Mitä sinulle on koulun urheilutunneilta jäänyt hampaankoloon?
Kommentit (120)
Vierailija wrote:
Kun piti raahata sukset kouluun ruuhkabussissa.
Itselläni tämä on jäänyt vähän hampaankoloon oman lapsen liikuntatunneilta. Hiihtoa on 1-2 kertaa talvessa. Muuten lapsi ei hiihtämisestä välitä, joten välineet seisoo muuten tyhjänpanttina koko talven. Lapsi luistelee, laskee pulkkamäkeä tai laskettelee mielummin.
Viime talvena lapsen jalka vihdoin kasvoi niin isoksi, että laitoin hänelle omat monot ja sukset sille yhdelle(!) hiihtokeralle mukaan enkä tosiaan ostanut uusia vaan sen takia. No, jo tuli HETI opettajalta viestiä, että lapsella pitäisi olla sopivat välineet ja sukset olivat kuulemma olleet opettajan mielestä liian pitkät. Lapselle ei ollut tullut mieleen edes valittaa ja oli itse oli sitä mieltä, että ”ne oli ihan ok, kun on aivan sama, kun niitä käyttää vaan kerran”.
Opettajillakin soisi olevan vähän jotain realismia siitä mitä varusteita aletaan hankkimaan perheisiin ja miten usein, jos niitä käytetään vaan kerran vuodessa koulussa. Meille opettaja ehdotti, että lapsi voisi käyttää ”sisarusten tai serkkujen” vanhoja sopivia välineitä. Mutta kun sisaruksia ei ole ja serkut on joko aikuisia tai taaperoita. Ja sillä lapsella oli välineet. Ei vaan riittävät opettajan mielestä. Mutta samoilla välineillä menee myös tänä vuonna.
Liikunnanopettajat oletettavasti osaavat pallopelien säännöt. Kuitenkin koko kouluajan kaikki tyhmemmät oppilaat juoksee räkäposkella laumassa pallon perässä. Fiksummat on niitä jotka sitten seuraa sitä omassa ryhmässään kentällä.
Kertaakaan ei koko kouluaikana ollut yleisurheilun lajien esittelyä sääntöineen, puhumattakaan pallopelien säännöistä.
Mielestäni liikuntatuntien tulisi antaa halua kokeilla eri liikuntamuotoja ja lajeja koulun jälkeen vapaa-ajalla. Kuka aikuinen haluaisi taukojumpan aikana vetää itsensä hikeen ja jatkaa sitten hikisenä työtään?
Minulla on todettu vasta aikuisiällä ongelmia karkeamotoriikan kanssa. Voitte siis arvata, miten hyvin meni ilman mitään mukautusta tai lisäapua muiden mukeloiden seassa. Ihmetyttää aikuisten pelisilmän puute, kun mitään ei kukaan ikinä huomannut, vaikka olin vähän niin kuin vammainen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kun pojat sai pelata pallopelejä mutta tytöillä oli yleensä pelkkää voimistelua.
Pojat sai pelata lätkää ja tytöt pantiin pelaamaan jääpalloa.
Meillä tytöt saivat tyytyä kiertelemään luistelukenttää sillä välin kun pojat pelasivat jääkiekkoa. Muutaman kerran harjoiteltiin taitoluistelutekniikoita ja yhden kerran ringette-mailan käyttöä. Mutta tytöt ei ikinä luistimet jalassa mitään pelanneet.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kun pojat sai pelata pallopelejä mutta tytöillä oli yleensä pelkkää voimistelua.
Pojat sai pelata lätkää ja tytöt pantiin pelaamaan jääpalloa.
Meillä tytöt saivat tyytyä kiertelemään luistelukenttää sillä välin kun pojat pelasivat jääkiekkoa. Muutaman kerran harjoiteltiin taitoluistelutekniikoita ja yhden kerran ringette-mailan käyttöä. Mutta tytöt ei ikinä luistimet jalassa mitään pelanneet.
Joo, niitä iänikuisia makkaroita ja pipareita tehtiin luistimet jalassa vielä yläasteellakin. Älytöntä.
Telinevoimistelu. Olin jo silloin paljon luokkakavereita pidempi ja tangot sun muut oli niin matalalla, että vaadittua temppua oli hankala tehdä.
Vierailija wrote:
Joukkuelajeissa tavallisesti kaksi oppilasta sai valita oman joukkueensa jäsenet vuorotellen. Yleensä samat henkilöt jäi aina viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Eikö opettajalla tullut mieleen ettei se ole kauhean kiva tunne kenellekään?
