Tänään perusopetuksessa koettua
Olen opettaja alakoulussa. Eräs oppilas heitti tuolin ruokalassa. Toinen röyhtäisi mun naamaan. Kolmas huusi suoraa huutoa, niin että tärykalvot meinasivat puhjeta. Neljäs juoksi minua ja kouluohjaajaa karkuun ympäri luokkaa.
Hyvää viikonloppua!
Kommentit (158)
Mä en ymmärrä miksi luokissa ei voida kuvata tunnin kulkua? Tai siten että kun tilanne eskaloituu niin kamera ja nauhoitus päälle. Opettajallakin olisi mahdollisuus puolustautua pikku perttileenan kahjoa äitiä vastaan joka suoltaa valhetta kaikilla mahdollisilla kanavilla. Puoliso on opettaja ja näitä kauhukertomiuksia olen kuullut aika paljon.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuntuu jotenkin kädettömältä, kun täällä toistellaan, että mitään ei voi tehdä. Kuulostaa, että ei oikeasti haluta ottaa vastuuta, pelätään mitä seurauksia siitä itselle saattaa tulla. Ei aikuinen ihminen voi noin toimia. Aina voi tehdä, ääntä voi ja pitääkin joskus korottaa, ei ne lapset siitä rikki mene. Tiukka ote ja säännöistä kiinni pitäminen, auktoriteettia luokkaan. Sietokyky joutuu lujille, verenpainekin siinä ohessa nouse huippulukemiin, mutta luovuttaa ei saa.
Jaksamista opetustyöhön.
Koulun henkilökunta on vaan siellä töissä. Ei voida olettaa, että tavallinen palkansaaja lähtee jatkuvasti seikkailemaan lain rajamailla ottaen riskin oikeusjutusta. Myös työnjohto korostaa jatkuvasti positiivisuutta, tunnetaitoja ja lasten oikeuksia, eikä sitä voi oikein olettaa, että myöskään pitäisi piilossa
Viestiin 90 ei voi vastata eikä lainata, mutta tästä se johtuu:
Ajatella saa, mutta ei tehdä mitään. Siinä joutuu hyvin pian virasta pidätetyksi ja oikeuteen vastaajaksi, jos yrittää tehdä asialle jotain. Sijaiseksi tulee sitten joku sellainen, joka ei tee mitään vaan pelkästään pitää tunteja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minun koulussani noista olisi tullut rangaistus ja yleinen häpeä.
Osa lapsista ei tunne häpeää. Kyllä heitä rangaistaan systemaattisesti, mutta silti jatkavat huonoa käytöstä.
Ap
Ne rangaistukset pitäisi vaihtaa tehokkaampiin.
Nykyään rangaistuksia haetaan opettajille, jotka tekevät jotain estääkseen tuollaista käytöstä. Tuoreimmassa päätöksessä käräjäoikeus jätti tuomitsematta rangaistukseen opettajan, joka oli siirtänyt ruokajonossa hilluvan oppilaan pois.
Laki pitäisi olla sellainen ettei tuollaisia oikeudenkäyntejä tule. Eli yksiselitteiset valtuudet ottaa kiinni oppilaista, jolloin ei enää olisi mitään mistä vääntää peistä oikeudessa.
Meillä tutkitaan havuneulasten määrää ja hyttysten hyvinvointia, joku näistä nuuskijoista voisi tutkia, milloin tämä koulumaailman kaameus alkoi ja mistä tämä johtuu. Vai onko EU ja ihmisoikeusjärjestöt kieltäneet moisen, rasismiin vedoten?
Vierailija wrote:
Lainaukset ei täällä toimi, tässä vastaus viestiin 99:
En tiedä kuinka kauan sinä olet tehnyt varhaiskasvatuksessa tai lasten kanssa töitä, itse olen tehnyt 13 vuotta. Olen siis ehtinyt hiukan elää aikaa ennen tunnetaitoja, sekä niiden tulon alusta tähän päivään.
Suurin osa lapsista on ihan normaaleja ja heillä on jo pienestä pitäen todella hyvät tunnetaidot sekä sosiaaliset taidot. Näitä harjoitellaan 1-vuotiaasta lähtien vakassa. Suurin osa lapsista on iloisia ja hyvinvoivia. Joukkoon mahtuu myös niitä joilla on erityisiä haasteita, jotka ei usein johdu kasvatuksesta millään tavalla. Näitä piirteitä näkyy jo ihan parivuotiaissa, he ovat esim. muita lapsia levottomampia, katse (ja keskittyminen) ei ohjaudu ihan normaalilla tavalla, puhe ei välttämättä kehity normaalisti, he eivät osaa lukea toisten kasvonilmeitä/tunnetiloja eikä ne välttämättä myöskään näy selkeästi heidän omista kasvoista/il
Anteeksi vain, mutta kuulostat tyypilliseltä varhaiskasvattajalta. Ja ohis, mutta miten opetat 1-vuotiaalle tunnetaitoja? Luuletko, että me koulun puolella tutkimme oppilaiden kasvojen ilmeitä ja tunnetiloja? Täällä mennään asiat edellä ja tiedolliset kokonaisuudet on jo alakoulussa isoja. Meidän opettajien tehtävä on opettaa ja arvioida, olemme saaneet sitä varten pitkän koulutuksen.
