Miksi sosiaalityöntekijä ei voi koskaan tehdä oikein ja saada arvostusta?
Tämäkin palsta on pullollaan arvosteluja. Teki niin tai näin, niin aina saa haukut. Ja riippumatta millä sosiaalitoimen alueella toimit, lastensuojelu, aikuissosiaalityö, vanhuspalvelut, aina tulee haukut ja useimmiten vielä törkeät sellaiset. Olisiko parempi, että poistettaisiin Suomesta koko sosiaalitoimi? Sitten ei tarvitsisi haukkua sitä?
Kommentit (60)
Minä olen kuullut jopa yliopiston käytävillä naureskelua *sossuhuorista*. Vähän kieltämättä kirpaisi.
Vierailija wrote:
Minä olen kuullut jopa yliopiston käytävillä naureskelua *sossuhuorista*. Vähän kieltämättä kirpaisi.
Karmea alahan tuo on. En tajua miten kukaan sitä innolla lähtee opiskelemaan. Vihattuja ja inhottuja ihmisiä.
Opiskelin itse jonkin aikaa sosiaalityötä mutta vaihdoin sitten pääainetta. Minulla oli positiivinen ennakkokäsitys sossuista. Mutta sitten jouduinkin lapseni nepsyongelmien vuoksi asiakkaan puolelle. Olin todella yllättynyt, kuinka minua ei haluttukaan aidosti kuunnella vaan hoitopalavereissa ammattilaiset alkoivat suunnittelemaan asioita keskenään. Eikä heillä tuntunut olevan kunnolla tietämystä asioista. Itse olin koulutettuna ihmisenä perehtynyt kaikkeen mahdolliseen, myös englannin kielellä ja halukas kyselemään lääkäriltä vielä lisää. Suosittelen, että jokainen sossu kuluttaisi edes hetken aikaa miettimään, miten haluaisi itse tulla kohdatuksi.
No, haluaako ap keskustella tästä vai ei? Turhauttaa kertoa asioista omasta näkökulmasta, kun tuntuu, ettei se ap:tä kiinnosta. Onko ap:llä omaa käsitystä siitä, mistä epäluottamus syntyy? Sosiaalityöntekijä kuitenkin tietää, keitä hänen olisi tarkoitus auttaa. Vaaditaan pitkäjännitteisyyttä.
Vierailija wrote:
Opiskelin itse jonkin aikaa sosiaalityötä mutta vaihdoin sitten pääainetta. Minulla oli positiivinen ennakkokäsitys sossuista. Mutta sitten jouduinkin lapseni nepsyongelmien vuoksi asiakkaan puolelle. Olin todella yllättynyt, kuinka minua ei haluttukaan aidosti kuunnella vaan hoitopalavereissa ammattilaiset alkoivat suunnittelemaan asioita keskenään. Eikä heillä tuntunut olevan kunnolla tietämystä asioista. Itse olin koulutettuna ihmisenä perehtynyt kaikkeen mahdolliseen, myös englannin kielellä ja halukas kyselemään lääkäriltä vielä lisää. Suosittelen, että jokainen sossu kuluttaisi edes hetken aikaa miettimään, miten haluaisi itse tulla kohdatuksi.
Itselläni arvostuksen puute sosiaalialaa kohtaan johtuu siitä, että olen muutamaan kertaan ollut todistamassa miten sosiaalialan työntekijä tekee ihmisten elämälle suuria päätöksiä hyvin olemattomalla tiedolla ja ymmärryksellä. Kovin tavallista näyttää myös olevan, että he nostavat itsensä tuomarin asemaan ja jakavat "tuomioita" mutu-tuntumalla. En voisi omassa työssäni toimia niin vastuuttomasti ja soitellen sotaan -meiningillä, vaan samalla työmoraalilla saisin itse sellaisen palauteryöpyn, että olisin saman tien pomon juttusilla.
Itselläni arvostuksen puute sosiaalialaa kohtaan johtuu siitä, että olen muutamaan kertaan ollut todistamassa miten sosiaalialan työntekijä tekee ihmisten elämälle suuria päätöksiä hyvin olemattomalla tiedolla ja ymmärryksellä. Kovin tavallista näyttää myös olevan, että he nostavat itsensä tuomarin asemaan ja jakavat "tuomioita" mutu-tuntumalla. En voisi omassa työssäni toimia niin vastuuttomasti ja soitellen sotaan -meiningillä, vaan samalla työmoraalilla saisin itse sellaisen palauteryöpyn, että olisin saman tien pomon juttusilla.
