Onko ero kaduttanut?

Olen todennut nyt parin vuoden jälkeen erosta, että se ihminen jonka kanssa vietin yli puolet elämästäni, en rakastanutkaan häntä. En oikeasti. Kamalaa, että sitä voi vaan elää ja asua jonkun ihmisen kanssa vain mukavuudenhalusta tai jostain muusta syystä. Kamalaa ajatella, että olen tuhlannut elämää väärän ihmisen kanssa.

Vierailija wrote:

Minun mielestäni sinä kysyt nyt väärää asiaa. Haet tuollaista hetken huumaa jostakin muualta, kun voisit ihan hyvin panostaa siihen omaan suhteeseensa ja siihen omaan kumppanisi. Se mihin hänessä Rakastuit? 

Tuo on ihan normaalia, että tulee se tunne, että ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Aina ei jaksa sitä samaa vanhaa. Itselläni ainakin on ollut sellaisia kausia. Ja sitten, kun on  omaan kumppaniin taas uskaltanut tutustua paremmin, on jotenkin mennyt erilaisia askelia eteenpäin ehkä syventynyt ja laajentunut se oma suhde.

 

Jos teillä on ollut aito rakkaus, niin kehottaisin uskaltamaan tutustua siihen omaan kumppaniin ja sinuun itseesi syvemmin.

Voi löytyä vaikka mitä hienoa.

Oletko kertonut puoli se olisi, että nyt tällä hetkellä kyllästyttää? Sen voi ihan hyvin sanoa. Sitten voitte miettiä: Haluatteko ruveta ratkomaan vai Haluatteko antaa mennä. Teitä on siinä kaksi

Luit ajatukseni, hoksasin tuon saman tässä pähkäillessä. Ja jos vaan vaihdan uuteen, sama ongelma toistuu kuitenkin jos en nyt opettele ratkaisemaan sitä. Totta sekin, ettemme ole pitkään aikaan tutustuneet toisiimme uudelleen. Arki mennyt menojaan ja suurin keskustelunaihe ollut viikon ruokalista😅 tästä otan kyllä nyt kiinni, koitan löytää sopivan hetken jutella vähän eri asioista kuin yleensä👍🏻 ap

Voisin kirjoittaa saman, mutta kaipaisin miestä. 

Ei kaduta ero siitä, jonka totesin huonoksi itselleni. Olimme epäsopivia. Tästä nykyisestä taas en haluaisi erota. Meillä on niin hyvä. On ollut paljon tässä matkan varrella erilaisia kausia. Meillä on se jokin syvyys. Se on tullut ajan kanssa. Ja on alussa ollut rakkaus, joka on edelleen.

Omaa pahaa oloa kannattaa tutkia, että onko se itsen juttu vai onko se parisuhteen juttu.

Suosittelisin puhumaan kumppanisi kanssa. Minun mieheni ainakin on sanonut, että hänestä on hienoa että minä kerron niistä tunteistani kaikenlaisista. Sitten hän pystyy paremmin ymmärtämään minua. Aikaisemmin en puhunut omista ahdistuksesta niin, nyt kun niistä olin puhunut niin hän tajuaa. Toki käyn myös psykologilla. Ei kaikkea voi laittaa sen toisen kontolle.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minun mielestäni sinä kysyt nyt väärää asiaa. Haet tuollaista hetken huumaa jostakin muualta, kun voisit ihan hyvin panostaa siihen omaan suhteeseensa ja siihen omaan kumppanisi. Se mihin hänessä Rakastuit? 

Tuo on ihan normaalia, että tulee se tunne, että ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Aina ei jaksa sitä samaa vanhaa. Itselläni ainakin on ollut sellaisia kausia. Ja sitten, kun on  omaan kumppaniin taas uskaltanut tutustua paremmin, on jotenkin mennyt erilaisia askelia eteenpäin ehkä syventynyt ja laajentunut se oma suhde.

 

Jos teillä on ollut aito rakkaus, niin kehottaisin uskaltamaan tutustua siihen omaan kumppaniin ja sinuun itseesi syvemmin.

Voi löytyä vaikka mitä hienoa.

Oletko kertonut puoli se olisi, että nyt tällä hetkellä kyllästyttää? Sen voi ihan hyvin sanoa. Sitten voitte miettiä: Haluatteko ruveta ratkomaan vai

Hienoa. Älä kuitenkaan odottaa sitä sopivaa hetkeä, se sopiva hetki on juuri nyt. Ei kannata odotella.

Voi olla, ettei koskaan tule sitä hetkeä kun sille jotain ihmeellistä petaamista tekee.

 

Meille tuli kerran sellainen juttu, että miestäni ahdisti joku. Hän sanoi. Ja seuraava lause oli, että puhutaan siitä sitten myöhemmin paremmalla ajalla. Sanoin että ei, -mikä se juttu on? Halusin heti tietää. Sitten pystyimme juttelemaan ja käsittelemään sitä tuossa pyykkejä laittaessamme.

