40 vuotiaalla, aina yksin asuneella sinkulla oli rutiinit joista ei joustanut parisuhteen alettua
Yritin asua ikisinkuksi itseään kutsuvan henkilön kanssa mutta ei siitä mitään tullut. Hän ei muuttanut tottumuksiaan minun vuokseni vaikka itse muutin paljonkin.
Muutama esimerkki: hän osti auton kertomatta minulle, varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni, kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen. Nämä niitä suurimpia asioita, puhumattakaan pienemmistä. Pesi vain omat pyykkinsä, teki ruuat itselleen, kävi Virossa tai Lapissa milloin tahtoi etc.etc.Hän ei ollut pröystäilevää tyyppiä mutta eli omaa elämäänsä ajattelematta minua ja minun mielipiteitä.
Ehkä joistakin se on ihan normaalia ja minä olen se valittaja mutta en vain jaksanut sitä. Meitä ei koskaan ollut. Oli vain minä ja hän.
Kommentit (177)
Ylläolevat asiat on juuri niitä joiden vuoksi eroan kun lapset ovat kasvaneet itsenäisiksi. Vaimo jotenkin kuvittelee että meillä on yhteiset rahat jne. mutta eihän se pidä paikkaansa. Olisi lukenut silloin kun oli sen aika. Olisi ottanut edes itsestään vastuun. Nyt ruikuttaa kun pieni palkka ym. ym.
Niin? Minä olen tuollainen, mutta en edes yrittäisi kokeilla mitään parisuhteen leikkimistä.
N48
Hmmm... monta vuotta vanha aloitus. Vastaan silti. Elän pitkässä parisuhteessa, mutta ajattelen aina itseäni enkä meitä. Tästä on ollut riitoja, muttei ole enää. Olen kertonut, että parisuhde ei ole minulle mikään itseisarvo. Voin hyvin elää ilman parisuhdetta. Suostun elämään toisen kanssa, jollei se alenna elämänlaatuani. Naiset, te ymmärrätte mistä puhun. Niinpä tässä yhä ollaan. Minä en jousta, koska minä en tätä suhdetta tarvitse samalla tavoin kuin mieheni. Hän kärsii ikävästä jollei olla yhdessä. Minä en. Kiva on nähdä aina matkan jälkeen, mutta en minä häntä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.
Miksi mun pitäisi keskustella jonkun kanssa siitä että haluan vaihtaa vanhan autoni uuteen?
Mitä arvoa sen toisen henkilön mielipide toisi asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Siis joidenkin mielestä on ok vaan häipyä johonkin Lappiin ja jättää seurustelukumppani ihmetelemään?!
Näillä henkilöillä on heikot sosiaaliset taidot ja muutenkin heikko ymmärrys ihmissuhteista. Normaali-ihmiselle tämä asia on päivänselvä. Parisuhteessa asioista keskustellaan. Nämä "voin ostaa auton omilla rahoillani jos haluun"- jankkaajat eivät ymmärrä ollenkaan mistä on kyse. Eivätkä tule ymmärtämäänkään. Turha hakata päätään seinään. Tällaiset tyypit kannattaa pariutumismielessä kiertää kaukaa. Voivat olla sitten keskenään.
Valivalivali. Uusi kumppani ei tee just nii ku mä haluun. Vaihtoon ja valitusta vauvalle.
🍀Ohitan.
...
Olen tehnyt päätöksen.
En enää osallistu
sivustolla aktiivisessa
roolissa. Lähetän kiitosterveiseni
kaikille fiksusti kommentoineille.
...
Hyvää huomenta. _E_🍀
Minulle tuollainen itsenäinen suhde taas toimisi hyvin. Molemmat eläisivät sitä omaa elämäänsä itsenäisesti, välillä toisiinsa turvautuen. Tarvitsen paljon omaa aikaa, minulla on paljon harrastuksia ja sukulaiset ympäri Suomea, olen tottunut tekemään hankinnat itsenäisesti. Kyllä ihan naurattaa, etten saisi ostaa espressokonetta koska puoliso ei pidä espressosta - ehkä tuo myös vähän kertoo siitä puolisosta, ettei hän ihan molemmilla jaloilla seiso.
Vierailija kirjoitti:
🍀Ohitan.
...
Olen tehnyt päätöksen.
En enää osallistu
sivustolla aktiivisessa
roolissa. Lähetän kiitosterveiseni
kaikille fiksusti kommentoineille.
...
Hyvää huomenta. _E_🍀
Jep. Eli huomenna uudestaan...
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevat asiat on juuri niitä joiden vuoksi eroan kun lapset ovat kasvaneet itsenäisiksi. Vaimo jotenkin kuvittelee että meillä on yhteiset rahat jne. mutta eihän se pidä paikkaansa. Olisi lukenut silloin kun oli sen aika. Olisi ottanut edes itsestään vastuun. Nyt ruikuttaa kun pieni palkka ym. ym.
Sama täällä. Meillä myös puoliso yrittää jatkuvasti kontrolloida toisen omia, yhteisten vastuiden ulkopuolisia rahoja, keksii niille omin päin käyttöä ja sitten raivostuu kun homma ei käy.
Aika lailla vittuilulta tuntuu ihmiseltä joka ei edes omaa nettopuolikastaan hoida kodin ja perheen kuluista.
Ex oli just tuollainen. Teki asiat just kuten halusi, eli itsenäistä elämäänsä, eikä ollut me -henkeä. Jotenkin kai lapsuudenkoti teki hänet tuollaiseksi? Tai katkeruus exiä kohtaan, jonka kosti minulle?