Se päätöksentekeminen vaan on sitä sosiaalityöntekijän ydintyötä. On voitava tehdä kiireessä päätöksiä, joilla on valtava merkitys päätösten kohteelle. Esim. kiireellinen sijoitus on sellainen. Jos siinä jää miettimään ja palaa asiaan ensi viikolla, se lapsi voi olla jo kuollut. Esimerkiksi lastensuojelussa on myös valtava työmäärä, mahdollisuudet uppoutua yksittäisen asiakkaan ongelmiin ovat olemattomat. Niitä päätöksiä on kuitenkin tehtävä, koska kukaan muu ei niitä tee.
Itselläni ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia.
Yksi esim. Auttoi saamaan sisään ns.omalääkärisysteemiin. Se systeemi ei ole kovin hyvä (lääkäri vaihtuu,hoitajat vaihtuu),mutta syytön se sos.työntekijä siihen on. Mutta tämän näin siis ehkä kaksi kertaa. Se lähtikin heti ns.toteuttamaan asiaa,kun kysyi mitä haluaisin. Moni ei sitä tee. En tiedä johtuuko siitä,että oli mies. Eli kaivamalla kaivoi ja teki mitä pystyi. Ei niissä naisissakaan vikaa ole,mutta tämä oli erilainen.
Käytännössä siis mun puhelut tk:seen menee suoraan omalle hoitajalle, eikä yleiseen ajanvaraukseen. Lääkäri siellä tosin paikalla vain kerran viikossa.
Riippuu varmasti todella paljon mitä asiaa hoitaa.
Ja asiakkaan ymmärrys mitkä tehtävät kuuluvat sille sos. työntekijälle.
Olen sosiaalityöntekijä ja meidän ammattikunnassa on kyllä monenlaisia työntekijöitä, laidasta laitaan. Itse olen kouluttautunut lisää ja teen terapiatyötä, perussossutyö on todella rankkaa ja kuluttavaa, jopa vaarallista. En enää lähtisi alalle, alle 10v eläkeikään, joten kokemusta on.
"Mahdollisuudet uppoutua yksittäisen asiakkaan ongelmiin ovat olemattomat". Sepä juuri selittää sen, miksi sosiaalityöhön suhtaudutaan epäillen. Se ei ole asiakkaan syy. Senkin ajan, mitä kirjoittelet täällä, voisit käyttää kirjoittelemalla päättäjille ja osallistumalla Talentian toimintaan. Ei ole todellakaan hyvä asia, että sossuilla on niin suuri asiakasmäärä. Lisäksi voisi miettiä, onko palvelurepertuaarinne ollenkaan asiakkaan tarpeita vastaava, vai pyöriikö se vain työntekijöitä varten. Lastensuojelubisnes arveluttaa.
Vierailija wrote:
"Mahdollisuudet uppoutua yksittäisen asiakkaan ongelmiin ovat olemattomat". Sepä juuri selittää sen, miksi sosiaalityöhön suhtaudutaan epäillen. Se ei ole asiakkaan syy. Senkin ajan, mitä kirjoittelet täällä, voisit käyttää kirjoittelemalla päättäjille ja osallistumalla Talentian toimintaan. Ei ole todellakaan hyvä asia, että sossuilla on niin suuri asiakasmäärä. Lisäksi voisi miettiä, onko palvelurepertuaarinne ollenkaan asiakkaan tarpeita vastaava, vai pyöriikö se vain työntekijöitä varten. Lastensuojelubisnes arveluttaa.
Palvelurepertuaareista ja sosiaalityöntekijöiden asiakasmitoutuksista päättävät hyvinvointialueet ja eduskunta. Ei yksittäisillä sossuilla ole niihin minkäänlaista sanavaltaa. Talentia ajaa lähinnä sosionomien asiaa, joten sosiaalityöntekijöistä vain pieni osa on sen jäseniä.
Vierailija wrote:
Olen sosiaalityöntekijä ja meidän ammattikunnassa on kyllä monenlaisia työntekijöitä, laidasta laitaan. Itse olen kouluttautunut lisää ja teen terapiatyötä, perussossutyö on todella rankkaa ja kuluttavaa, jopa vaarallista. En enää lähtisi alalle, alle 10v eläkeikään, joten kokemusta on.
