Miksi olet jäänyt yksin ilman parisuhdetta ja kaverit jättäneet?

100 % se on p.sykopaatin syytä. Tekisipä se itse sen itsarins.a (lähimpine tukijoineen).

Adhd autisti joka ei saannu diagnooseja nuorena vaan vasta yli 30-vuotiaanaa niin ehti ennen sitä sairastua masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön, palaan loppuun töissä ja päätyä työkyvyttömäksi jne. plus kun ei ollut diagnooseja niin oli ihan pihalla mikä mussa on vikana ja yritti olla kuten muut ja pärjätä töissä samallalailla niin eihän siitä mitään tullut kun ei normaalien ja terveiden joukossa pärjää et ei koskaa parisuhdetta ja kavereita joskus ala-asteella viimeksi.

Kun ei osannut sosiaalista viidakkoa ja väsyi siellä et vaikka kaipaa ihmisseuraa sellaisen löytäminen ja oikeanalainen ettei väsy siinä niin mahdotonta.

Mielenterveys on pettänyt pahasti jo aikoja sitten. En ihmettele ettei jakseta kysellä perään, kun ei mulla ikinä mitään iloisia uutisia ole, aina joku hätä, ei kukaan jaksa sitä kuunnella enkä ala valehtelemaankaan että kaikki ok. Uloshan en uskalla ihmisten pariin. Kaipaan kyllä ihmisiä ympärille ja sitä ihmistä, mikä olin ennen.

Kaverit jäi kun lopetin juomisen vuosia sitten. No muutama on ottanut äskettäin yhteyksii. Exän ja lapsien lähdön jälkeen eioo tullu hommatuksi uutta muijaa. Nyt oon kyl alkanu miettiin, et ehkä hommaisinkin semmoosen vanhoille päiville...

Jos olisin pystynyt järkeilemään miksi olen jäänyt ilman parisuhdetta olisin asialle jotain tehnyt.

No, ei tämä  viidentoista vuoden pitkäaikaistyöttömyys ole ihmissuhteiden hankkimista ja ylläpitämistä kyllä helpottanutkaan, eikä aina omat touhut yksinäisyyden helpottamiseksi alkaen vuodesta 1997. 

Koska en ole tavannut häntä jonka kanssa parisuhteeseen eteneminen olisi ollut luontevaa ja mutkatonta, En toisaalta ole myöskään koskaan erityisesti metsästänyt ja hakemalla jhakenut pariusuhdekumppania. 

Onnekseni kaikki kaverini eivät ole jättäneet ja hylänneet minua, enkä minä heitä. 

Mutta toki vuosien korjaan; vuosikymmenten aikana osa aiemmista kaveruus suhteista on vain hiipunut ja kuihtunut pois ilman sen isompaa draamaa, vaikka vain siksi, että työt, jota ennen opiskelut ovat vieneet meitä itse kutakin enemmän ja vähemmän eri suuntiin.Maantieteellsiesti kaikkia ei yhtään minnekkään osan hyvinkin kauas. 

Sitten on vielä se että osa ei aktiivisesti halua olla yhteydessä, vaikka toki ilahtuvant kun heihin on itse yhteydessä (tai sitten esittävät pirun hyvin ilahtuvansa) joihinkin heistä jaksan itse olla aina se, joka ottaa ensin yhteyttä tai olen lähes aina se joka ottaa ensin yhteyttä mutta ihan kaikken kohdalla en jaksa niin tehdä.

 Elämä on osaksi myös valintoja ja omia päätöksiä.  Yksi päätös on se, että en yrittä sitä, että olisin kaikkin kavereihin edes suunnilleen yhtä paljon yhteyksissä.  .