Lue keskustelun säännöt.
40 vuotiaalla, aina yksin asuneella sinkulla oli rutiinit joista ei joustanut parisuhteen alettua
27.10.2023 |
Yritin asua ikisinkuksi itseään kutsuvan henkilön kanssa mutta ei siitä mitään tullut. Hän ei muuttanut tottumuksiaan minun vuokseni vaikka itse muutin paljonkin.
Muutama esimerkki: hän osti auton kertomatta minulle, varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni, kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen. Nämä niitä suurimpia asioita, puhumattakaan pienemmistä. Pesi vain omat pyykkinsä, teki ruuat itselleen, kävi Virossa tai Lapissa milloin tahtoi etc.etc.Hän ei ollut pröystäilevää tyyppiä mutta eli omaa elämäänsä ajattelematta minua ja minun mielipiteitä.
Ehkä joistakin se on ihan normaalia ja minä olen se valittaja mutta en vain jaksanut sitä. Meitä ei koskaan ollut. Oli vain minä ja hän.
Kommentit (137)
Jotkut on ikisinkkuja syystä. Niihin EI KANNATA SOTKEUTUA!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kolme vuotta yhdessä asumista kun uusi auto ilmestyi pihaan, yllätyksenä minulle. Ei sanaakaan siihen suuntaan ennen sitä. Ei pyytänyt osallistumista kustannuksiin, enkä toki tarjoutunutkaan koska se oli yksi hänen juttunsa, ilman minua.
Matkan hän oli varannut omaan suosikkikohteeseensa, minä kelpasin mukaan matkaseuraksi. Se oli minun ensimmäinen lentomatkani.
Kaupoista osteli mm. Tietotekniikkaa, itselleen Espressokoneen koska piti espressosta, minä en. Myös ruokaostoksia joita vain itse söi. Kävi usein ravintolassa syömässä, ilman minua totta kai."
Mikä vika näissä asioissa on? Miksei saisi omilla rahoillaan ostaa itselleen autoa tai tekniikkaa? Pääosa ihmisistä kyllä ilahtuisi, jos toinen tarjoaisi matkan johonkin. Miksei saisi käydä syömässä tai ostaa itselleen ruokaa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siis onko joissakin parisuhteissa siis niin, että puolisot ei keskenään juttele? Tai siis kun minä olen ostamassa autoa, niin olen kyllä asiasta sen verran innoissani ja kiinnostunut, että se nyt väkisin tulee puolison kanssa puheeksi. Vertailen autoja ja kattelen niitä netistä, bongailen liikenteessä, että kato tuolla on tommonen, oiskohan tuollainen auto itellekin kiva. Sama matkojen kanssa, jos alkaa kiinnostella joku kohde tai kaksi, niin alan vertailla ja miettiä oisko kiva mennä paikkaan A vai oisko B kivempi ja mitähän nähtävyyksiä siellä ois. Ei takuulla tuu puolisolle yllätyksenä uus auto pihassa tai mun pidennetty viikonloppu Berliinissä.
Mistä ihmeestä te oikein puhutte keskenänne, jos ette omasta elämästänne ja suunnitelmistanne ja ajatuksistanne?
Tällaisissa parisuhteissa rahaakin varmaan lainataan toiselle vähintään 5% koroilla.
Onko ihan tavallista että parisuhteessa lainaltaisiin rahaa toiselle?
Outoa jos isoista hankinnoista ei mainitse etukäteen, mutta eihän niihin mitään lupaa tarvitse kysyä.
Olemme molemmat ostaneet kallista elektroniikkaa ilmoitusluontoisesti, toki etukäteen kysyneet toisiltamme mielipidettä onko valinta hyvä jne.
Mies ilmoitti myyvänsä auton, hänen se oli. Ei tarvinnut kysyä.
Kaikki sellainen on mielestäni kysyttävä ensin, joka vaikuttaa suoraan molempien elämään. Esimerkiksi jos jokin asia tarvitsee kodista tilaa, ei sitä voi niin vain ilmoittaa valtaavansa. Lomat päätetään yhdessä, jonkun yksittäisen viikonlopun voi ilmoittaa viettävänsä muualla mutta ei jatkuvasti vaan sitten tulisi jo kysyä mielipidettä.
Ja tämä kaikki pätee siis jos ei ole lapsia.