Väität, että käyttäytymisen haasteet eivät liity kasvatukseen millään tavalla. Olen eri mieltä. Lisäksi sanot, että erityisiä piirteitä omaavia lapsia on vain vähän. Mutta kun ne erityiset ottavat jatkuvasti omalla käytöksellään vallan oppimistilanteissa! He häiritsevät ja satuttavat muita. Ei tarvitse olla montaa erityistä luokassa, että syntyy aivan mahdottoman vaarallisiakin tilanteita.
Toisaalta me kaikki tiedämme mistä tämä kaikki johtuu, sitä ei vaan saa sanoa🫢🫣
Vierailija wrote:
Lainaukset ei täällä toimi, tässä vastaus viestiin 99:
En tiedä kuinka kauan sinä olet tehnyt varhaiskasvatuksessa tai lasten kanssa töitä, itse olen tehnyt 13 vuotta. Olen siis ehtinyt hiukan elää aikaa ennen tunnetaitoja, sekä niiden tulon alusta tähän päivään.
Suurin osa lapsista on ihan normaaleja ja heillä on jo pienestä pitäen todella hyvät tunnetaidot sekä sosiaaliset taidot. Näitä harjoitellaan 1-vuotiaasta lähtien vakassa. Suurin osa lapsista on iloisia ja hyvinvoivia. Joukkoon mahtuu myös niitä joilla on erityisiä haasteita, jotka ei usein johdu kasvatuksesta millään tavalla. Näitä piirteitä näkyy jo ihan parivuotiaissa, he ovat esim. muita lapsia levottomampia, katse (ja keskittyminen) ei ohjaudu ihan normaalilla tavalla, puhe ei välttämättä kehity normaalisti, he eivät osaa lukea toisten kasvonilmeitä/tunnetiloja eikä ne välttämättä myöskään näy selkeästi heidän omista kasvoista/il
Ymmärtämättömyyden luokanopettajan työstä paljastaa tässä kommentissa monikin asia. Se, ettet ole tarvinnut kurinpitotoimia johtuu siitä, että työskentelet ilmeisesti päiväkodissa. Kurinpitotoimia käytetään koulumaailmassa usein. Syyt ovat moninaisia. On hieman erilaista työskennellä vaippapöksyjen kanssa, kuin jo fyysisestikin isokokoisten ala- ja yläkoululaisten kanssa. Mukana kuvassa saattavat hyvinkin olla päihteet jne. Ainakin täällä Tampereella!
Entä jo on kymmenen eri ksnsallisuutta ja kymmeniä kieliä kehissä?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Työ tuntuu henkiseltä kärsimykseltä päivästä toiseen.
Ap
Missä kutsumus? Et voi puhua noin.
Miksi joillakin ihmisillä pitäisi olla "kutsumus" kestää minkälaista kohtelua tahansa? Ja mistähän tällaisia ihmisiä nykypäivänä edes löytyisi?
Itse tykkään olla yläkoulun opettaja, koska meidän alueella on vielä oppilaat pääsääntöisesti hyvää ainesta. Tykkään työstäni itsekkäistä syistä: on kiva tuntea onnistuvansa ja tulevansa kuunnelluksi. Ongelmatapaukset kestää, koska heihin joutuu törmäämään vain 90minuuttia viikossa ja kolmen vuoden päästä heistäkin pääsee eroon.
Vierailija wrote:
Kuinka kauan mielenterveys kestää tätä?
Ap
Voimia ap. Itse olen kouluterveydenhoitaja ja minä en tuota teidän kokemaa arkea koe, mutta lasten vanhemmat esittävät outoja toivomuksia tänne suuntaan.
Minulle satelee wilma viestejä siinä vaiheessa, kun oppilaiden vanhemmilla ja opettajilla menee sukset ristiin. Ensin on ahdisteltu ja piinattu opettajat loppuun, tämän jälkeen käännytään terveydenhoitajan puolen ja sen roskan/kiukun syytäminen alkaa minua kohtaan.
Muutamat nuoret ihanat opettajat ovat vaihtaneet koulua/kaupunkia ja jopa uraa, kun eivät ole enää jaksaneet tätä menoa.
Joku on pielessä nykyisessä koulumaailmassa.
Vastaus 107:lle.