Mun vaimo kans jatkaa omaa simkkuelämäänsä...ts. kun mentiin yhteen niin mitään ei aiemmasta elämästä lähtenyt pois. Tästä seuraa että parisuhteeseen tai yhteiseen perhe-elämään ei oo aikaa rahaa tai resurssia...eikä yhtään tajua et sellasta pitäs olla. Tunnen miehenä oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan elämäni aikana....mut keskityn omiin juttuihin. Onneks vaimo on hyvätuloinen ts. Taloudellisedti pärjätään. Kaikki naiset on sama narsismi ja uutta suhdetta en lähde etsimään.. ts. Parempaa en naisilta tuu saamaan... vähän kakkulin msku tästä jää...mut ei mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo kans jatkaa omaa simkkuelämäänsä...ts. kun mentiin yhteen niin mitään ei aiemmasta elämästä lähtenyt pois. Tästä seuraa että parisuhteeseen tai yhteiseen perhe-elämään ei oo aikaa rahaa tai resurssia...eikä yhtään tajua et sellasta pitäs olla. Tunnen miehenä oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan elämäni aikana....mut keskityn omiin juttuihin. Onneks vaimo on hyvätuloinen ts. Taloudellisedti pärjätään. Kaikki naiset on sama narsismi ja uutta suhdetta en lähde etsimään.. ts. Parempaa en naisilta tuu saamaan... vähän kakkulin msku tästä jää...mut ei mahda mitään.
Sun vaimosi ei ihan yksinkertaisesti rakasta sua. Hyvin toistuva kertomus tässä ketjussa. Kun rakastaa, haluaa, että toisella on kaikki hyvin. Eikö kyse ole rahasta.
Ohis, old school: meillä on aina ollut yhteinen talous. Molemmat voivat halutessaan ostaa espressokoneen (esimerkki), mutta ei sitä salaa osteta siksi, että sillekin rahalle saattaa olla akuutimpaa käyttöä (yhteiset menot ensin, omat sitten) ja olisi todella kummallista, ellei puoliso haluaisi intoilla espressokoneesta kanssani. Vaikken minä siitä niin perustakaan, jaan hänen ilonsa, ja päinvastoin. Toisiamme on kannustettu nyt 20+ v.
Voihan sitä pinttyä omiin tapoihinsa ja asenteisiinsa vaikka eläisi parisuhteessa.
Kyllä tälläkin palstalla itse ikisinkkuna olen monet kerrat ihmetellyt, että miten tai kuinka jitkut kestävät kumppaniltaan hyvinkin vastenmielistä ja loukkaavaa käytöstä.
Tai sitten vain sitä, että itse saa tehdä ja kumppania ei kiinnosta lainkaan esim kodin siusteys tai lasten asiat, eikä liioin se, miten hoidetaan syömiset ja asumisen kulut.
Mutta olisi minulta ylimielisyyttä sanoa, että eroaisi, ikään kuin se olisi aina niin helppoa.
Mutta toki välillä kiukuttaa jos tällaisia kirjoituksia kohtaa silloin kun itsellä on taas se vaihe kun kaipaisi eniten sitä läheisyyttä ja rakkautta, jota moni muu saaneen osakseen paljon helpommin minä ikisinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevat asiat on juuri niitä joiden vuoksi eroan kun lapset ovat kasvaneet itsenäisiksi. Vaimo jotenkin kuvittelee että meillä on yhteiset rahat jne. mutta eihän se pidä paikkaansa. Olisi lukenut silloin kun oli sen aika. Olisi ottanut edes itsestään vastuun. Nyt ruikuttaa kun pieni palkka ym. ym.
Haha, eihän miehille naisen rahat tai koulutus merkitse Mitään. Vain ulkonäkö ja (alistuva) luonne. Mitä haukkasit?
Ihmetyttää näissä tällasissa kertomuksissa, että miten aloittaja ikinä kiinnostui kyseisestä ihmisestä? Minä en voisi tällaisen ihmisen kanssa kuvitella edes mitään parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Ex oli just tuollainen. Teki asiat just kuten halusi, eli itsenäistä elämäänsä, eikä ollut me -henkeä. Jotenkin kai lapsuudenkoti teki hänet tuollaiseksi? Tai katkeruus exiä kohtaan, jonka kosti minulle?
Mikä sinut sai lähtemään tuohon mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.
Kyllä omilla rahoillaan saa ostaa minkälaisen auton lystää. Minulta ei ole kysytty jos puolisoni on halunnut jotain hankkia omilla rahoillaan eikä se minulta ole ollut pois, hän on ihan yksipuolisesti päättänyt. Itselläni ei ole varaa niin isoihin hankintoihin mutta en sitten ole omissa pienissä hankinnoissa mitään kysellyt eikä sitä ole vaadittukaan kun hän tietää järkevän makuni. Matkoille emme ole yksin lähteneet ja sehän tuntuisikin ihan hullulta jos emme lähtisi yhdessä. Aina on puoliso halunnut minut mukaan.
Tuo viimeinen lause on todella hyvä. Ilman puolisoa matkusteleminen kuullostaa todella vinksahtaneelta vaikuttaen siltä että sieltä kalastellaan mahdollista uutta puolisoa sivusilmällä tai syrjähyppyjä katsellen.
Mustasukkainen epäluulo on lievimmillään erittäin epätoivottava piirre ja vakavimmillaan psyykkinen sairaus. Ei kiitos sellaista puolisoksi ainakaan itsellen. Haluan poistua puolisoni näköpiiristä ilman että siitä seuraa hänelle psykoottinen kohtaus.
? Jos aikuinen ostaa omilla rahoillaan auton niin miksi kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan tästä pitäisi keskustella hänen kanssaan?
Sitten eri asia, jos se ostettaisiin 50/50 yhteisillä rahoilla.