Lue keskustelun säännöt.
Kenen kanssa voi jutella,jos ei halua mitään merkintöjä mihinkään?
28.10.2023 |
Moi. Mietin onko yhteiskunnalla mitään tahoa, jonka kanssa voi jutella ongelmista ja pyytää apua/neuvoa ilman,että ne päätyy mihinkään tietokantaan?
Mulla on psykan hoitaja ja näen sitä ehkä 2 kertaa vuodessa.kuulemma pitäisi nähdä 3 kuukauden välein,mutta se ei toteudu. (Joudun perumaan ajan,enkä saa uutta tilalle etc). Lisäksi joka toinen kerta tyyliin vaihtuu se hoitaja.
Tässä vielä se ongelma,että ne kirjaa lähes kaikki niin en halua puhua oikein mitään, eikä siinä ehdi. Ja hoitajatkin jää etäiseksi. Juuri ja juuri jotenkin tutustunut niin taas uusi hoitaja
On siis elämässä haasteita,joihin kaipaisin neuvoa ja muutenkin purkaa mieltä,mutta en halua,että ne kirjataan ylös.Lähipiirille en pysty avautumaan. Tai sille,joka on jäljellä.
Sosiaalihuollon työntekijätkin ilmeisesti kirjaavat asiat johonkin tietokantaan.
Onko joku lakimies ainut jolla vaitiolovelvollisuus? Vai onko sekin vain jenkkileffojen aiheuttamaa harhaa.. (lakimies juttu vitsi, en tarvitse sellaisia palveluksia,mutta ne aina sanovat elokuvissa että täysi vaitiolovelvollisuus).
Kommentit (102)
Ei kannata. Merkinnät seuraa ja voi nousta esille esim uudessa työpaikassa tai neuvolassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappi on paras tuohon tarpeeseen nähden. Monet suomalaiset arkailevat ottaa yhteyttä pappiin, koska suomalaisessa kulttuurissa se ei ole niin tavanomaista, että pappiin on läheinen suhde. Luterilaiset ja ortodoksiset papit ovat kuitenkin monesti hyvin laajakatseisia ja kykenevät keskustelemaan asioista laajasti. Olen itse puhunut ongelmista sekä luterilaisen että ortodoksisen papin kanssa. Kumpikin kykeni keskustelemaan asioista laajasti eikä uskontoa tuputettu. Pappien kanssa voi sopia myös puhelinaikoja, jos on hankalaa päästä kotoa lähtemään.
Pappejakin on toki erilaisia, ihmisiähän he ovat, joten jos joku pappi ei tunnu omalta tai ei tunnu ymmärtävän, aina voi jutella toisen papin kanssa. Ja vaikka olisi luterilainen tai kirkkoon kuulumatonkin, niin voi ottaa yhteyttä myös ortodoksiseen pappiin.
Papeilla on usein laaja käsitys elämästä, hehän kohtaavat monenlaisia ihmisiä eri elämänolosuhteissa. Ovat nähneet elämän monia puolia. Lisäksi heiltä usein puuttuu mt-ammattilaisille ominainen ylimielisyys.
Heikossa tilassa olevan kannattaa kuitenkin pidättäytyä koulutetuissa papeissa. Nimittäin pienten lahkojen johtajat saattavat pahentaa tilannetta ja alkaa manipuloimaan ihmistä. Luterilaisen ja ortodoksisen papin laaja koulutus usein ehkäisee tämänkaltaisen toiminnan, vaikka en sano, etteikö sielläkin voisi huonoja pappeja olla.
Vierailija wrote:
Ei kannata. Merkinnät seuraa ja voi nousta esille esim uudessa työpaikassa tai neuvolassa
Siis miten joku työnantaja pääsisi käsiksi potilastietoihisi? Tai neuvola, jos olet käynyt kannassa kieltämässä näkymisen?
