Mitä sinulle on koulun urheilutunneilta jäänyt hampaankoloon?
Kommentit (120)
Jäi hampaankoloon se, että minut saatiin uskomaan että olen epäliikunnallinen ja huono liikunnassa vain siksi, että en osannut joukkuepelejä enkä tykännyt niistä. Oikeasti vasta aikuisena löysin liikunnan ilon – yksilölajeista. Niitä ei tosiaan arvostettu korkealle ainakaan meidän koulussa.
Vierailija wrote:
Ihmeen idioottiporukkaa täällä. Ensin aloittaja kysyy, ONKO JÄÄNYT JOTAIN HAMPAANKOLOON ja sitten kun vastaa EI OLE JÄÄNYT MITÄÄN HAMPAANKOLOON niin idiootit vetää alapeukkua. Varmaa ovat kaikki ylipainoisia tupakoitsijoita, joita liikunta ei pätkääkään kiinnosta. Itse oli luokkani parhaita lajissa kuin lajissa ja OPE KIITTI ja siitä seurasi se, että yhä edelleen olen liikunnallinen aikuinen. Kiitos koulun liikunnalle - parasta mitä lapsi voi saada!
Ehkä tämä ei ole oikea ketju mehustella omilla liikuntasaavutuksilla? Ehkä tässä haluttiin listata niitä hampaan koloon jääneitä asioita, ei yleistä mielipidettä liikkatunneista?
Ja sinulle ja muillekin "l*skikortin heiluttelijoille": tiesitkö, että laihoja ja terveellisestikin eläviä lapsia on saatettu syrjiä / "traumatisoida" liikuntatunneilla?
Kerro ihmeessä sinun "heikko aineesi", niin hierotaan joukolla omaa paremmuuttamme naamaasi? Eiköhän täällä jokainen ole ollut hyvä / huono jossain.
Se kun pakotettiin uimaan vaikka itkin ja pelkäsin uida kohdassa jossa jalat ei ylettänyt pohjaan
Vierailija wrote:
Ihmeen idioottiporukkaa täällä. Ensin aloittaja kysyy, ONKO JÄÄNYT JOTAIN HAMPAANKOLOON ja sitten kun vastaa EI OLE JÄÄNYT MITÄÄN HAMPAANKOLOON niin idiootit vetää alapeukkua. Varmaa ovat kaikki ylipainoisia tupakoitsijoita, joita liikunta ei pätkääkään kiinnosta. Itse oli luokkani parhaita lajissa kuin lajissa ja OPE KIITTI ja siitä seurasi se, että yhä edelleen olen liikunnallinen aikuinen. Kiitos koulun liikunnalle - parasta mitä lapsi voi saada!
Eiei! En oo ylipainonen enkä tupakoinut ja oon ihan oikeesti liikunnallinen vieläkin! En lihava! Mä vannon! Ei saa kutsua idiootiks! Älääää! Oot niin ilkee!!
Ei niitä pesäpalloräpylöitä oltu tarkoitettu syötäväksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kun pojat sai pelata pallopelejä mutta tytöillä oli yleensä pelkkää voimistelua.
Pojat sai pelata lätkää ja tytöt pantiin pelaamaan jääpalloa.
Kun tytöiltä kiellettiin jääkiekko väkivaltaisuuteen vedoten, kiellettiin ringette samoin perustein ja kiellettiin lopulta jääpallokin koska sekään ei ole kontaktilaji. Saatiin kaunoluistella loppuvuodet. Pallopelit vaihdettiin voimisteluun ja rentoutukseen.
Yritin parhaani mutta olin kömpelö ja huono etenkin joukkuelajeissa. Eräs liikuntamaikka kyllästyi tähän niin että käski minut juoksemaan futiskenttää ympäri kun muut pelasivat. Siitäpä jäi todella mukava yhteenkuuluvuuden tunne ja sehän opetti minua pelaamaan niitä joukkuepelejä... not. Ylipäänsä tuo, että käskettiin vain tehdä asioita, joita kukaan ei opettanut. Sitten kun et osannut ja kylmiltään yrittäminen pelotti, olit surkea. Itsellä kesti reilusti yli kaksikymppiseksi, että liikunta ei enää aiheuttanut itkua ja paniikkia koululiikuntamuistojen vuoksi. Kiitos vaan!
