Lue keskustelun säännöt.
40 vuotiaalla, aina yksin asuneella sinkulla oli rutiinit joista ei joustanut parisuhteen alettua
27.10.2023 |
Yritin asua ikisinkuksi itseään kutsuvan henkilön kanssa mutta ei siitä mitään tullut. Hän ei muuttanut tottumuksiaan minun vuokseni vaikka itse muutin paljonkin.
Muutama esimerkki: hän osti auton kertomatta minulle, varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni, kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen. Nämä niitä suurimpia asioita, puhumattakaan pienemmistä. Pesi vain omat pyykkinsä, teki ruuat itselleen, kävi Virossa tai Lapissa milloin tahtoi etc.etc.Hän ei ollut pröystäilevää tyyppiä mutta eli omaa elämäänsä ajattelematta minua ja minun mielipiteitä.
Ehkä joistakin se on ihan normaalia ja minä olen se valittaja mutta en vain jaksanut sitä. Meitä ei koskaan ollut. Oli vain minä ja hän.
Kommentit (137)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.
Siis miksi ihmeessä ihminen ei saa omilla rahoillaan ostaa itselleen autoa??? Mitä hemmettiä taas...
Niin, se perustelu jäi nyt edelleen uupumaan. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.
No se nyt on vähän eri asia kertoa ennalta, että "haluaisin lähteä Lappiin 2 viikon kuluttua," kuin yht´äkkiä ennakkoilmoittamatta vain lähteä sinne. Tai etukäteen kertoa, että "haluaisin lähteä yhteiselle lomalle sinne ja tänne," (ja kysyä, sopiiko ajankohta myös sinulle? Muutenhan voi käydä vaikka niin, ettei toinen pääse ja rahasi menevät toisen osalta hukkaan!) kuin yht´äkkiä vain ostaa sen matkan ennalta toiselle kertomatta, mitään kysymättä sopiiko ajankohta toiselle tai haluaako hän kyseiseen paikkaan edes lähteä. Hyviin tapoihin kuuluu parisuhteessa kysyä, mihin toinen haluaisi matkustaa ja sitten kummankin toiveista keskustellaan ja pyritään valitsemaan molemmille mieleinen kohde, ehkä tällä kertaa nyt se, minne sinä haluat ja seuraavalla kerralla sitten toteutetaan sen toisen matkaunelma.
Mutta eihän täysin itsekeskeinen, täysin itsekäs (yleensä mies) tällaisia ymmärrä, eikä jos on autistinen tms. Toisten sinkkuuteen ja yksinäisyyteen on hyvä syy.
Kyllä mä olisin toivonut, että mies olisi edes viitsinyt mainita suunitelmistaan ostaa vanhempiensa ränsistynyt maatila peltoineen, metsineen, maineen ja mökinröttelöineen.
Aika ison lainan otti jo muut perilliset ulos lunastaakseen ja nyt ei ole rahaa korjata röttelöä jossa vielä kaiken lisäksi asuu vanha vanhempansa. Ja lisäksi tilan siivous-, huolto- ja metsätöissä menee kaikki vapaa-aika ja rahat eikä riitäkkään.
Ja jotta tilalle voisi edes joskus muuttaa vaatii sen paljon rahaa ja työtä ja rakennusten purkamista ja uusien rakentamista.
Tämä vaikuttaa isosti meidän elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja ajanviettoon. Eli puhua ja kertoa voisi toiselle asioista.
Jos mies käyttää vain omia rahojaan eikä se ole pois yhteisestä taloudesta esim laskut niin ok. Mutta eihän tuo mikään parisuhde ole jos ei mistään keskustella.
Vierailija wrote:
Minusta on kummallista, jos oman puolison kanssa ei halua puhua isoista asioista kuten auton ostamisesta. Siitä kuitenkin puhuu omien kavereiden kanssa, joten tuntuisi kurjalta, jos oma puoliso sulkisi minut pois elämästään. Onneksi oma mies ei ole tuollainen. Minusta on mukava, kun mies saattaa soittaa jostain asiasta kesken työpäivän, kun ei malta odottaa työpäivän päättymistä. Minä olen se, jolle asiat kerrotaan ensimmäisenä.
