Mitä sinulle on koulun urheilutunneilta jäänyt hampaankoloon?
Kommentit (120)
..Kun oli pakko mennä suihkuun vaikkei tullu hiki !
Joukkuelajeissa tavallisesti kaksi oppilasta sai valita oman joukkueensa jäsenet vuorotellen. Yleensä samat henkilöt jäi aina viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Eikö opettajalla tullut mieleen ettei se ole kauhean kiva tunne kenellekään?
Tottakai, se miten siellä opetetaan vihaamaan liikuntaa ja tuputetaan opettajan sukupuolittuneita käsityksiä urheilun harrastamisesta. Toivottavasti nykyään ei enää niin ole.
Kun pojat sai pelata pallopelejä mutta tytöillä oli yleensä pelkkää voimistelua.
Kaikilla tytöillä piti olla sininen jumppapuku.
Vierailija wrote:
Kun pojat sai pelata pallopelejä mutta tytöillä oli yleensä pelkkää voimistelua.
Pojat sai pelata lätkää ja tytöt pantiin pelaamaan jääpalloa.
Kun piti raahata sukset kouluun ruuhkabussissa.
Vierailija wrote:
Telinevoimistelu.
Telinevoimistelua ei voi kertakaikkiaan tajuta. Mitä hemmettiä sellaisella tekee kolmekymppisenä perheenäitinä? Kuinka montaa telinevoimistelijaa ihmiset tietää? Tyttöjen liikunta on juuri tuollaistaa humpuukia josta ei saa mitään eväitä tulevaisuuteen.
Vierailija wrote:
Kun pojat sai pelata pallopelejä mutta tytöillä oli yleensä pelkkää voimistelua.
Neliriviin järjesty ja siniset jumppapuvut. Nykyään ei koulu voi pakottaa niitä hankkimaan.
Joku hernepussivoimistelu tai vastaava. Sellainen että piti tahdissa heittää aina hernepussi ilmaan ja siihen liittyi jotain liikesarjoja. Onko kellään muilla ollut tällaista?
Inhosin jo lapsena/nuorena yli kaiken joukkuelajeja ja ärsytti, kun koululiikunta painottui niihin. Ne harvat kerrat kun vuoden aikana oli esimerkiksi hiihtoa, jossa sai suorittaa itsekseen omaan tahtiin, olivat kaikkein parhaita. Niitä oli tosin ehkä 1% koko koululiikuntatunneista, jos sitäkään.
Tajuan toki miksi liikunta painottuu joukkuelajeihin, mutta silti jäi vähän hampaankoloon. Koululiikunta ei todellakaan innostanut minua liikkumaan, vaan löysin liikunnan ilon vasta monta vuotta myöhemmin yksilölajien kautta.
Ainainen pelaaminen. Eikö mitään muuta urheilua voi harrastaa? Kori-, pesä-, jalka-, poltto-, ja sata muuta pallopeliä. Ei mitään yksilölajia vahingossakaan.
Se, että kaikkien olis pitänyt pystyä samanlaiseen suoritukseen... Olis ollu aiheellista tietää, mikä himputin merkitys pesäpallolla oikeen on edes. Mua inhotti hyppiminen ja pomppiminen ja juokseminen muitten edessä kun olin lihava lapsi
Opettaja yläasteella vihasi minua jostain syystä. En edelleenkään ymmärrä miksi. Harrastin urheilua, olin tunneilla aktiivinen ja osasin kaikkea edes jollain tasolla. Lisäksi olin vähän sellainen hiljaisempi enkä edes yrittänyt olla se luokan coolein tyyppi. Silti jo ensimmäisellä yläasteen liikuntatunnilla hän otti minut silmätikukseen. Sama jatkui läpi yläasteen. Päättötodistukseen sain liikunnasta kasin. Jatkoin urheilulukioon ja siellä minulla oli liikunnassa kymppi.
Myöhemmmin sain tietää, että sama opettaja oli ottanut lähes joka liikuntaryhmästä jonkun silmätikukseen ja kohdellut huonosti läpi yläasteen. Mikä lie persoonallisuushäiriö tällä ihmisellä oli.
Pelit. On se kumma jos ei koulun alkaessa ole jo riittävästi pelannut pelejä.
Vierailija wrote:
Joku hernepussivoimistelu tai vastaava. Sellainen että piti tahdissa heittää aina hernepussi ilmaan ja siihen liittyi jotain liikesarjoja. Onko kellään muilla ollut tällaista?
Oli. Vanhusjumppaa lapsille. Ei mitään tekemistä lihaskunnon huoltamisen kanssa kenellekään alle 85 vuotiaalle.
Osuin sattumalta eäänä viikonloppuna urheilukentälle, jossa meidän liikkunnanope bongasi minut. Siellä oli jotkut kisat ja juoksujoukkueesta puuttui yksi jäsen. Suostuin. Kyse oli maastojuoksusta ja matka jotain 800m. Olin oma joukkueen viimeinen juoksija ja pääsin lähtemään osuudelle ekana. Maaliin tulin kolmantena.
Ilmeisesti tulos ei ollut opelle mieleen koska seuraavan päivän paikallislehdessä tuloksissa luki nimeni yhdellä kirjaimella muutettuna. Sanotaan vaikka, että jos sukunimeni olisi ollut vaikkapa Nuora, niin se eka kirjain oli muutettu toiseksi konsonantiksi. En sitä silloin sen enempää ajatellut mutta jälkeenpäin olen miettinyt millainen ope tekee tämmöstä.
Vierailija wrote:
Joukkuelajeissa tavallisesti kaksi oppilasta sai valita oman joukkueensa jäsenet vuorotellen. Yleensä samat henkilöt jäi aina viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Eikö opettajalla tullut mieleen ettei se ole kauhean kiva tunne kenellekään?
Itse kuuluin niihin oppilaisiin, jotka säännöllisesti tulivat valituksi viimeiseksi. Itse en ainakaan kokenut sitä silloin, tai nytkään, mitenkään erityisen epämiellyttäväksi.
Valitsijoiden valinnat vaikuttivat siinä mielessä kohtuullisilta, että valinnat tehtiin lähinnä urheilullisuuden perusteella, eikä tämä sinänsä mitenkään järkyttänyt "sosiaalisia hierarkioita" yms., sillä oppilaiden urheilullisuuden taso kävi yleensä ilmi muistakin yhteyksistä. Mutta ymmärrän kyllä, miten joku voisi kokea tuon menettelyn nöyräättävänä.
Sitä vastoin ikävämpänä koin itse sellaiset urheilulajit, jotka vaikuttivat loukkaantumisen tai kaatumisen kannalta vaarallisemmilta (luistelu ja kiipeilyhommat).
Ei hampaankoloon niinkään, mutta varpaankoloon tuli kerran sählymaila kun paljain jaloin pelattiin sählyä. Sattui ihan julmetusti muuten.