Vierailija wrote:
Ei hampaankoloon niinkään, mutta varpaankoloon tuli kerran sählymaila kun paljain jaloin pelattiin sählyä. Sattui ihan julmetusti muuten.
Mä elin lapsuuteni perheessä, jossa muutettiin joka vuosi ja siksi kävin ala-asteen neljässä eri koulussa. Kuudennella luokalla liikuntatuntien sählyn peluut loppuivat siihen, kun eräs villi poika huitaisi sählymailalla toiselta pojalta huulen halki.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En ymmärrä millä vuosikymmenellä nämä Pojat pelasivat ja tytöt kävelivät tamburiinin tahdissa -ihmiset ovat olleet liikkatunneilla. Ainakin minun lapsuudessani 70-luvun alussa tytöt pelasivat yhtäläisesti palloa sisällä ja ulkona, oli yleisurheilua, suunnistusta, hiihtoa ja kiekkoa jne. Aivan sama ohjelma kuin pojilla vaikkei samassa liikassa oltukaan.
80-luvulla...eli teillä on oltu kaksi vuosikymmentä meitä edellä.
Kyllä omina ala-asteaikoinani ihan 2000-luvulla tytöt pakotettiin edelleen pelaamaan sitä pirun ringetteä, vaikka kaikki olisivat mieluummin halunneet pelata lätkää, kuten pojatkin. Tätä perusteltiin sillä, että no kun tytöt luistelevat kaunoluistimilla, joilla ei lätkää voi pelata. Koululla toki olisi ollut varastossa hokkarit kaikille, mutta no kun eihän tytöt osaa niillä luistella, kun tytöt luistelee kaunoilla. Edelleen ärsyttää tämä todella paljon ja toivon että nykyään tytötkin pääsevät lätkimään lätkää!
Muistan myös että pojat vietiin kyllä tutustumaan kuntosalilla käyntiin ja painojen nosteluun, samalla kun tytöt laitettiin uimaan. Kun eihän tytöt sellaista.... 🙄
Tuon riitaa haastavan läskikortin heiluttelijan takia varmaan huono hetki tälle kommentille, mutta kerronpa silti:
Aina kun juostiin cooper, niin joukko laiskempia luokkakavereita kävellä löntysteli monipäisessä rivissä urheilukentän sisimmillä radoilla. Juttelivat keskenään eikä heille tullut mieleenkään antaa tilaa niille, jotka oikeasti halusivat ottaa suorituksen tosissaan, eli juosta testi läpi. Oli tosi ärsyttävää joko ähkiä hengästyneenä että voisitteko pliis väistää tai kiertää nämä hikoilua ja hengästymistä nolostelevat evvk-tallustelijat ulommaiselta radalta.
Olimme jo lukiossa, joten parempi olisi ollut antaa kävelijöiden mennä kävelemään vaikka kadulle
Hampaankoloon jäi varmaan suurin piirtein kaikki mitä koululiikunnassa tehtiin. Ekaluokalta lähtien oletettiin, että kaikki osaavat kaikkien pelien ja leikkien säännöt, joten ryhdyttiin suoraan pelaamaan. Ei tullut mitään, ja siksi minut valittiin joukkueisiin aina viimeisten joukossa eikä edes oletettu, että osaisin mitään. Hengailin sitten kentällä omia aikojani.