Tuon tilanne kertoo joka tapauksessa siitä, että parisuhde hiipuu tai sitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. Minulla kävi exän kanssa niin, että hän vain ilmoitti ostaneensa mökkitontin ja alkavansa rakentaa mökkiä sinne. En samalta istumalta lähtenyt, mutta kyllä se oli hetki jolloin tajusi, että tämä oli nyt tässä vaikka sitä vielä aikansa yritti nikotella: "Miten toinen saattoikin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kyllä me puolison kanssa omia Lapin reissuja varataan, vaikka asutaan yhdessä. Toki yhteisiäkin. Olisin iloinen jos puoliso ostaisi jonkun yhteisen matkan meille. Ja on kivaa kun hän välillä menee omille reissuilleen ja saan olla yksinäni kotona.
Meillä on omat rahat ja omat tilit, asumisesta maksetaan yhdessä. Asumme puolison asunnolla ja minun vanha asunto on meidän kakkosasunto. Ruuat ostaa ja tekee se joka ehtii kauppaan. Autot on molempien omat, jos vaihtaisin niin toki saattaisin asiasta sanoa mutta en alkaisi puolisoni hyväksyntää asialle pyytelemään.
Molempien mielestä hyvä näin.
Ai niin ja pesemme omat pyykkimme, niin ei tarvitse toiselle kiukutella, että ei ole puhtaana sekään paita kun tarvitsisin.
No tietenkin molemmat huolehtivat itse pesuun sen vaatteen mitä tarvitsevat juuri. Mutta voi kai siihen laittaa toisenkin pyykkejä molemmat, eikä erotella etten tuota pese kun ei ole minun.
Me ei asuta edes miehen kanssa yhdessä mutta kyllä silti kertoo kun aikoo autoa vaihtaa ja kysyy mielipidettä ja kertoo suunnitelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sitä ei vain osaa lähteä suhteesta vaikka tietäisi ettei se toimi, sitä vaan jatkaa omia polkuja kumpikin. Voi olla kyse taloudellisestakin riippuvuudesta, tai pelko että jää yksin. Joka sekin on joskus parempi vaihtoehto kuin riippua yhdessä.
Matkan varaaminen kysymättä voi olla aika paha jos toinen ei halua sinne matkustaa tai ole varaa tai mahdollisuutta lomaan esim töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minusta on kummallista, jos oman puolison kanssa ei halua puhua isoista asioista kuten auton ostamisesta. Siitä kuitenkin puhuu omien kavereiden kanssa, joten tuntuisi kurjalta, jos oma puoliso sulkisi minut pois elämästään. Onneksi oma mies ei ole tuollainen. Minusta on mukava, kun mies saattaa soittaa jostain asiasta kesken työpäivän, kun ei malta odottaa työpäivän päättymistä. Minä olen se, jolle asiat kerrotaan ensimmäisenä.
Tuon tilanne kertoo joka tapauksessa siitä, että parisuhde hiipuu tai sitä ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. Minulla kävi exän kanssa niin, että hän vain ilmoitti ostaneensa mökkitontin ja alkavansa rakentaa mökkiä sinne. En samalta istumalta lähtenyt, mutta kyllä se oli hetki jolloin tajusi, että tämä oli nyt tässä vaikka sitä vielä aikansa yritti nikotella: "Miten toinen saattoikin!"
Minun avomiehestä tuli exä kun oli varannut matkan Thaikkuihin siksi aikaa kun minä jouduin leikkaukseen, ja kuntoutukseen 2 viikoksi. Jälkeenpäin olen miettinyt miksi edes olin moisen yrjön kanssa.
Ja yks tapaus kehiin niin meidän nyt pitää uskoa sun loppupäätelmään?
Onko täällä noinkin paljon lampaita? Ei ihme kun tää paikka on täynnä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kyllä mä olisin toivonut, että mies olisi edes viitsinyt mainita suunitelmistaan ostaa vanhempiensa ränsistynyt maatila peltoineen, metsineen, maineen ja mökinröttelöineen.
Aika ison lainan otti jo muut perilliset ulos lunastaakseen ja nyt ei ole rahaa korjata röttelöä jossa vielä kaiken lisäksi asuu vanha vanhempansa. Ja lisäksi tilan siivous-, huolto- ja metsätöissä menee kaikki vapaa-aika ja rahat eikä riitäkkään.
Ja jotta tilalle voisi edes joskus muuttaa vaatii sen paljon rahaa ja työtä ja rakennusten purkamista ja uusien rakentamista.
