Onko ero kaduttanut?

Onko täällä kirjoittajat jotenkin päästään vajaita? Ilmeisesti. Ap nimenomaan haki kommentteja eroista sellaisista suhteista, joissa ei ollut mitään suurempia ongelmia, mutta olivat arkipäiväistyneet tylsiksi. Täällä sitten heti kommentoidaan usean viestin voimin, että en kadu eroa yhtään kun siinä oli väkivaltaa, pettämistä sun muuta. No ei v i t t u teidän mielipidettä kysyttykään, haloo! Turhaan spämmäätte keskustelua noilla arvottomilla vastauksilla, jotka ei kuulu aiheeseen.

Ei ole kaduttanut, toki alussa tunteet heittelehti laidasta laitaan ekan vuoden, se kai on normaalia. Oltiin parikymmentä vuotta yhdessä. Mutta pakko sanoa tähän, että en usko että kukaan lähtee vakaasta parisuhteesta, enkä usko siihenkään että yhdessäkään pitkässä suhteessa ei ole ongelmia. Jos näin väittää niin elää pää puskassa.

Vierailija wrote:

Onko täällä kirjoittajat jotenkin päästään vajaita? Ilmeisesti. Ap nimenomaan haki kommentteja eroista sellaisista suhteista, joissa ei ollut mitään suurempia ongelmia, mutta olivat arkipäiväistyneet tylsiksi. Täällä sitten heti kommentoidaan usean viestin voimin, että en kadu eroa yhtään kun siinä oli väkivaltaa, pettämistä sun muuta. No ei v i t t u teidän mielipidettä kysyttykään, haloo! Turhaan spämmäätte keskustelua noilla arvottomilla vastauksilla, jotka ei kuulu aiheeseen.

Mitenkäs tämä sinun viesti edesauttaa asiaa? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Onko täällä kirjoittajat jotenkin päästään vajaita? Ilmeisesti. Ap nimenomaan haki kommentteja eroista sellaisista suhteista, joissa ei ollut mitään suurempia ongelmia, mutta olivat arkipäiväistyneet tylsiksi. Täällä sitten heti kommentoidaan usean viestin voimin, että en kadu eroa yhtään kun siinä oli väkivaltaa, pettämistä sun muuta. No ei v i t t u teidän mielipidettä kysyttykään, haloo! Turhaan spämmäätte keskustelua noilla arvottomilla vastauksilla, jotka ei kuulu aiheeseen.

Mitenkäs tämä sinun viesti edesauttaa asiaa? 

 

No auttaa se toivon mukaan sen verran, että jättää nämä pässinpäät spämmäämättä.

Minä mietin juuri eroa pitkästä "ihan ok" - suhteesta. Tai olen miettinyt jo alkukesästä asti.

Tästäkin keskustelusta bongasin jonkun ohjeen että pitäisi tutustua ja lähentyä uudestaan siihen omaan kumppaniin.

Mitä tällä tarkoitetaan? Voisko joku ihan konkreettisesti kertoa, ja varsinkin että no mitä uutta siitä toisesta on sitten löytynyt, että suhde on "syventynyt ja laajentunut"?

Mä olen tässä tän puoli vuotta yrittänyt viritellä keskusteluita puolison kanssa ajatuksistani (hyvin rehellisesti), siitä mikä vaivaa, mitä kaipaan, en ole syytellyt enkä mitään ja rauhassa mies onkin kuunnellut, emme ole riidelleet kertaakaan. Mies ei oikein osaa keskustella mutta jotain tuntojaan on jakanut. Unelmistamme ollaan puhuttu ja mikä suhteessa riittää kummallekin, miehelle riittää tällainen tasainen arki ilman kummempaa kipinää, ei ole muuta koskaan kuulemma parisuhteelta odottanutkaan, mutta mua syö tämä laimeus.

Olemme aloittaneet yhdessä kuntosalilla käynnin, käyty elokuvissa ja syömässä kahdestaan, kylpylälomallakin. Ja joo, meillä on ihan mukavaa, tasaista, mutta en ymmärrä mitem tämän pitäisi parantaa mitään. Laimeaa on. Mieheni toki on mulle tärkeä, mutta näivetyn jos tämä parisuhde on tätä hamaan tappiin, mitä nyt on ollut viimeiset vuodet. Yhdessä ollaan oltu jo todella pitkään, lapset isoja. 

