Lue keskustelun säännöt.
Kenen kanssa voi jutella,jos ei halua mitään merkintöjä mihinkään?
28.10.2023 |
Moi. Mietin onko yhteiskunnalla mitään tahoa, jonka kanssa voi jutella ongelmista ja pyytää apua/neuvoa ilman,että ne päätyy mihinkään tietokantaan?
Mulla on psykan hoitaja ja näen sitä ehkä 2 kertaa vuodessa.kuulemma pitäisi nähdä 3 kuukauden välein,mutta se ei toteudu. (Joudun perumaan ajan,enkä saa uutta tilalle etc). Lisäksi joka toinen kerta tyyliin vaihtuu se hoitaja.
Tässä vielä se ongelma,että ne kirjaa lähes kaikki niin en halua puhua oikein mitään, eikä siinä ehdi. Ja hoitajatkin jää etäiseksi. Juuri ja juuri jotenkin tutustunut niin taas uusi hoitaja
On siis elämässä haasteita,joihin kaipaisin neuvoa ja muutenkin purkaa mieltä,mutta en halua,että ne kirjataan ylös.Lähipiirille en pysty avautumaan. Tai sille,joka on jäljellä.
Sosiaalihuollon työntekijätkin ilmeisesti kirjaavat asiat johonkin tietokantaan.
Onko joku lakimies ainut jolla vaitiolovelvollisuus? Vai onko sekin vain jenkkileffojen aiheuttamaa harhaa.. (lakimies juttu vitsi, en tarvitse sellaisia palveluksia,mutta ne aina sanovat elokuvissa että täysi vaitiolovelvollisuus).
Kommentit (102)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi perut aikoja hoitajalle? Jos apua haluaa, siihen pitää pystyä sitoutumaan.
Jos ajan saa 3 kuukauden päähän niin en voi mitenkään ennustaa mitä silloin on. Tarvitsen apua liikkumiseen, vaikuttavat muutkin kuin oma aikataulu. Viimeksi esim. Oli korona. Pyysin vaihtamaan puhelinajaksi,mutta ei käynyt. Peruutin kyllä pari päivää ennen.
Joka tapauksessa, aloituksessa kysyin paikkoja,jossa EI KIRJATA kaikkea ylös.
Mainitsin tuon maksimissaan 4krt vuodessa,koska mielestäni se ei ole paljoa, enkä ajatellut edes vain itseäni. Ja mietin onko muillakin sama tilanne. Vähän niinkuin sivulauseessa. Eli sain 2h 4 h sijaan juttelua vuodessa. (Yksi ajoista meni yhden hakemuksen käsittelyyn). En tiedä miten voisin "sitoutua" enemmän.
Mutta kiitos panostuksestasi keskusteluun. Huomaa tässäkin miten ihmiset tekee johtopäätöksiä asioista joista ei ede
Täällä nyt tuollaisia ankeuttajia ja veetuilijoita riittää, laita suorilta ö-mappiin
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yleensä parhaalle ystävälle tai puolisolle pitäisi pystyä puhumaan kaikesta.
Ei ole puolisoa. Asun yksin. Ja kaverit kaikkosivat aika äkkiä,kun sairastuin ja jouduin jäämään pois menoista, töistä etc. On siis ihan liikkumisen kanssakin vaikeuksia.
Muutama jäljellä jäänyttä läheistä ei halua kuormittaa yli heidän oman kestokyvyn. Ja kun kaikkea ei voi kertoa, eivät ymmärrä kaikkea ja eivät edes halua tietää kaikkea.
Ei kenellekään voi väkisin kaataa kaikkea niskaan.
-ap
Sori,kai kuvittelin helpoimmat vaihtoehdot.Minulla puoliso ja yks luottokaveri,kuvittelin että sinullakin jompikumpi olisi.
Taidat olla taas sellainen tapaus, jolle mikään ei kelpaa. Kaiken pitäisi mennä ehdoillaai, mikään muu ei sovi. Aina löytyy syy. No miten ois seurakunnan diakoniatyöntekijä?
