psyk sairaanhoitajalle puhumaan asioista.

Muistan, miten sossu katsoi mua rohkaisevasti kun itkin ihan hajalla, että mä en osaa, mä en jaksa ja mä haluan vaan kuolla pois. Ja sanoi: sä et ole toivottomassa tilanteessa, nyt edetään vaan askel askeleelta ja kohta sun asiat on järjestyksessä. Me ollaan täällä auttamassa sua. 

Puoli vuotta myöhemmin mulla oli asunto, ammattitutkinto tekeillä ja työharjoittelun tuloksena saatu osa-aikainen työpaikka. Nyt 20 vuotta myöhemmin oon korkeakoulutettu, ylempään keskiluokkaan kuuluva veronmaksaja."

Tässä on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa:

1. Tarina on täysin alusta loppuun sossun sepittämää propagandaa, tai

2. Jollakin on käynyt ihmeellinen tuuri, jonka ilmaantuvuus on 1: 100 000 000

"Miksi? Ihmisen tulee olla realisti. Mikään kotimaamme politiikassa ei viittaa siihen, että sosiaalitoimiston käytettävissä olevat määrärahat ja tuet olisivat jotenkin kasvamassa."

Nyt sinä et kyllä ole realisti. Jotain oleellista on nyt jäänyt hallituksen päätösten informaatiosta saavuttamatta ja ymmärtämättä. Sinuna en lähtisi tuolta pohjalta valistamaan ketään realismiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi? Ihmisen tulee olla realisti. Mikään kotimaamme politiikassa ei viittaa siihen, että sosiaalitoimiston käytettävissä olevat määrärahat ja tuet olisivat jotenkin kasvamassa."

Nyt sinä et kyllä ole realisti. Jotain oleellista on nyt jäänyt hallituksen päätösten informaatiosta saavuttamatta ja ymmärtämättä. Sinuna en lähtisi tuolta pohjalta valistamaan ketään realismiin. 

Valaisepa sitten minua. Ymmärtääkseni Suomen valtio on syvissä taloudellisissa ongelmissa. Talous ei ole kasvanut 16:ta vuoteen ja investointeja tänne ei ole tehty. Töissä käy vähemmistö ja huotosuhde on harvinaisen negatiivinen. Meillä on hirmuinen määrä ihmisiä, jotka ovat elätettävänä. Hallitus leikkaa sosiaaliturvasta nytkin. Millä perusteella näet, että sosiaalitoimen käytettävissä olevat varat ja resurssit ovat kasvamassa? Sotessa ei ole mitään muuta kuin leikkauksia.

Koska laki määrää mitä sossu sanoo ja tekee. Ja voi olla jopa esteenä, enemmän kuin apuna. Toki hyvä tuntea ihmisten oikeuksia. Ellei tee enemmän ystävätyyppistä toimintaa erikseen, avustusta ja vaihda alaa. Toki joissakin tapauksissa on koteja, joissa lasten (tai muun ihmisen) olosuhteet liian huonot ja silloin on varmaan apuna. Ellei ole väärä käsitys asiasta ja virhe.

Minut pakotettiin avautumaan heille omista arkaluonteisista asioistani. Tuntisitko itse arvostusta vai vihaa?

Koska he toimivat moraalittomasti, eikä sille oikein voi mitään, koska lait ovat moraalittomia. Kansalla ei ole kannatusta tätä nykymuotoista sosiaalitoimea kohtaan.

Kyllä sosiaalityöntekijät tekevät oikeitakin päätöksiä mutta ongelma on siinä ettei asiakasta osata kohdata.



Syy on selvillä, sitä koulutetaan ja siitä ohjeistetaan sosiaalityöntekijöitä mutta kaikki, varsinkaan vanhemmat ja menestyneet sosiaalityöntekijät usein muuttuvat vuosien varrella sanelijoiksi.