Minulla ei ole kyllä ikinä vaikuttanut psyykkiset jutut avun saamiseen. En kiellä, etteikö jollain olisi vaikuttanut. Ehkä minulle on sattunut ammattitaitoisia lääkäreitä ja hyvä niin.
Seurakunnilla on koulutettua väkeä. Kysyppä sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveys tai neuvolalääkäri voi nähdä. Kannan näkyyvyyden sulkeminen ei ihan oikeasti paljoa vaikuta. Älkää ihmiset ainakaan diagnooseihin suostuko.
Pitäisi olla enemmän tarjolla ns. matalan kynnyksen apua, josta ei jää merkintöjä minnekään. Nykyisellään pappi taitaa olla ainoa taho, jonka kanssa voi käydä puhumassa ilman pelkoa yksityisyyden menettämisestä ja leimaantumisesta.
Minusta ihmisen ei pitäisi joutua edes koskaan tekemään valintaa oman yksitysyyden sekä tietoturvan ja avun saamisen välillä. Vasta hetki sitten paljastui taas valtava urkinta HUS:issa ja kaikki tietävät, miten Vastaamo hoiti tietoturvaa. Moni myös jää ilman hoitoa, tai saa epäasiallista kohtelua fyysisten vaivojen ja sairauksien kohdalla, kun mt-leima on kerran lyöty otsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei kannata. Merkinnät seuraa ja voi nousta esille esim uudessa työpaikassa tai neuvolassa
Siis miten joku työnantaja pääsisi käsiksi potilastietoihisi? Tai neuvola, jos olet käynyt kannassa kieltämässä näkymisen?
Minulla ei ole kyllä ikinä vaikuttanut psyykkiset jutut avun saamiseen. En kiellä, etteikö jollain olisi vaikuttanut. Ehkä minulle on sattunut ammattitaitoisia lääkäreitä ja hyvä niin.
Eihän nykyään saa edes matkavakuutusta, jos on mt-ongelmista merkintöjä! Nuo johtaa monenlaisiin ongelmiin.
Pappi tai muu seurakunnan tyyppi. Perheasiain neuvottelukeskus ei laita mitään ylös. Ja varsinkin diakonit on parhaita ihmisiä, todella monipuolisesti katsovat maailmaa eikä todellakaan lyödä Raamatulla päähän. Sitä ei edes mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
"Tähän mennessä pappi kuulostaa kyllä luotettavimmalta. Tosin en tiedä miten sellaisen tavoittaisi. Vaikka seurakuntaan kuulunkin."
Aikuisten oikeesti - seurakuntien nettisivuilta löytyy diakonian ja pappien yhteystiedot. Yleensä sekä sähköpostit että puhelinnumerot. Lisäksi voi olla ns. päivystävän pappien numero.
Miksi piti tähänkin vastata ns. Vattuillen. Olisit vain jättänyt tuon "aikuisten oikeasti" pois niin koko viesti olisi ollut vain informatiivinen. Ei vattuileva.
Olisi varmaan tarvetta paljonkin sellaiselle ns.nimettömälle neuvonnalle/avulle Suomessa.
Ihmisillä on myös todella erilaisia kynnyksiä asioissa. Jotkut kertovat paljonkin, ja avaavat ongelmiaan jopa somessa tuntemattomille. Ja toiset ovat todella tarkkoja yksityisyydestään.
Onkohan kyseessä kasvatus, luonne,kulttuuri vai mikä lie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisi varmaan tarvetta paljonkin sellaiselle ns.nimettömälle neuvonnalle/avulle Suomessa.
Ihmisillä on myös todella erilaisia kynnyksiä asioissa. Jotkut kertovat paljonkin, ja avaavat ongelmiaan jopa somessa tuntemattomille. Ja toiset ovat todella tarkkoja yksityisyydestään.
Onkohan kyseessä kasvatus, luonne,kulttuuri vai mikä lie.