Etsi ulkomailla toimiva suomalainen terapeutti, netin kautta onnistuvat istunnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos olet nuori, voit soittaa nuorten puhelimeen. Jos olet jo vanhempi, niin soita mielenterveyspuhelimeen. Myös Mielenterveystalo Oivasta saa apua. Google löytää yhteystiedot.
Olen käsittänyt,että mielenterveyspuhelimessa on täysin taviksia töissä? On siis masennusta ja muitakin terveyshuolia,mutta ihan käytännön ongelmiakin. Masennus johtuu pitkälti noista muista terveyshuolista. Ja käytännön ongelmat johtuu pitkälti terveydentilasta.
Olen varhaiskeski-ikäinen. Sairaseläkkeellä.
Laitan tähän muuten yhden "hauskan" huomion. Siinä vaiheessa,kun eläke myönnettiin niin lähes kaikki hoitosuhteet katkaistiin. TK:ssä saa käydä korkeintaan 4 krt vuodessa juttelemassa. Usein jää kahteen kertaan vuodessa.
Oivasta en tiedäkään. Tarkastan.
Sama vika, nuorena tk eläke. Hoito jäi siihen, murheet kasaantuu :(
Ei ole ketään kenelle puhua, luottamuksella.
Lisäksi puoliso alkanut halveksia, jipii.....Olen elätti.(hänen mielestä) Kumma juttu, että minun pitää tehdä kotona KAIKKI, kun hän ei töiden päälle jaksa. (kehtaa, eli klo 16-00-600 hänellä vapaata, minulla ei)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi ihmisten suurin pelko on se että se kirjataan jonnekin? Muutenkin tuommoiset vastaamon-tapaiset hakkaukset on todella harvinaisi. Vastaamo oli myös yksityinen asema. Eli jos avautuu vaika psykologille tai hoitajalle, niin ne tiedot jäävät vain kantaan, enkä tiedä onko kantaan koskaan hakattu.
Ei mua ainakaan kiinnosta jos joku saa tietää, että mulla on ollut rankkaa. Käyn siis kerran kuussa juttelemassa samalla kun saan hoitoa fyysiseen sairauteen. Se on ihan normaalia hoitaa myös sitä mielenterveyttä eikä sitä tule hävetä. Mitä väliä jos joku saa tietää. Sehän osoittaa vaan vahvuutta että uskaltaa puhua ongelmistaan.
Naiivi kommentti. Tietojen urkkimisia on ollut vaikka kuinka paljon, ja psykan puolen kirjaukset nyt muutenkin usein hankaloittavat muun hoidon saamista. Miksi et itse huuda keskellä toria mt-ongelmistasi? Onko kuitenkin niin että sinulla
Tuo muun hoidon saamisen vaikeutuminen psykan puolen kirjausten takia on vakava juttu ja olen varma, että moni välttää avun hakemista siksi. Eihän tästä oo kauaa, kun joku julkkis kuoli sydän ongelmiin. Sillä oli diagnosoitu paniikkihäiriö ja siksi ei otettu vakavasti, kun oireet meni paniikkihäiriön piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.is.fi/viihde/art-2000009576054.html
Se ei ollutkaan korvien välissä
43-vuotias Nino Hermas oli leimattu mielenterveyspotilaaksi, ja sellaisena häntä hoidettiin – tuskalliseen loppuun asti. Oikea diagnoosi paljastui vasta kuoleman jälkeen, ja omaisten mielestä Nino olisi voitu pelastaa. He eivät suostu kärsimään hiljaa. He haluavat kertoa nyt kaiken.