Oletko kertonut tarkasti ja selvästi mitä kaipaat? Ei mitään vihjailuja siis.

Vierailija wrote:

Olen todennut nyt parin vuoden jälkeen erosta, että se ihminen jonka kanssa vietin yli puolet elämästäni, en rakastanutkaan häntä. En oikeasti. Kamalaa, että sitä voi vaan elää ja asua jonkun ihmisen kanssa vain mukavuudenhalusta tai jostain muusta syystä. Kamalaa ajatella, että olen tuhlannut elämää väärän ihmisen kanssa.

Olet kyllä aika pohjasakkaa. Olet varastanut toiselta kaikki nuo vuodet. Olet kelvoton, umpisurkea, valheellinen ihminen.

Mulla meni 20 vuotta eksän kanssa. Jos joskus olenkin katunut eroa, niin se on korjaantunut sillä hetkellä, kun olen nähnyt eksän seuraavan kerran. Tavallaan sitä muistaa ne hyvät hetket, mutta sitten kun toisen näkee, niin tulee mieleen se todellisuus mitä eli silloin. Oltiin nuoria, kun mentiin hormonihöyryissä yhteen, vaikka oltaisiin ehkä tarvittu ihan toisenlaiset ihmiset kumppaneiksemme. Sitten tuli lapsia ja rimpuiltiin yhdessä niin pitkään kuin pystyttiin. Nyt on parempi erossa.

Nostan tätä

Wt ihmiset eroavat tuosta syystä.

Tuossa teidän tapauksessa en eroa miettisi, en ainakaan noilla tiedoilla. Ei ole vielä ainakaan sen aika - toivottavasti ei koskaan. 

Itse olen eronnut, mutta se oli eri asia. Suhde ei ollut tasainen eikä perus ok. Olisikin ollut niin olisin ollut tyytyväinen. Siiri erosin vasta kun tiesin että se on ainoa vaihtoehto mitä enää on jäljellä. Sitten kun se tapahtui ikäänkuin pakottamatta. Sitten kun kaikki oli selvää eikä jossiteltavaa enää ollut. 

Te ette vielä ole siinä. Eli toivoa on paljonkin. Älä eroa ennen kuin tunnet sen joka solussasi että se on ainoa vaihtoehto. Olen tyytyväinen että itse odotin siihen. En kadu ainakaan sitä etten yrittänyt, ja lapset sai pitää pitkään ydinperheen. 

Löysin uuden miehen sitten jossain vaiheessa eron jälkeen. Hän on hyvä. Asiat on hyvin nyt. 

Sanoisin myös tuosta ihastuksesta että älä missään nimessä eroa siksi että kohtasit ohimennen jonkun tyypin. Jos et ollut sitä ennen eroa edes miettinyt. Takuulla alkaisit katua. 

Anteeksi, jos joku pitää tätä spämminä. Me erottiin, eikä oltu pitkään aikaan missään tekemisissä. Kumpikaan ei viettänyt käsittääkseni mitään villiä sinkkuelämää. En olisi ikinä uskonut että palataan yhteen, mutta niin kävi. Nyt ollaan kuin vastarakastuneita. Miehestä huomaa kaikin tavoin, että hänellä on ollut kauhea ikävä. Niin oli minullakin.

Älkää keskittykö pyörimään oman navan ympärillä ja kertomaan puolisolle, mitä haluatte. Miettikää mieluummin, millainen puoliso itse mahdat olla. Hyvin usein se tylsyyden syy löytyy peilistä. Ajattele puolisosi hyviä puolia, ajattele rakastavia ajatuksia, katso rakastavasti, hemmottele puolisoasi. Jos kumppanisi on hyvä, tervepäinen ihminen, joka välittää sinusta, todennäköisesti rakkaus alkaa välillänne kasvaa. Rakkautta pitää ruokkia. Se on sitä tahtomista, jota alttarilla kysytään.