Tää on kyllä ihan käsittämätöntä, että koulussa jaettiin aina joukkueet noin. Miksei voitu vain tehdä yksikaksijakoa, jossa joka toinen on toisessa joukkuueessa. Samaten miksi lähes kaiken täytyi olla kilpailua, miksei voitu vaan liikkua liikkumiseen ilosta.
Opettaja pilkkasi kun en osunut palloon (pesäpallo). En päässyt koulujenvälisiin hiihtokisoihin, vaikka olin luokan parhaita. Opettaja ei varmaan pitänyt minusta.
Se, että tehtiin jotain liikkuvuustestejä jne. ja näiden tulokset vaikuttivat arvosanaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kun piti raahata sukset kouluun ruuhkabussissa.
Itselläni tämä on jäänyt vähän hampaankoloon oman lapsen liikuntatunneilta. Hiihtoa on 1-2 kertaa talvessa. Muuten lapsi ei hiihtämisestä välitä, joten välineet seisoo muuten tyhjänpanttina koko talven. Lapsi luistelee, laskee pulkkamäkeä tai laskettelee mielummin.
Viime talvena lapsen jalka vihdoin kasvoi niin isoksi, että laitoin hänelle omat monot ja sukset sille yhdelle(!) hiihtokeralle mukaan enkä tosiaan ostanut uusia vaan sen takia. No, jo tuli HETI opettajalta viestiä, että lapsella pitäisi olla sopivat välineet ja sukset olivat kuulemma olleet opettajan mielestä liian pitkät. Lapselle ei ollut tullut mieleen edes valittaa ja oli itse oli sitä mieltä, että ”ne oli ihan ok, kun on aivan sama, kun niitä käyttää vaan kerran”.
Opettajillakin soisi olevan vähän jota
Me asumme Lounais-Suomessa ja täällä pääsee todella harvoin hiihtämään. En ole koskaan ostanut lapsille suksia kun niillä ei tee mitään. Koululle tulee suksilainaamo ja jos hyvin käy urheilukentän nurmi on sen verran jäässä, että lapset voi laahustaa siinä niillä lainavälineillä.
Lasketteluvälineet vuokrataan kun menevät mummon luo Tahkolle ja muuten harrastavat lätkää talviliikuntana
Varmaan ollut sit hyvä tuuri kun aina oli mun mielestä kiva opettaja ja tykkäsin liikunnasta, toki varmaan koska olin hyvä urheilussa, esim. treenasin taitoluistelua, ja telinevoimistelu oli ihanaa! Pesis oli aika tylsää kyllä ja joukkuelajit ei niin makuuni. Sellasen "hampaankoloon jääneen" jutun voi ehkä mainita että mut pakotettiin koulujenväliseen maastojuoksukisaan, siitä en tykännyt kun harrastin lyhyitä ratamatkoja.
Oon syntyny 1964, koulut käyty Uudellamaalla.
Minkä takia on pakko kilpailla ja joka helvetin asiasta? Mitään ei saanut opetella rauhassa ja omaan tahtiin. Joka lajissa pakko kilpailla. Esimerkiksi vaikka joku pellolla hiihtäminen, moni meistä huonommista hiihtäjistä olisi hyötynyt ihan vaan siitä että olisi annettu jotain tekniikkaneuvoja tai käsketty hiihtämään joku tietty matka. Sen sijaan pistettiin kilpailemaan, kiva mennä maaliin viimeisenä kaikkien nähden. Olen vihannut joka ikistä joukkuelajia yms koululiikunnan vuoksi. Löysin itselleni mielekkäät lajit vasta aikuisena (pyöräily, tankotanssi, kuntosali, jooga).
Vierailija wrote:
Liikunnanopettajat oletettavasti osaavat pallopelien säännöt. Kuitenkin koko kouluajan kaikki tyhmemmät oppilaat juoksee räkäposkella laumassa pallon perässä. Fiksummat on niitä jotka sitten seuraa sitä omassa ryhmässään kentällä.
Kertaakaan ei koko kouluaikana ollut yleisurheilun lajien esittelyä sääntöineen, puhumattakaan pallopelien säännöistä.
Mielestäni liikuntatuntien tulisi antaa halua kokeilla eri liikuntamuotoja ja lajeja koulun jälkeen vapaa-ajalla. Kuka aikuinen haluaisi taukojumpan aikana vetää itsensä hikeen ja jatkaa sitten hikisenä työtään?
Tämähän se oli. Kylmiltään pannaan juoksemaan 60 metriä , työntämään kuulaa ja hyppäämään pituutta ja korkeutta. Tulokset mitataan ja niiden perusteella annetaan numero. Ei puhettakaan että joku opettaisi tekniikkaa . Eihän muissakaan aineissa toimita niin että laitetaan suorittamaan koe opettamatta niitä asioita ensin.