Minulla myös on jäljellä n. 10 vuotta eläkeikään ja mietin ulospääsyä. Sosiaalityöntekijällä on 100% työllisyys ja palkkakin alkaa nykyisin nelosella. Silti se on niin rankkaa ja kuluttavaa, että helpommalla pitäisi ihmisen saada elantonsa. Ei voi olla yhden ammattikunnan kohtalona olla sylkykuppina ihan joka puolelta kaiken aikaa.
Kyllä. Lakkautetaan suurin osa sosiaalipalveluista ja korvataan se perustulolla.
Sossuna ainoa keino saada asiakkailta valtaosin positiivista ja tyytyväistä palautetta olisi myöntää heille kaikki, mitä hakevat/haluavat. Oli se sitten rahaa (toimeentulotukea, maksusitoumuksia jne) tai palveluita.
Urani alussa kuvittelin vielä, että kuuntelemalla, olemalla ystävällinen, pyrkimällä ymmärtämään ja tarjoamaan psykososiaalista tukea olisin ns. hyvä sosiaalityöntekijä. Esim. sairaalan sosiaalityössä, missä ei tarvinnut tehdä päätöksiä, tuo toimikin oikein hyvin.
Mutta auta armias kun siirryin kunnalliseen sosiaalityöhön viranomaisen asemaan. Etuuksia ja palveluita myönnettäessä tai evätessä tehdään aina valituskelpoinen päätös ja päätökst perustuvat lakiin. Liian isolle osalle asiakkaista ja heidän läheisistään ei vaan mahdu päähän, että kaikki tukitoimet ja etenkin se rahan jakaminen perustuvat sekä lakiin että järjestäjätahon (nykyään hyvinvointialueet) soveltamisohjeisiin, eikä yksittäinen työntekijä voi vain myöntää kaikille kaikkea. Tai voisihan sitä, mutta silloin kaikki työssäkäyvät joutuisivat maksamaan aika paljon enemmän veroja kuin nykyään.
Tuntuu olevan ihan sama, miten myötätuntoinen, ymmärtäväinen ja kohtelias yritän asiakkaille olla. Jos eivät saa minulta mitä haluavat, päädyn sylkykupiksi. Onneksi sentään joskus on myös ihania ja motivoituneita asiakkaita, joiden kanssa työskenteleminen on ilo. Mutta kaksikymmentä vuotta sosiaalityötä tehtyäni uskallan sanoa, että ovat katoava luonnonvara. Merkittävä osa ihmisistä ei nykyään ole valmis tekemään itse yhtään mitään omaa tilannettaan parantaakseen, vallitseva ajatustapa on "minulla on oikeus". Ja se oikeutuksen tunne pitää sisällään myös työntekijöiden uhkailun, haukkumisen, vainoamisen jne.
Kaksi ihmistä istuu eri puolilla pöytää miettien toisestaan, että tuolla on loputtomat oikeudet ja mitättömät velvollisuudet. Hankalaa hommaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minulla on hyviä kokemuksia terveydenhuollon sosiaalityöntekijästä. Oli erittäin asiantunteva ja miellyttävä ihminen. Tunsin myös nuorempana sosiaalityötä opiskelevia, jotka olivat ihan fiksuja ja kivoja tyyppejä. Luulen, että negatiivinen kuva "sossuista" syntyy siitä, kun kiireessä ei ehdi kohdata asiakasta ihmisarvoisesti ja selvitetään vain ikäviä asioita pykäliin vedoten eikä selitetä, ettei tarvittavia resursseja auttaa oikeastaan ole. Pitäisi muistaa peesata asiakasta eikä ruveta inttämään vastaan auktoriteettinä.
Niin, viranomaistyön kun pitää perustua lakiin, niin niihin ikäviin pykäliin on vaan joskus vedottava... Tukea on olemassa, mutta harva on valmis itse tekemään mitään asioidensa eteen. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestään, kukaan muu ei voi sitä työtä tehdä toisen puolesta. Tukipalvelut on sitä varten, että tuetaan tässä muutost
Mutta kun ei tueta, vaikka voitaisiin. Kyllähän se kyrsii.
Vierailija wrote:
Mun mielestä voidaan lopettaa sosiaalityö. Olen jo päättänyt kouluttautua toiseen työhön. Miten perustulo tähän liittyy?
T. Sosiaalityöntekijä
Siten, että tarvitaan paljon vähemmän sosiaalityöntekijöitä ja heihin kohdistuvaa kiukkua.
Vierailija wrote:
Sossuna ainoa keino saada asiakkailta valtaosin positiivista ja tyytyväistä palautetta olisi myöntää heille kaikki, mitä hakevat/haluavat. Oli se sitten rahaa (toimeentulotukea, maksusitoumuksia jne) tai palveluita.