Yläasteella ja lukiossa olin tosi hyvässä kunnossa, pyöräilin ja juoksin koiran kanssa pitkiä lenkkejä, ynnä olin muuten aktiivinen. Mutta väärällä tavalla, kun en kuulunut mihinkään urheiluseuraan. Opettaja mm. laittoi mut tekemään parin kanssa tehtyjä testisuorituksia uudelleen, kun ei uskonut että mulla voisi olla niin hyviä tuloksia. 1500 metrin juoksutestissä ope rohkaisi mua sanomalla, että en saa juosta niin kovaa koska en jaksaisi loppuun saakka. Se on jäänyt mieleeni jotenkin ikuisiksi ajoiksi. (Jaksoin loppuun samaa matkaa luokan tähtijuoksijan kanssa. Kevyesti.)
Näin viisikymppisenä vihaan vieläkin liikuntaa ja urheilua koululiikunnan vuoksi. En seuraa edes sohvalta urheilua, koska jo kaikenlaisen liikunnan katsominen aiheuttaa närästystä ja inhoa. Olen tavallaan vihainen koululle, että menivät aikoinaan pilaamaan elämänikäisesti kiinnostukseni liikuntaan. Niiltä ajoilta ei vaan ole ainuttakaan hyvää muistoa.
Opettaja tuli pukuhuoneeseen katsomaan, että kaikki riisutuvat kokonaan ja menevät suihkuun, vaikka olisi ollut viimeinen tunti. Tämä siis ala-asteen viimeisimmillä luokilla.
Se kun niistä asioista, joissa ei ollut niin vahvoilla, mäkätettiin ja soimattiin, mutta jos jossain olikin hyvä, siihen suhtauduttiin pilkaten tyylillä "ai kappas tuo idiootti tuurilla pärjäsi tässä". Itsellä ainoa liikunta jossa pärjäsin oli juoksu ja etenkin koulun juoksukisat. Mitalia annettaessa aina jotenkin hölmistyttiin että miten tuo muka sijoittui. Tästä jäi vähän kaikessa sellainen fiilis, että oma onnistuminen ei koskaan merkkaa mitään.
Vierailija wrote:
Näin viisikymppisenä vihaan vieläkin liikuntaa ja urheilua koululiikunnan vuoksi. En seuraa edes sohvalta urheilua, koska jo kaikenlaisen liikunnan katsominen aiheuttaa närästystä ja inhoa. Olen tavallaan vihainen koululle, että menivät aikoinaan pilaamaan elämänikäisesti kiinnostukseni liikuntaan. Niiltä ajoilta ei vaan ole ainuttakaan hyvää muistoa.
Sama homma, täsmälleen sama homma. Itse myös viisikymppinen.
Vierailija wrote:
Se että joidenkin vapaa-ajan harrastus vaikutti suoraan positiivisesti niin kohteluun kuin arvosanaankin. Opettajat syksyisin keräsivät ihan paperille, mitä kukakin harrastaa. Miksi ihmeessä?
Meillä oli ylä-asteelle mentäessä juuri tuollainen. Revin sen paperin opettajan edessä ja sanoin ettei kuulu sille, niin todistuksessa komeili sitten kutonen, vaikka olin paikalla joka tunti ja annoin kaikkeni :D
Vierailija wrote:
Se että joidenkin vapaa-ajan harrastus vaikutti suoraan positiivisesti niin kohteluun kuin arvosanaankin. Opettajat syksyisin keräsivät ihan paperille, mitä kukakin harrastaa. Miksi ihmeessä?
Vain sitä voi arvioida mitä on opetettu, vapaa-ajan tekemiset ei saisi vaikuttaa arvosteluun...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Se että joidenkin vapaa-ajan harrastus vaikutti suoraan positiivisesti niin kohteluun kuin arvosanaankin. Opettajat syksyisin keräsivät ihan paperille, mitä kukakin harrastaa. Miksi ihmeessä?
Vain sitä voi arvioida mitä on opetettu, vapaa-ajan tekemiset ei saisi vaikuttaa arvosteluun...
Ei liikuntaa tarvitse opettaa. Kyllä jokainen lapsi osaa harrastaa liikuntaa ilman, että joku törkyturpa neuvoo.
80-luvulla...eli teillä on oltu kaksi vuosikymmentä meitä edellä.