1-vuotiaan kanssa tunnetaitoja harjoitellaan nimeämällä tunteita sekä osoittamalla että kaikki tunteet on sallittua, mutta ketään ei saa satuttaa. Lasta autetaan pääsemään vaikeiden tunteiden yli.
En ymmärrä kommenttiasi siitä, että te koulussa ette ”tutkaile oppilaiden tunnetiloja”, en oikein ymmärrä miten mitään työtä voi harjoittaa ongelmitta, jos ei aikuisena tunnista toisen ihmisen tunnetiloja. Opettajilla on tietääkseni myös ihan lakisääteinen velvollisuus seurata lasten psyykkistä hyvinvointia ja raportoida tarvittaessa esim. lastensuojeluun, vai onko sulla niin kiire opettaa, ettet puutu esim. merkkeihin joita näkyy lapsissa, joiden kotiolot on huonot?
Sanoin että lapsilla on erityisiä haasteita, jotka ei usein liity kasvatukseen millään tavalla. Jos lapsella on esimerkiksi nepsyhaaste tai puheenkehityksen haaste, on usein aivan turhaa lähteä syyttelemään vanhempaa, koska kyse on esim. aivokemioista eikä kasvatuksesta. Tietenkään se ei sulje pois faktaa siitä, että kaikilla ei kotikasvatus ole kunnossa ja ne on usein myös lastensuojelullisia asioita.
Tottakai vaikeasti käyttäytyvät lapset vaikuttaa usein koko luokkaan. Siksi peräänkuulutin moniammatillisuuden lisäämistä kouluihin, jotta esim. opettaja saisi keskittyä enemmän pedagogiikkaan eikä hänen tarvitse toimia jatkuvasti kuraattorina, psykologina ja sosiaalisten ongelmien ratkojana. Meillä kun on niille olemassa ihan omat ammattiryhmät, jotka handlaa ne hommat. He myös osaavat ohjata lasta ja perhettä oikean avun piiriin ja heillä on myös osaamista kohdata haastavia vanhempia; jotka näitä toimenpiteitä saattavat vastustaa.
t. Varhaiskasvattaja ja koululaisten äiti
Vastaus 109:lle.
Tottakai kouluissa tarvitaan myös kurinpidollisia toimia. Esim. jälki-istunto tai erottaminen. Mutta minä vastasin tuossa kommenttiin, jossa puhuttiin varhaiskasvatuksesta.
Kouluissa tarvitaan kaikkia toimia, sekä kasvatuksellisia toimia, kurinpidollisia että ihan sosiaalityön ja terveydenhuollon toimia. Riippuen ihan kunkin oppilaan yksilöllisistä haasteista, ei kaikkia voi niputtaa samaan.
T. Varhaiskasvattaja ja koululaisten äiti
"Ymmärtämättömyyden luokanopettajan työstä paljastaa tässä kommentissa monikin asia. Se, ettet ole tarvinnut kurinpitotoimia johtuu siitä, että työskentelet ilmeisesti päiväkodissa. Kurinpitotoimia käytetään koulumaailmassa usein. Syyt ovat moninaisia. On hieman erilaista työskennellä vaippapöksyjen kanssa, kuin jo fyysisestikin isokokoisten ala- ja yläkoululaisten kanssa. Mukana kuvassa saattavat hyvinkin olla päihteet jne. Ainakin täällä Tampereella!"
Kyllä jokainen vauvaiän ohittanut tarvitsee kurinpitoa. Eli jo 1-vuotias siis.
Vierailija wrote:
Mittavia kurinpitotoimia en ole työssäni ikinä tarvinnut. Lapsen pysäyttäminen ja keskustelu sekä johdonmukaisuus riittää aina. Lapsella on luotainen pyrkimys halua kuuluta joukkoon sekä tehdä oikein. Joskus hänellä voi olla sisäisiä ristiriitoja tai jäsentymättömyyttä, jos esim. kotona tai varhaiskasvatuksessa kasvatus ei ole johdonmukaista. Tärkeintä on saada jokaiseen lapseen kontakti sekä luottamuksellinen suhde. Sitä kautta lapsi saadaan myös nopeasti motivoitumaan yhteisiin sääntöihin sekä yhteiseen tekemiseen.
Lapsilla on paljon aikuisia heikompi kyky ymmärtää asioiden perusteluja. Myös empatiakyky on paljon aikuisia heikompi. Tästä johtuen "kontakti ja luottamuksellinen suhde" eivät riitä, vaan tarvitaan paljon esimerkiksi rangaistuksia ja muita seurauksia kielletystä toiminnasta, kuten myös tiukkaa ja selkeää käskyttämistä.
Vierailija wrote:
1-vuotiaan kanssa tunnetaitoja harjoitellaan nimeämällä tunteita sekä osoittamalla että kaikki tunteet on sallittua, mutta ketään ei saa satuttaa. Lasta autetaan pääsemään vaikeiden tunteiden yli.