Urani alussa kuvittelin vielä, että kuuntelemalla, olemalla ystävällinen, pyrkimällä ymmärtämään ja tarjoamaan psykososiaalista tukea olisin ns. hyvä sosiaalityöntekijä. Esim. sairaalan sosiaalityössä, missä ei tarvinnut tehdä päätöksiä, tuo toimikin oikein hyvin.
Mutta auta armias kun siirryin kunnalliseen sosiaalityöhön viranomaisen asemaan. Etuuksia ja palveluita myönnettäessä tai evätessä tehdään aina valituskelpoinen päätös ja päätökst perustuvat lakiin. Liian isolle osalle asiakkaista ja heidän läheisistään ei vaan mahdu päähän, että kaikki tukitoimet ja etenkin se rahan jakaminen perustuvat sekä lakiin että järjestäjätahon (nykyään hyvinvointialueet) soveltamisohjeisiin, eikä yksit
Onhan se nöyryyttävää, kun pitää mennä paljastamaan itsestään kaikki ja sitten tarjotaankin ei-oota tai kotisohvalle tulevia vieraita ihmisiä. Perustulo helpottaisi sosiaalityöntekijöidenkin työtä, kun pelkkää taloudellista tukea tarvitsevien määrä vähenisi.
Ongelmallista on myös se, että ei ole mitään tahoa, jossa avoimesti voisi purkaa pahaa oloa ja harmitella huonoja päätöksiä. Moni pinnistelee tuntemuksiaan sisällään ja sitten ne purkautuvat ikävällä tavalla, mikä vaan pahentaa asioita. Pitäisi olla "kiitollinen köyhä" suu supussa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minulla on hyviä kokemuksia terveydenhuollon sosiaalityöntekijästä. Oli erittäin asiantunteva ja miellyttävä ihminen. Tunsin myös nuorempana sosiaalityötä opiskelevia, jotka olivat ihan fiksuja ja kivoja tyyppejä. Luulen, että negatiivinen kuva "sossuista" syntyy siitä, kun kiireessä ei ehdi kohdata asiakasta ihmisarvoisesti ja selvitetään vain ikäviä asioita pykäliin vedoten eikä selitetä, ettei tarvittavia resursseja auttaa oikeastaan ole. Pitäisi muistaa peesata asiakasta eikä ruveta inttämään vastaan auktoriteettinä.
Niin, viranomaistyön kun pitää perustua lakiin, niin niihin ikäviin pykäliin on vaan joskus vedottava... Tukea on olemassa, mutta harva on valmis itse tekemään mitään asioidensa eteen. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestään, kukaan muu ei voi sitä työtä tehdä toisen puolesta. Tukipalvelut on sitä varten, että tuetaan tässä muutost
No niinhän sen pitäisi olla, mutta todellisuus on joskus toista. On myös niin, että asiakas voi olla vaikka kuinka valmis ja kykenevä kaikenlaisiin muutoksiin, mutta viranomaiset eivät aina kuuntele, usko tai absurdit säännöt kieltää jotkin mahdollisuudet ja se on pakko hyväksyä, jos meinaa haluta saada edes ruokaa pöytään. On aivan turha yrittää väittää, että maailma olisi todellisuudessa aina vain täydellinen ja mustavalkoinen ja tässä tapauksessa niin, että kyllä sossut tekee aina kuten pitää ja kaiken mitä vain pystyvät. Se ei tietenkään ole totta. Jokainen tilanne ja ihminen on aina erilainen eli joskus on välinpitämätön, osaamaton ja auttamatta jättävä sossu ja joskus on syystä tai toisesta asiakkaalla vaikeuksia tehdä muutoksia ja kaikkea tältä väliltä.
Minulla on hyviä kokemuksia terveydenhuollon sosiaalityöntekijästä. Oli erittäin asiantunteva ja miellyttävä ihminen. Tunsin myös nuorempana sosiaalityötä opiskelevia, jotka olivat ihan fiksuja ja kivoja tyyppejä. Luulen, että negatiivinen kuva "sossuista" syntyy siitä, kun kiireessä ei ehdi kohdata asiakasta ihmisarvoisesti ja selvitetään vain ikäviä asioita pykäliin vedoten eikä selitetä, ettei tarvittavia resursseja auttaa oikeastaan ole. Pitäisi muistaa peesata asiakasta eikä ruveta inttämään vastaan auktoriteettinä.