Vierailija wrote:
No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.
Sama minulla, olisi vaikea muuttaa esim. omia ruokatottumuksia, mutta en koskaan kävisi varaamaan matkaa toiselle ihmiselle kysymättä häneltä. Tuo kuulostaa hyvin oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitäisi ensin kysyä toiselta, jos aikoo ostaa omilla rahoillaan auton itselleen??? Ja jos toinen ei halua matkustaa, niin pakkohan sitä on sitten matkustaa yksin. Ap ilmeisesti olisi halunnut, että kaikki on yhteistä ja eletään symbioosissa.
N50+, naimisissa
No voi helvetti, jos minä ostan OMALLA RAHALLA, _ITSELLENI_ auton, niin kyllä MINÄ päätän sen minkälainen se on, eikä kukaan muu. Ei "me" eikä kukaan muukaan. Sitten kun joku muu maksaa sen auton, sitten vasta sillä on jotain sananvaltaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulkitsenko oikein, että ap:lla ei ole omaa autoa ja hän koki, että miehen auto oli yhteinen auto ja siksi siitä olisi pitänyt neuvotella ensin?
Vierailija wrote:
Omat asunnot toimii monille vaan parhaiten vaikka muuten seurusteltaisiinkin vaikka ihan vakavissaan.
Tämä niin helvetisti. Ei tulisi mieleenkään ottaa ketään asumaan oman katon alle. Molemmille omat kämpät ja sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia keskusteluja siitä autosta pitäisi sitten käydä?
Exäni oli korviaan myöten ulosottoveloissa. Se selvisi vasta myöhemmin. Mä omistin 2,5 autoa. Hän tiesi vain 2 niistä. Kerran eräiden sattumusten kautta luuli ettei toinen auto olekaan minun. Sai tajuttoman raivarin ja raivosi 2 viikkoa minulle kysymättä tarkentavia kysymyksiä. Oletti vain mun olevan valehtelija.
Omistin asuntoni. Ex ei maksanut siitä yhtään mitään ikinä, vaan asui ilmaiseksi luonani ja sukulaisellaan. Tein hänelle ruokaa, pyykkäsin, korjasin sukat ja vaatteet, maksoin ulkona syödessä usein, hän saunoi päivittäin, kun kotonani oli. Hän asui 30min ajomatkan päässä. Hän ajoi useimmiten luokseni. Luulin, että hänen eteensä tekemäni asiat kompensoivat bensarahaa. Näin ei ollut, joten maksoin sitäkin hänelle ajoittain.
Katsoin meille yhteistä asuntoakin, jonka minä maksaisin.... Lopulta järkiinnyin.
Kaikissa suhteissa ei kertakaikkiaan voi hankkia mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan ap asui tämän kumppanin kanssa? Elämien yhteensovittaminen vie jonkin aikaa. Mitä teitte yhdessä? Mistä puhuitte?
Vierailija wrote:
Näinpä. On niin monia asioita mihin parisuhde voi loppua, mutta tää kyseinen henkilö sitten hakee syytä muusta. "En ollut tarpeeksi komea, pitkä tai rikas".
Vaikka noista asioista olisi sievästi yrittänyt sanoa, niin mikään ei muutu. Ei näy monellakaan heräävån ajatusta että pitäisikö muuttaa tapojaan, ei, tulee vain riita joka on voitettava keinolla millä hyvänsä.
Olisi ja olisi. Asioista ei siis tullut mainittua ja suhde tuli päätettyä kaikessa hiljaisuudessa, miehen jäädessä ihmettelemään missä mättää. Tyypillistähän tuo vaikka naiset sitä niin peräänkuuluttaa että syy pitää aina kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppinen ex-poikkikseni oli samanlainen.
Vierailija wrote:
Mulla meni myös parisuhde nurin tällaisen tyypin kanssa. Kyseessä siis 43-vuotias mies joka oli edellisen kerran ollut parisuhteessa 22v- 27v. sen jälkeen hänellä oli ollut pelkkiä enemmän tai vähemmän lyhyitä säätöjä, eikä edes yritystä asua kenenkään kanssa. Mies muutti minun ja lasteni luokse ja vaikka aluksi tehtiin yhteiset pelisäännöt selväksi, eli että kotityöt tehdään yhdessä, samoin kulut jaetaan niin ettei kaikki kasaannu minun maksettavaksi.