Tämä vaikuttaa isosti meidän elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja ajanviettoon. Eli puhua ja kertoa voisi toiselle asioista.
Miehelle tuo tila tuntuu olevan tärkeä asia. Hän siis valitsi sen sinusta riippumatta. Voit itse päättää, haluatko jatkaa elämää miehesi vierellä, vai suuntaatko muualle. Jos omat intressisi eivät ole miehen tilan pidossa, kannattaa keskustella asiasta ja tehdä selväksi miehelle, että harkitset eroa.
Jos mies ajankäytön lisäksi syytää kaiken irtoavan rahan tiluksiinsa, tämä varmasti lisää skismaa teidän parisuhteessa. Eli keskustelu ja tilanteen päivitys on paikallaan.
Mä otin koiran, vaikka mies ei halunnut. Erohan siitä tuli.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että mies olisi halunnut minun "hyysäävän" häntä ja perhettämme koiran sijasta. Minulle taas koira itsessään oli tärkeä. Olen autistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>hän osti auton kertomatta minulle
Montako vuotta asuitte yhdessä? Ja paljonko "olit laittamassa rahaasi" auton ostamista varten? Kuulostaa siltä, että teidän suhde on vielä tuore.. ehkä alle vuosi.. korkeintaan pari vuotta.
>>varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni
Mutta ei käy ilmi, että sulta edes vaadittiin osallistumaan kustannuksiin??
>>kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen
Kyllä mäkin usein ostan itselleni, kun nainen päättää yhteisiä asioita... kun en voi ostaa verhoja.. ei edes vessapaperia.. kun naiseni on niin nirso
>>Pesi vain omat pyykkinsä
Kyllä pesen minäkin omat pyykkini
Olet 100% varma, että haluat osallistua tai jopa päättää hänen menoja vaikka ei laittanut senttiä hänen hyväksi!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.
Just tuollainen ajattelutapa tappaa suhteen, pässi.
Miksi?
Koska tuollainen käytös kertoo toiselle, että me emme ole me, me emme ole yhdessä, minä en sinusta välitä, minä en sinua auta, minä en sinua tue, elämämme ovat toisistaan täysin erilliset. Se kertoo toiselle, ettei häntä arvosteta, ei pyritä miellyttämään millään tavoin. Suorastaan piilovihaa täynnä olevaa passiivisaggressiivista käytöstä.
Tuollaisella käytöksellä ikäänkuin työtää toisen pois, osoittaa, että elämämme ja me olemme täysin erillisiä. Että sinä et ole osa minun elämääni.
Oma vaikutelmani on, että kyseessä on sellainen incel-tyyppinen, parisuhteeseen päässyt naistenvihaaja, joka tarkkaan pitää huolen, ettei vain "anna" naiselle yhtään mitään. Siksi mieluummin vaikka näkee kovastikin vaivaa erotellakseen pyykin seasta naisen vaatteet, kuin "antaa" naiselle sen "vaivan", että pudottaisi pyykkikoneeseen naisenkin vaatteet, vaikka siinä samallahan (ja helpommallakin) ne menisivät kuin omatkin. Ja joutuisi vielä ripustamaan naisen vaatteet! Se olisi jonkinlaista "periksiantamista" ja huonoitsetuntoiselle miehelle sama kuin olisi jonkinlainen naisen orja, ja siksi ylpeä ja koppava mies ei sellaiseen naisen nöyristelyyn alennu ja siksi nainen pesköön ja ripustakoon itse omat pyykkinsä!
Tämän tyyppisille miehille on tärkeää, että he ovat aina suhteessa saamapuolella. Saavat seksiä ja alea puolet vuokrasta. Naiselle taas ei saa antaa eikä tehdä minkäänlaisia palveluksia, ettei tämä vain kuvittele olevansa joku "palveltava kuningatar." Muutenkin pitää osoittaa, ettei tämä ole millään muotoa rakas, arvokas eikä tärkeä, ettei vain kuvittele olevansa jotain. Siksi mies elää kuin olisi yksin elävä sinkku.
Ehkä alitajuisesti kyseessä on jonkinlainen menetyksen pelon aiheuttama hard to catch -leikki, kun hylkäämishaavan omaava mies työntää naista kauemmaksi sillä, ettei oikeastaan edes olla parisuhteessa, vaikka ollaankin ja eletään saman katon alla.