Mulla ei ollut tasaisen tappava avioliitto vaan rakastin miestäni aivan hulluna. Meillä vaan ei arki toiminut miehen työnarkomanian kanssa, minä katkeroiduin kun jäin vuosia aina toiseksi. Kävimme pariterapiat läpi ja yritin useita vuosia saada miestäni näyttämään että menisin edes joskus työn edelle. Otimme lopulta tauon ja muutimme yhteisen 8 vuoden jälkeen erillemme. Tapasin melkein heti miehen johon ihastuin päätä pahkaa ja jotenkim siinä humussa kun sain huomiota ja kaikkea sitä mitä olin vuosia kaivannut, menin kertomaan miehelleni joka elätteli vahvasti toiveita siitä että palaisimme yhteen (tai että minä alistuisin elämään kakkosvaihtoehtona, hän ei ollut kuitenkaan valmis tekemään myönnytyksiä), että olen tavannut ja ihastunut toiseen eikä hänen pidä kuvitella yhteistä tulevaisuutta enää. 

Tottakai tuo ihastus ja ensihuuma loppui eikä suhteesta tullut enempää. Vaikka olimme muuttaneet mieheni kansssa erilleen jo ennenkuin tapasin tämän toisen miehen eikä hän ollut eron syy, mietin kyllä teinkö typerästi. Kipuilinkin ja syyllistin itseäni, mutta totuus on että minun ja ex mieheni suhde ei olisi enää toiminut, ero vaan nopeutui ja kärsin tavallaan kahdet sydänsurut yhtäaikaa.

Jälkeenpäin en ole katunut eroa exästä ja aiheettomasta syyllisyydestäkin olen päässyt eroon.

N43

Jos puolison kanssa olisi hyvä keskusteluyhteys, niin en eroaisi. Keskusteluyhteyden avulla nimittäin ongelmat olisi korjattavissa. On tilanteita, kun liitto ei ole enää korjattavissa. Ap:n tilanne ei kuulosta siltä. En tosin tiedä puolisosta mitään. 

Eroaisin ja yrittäisin tuon toisen kanssa, mikäli olisi mahdollista. 

Elämä on hetkiä. Koska eihän huomisesta tiedä. Erotkaa kaikki. Mielummin. Jo. Eilen.

Vierailija wrote:

Elämä on hetkiä. Koska eihän huomisesta tiedä. Erotkaa kaikki. Mielummin. Jo. Eilen.

Mitä enemmän eroja sitä paremmin kaikki voivat. Lisää eroja ihmiset. Ne tekevät vain ja ainoastaan hyvää lapsille. Lennosta vaihdot ovat paras tapa erota. Aina.

Erot eivät kaduta, vaan se että on aikoinaan oltu ylipäätään missään tekemisissä ja menty yhteen. Ilman olisin pärjännyt paljon paremmin.

Mutta eihän katuminen menneitä muuksi muuta. Älytöntä, että ne on tehty, mitkä olisi pitänyt jättää tekemättä ja tekemättä jäi ne mitkä olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Sukuvika on kun suksi ei luista.

Vierailija wrote:

Älkää keskittykö pyörimään oman navan ympärillä ja kertomaan puolisolle, mitä haluatte. Miettikää mieluummin, millainen puoliso itse mahdat olla. Hyvin usein se tylsyyden syy löytyy peilistä. Ajattele puolisosi hyviä puolia, ajattele rakastavia ajatuksia, katso rakastavasti, hemmottele puolisoasi. Jos kumppanisi on hyvä, tervepäinen ihminen, joka välittää sinusta, todennäköisesti rakkaus alkaa välillänne kasvaa. Rakkautta pitää ruokkia. Se on sitä tahtomista, jota alttarilla kysytään.

Ei pidä koskaan tahtoa. Sen toisen pitää tietää kaikki sanomattakin. Ei avioliitossa pidä itse pidä tehdä yhtään työtä. Jos toinen ei osaa lukea tunnetilojani mitä piilotan häneltä se on kroonista ohikävelyä ja siksi on täysi oikeus pettää ja vaihtaa uuteen. Itseasiassa se toinen on pettänyt kun ei tiennyt mitä ajattelen.