Niinpä. Moni julkkiskin kertoo nykyään diagnoosinsa kaikelle kansalle ja käsittääkseni heillä pääsääntöisesti on edelleen työpaikka, lastensa huoltajuus ja käyvät matkoillakin. Olen kanssasi samaa mieltä, että enemmän vaikuttanee juuri kasvatus ja luonne sekä traumaattisten tapahtumien aiheuttama epäluottamus ympäristöä kohtaan. Jotkut mielenterveyden haasteet sinälläänkin lisäävät katastrofiajattelua. Ymmärrän toki nämä ja jokainen tekee niin kuin itselleen parhaaksi näkee.
Vaikka olenkin tarkka yksityisyydestäni, olen aina puhunut avoimesti mielenterveysasioistani lääkärissä ym., jos se on ollut tarpeen. Koskaan minua ei ole sen takia kohdeltu alentuvasti. Jos tällaista tapahtuisikin, ilmoittaisin asiasta välittömästi taholle, joka ottaa vastaan valitukseni. Epäammattimaista käytöstähän tuo on ja epäasiallista.
Jos puhut jotain vierasta kieltä vahvalla tasolla, niin ulkomaalainen ammattilainen nettiyhteyden välityksellä on hyvä vaihtoehto. Eivät voi kirjata mitään Kantaan kun eivät pääse koko himmeliin käsiksi. Pienemmät tietoturvariskit ja ei mene työpaikat yms. sivu suun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Itse en hae ahdistuneisuushäiriöön lääkitystä (tarvisin rauhoittavia) koska pelkään, että minulle kävisi kuin BB-Ninolle: sairastuisin fyysisesti vakavasti mutta minua ei uskottaisi mt-diagnoosin takia, koska leimattaisiin psyykepotilaaksi. Lopulta kuolisin hoidon puutteeseen :(
Näitä tapahtuu ja näistä ei puhuta. Mt-diagnoosi todellakin voi haitata hoidon saamista mitä tulee erinäisiin fyysisiin sairauksiin
Tämä. Mt-diagnoosi leimaa edelleen vahvasti ja kun sen kerran saa, tieto on ikuisesti Kannassa eikä sitä saa pyyhittyä
Vierailija wrote:
Pappi on paras tuohon tarpeeseen nähden. Monet suomalaiset arkailevat ottaa yhteyttä pappiin, koska suomalaisessa kulttuurissa se ei ole niin tavanomaista, että pappiin on läheinen suhde. Luterilaiset ja ortodoksiset papit ovat kuitenkin monesti hyvin laajakatseisia ja kykenevät keskustelemaan asioista laajasti. Olen itse puhunut ongelmista sekä luterilaisen että ortodoksisen papin kanssa. Kumpikin kykeni keskustelemaan asioista laajasti eikä uskontoa tuputettu. Pappien kanssa voi sopia myös puhelinaikoja, jos on hankalaa päästä kotoa lähtemään.
Pappejakin on toki erilaisia, ihmisiähän he ovat, joten jos joku pappi ei tunnu omalta tai ei tunnu ymmärtävän, aina voi jutella toisen papin kanssa. Ja vaikka olisi luterilainen tai kirkkoon kuulumatonkin, niin voi ottaa yhteyttä myös ortodoksiseen pappiin.
Papeilla on usein laaja käsitys elämästä, hehän kohtaavat monenlaisia ihmisiä eri elämänolosuhteissa. Ovat nähneet elämän monia
Lisätään vielä, että vain luterilaisilla ja ortodoksisilla papeilla on lakiin kirjattu vaitiolovelvollisuus. Muiden kirkkojen papeilla ei välttämättä ole minkäänlaista vaitolovelvollisuutta ja jos onkin, se on pelkästään kirkon sisäinen asia ja viime kädessä papin omantunnonkysymys. Muiden kirkkojen papit eivät siis riko lakia, jos he kertovat ehdottoman luottamuksellisiksi tarkoitettuja asioita eteenpäin.