En ymmärrä kommenttiasi siitä, että te koulussa ette ”tutkaile oppilaiden tunnetiloja”, en oikein ymmärrä miten mitään työtä voi harjoittaa ongelmitta, jos ei aikuisena tunnista toisen ihmisen tunnetiloja. Opettajilla on tietääkseni myös ihan lakisääteinen velvollisuus seurata lasten psyykkistä hyvinvointia ja raportoida tarvittaessa esim. lastensuojeluun, vai onko sulla niin kiire opettaa, ettet puutu esim. merkkeihin joita näkyy lapsissa, joiden kotiolot on huonot?
Sanoin että lapsilla on erityisiä haasteita, jotka ei usein liity kasvatukseen millään tavalla. Jos lapsella on esimerkiksi nepsyhaaste tai puheenkehityksen haaste, on usein aivan turhaa lähteä syyttelemään vanhempaa, koska kyse on esim. aivokemioista eikä kasvatuksesta. Tietenkään se ei sulje pois faktaa siitä, että kaikilla ei kotikasvatus ole kunnossa ja ne on usein myös lastensuojelullisia asioita.
Tottakai vaikeasti käyttäytyvät lapset vaikuttaa usein koko luokkaan. Siksi peräänkuulutin moniammatillisuuden lisäämistä kouluihin, jotta esim. opettaja saisi keskittyä enemmän pedagogiikkaan eikä hänen tarvitse toimia jatkuvasti kuraattorina, psykologina ja sosiaalisten ongelmien ratkojana. Meillä kun on niille olemassa ihan omat ammattiryhmät, jotka handlaa ne hommat. He myös osaavat ohjata lasta ja perhettä oikean avun piiriin ja heillä on myös osaamista kohdata haastavia vanhempia; jotka näitä toimenpiteitä saattavat vastustaa.
Kuten itsekin yllä kirjoitit, niin tunnetaidot ovat uusi juttu. Esimerkiksi 10 vuotta sitten niitä ei vielä ollut. Tästä voi jokainen päätellä, että miten hyödyllisiä tunnetaidot ovat tai että miten hyvin ihminen pärjää ilman tunnetaitoja (vastaus: oikein hyvin).
Se, että kurinpito ja tottelevaisuuden edellyttäminen on varsinkin päiväkodeissa korvattu tunnetaidoilla, nepsyillä, lasuilla, moniammatillisuuksilla ja muulla muodikkaalla on perussyy tämän ketjun aiheena olevaan työrauhan romahtamiseen.
Ihminen on vieraantunut Jumalasta.
Mikään ei ole enään pyhää.
Toisten ihmisten kunnioitus on painettu unholaan.
Ei eroteta arkea ja pyhää, ihminen paahtaa menemään pysähtymättä.Ei rauhoituta.
Pitää suorittaa 24/7.
Ei pidetä lepopäivää.
Kouluun luokkahuoneet, levollisuutta luovat.
Opettaja vetää oppitunnit, opettaa.
Pieniä kouluja, ei valtavia laitoksia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
1-vuotiaan kanssa tunnetaitoja harjoitellaan nimeämällä tunteita sekä osoittamalla että kaikki tunteet on sallittua, mutta ketään ei saa satuttaa. Lasta autetaan pääsemään vaikeiden tunteiden yli.
En ymmärrä kommenttiasi siitä, että te koulussa ette ”tutkaile oppilaiden tunnetiloja”, en oikein ymmärrä miten mitään työtä voi harjoittaa ongelmitta, jos ei aikuisena tunnista toisen ihmisen tunnetiloja. Opettajilla on tietääkseni myös ihan lakisääteinen velvollisuus seurata lasten psyykkistä hyvinvointia ja raportoida tarvittaessa esim. lastensuojeluun, vai onko sulla niin kiire opettaa, ettet puutu esim. merkkeihin joita näkyy lapsissa, joiden kotiolot on huonot?
Sanoin että lapsilla on erityisiä haasteita, jotka ei usein liity kasvatukseen millään tavalla. Jos lapsella on esimerkiksi nepsyhaaste tai puheenkehityksen haaste, on usein aivan turh
Amen!
Kauas on tultu niistä ajoista kun opettajille niiattiin käytävällä kun tulivat vastaan.
Vierailija wrote:
Kauas on tultu niistä ajoista kun opettajille niiattiin käytävällä kun tulivat vastaan.
Se oli julmaa aikaa. Lapset alistettiin eikä heidän tunteitaan huomioitu. :)
Nykyään rangaistuksia haetaan opettajille, jotka tekevät jotain estääkseen tuollaista käytöstä. Tuoreimmassa päätöksessä käräjäoikeus jätti tuomitsematta rangaistukseen opettajan, joka oli siirtänyt ruokajonossa hilluvan oppilaan pois.