Lyhyesti sanottuna: Normaalin ihmisen mielestä kuvatun kaltainen käytös on täysin sairasta ja häiriintynyttä, mutta täysin sairas ja häiriintynyt mieli ei ymmärrä sitä olevansa eikä näe kieroutuneisuudessaan mitään vikaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kyllä mä olisin toivonut, että mies olisi edes viitsinyt mainita suunitelmistaan ostaa vanhempiensa ränsistynyt maatila peltoineen, metsineen, maineen ja mökinröttelöineen.
Aika ison lainan otti jo muut perilliset ulos lunastaakseen ja nyt ei ole rahaa korjata röttelöä jossa vielä kaiken lisäksi asuu vanha vanhempansa. Ja lisäksi tilan siivous-, huolto- ja metsätöissä menee kaikki vapaa-aika ja rahat eikä riitäkkään.
Ja jotta tilalle voisi edes joskus muuttaa vaatii sen paljon rahaa ja työtä ja rakennusten purkamista ja uusien rakentamista.
Tämä vaikuttaa isosti meidän elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja ajanviettoon. Eli puhua ja kertoa voisi toiselle asioista.
Miehelle tuo tila tuntuu olevan tärkeä asia. Hän siis valitsi sen sinusta riippumatta. Voit itse päättää, haluatko jatkaa elämää miehesi vierellä, vai suuntaatko muualle.
Joo toki on, siksi olisin toivonut että olisi kertonut minullekin että näin aikoo tehdä. Minä en sinne rahojani ja aikaani laita joten sen kun touhuaa itse. Jos sinne joskus uusi talo nousee ja laittaa sen kuntoon voin sinne muuttaa hänen kanssaan jos niin haluaa. Harmi vaan että vaikuttaa arkeen kun hänellä ei ole rahaa enää samoihin asioihin kuin ennen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.
No se nyt on vähän eri asia kertoa ennalta, että "haluaisin lähteä Lappiin 2 viikon kuluttua," kuin yht´äkkiä ennakkoilmoittamatta vain lähteä sinne. Tai etukäteen kertoa, että "haluaisin lähteä yhteiselle lomalle sinne ja tänne," (ja kysyä, sopiiko ajankohta myös sinulle? Muutenhan voi käydä vaikka niin, ettei toinen pääse ja rahasi menevät toisen osalta hukkaan!) kuin yht´äkkiä vain ostaa sen matkan ennalta toiselle kertomatta, mitään kysymättä sopiiko ajankohta toiselle tai haluaako hän kyseiseen paikkaan edes lähteä. Hyviin tapoihin kuuluu parisuhteessa kysyä, mihin toinen haluaisi matkustaa ja sitten kummankin toiveista keskustellaan ja pyritään valitsemaan molemmille mieleinen kohde, e
Jonkun mielestä on ihana, romanttinen ele, kun puoliso tulee viereen ja näyttää hankkineensa sinulle/meille uuden auton/lomamatkan/hotelliyön tms.
No, kaikki eivät pidä yllätyksistä, vaan haluavat päsmäröidä ja vaatia aina oman tahtonsa mukaisia asioita.
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Ehkä sitten on parempi pysyä sinkkuna. Isot hankinnat ja pidemmät matkat on kyllä sellaisia, joista jokainen tuntemani ihminen keskustelee parisuhteessa etukäteen. Vaikka kuinka maksaisi ne omista rahoista, niin parisuhteeseen kuuluu elämän jakaminen toisen kanssa. Jos nyt jonkun uuden sohvatyynyn ostaa kotiinsa, niin sillä ei ole mitään väliä, mutta kyllä minä haluan etukäteen tietää jos puoliso päättää jostain syystä uusia koko sohvan. Vaikka hän sen maksaisi, on kyseessä myös minun kotini.
Kyllähän se elämän jakaminen edellyttää että myös jakaa ne suunnitelmat ja ajatukset toisen kanssa.
Kuten itsekin huomaat, ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla parisuhteessa. Täälläkin on monenlaisia esimerkkejä millaisia tapoja ja järjestelyitä on olemassa. Jostain syystä joillain on suurempi tarve kuin muilla kertoa mikä on ainoa tapa. Ei se niin mene.
Ei tuossa ihmisessä ole mitään vikaa. Hän on vaan erilainen. Hänelle voi löytyä sopiva match hyvinkin.