Soita 112 niin siellä kuunnellaan huoliasi. Onhan niitä ennustajia ja muita helppoheikkejä jotka kuuntelevat mielellään muutaman euron minuuttimaksusta.
Turha kuitenkaan kuvitella että kukaan on oikeasti sinun ongelmistasi kiinnostunut. Kannattaa hankkia tosiystäviä joiden kanssa on helppo jakaa surut. Jos sellaista ei löydy niin hanki koira koska se kuuntelee aina eikä väitä vastaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos olet nuori, voit soittaa nuorten puhelimeen. Jos olet jo vanhempi, niin soita mielenterveyspuhelimeen. Myös Mielenterveystalo Oivasta saa apua. Google löytää yhteystiedot.
Olen käsittänyt,että mielenterveyspuhelimessa on täysin taviksia töissä? On siis masennusta ja muitakin terveyshuolia,mutta ihan käytännön ongelmiakin. Masennus johtuu pitkälti noista muista terveyshuolista. Ja käytännön ongelmat johtuu pitkälti terveydentilasta.
Olen varhaiskeski-ikäinen. Sairaseläkkeellä.
Laitan tähän muuten yhden "hauskan" huomion. Siinä vaiheessa,kun eläke myönnettiin niin lähes kaikki hoitosuhteet katkaistiin. TK:ssä saa käydä korkeintaan 4 krt vuodessa juttelemassa. Usein jää kahteen kertaan vuodessa.
Oivasta en tiedäkään. Tarkastan.
Sama vi
Ei kuullosta sellaiselta ongelmata että pitäisi tunkea itsensä julkiselle puolelle psykiatrien hoitoon. Suomessa riittää ihmisiä joilla on ongelmia ja niistä halutaan tehdä mielenterveysongelmia jostain kumman syystä.
Ehkä osa ongelmista on siinä että ei ole hankittu ystäviä silloin kun se on ollut mahdollista vaikka harrastusten kautta. Jos elämä pyöriin työn, opiskelun ja perheen piirissä niin ei ole mitään missä pääsisi rentoutumaan arjen paineista. Somettaminen ei ainakaan auta huonoon oloon.
"Ei kuullosta sellaiselta ongelmata että pitäisi tunkea itsensä julkiselle puolelle psykiatrien hoitoon. Suomessa riittää ihmisiä joilla on ongelmia ja niistä halutaan tehdä mielenterveysongelmia jostain kumman syystä.
Ehkä osa ongelmista on siinä että ei ole hankittu ystäviä silloin kun se on ollut mahdollista vaikka harrastusten kautta. Jos elämä pyöriin työn, opiskelun ja perheen piirissä niin ei ole mitään missä pääsisi rentoutumaan arjen paineista. Somettaminen ei ainakaan auta huonoon oloon"
Kenelle tuo oli tarkoitettu? "Ei ole hankittu ystäviä"?
Saako niitä jostain kaupasta? Mitä,jos ne häviävätkin,kun ongelmia ilmenee?
Mulla oli tosi hyvä psykoterapeutti joka teki muistiinpanot käsin ja sanoi että hävittää hoitosuhteen jälkeen huolellisesti, lisäksi on sovittu systeemit kuka tuhoaa ne jos hän menehtyisi hoitosuhteen aikana.
Ota yhteyttä yksityisiin tahoihin ja kysy jo alkuhaastattelussa tai ensimmäisessä yhteydenotossa asiasta.
Ymmärrän kyllä pelon yksityisyyden menettämisestä enkä ymmärrä, miksi terapiatyyppiset käynnit pitää kirjata Kantaan (klikkaan ne sieltä niin, ettei ulkopuoliset näe). Näen kuitenkin mahdollista tietovuotoa suurempana riskinä sen, että en hae apua traumoihini. Vähän niin kuin lääkkeissä ja leikkauksissa, täytyy punnita hyödyt ja haitat ja valita parempi vaihtoehtoa.
Tsemppiä Ap!