Asuimme 6 kk yhdessä. Mies kävi ruokakaupassa kaksi kertaa niin että osti meille yhteisesti ruokia, muuten oletti että minä ostan kaikki ruoat ja hän haki itselleen mitä tahtoi. Asumiskustannuksiin ei osallistunut mitenkään koska "samat kustannuksethan sulla olis tässä asuisin mä täällä tai en". Siivoukseen osallistuminen jäi yhteen tai kahteen kertaan. Ja kaiken tämän keskellä kehtasi valittaa minulle kun en lähtenyt hänen kanssaan matkalle. Minulla oli töissä todella
No, tuon joustamisen vuoksi en itse innostu lapsellisista naisista. Liikaa kompromisseja. Myöhemmim sitten isoäitiyttä, joten yksin mennään kunnes lapseton tulee vastaan.
M40
Vierailija wrote:
"Kolme vuotta yhdessä asumista kun uusi auto ilmestyi pihaan, yllätyksenä minulle. Ei sanaakaan siihen suuntaan ennen sitä. Ei pyytänyt osallistumista kustannuksiin, enkä toki tarjoutunutkaan koska se oli yksi hänen juttunsa, ilman minua.
Miksi nainen katselee 3 vuottta miestä, joka on noin itsekeskeinen eikä jaa elämänsä tärkeitä asioita tai kohtele parisuhdetta yksikkönä minkään asian suhteen?
Kysehän ei ole siitä etteikö omilla rahoillaan sais tehdä mitä haluaa, vaan että miten jakaa elämänsä asioita toisen kanssa. Jos mies on kuin tyly seinä, miksei nainen jätä jo puolen vuoden jälkeen kun tajuaa, ettei siitä mitään tule?
Vierailija wrote:
Näin mäkin tämän näen ja olen itse nainen. Enpä tunne (tietääkseni) yhtään paria, jossa naista raahattais miehen keksimissä aktiviteeteissa saati miehen ystävillä. Päinvastoin kyllä.
Todellako? Ei ole kyllä noin toiminut omassa lähipiirissäni. Miesystäväni ovat nimenomaan, hyvä sanavalinta, raahanneet minua kaiken maailman harrastuksiin ja illanistujaisiin, vaikka olisin voinut tuona aikana viettää omaakin aikaani eikä aina olisi hirveästi innostanut. Suuttuneet, jos olen vaikka työvuorojen vuoksi joutunut sanomaan, että ei kauhean helposti nyt onnistu.
Kun taas itse olen koettanut ehdottaa jonkin tekemistä yhdessä, niin "ei minua kiinnosta" on ollut miesten vakiovastaus, vaikka olisi ollut kuinka pienestä jutusta kiinni. Ja kun miestä ei kiinnosta, niin sitten ei mennä. Paitsi jos miehen kaveri ehdottaa myöhemmin samaa, niin sittenpä minun pitää sittenkin alkaa vaihdella työvuoroja, että pääsemme tapahtumaan joka ei miestä aiemmin kiinnostanut...
Vierailija wrote:
Onhan se nyt aika erikoista, että toinen miettii isoa elämänmuutosta, eikä mainitse kumppanilleen siitä sanallakaan ennen kuin on päätöksensä tehnyt.
Niinpä. Juuri joku tuollainen, että ostaa yhtäkkiä talon jostakin kaukaa mainitsematta asiasta lainkaan etukäteen, antaa kyllä sellaisen viestin, että elän nyt omaa elämääni, olitpa rinnalla sinä tai joku muu. Tuokin on tietysti sinänsä sallittavaa ja itsellemmehän me tätä elämää elämme, mutta jos ollaan parisuhteesta, niin noista ajatuksista ja aikomuksista puhutaan kyllä myös etukäteen, jotta toinenkin voi vähän valmistautua muuttuneeseen parisuhde- ja elämäntilanteeseen.
Vierailija wrote:
Millaisia keskusteluja siitä autosta pitäisi sitten käydä?
"Olen miettinyt auton ostamista". Eli voisi ajatuksistaan noin niin kuin mainita.
Tällaisissa parisuhteissa rahaakin varmaan lainataan toiselle vähintään 5% koroilla.