Itse en hae ahdistuneisuushäiriöön lääkitystä (tarvisin rauhoittavia) koska pelkään, että minulle kävisi kuin BB-Ninolle: sairastuisin fyysisesti vakavasti mutta minua ei uskottaisi mt-diagnoosin takia, koska leimattaisiin psyykepotilaaksi. Lopulta kuolisin hoidon puutteeseen :(
Näitä tapahtuu ja näistä ei puhuta. Mt-diagnoosi todellakin voi haitata hoidon saamista mitä tulee erinäisiin fyysisiin sairauksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkseni esim yksityistä terveysvakuutusta ei saa jos papereissa joskus ollut diagnoosina esim masennus? Diagnoosit voivat aiheuttaa erinäisiä ongelmia tulevaisuudessa ja siksi osa ei uskalla hakea apua mt-ongelmiinsa. Että kiitos vaan Omakanta...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos olet nuori, voit soittaa nuorten puhelimeen. Jos olet jo vanhempi, niin soita mielenterveyspuhelimeen. Myös Mielenterveystalo Oivasta saa apua. Google löytää yhteystiedot.
Olen käsittänyt,että mielenterveyspuhelimessa on täysin taviksia töissä? On siis masennusta ja muitakin terveyshuolia,mutta ihan käytännön ongelmiakin. Masennus johtuu pitkälti noista muista terveyshuolista. Ja käytännön ongelmat johtuu pitkälti terveydentilasta.
Olen varhaiskeski-ikäinen. Sairaseläkkeellä.
Laitan tähän muuten yhden "hauskan" huomion. Siinä vaiheessa,kun eläke myönnettiin niin lähes kaikki hoitosuhteet katkaistiin. TK:ssä saa käydä korkeintaan 4 krt vuodessa juttelemassa. Usein jää kahteen kertaan vuodessa.
Oivasta en tiedäkään. Tarkastan.
Suosittelen diakonia ja pappia omasta seurakunnasta tai muualta. Eivät tee kirjauksia ellet hae diakonia-avusta taloudellista tukea. Kirkon palveleva puhelin on auki kuusi tuntia päivässä. Paikalliset kriisikeskukset eivät tiettävästi tee kirjauksia; ainakin osaan näistä voi soittaa nimettömänä ja kirjauksia tehdään vasta sitten, jos aloitetaan joku lyhytaikainen asiakassuhde.
Erilaisissa puhelimissa on paljon ns. taviksia töissä. Toisaalta minä kyseenalaistaisin yleisen suomenkielen sanan "ammattiapu". Ammattilainen on mielestäni ihminen, joka saa rahaa siitä, että kuuntelee ihmisten murheita. Isoin ero ei välttämättä ole taidoissa vaan siinä, että hän on onnistunut neuvottelemaan itselleen palkkatyösopimuksen.
Jokainen kuuntelun palkkaa saava ammattilainen on amatööri monissa ihmisyyteen liittyvissä asioissa ja päinvastoin. Elämme nyt sellaista aikaa, jossa länsimaista lääketiedettä ihannoidaan ja sen kylkeen on lyöttäytynyt myös psykologia, mikä selittää alan valtavaa suosiota. Satoja vuosia sitten ongelmaiset ihmiset vietiin pappien puheille ja nykyään lääkärit ja psykologit ovat länsimaisen kulttuurin pappeja, joiden luokse jonotetaan ratkaisun toivossa ja harvoin kyseenalaistetaan medioissa sitä oletusta, että ratkaisu "nuorten hätään" löytyisi jostain muualta kuin siitä, että hoitajat ja lääkärit saisivat lisää resursseja ja rahaa.
Tietyissä tilanteissa he ovatkin paras apu ja mielestäni yhteiskunnassa on vain se ongelma, että muut auttajat yleensä sivuutetaan tai nähdään halpisvaihtoehtoina lääkäreille ja psykologeille; tämä myös antaa näille ammattialoille vallan määritellä kaikki ihmisten ongelmat oman tiedekuntansa vinkkelistä.