Valitettavan harva sosiaalityöntekijä on sosiaalisesta älykäs eikä se ohjeistus olla asiakkaan lähellä ja rinnalla vaan uppoa kalloon



Ihmisten pelko hakea apua maksaa yhteiskunnalle aivan helvetisti. Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa yksilöihin jotka eivät ota nyt 5 vuotta vanhoja suosituksia käyttöön:



Palaute on jatkuvasti vanhemmilta samaa: hoitajat ihania. Omahoitajat vielä ihanampia. Kaupungin omat aikuissosiaalityön työntekijät avuliaita ja välittäviä. Sitten tuleekin se yleinen osa: sosiaalivirkalijan kohdalla jatkuvaa ja toistuvaa on ettei asioista tiedoteta, ei varmisteta että asiakas ymmärtää mitä keinoja häneen sovelletaan ja käytös koetaan hyvin usein loukkaavaksi.



Ei voi olla niin että huonot sosiaalivirkalijat saavat vetää lokaan koko lastensuojelun maineen. Teillä hyvillä on VELVOLLISUUS tehdä ilmoituksia kollegoistanne joiden asiakaspalaute on jatkuvasti negatiivista. Ne ihmiset ovat vaaraksi asiakkailleen ja heistä on syytä tehdä lastensuojeluilmoitus.

Suomi24 Kuopio poistaa ja estää jos arvostelee sossua. 

Vierailija kirjoitti:

Edelleen 2024 sossu on helppo ja siisti työ.

 

Huoletonta istuskelua kunnanvirastossa.

Ja perättömiä huostaanottoja ja huostaamisesta lisää palkkaan. Ihmisten kiusaamista.

Käsittääkseni sosiaalityössä käytettävät keinot/palvelut ovat vähentyneet ja heikentyneet. Toisin sanoen tarjolla on vain vähän asiakkaille hyödyllisiä palveluita ja niitä on vaikea saada (konkreettinen apu kotiin: siivous, lasten vahtiminen jne., perheterapia, kunnollinen päihdekuntoutus, psykoterapia, toimintaterapia, henkilökohtainen avustaja, erilaiset tutkimukset yms.)

Sohvalla istuskelu ja raportointi ei ole vielä itsessään apua, se sopii vain tilanteen ja avun tarpeen kartoittamiseen. Huostaanoton muuttuminen bisnekseksi on myös suuri ongelma.

Toinen ongelma sosiaalityössä on alentuva suhtautuminen asiakkaisiin ja pakkoholhoaminen. Väitän, että tämä on suuri syy siihen miten ihmiset suhtautuvat sosiaalityöntekijöihin.

Toivottavasti tuohon työhön hakeutuu sellaisia, jotka ovat itsekin olleet rutiköyhiä miellummin itsekin jostain alkoholi/nistipetheestä tai koulukotilapsia niin on jotain reaaliteettia tähän elämään.

Vierailija kirjoitti:

Minut pakotettiin avautumaan heille omista arkaluonteisista asioistani. Tuntisitko itse arvostusta vai vihaa?

Kutsuisin sitä henkiseksi rais... Ja viha on täysin normaali reaktio siihen.

sosiaalitoimi voitaisiin lakkauttaa lastensuojelua, vammaispalveluja ja vanhuspalveluita lukuunottamatta. Miksi aikuisia ihmisiä pitää paapoa? Jos aikuinen ihminen ei pärjää, niin sen pitäisi olla vain hänen ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

sosiaalitoimi voitaisiin lakkauttaa lastensuojelua, vammaispalveluja ja vanhuspalveluita lukuunottamatta. Miksi aikuisia ihmisiä pitää paapoa? Jos aikuinen ihminen ei pärjää, niin sen pitäisi olla vain hänen ongelmansa.

Tässä pieni osa ihan asiaa. Moni ei uskoisi, miten meillä aikuissosiaalityössä paapotaan aikuisia ihmisiä. Suuri osa asiakkaista odottaa, että joku tulee suunnilleen pyyhkimään p*rseenkin. Eikä ymmärrä miksi itse pitäisi maksaa vuokraa tai sähkölaskuja. Ja kun sössii asiansa, niin odotetaan että työntekijä pelastaa, joka ikinen kerta oli sitten kyse jääkaapin hajoamisesta, lattian pesusta tai siitä että rahat on jälleen menneet alkoholiin tai huumeisiin.