 

Ja siihen pystyy palaamaan myöhemminkin. Se ei jäänyt.

Onko hän sun puuttuva palanen?

T: Robin

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minun mielestäni sinä kysyt nyt väärää asiaa. Haet tuollaista hetken huumaa jostakin muualta, kun voisit ihan hyvin panostaa siihen omaan suhteeseensa ja siihen omaan kumppanisi. Se mihin hänessä Rakastuit? 

Tuo on ihan normaalia, että tulee se tunne, että ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Aina ei jaksa sitä samaa vanhaa. Itselläni ainakin on ollut sellaisia kausia. Ja sitten, kun on  omaan kumppaniin taas uskaltanut tutustua paremmin, on jotenkin mennyt erilaisia askelia eteenpäin ehkä syventynyt ja laajentunut se oma suhde.

 

Jos teillä on ollut aito rakkaus, niin kehottaisin uskaltamaan tutustua siihen omaan kumppaniin ja sinuun itseesi syvemmin.

Voi löytyä vaikka mitä hienoa.

Oletko kertonut puoli se olisi, että nyt tällä hetkellä kyllästyttää? Sen voi ihan hyvin sanoa. Sitten

Totta tuokin, ja kuinka monet kerrat asioita jäänyt sanomatta kun olen kuvitellut hetken olevan huono... Ap

Kuuntele sydäntäsi

Ylös. Sivusta

Vierailija wrote:

Onko hän sun puuttuva palanen?

 

T: Robin

Kiitos tästä. Alkoi soimaan päässä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mitä te oikein juttelitte tuon toisen kanssa, kun jäänyt noin mieleen? 🤔🤔

Kaikenlaista, meillä on sama harrastus ja hän tiesi puolesta sanasta, mitä tarkoitin. Sitten puheltiin asunnon laitosta (hän oli siis asennushommissa kotonamme) ja siinäkin ajatuksemme klikkasivat, kun kerroin mitä olin ajatellut ja hän niissä jopa neuvoi ja antoi mielipidettä (sellaisia asioita en muuten puolisoltani ole saanut pitkäään aikaaan). Oli vaan helppo höpötellä ja tajuttiin toistemme vitsit. Ap

Mitä harrastatte? 

Aluksi kadutti ja pelotti kuinka lapset asiaan suhtautuvat. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lapset tykkäävät paljon molempien uusista kumppaneista. En kadu.

Ei kaduta. Olisi jäänyt tämä oma elämä elämättä, kun tuli toimittua aina toisten (puolison ja lasten) parhaaksi. Ei ihminen jaksa loputtomiin antaa anteeksi samoja vääryyksiä tekevää kohtaan. Eikä jatkuva epävarmuus ja pelko tulevasta vie kuin voimavarat "hukkaan". Toivotan kaikille voimia selviytyä ongelmistaan. Katkeroitua ei pidä.

Vastasin jo aiemmin tähän etten kadu ja haluan vielä sanoa että todellakin asiaa kävin läpi ja yritin jatkaa liitossa, mutta lopulta oli pakko todeta että tämän liiton tarina on tässä. Ei nämä ole aina hetken huumassa tehtyjä ratkaisuja vaan vuosien yrityksen jälkeen oli pakko luovuttaa, ehkä tämä on se syy miksi en kadu enkä ole katunut.

En katunut. Oli helpotus.

Vierailija wrote:

Ei ole kaduttanut. Tuttu, turvallinen parisuhde ja tarpeeksi seksiä olisi riittänyt mainiosti, mutta mies pihtasi seksiä. Huonoimmillaan seksiä ol hädintuskin kerran kuukadessa. En todellakaan ole katunut eroa, koska pettäminen ei ollut minulle vaihtoehto.

No heitäpäs tänne paljon se vaaka näytti tänä aamuna? Veikkaan et ykkösellä alkoi silloin ja alkaa edelleen

Tämäkin ongelma koskee vain miehiä koska naiselle kuin naiselle on ottajia jonoksi asti. Kyllä on helppoa olla nainen

Ei ole kaduttanut. Tosin lähtötilanne oli eri. Niiden ongelmien kanssa olisi ollut todella vaikeaa jatkaa ja exän käytös eron jälkeen on vain vahvistanut sitä, ettei jatkoa ollut järkevää harkita.

Onko Ap nainen vai mies?

Olen myös kohdannut "tyypin", noin vuosi sitten. Kanssakäyminen oli kuin tanssia ja lähellä oli mukava olla, kosketuksista puhumattakaan... Pyörinyt mielessä siitä asti. Ainoa ero ap:n juttuun, että hän taitaa olla se varattu osapuoli tässä yhtälössä, en minä.. Ja on sitä ikäeroakin. Niin sitä vaan "klikkaa" joidenkin kanssa. 

m34