Ymmärrän, että se turhauttaa, jos juttelukumppaniksi sattuu ihminen, joka ei ymmärrä juuri sinun ongelmiasi, mutta tämä ei välttämättä ole ammatti- tai koulutuskysymys. Jos tarvitset täsmäapua jonkun terveysongelman hoitoa liittyvään neuvontaan, silloin terveydenhuolto on varmasti oikea paikka. Jos kyse on abstraktimmasta eksistentiaalisesta kriisistä tai mistä tahansa, mitä ei voi ratkaista rahalla, leikkauksella tai muulla yksinkertaisella tavalla, erilaiset puhelimet ja chatit ovat hyvä vaihtoehto; toki siitäkin voi keskustella ja purkaa mieltä, miten rahattomuus harmittaa tai mikä elämäni tarkoitus on näiden sairauksien kanssa elämisessä. Kiellettyjä aiheita ei lähtökohtaisesti ole eikä kuuntelun ammattilainen tuolloin yritä ohjata keskustelua terveydenhuollon käyttämän kielen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa, että ihan kaikkea mitä haluat ei ehkä saa samalta taholta. On aika epätodennäköistä että yksi taho osaisi järjestää sekä henkiset että käytännln ongelmat ja että vielä osaisimme vinkata oikean tahon, jos et anna mitään esimerkkejä millaisia asioita pitäisi ratkoa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos olet nuori, voit soittaa nuorten puhelimeen. Jos olet jo vanhempi, niin soita mielenterveyspuhelimeen. Myös Mielenterveystalo Oivasta saa apua. Google löytää yhteystiedot.
Olen käsittänyt,että mielenterveyspuhelimessa on täysin taviksia töissä? On siis masennusta ja muitakin terveyshuolia,mutta ihan käytännön ongelmiakin. Masennus johtuu pitkälti noista muista terveyshuolista. Ja käytännön ongelmat johtuu pitkälti terveydentilasta.
Olen varhaiskeski-ikäinen. Sairaseläkkeellä.
Laitan tähän muuten yhden "hauskan" huomion. Siinä vaiheessa,kun eläke myönnettiin niin lähes kaikki hoitosuhteet katkaistiin. TK:ssä saa käydä korkeintaan 4 krt vuodessa juttelemassa. Usein jää kahteen kertaan vuodessa.
Oivasta en tiedäkään. Tarkastan.
Suosittelen diakonia ja
Lainaus näkyy varmaan hassusti,mutta kiitos pitkästä vastauksesta 53. Ja muutkin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yleensä parhaalle ystävälle tai puolisolle pitäisi pystyä puhumaan kaikesta.
Ei ole puolisoa. Asun yksin. Ja kaverit kaikkosivat aika äkkiä,kun sairastuin ja jouduin jäämään pois menoista, töistä etc. On siis ihan liikkumisen kanssakin vaikeuksia.
Muutama jäljellä jäänyttä läheistä ei halua kuormittaa yli heidän oman kestokyvyn. Ja kun kaikkea ei voi kertoa, eivät ymmärrä kaikkea ja eivät edes halua tietää kaikkea.
Ei kenellekään voi väkisin kaataa kaikkea niskaan.
-ap
Sori,kai kuvittelin helpoimmat vaihtoehdot.Minulla puoliso ja yks luottokaveri,kuvittelin että sinullakin jompikumpi olisi.
On paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään. Naiivia olettaa, että ainakin jompikumpi löytyy.
Vierailija wrote:
Minusta kuulostaa, että ihan kaikkea mitä haluat ei ehkä saa samalta taholta. On aika epätodennäköistä että yksi taho osaisi järjestää sekä henkiset että käytännln ongelmat ja että vielä osaisimme vinkata oikean tahon, jos et anna mitään esimerkkejä millaisia asioita pitäisi ratkoa.
Niin. Osa aiheista on syvää häpeää aiheuttavaa.En edes tiedä onko se häpeä oikein suhteutettua. Osan pelkään tulevan joskus ja kostautuvan,jos kirjoissa ja kansissa. Ei mitään rikollista kuitenkaan.