Se että joidenkin vapaa-ajan harrastus vaikutti suoraan positiivisesti niin kohteluun kuin arvosanaankin. Opettajat syksyisin keräsivät ihan paperille, mitä kukakin harrastaa. Miksi ihmeessä?
Vierailija wrote:
Se, että tehtiin jotain liikkuvuustestejä jne. ja näiden tulokset vaikuttivat arvosanaan.
Tämä. Aika paljon harmitti, kun arvosana laski tällaisen testin jälkeen, jossa oli liikkuvuutta ja tasapainoa yms. Olin reilu viikko ennen tätä testiä loukkaantunut harrastuksessani ja nilkkani nivelsiteet oli venähtänyt sekä takareiteni oli revähtänyt. Äitini laittoi opettajalle tästä erikseen viestiä, mutta tämä ei ottanut näitä mitenkään huomioon. Jälkikäteen vielä pilkkasi, että miten noin huonolla tasapainolla ja liikkuvuudella voi olla muka kilpaurheilija.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joku hernepussivoimistelu tai vastaava. Sellainen että piti tahdissa heittää aina hernepussi ilmaan ja siihen liittyi jotain liikesarjoja. Onko kellään muilla ollut tällaista?
Oli. Vanhusjumppaa lapsille. Ei mitään tekemistä lihaskunnon huoltamisen kanssa kenellekään alle 85 vuotiaalle.
Lapsille just sopivaa liikuntaa muun ohessa, motoriikka ja koordinaatio kehittyvät.
No sehän se kun ei mitään opetettu. Heitettiin kuulaa, hypättiin korkeutta, juostaan (=kävellään) cooperia, hiihdetään, mutta ei missään nimessä kerrota miten se tekniikka menee. Mä ainakin olin ihan p@ska kaikessa, kun ei ollut varaa harrastaa mitään meidän tuppukylässä kun vanhempien rahat meni kaljaan. Toki ne jotka jossain jotain harrasti osasi ja nälvivät sitten meitä surkeita.
SK wrote:
Vierailija wrote:
Joukkuelajeissa tavallisesti kaksi oppilasta sai valita oman joukkueensa jäsenet vuorotellen. Yleensä samat henkilöt jäi aina viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Eikö opettajalla tullut mieleen ettei se ole kauhean kiva tunne kenellekään?
Itse kuuluin niihin oppilaisiin, jotka säännöllisesti tulivat valituksi viimeiseksi. Itse en ainakaan kokenut sitä silloin, tai nytkään, mitenkään erityisen epämiellyttäväksi.
Valitsijoiden valinnat vaikuttivat siinä mielessä kohtuullisilta, että valinnat tehtiin lähinnä urheilullisuuden perusteella, eikä tämä sinänsä mitenkään järkyttänyt "sosiaalisia hierarkioita" yms., sillä oppilaiden urheilullisuuden taso kävi yleensä ilmi muistakin yhteyksistä. Mutta ymmärrän kyllä, miten joku voisi kokea tuon menettelyn nöyräättävänä.
Sitä vastoin ikävämpänä koin itse sellaiset urheilulajit, jotka vaikuttivat loukka
Minäkin ymmärrän aivan hyvin, että ne valitsijat (yleensä luokan fyysisesti voimakkaimmat persoonat) valitsivat alkuun ns urheilullisuus edellä. Siltä se minustakin näytti. Mutta kun parhaat oli valittu, muu massa jaettiin sitten muulla tapaa. Se noudatti täsmälleen samaa hierarkiaa kuin luokassa muutenkin vallitsi. Lapset ovat hierarkisia eläimiä laumassa, ikävä kyllä.
Se ei ole ehkä traumaattisin kokemukseni, mutta se tuntui turhalta. Niin turhalta. Toivottavasti lapset eivät enää joudu siihen. Eri.
Pakkohiihtokilpailut, joihin oli pakko osallistua 1970 luvun DDRläisen aatteen hengessä. Tervatuilla puusuksilla ei plussakelin nuoskalumessa ja kinttupolun päälle hiihdetyssä metsäladussa päässyt mihinkään.
Ala-asteella sotahullu kotiuskontoisänmaa-opettaja laittoi meidät 10-12v sällit armeijan sulkeisiin. Kyllä, joka toinen liikuntatunti tahtimarssia, ryhtiojennusta,poistumista yms.
Näin siis kasarilla. Tuskin enää moista sallittaisiinkaan.