En halua sitä tännekään avata sen tarkemmin.
Tavallaan tiedän itse tahoja,joilta voisin ehkä kysyä neuvoa/apua,mutta ne ovat juuri näitä,jotka sitten kirjaavat kaiken.
Mutta tämä ketju itsessään sai jo miettimään. Ehkä jos voisin ns."oksentaa" kaiken ulos jollekin se auttaisi jäsentämään asioita. En vain halua siitä kirjauksia.
Tähän mennessä pappi kuulostaa kyllä luotettavimmalta. Tosin en tiedä miten sellaisen tavoittaisi. Vaikka seurakuntaan kuulunkin.
On täälläkin nämä muutamat tsemppivastaukset jotenkin luoneet uskoa kuitenkin.
Kiitos kaikille ystävällistä vinkeistä.
-ap
"Tähän mennessä pappi kuulostaa kyllä luotettavimmalta. Tosin en tiedä miten sellaisen tavoittaisi. Vaikka seurakuntaan kuulunkin."
Aikuisten oikeesti - seurakuntien nettisivuilta löytyy diakonian ja pappien yhteystiedot. Yleensä sekä sähköpostit että puhelinnumerot. Lisäksi voi olla ns. päivystävän pappien numero.
nuorille on nykyisin pop-in lyhytterapiapalveluja, jonne voi vain ilmestyä puhumaan asioistaan. Ei käsittääkseni kirjata henkilötietoja minnekään. Olen monesti miettinyt, että olisipa aikuisillekin. Varmasti olisi tarvetta monelle käydä puhumassa asioist,a joista ei halua kirjauksia tehtävän.
Joku tuolla kirjoitti, että etsi ulkomailta terapeutti. Olen samaa mieltä. Oma mieheni on ulkomaalainen, asun kahdessa maassa ja käyn terapeutilla mieheni kotimaassa. Syynä on se, että minusta ei tehdä kirjauksia minnekään, jotka säilyvät jossain ikuisesti toisten luettavissa. Minulla ei ole mitään sellaista salaista, että elämäni hajoaisi, jos tiedot päätyisivät julkisuuteen, mutta en halua kaikille jakaa terapiassa esiin tulleita ajatuksiani, koska tiedostan, että jopa ammattilaiset ovat joskus kovin puusilmäisiä kirjattujen asioiden suhteen ja väärinkäsitysten riski on suuri. Pidän tuosta ulkomaalaisesta terapeutista senkin vuoksi, että mieheni kotimaassa terapeutti voi sanoa asiakkaalleen suoraan vaikkapa, että "tuohon ongelmaan on syynä se, että istut aiva liikaa kotona, sinun täytyy alkaa mennä sinne ja sinne päivittäin, jos et halua että olosi huononee". Tai vaikka sanoa, että "enemmän seksiä, seksi vapauttaa endorfiineja". Suomessa terapeutti kyselee varovaisesti, että "oletko ajatellut mikä voisi auttaa". Sitten jos ei ole tai sanoo ettei osaa, niin terapeutti ei välttämättä edes ohjaa oivaltamaan. Minua ärsyttää sunnattomasti tämä nykyinen suomalainen "eioteta kantaa" terapiasuuntaus.
On selvää, että jos psyyke on hajoamistilassa, ei saa olla liian tuuppiva terapeutti, mutta valtaosa terapeuttien asiakkaista kaiketi on jotain muuta kuin hajoamistilassa olevia.
Joten suosittelen siis minäkin ulkomaista terapeuttia. Heidän kanssaan voi käydä videoneuvottelujakin ja terapiasuuntauksia on paljon enemmän tarjolla. Eikä hinnatkaan ole sellaisia kuin suomessa.
Todella ikävää. Harmi, ettei apua ollut.
En ole tainnut ikinä kuulla siitä hyvää. Vaikka ei kai se pyörisi,ellei ihmiset sinne soittelisi. Kiitos vastauksesta kuitenkin.
-ap