40 vuotiaalla, aina yksin asuneella sinkulla oli rutiinit joista ei joustanut parisuhteen alettua

Vierailija wrote:

Kyllähän se elämän jakaminen edellyttää että myös jakaa ne suunnitelmat ja ajatukset toisen kanssa.

entä kustannukset? lol

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.

 

No se nyt on vähän eri asia kertoa ennalta, että "haluaisin lähteä Lappiin 2 viikon kuluttua," kuin yht´äkkiä ennakkoilmoittamatta vain lähteä sinne. Tai etukäteen kertoa, että "haluaisin lähteä yhteiselle lomalle sinne ja tänne," (ja kysyä, sopiiko ajankohta myös sinulle? Muutenhan voi käydä vaikka niin, ettei toinen pääse ja rahasi menevät toisen osalta hukkaan!) kuin yht´äkkiä vain ostaa sen matkan ennalta toiselle kertomatta, mitään kysymättä sopiiko ajankohta toiselle tai haluaako hän kyseiseen paikkaan edes lähteä. Hyviin tapoihin kuuluu parisuhteessa kysyä, mihin toinen haluaisi matkustaa ja sitten kummankin toiveista keskustellaan ja pyri

"Jonkun mielestä on ihana, romanttinen ele, kun puoliso tulee viereen ja näyttää hankkineensa sinulle/meille uuden auton/lomamatkan/hotelliyön tms.

No, kaikki eivät pidä yllätyksistä, vaan haluavat päsmäröidä ja vaatia aina oman tahtonsa mukaisia asioita."

Mitä romanttista siinä on, että toinen suunnittelee kysymättä minun elämääni? Romanttista on viedä puoliso yllätyksenä lauantai-iltana dinnerille mukavaan ravintolaan, ei varata viikon Italian matkaa tarkistamatta haluaako tai voiko toinen lähteä sinne ylipäätään. Ja uusi auto, mitä romanttista siinä on, että puoliso hankkii vain itseään miellyttävän auton ja vielä yrittää esittää asian jotenkin positiivisessa valossa?

Vierailija wrote:

Kyllähän se elämän jakaminen edellyttää että myös jakaa ne suunnitelmat ja ajatukset toisen kanssa.

Miksi parisuhteessa kuuluisi jakaa kaikki lomat tai se auto?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä mä olisin toivonut, että mies olisi edes viitsinyt mainita suunitelmistaan ostaa vanhempiensa ränsistynyt maatila peltoineen, metsineen, maineen ja mökinröttelöineen.

Aika ison lainan otti jo muut perilliset ulos lunastaakseen ja nyt ei ole rahaa korjata röttelöä jossa vielä kaiken lisäksi asuu vanha vanhempansa. Ja lisäksi tilan siivous-, huolto- ja metsätöissä menee kaikki vapaa-aika ja rahat eikä riitäkkään.

Ja jotta tilalle voisi edes joskus muuttaa vaatii sen paljon rahaa ja työtä ja rakennusten purkamista ja uusien rakentamista.

Tämä vaikuttaa isosti meidän elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja ajanviettoon. Eli puhua ja kertoa voisi toiselle asioista.

 

Miehelle tuo tila tuntuu olevan tärkeä asia. Hän siis valitsi sen sinusta riippumatta. Voit itse päättää, haluatko jatkaa elämää miehesi vierellä, vai suuntaatko muualle.

Senpä takia tuosta olisi pitänytkertoa etukäteen kumppanille, jotta kumppani voi päättää haluaako jäädä suhteeseen kun kaikki muuttuu, esm miehen rahatilanne, yhteisen talon/kodin hankinta, ison lainanotto ja ajankäyttö. Yleensä nuo sukutilat on vielä rajattu suvussa pysyviksi joten sinne ei kannata puolison edes aikaa ja rahaa paljon laittaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.

Just tuollainen ajattelutapa tappaa suhteen, pässi.

 

Miksi?

 

Koska tuollainen käytös kertoo toiselle, että me emme ole me, me emme ole yhdessä, minä en sinusta välitä, minä en sinua auta, minä en sinua tue, elämämme ovat toisistaan täysin erilliset. Se kertoo toiselle, ettei häntä arvosteta, ei pyritä miellyttämään millään tavoin. Suorastaan piilovihaa täynnä olevaa passiivisaggressiivista käytöstä.

Tuollaisella käytöksellä ikäänkuin työtää toisen pois, osoittaa, että elämämme ja me olemme täysin erillisiä. Että sinä

No huh huh. Jopas oli tuomio!

 Näin yli 60-vuotiaana naisena osaan jo nähdä ihmiset omanlaisina persooninaan, enkä tulkitse kaikkea toisen käytöstä itseni kautta. Olen ollut parisuhteessa hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Heidän erilaiseen käytökseensä oli syynsä, jotka eivät millään tapaa johtuneet minusta.

Viestisi on melkoista mies v i h a a.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllähän se elämän jakaminen edellyttää että myös jakaa ne suunnitelmat ja ajatukset toisen kanssa.

Miksi parisuhteessa kuuluisi jakaa kaikki lomat tai se auto?

eihän tässä niin väitetty. vaan kertoa että aikoo lähteä lomalle tai varata yhteisen matkan teille tai hankkia tälläisen auton. Asioista kertominen ja puhuminen ei ole sama asia kuin luvan kysyminen.

Vierailija wrote:

>>hän osti auton kertomatta minulle

Montako vuotta asuitte yhdessä? Ja paljonko "olit laittamassa rahaasi" auton ostamista varten? Kuulostaa siltä, että teidän suhde on vielä tuore.. ehkä alle vuosi.. korkeintaan pari vuotta. 

>>varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni

Mutta ei käy ilmi, että sulta edes vaadittiin osallistumaan kustannuksiin??



>>kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen

Kyllä mäkin usein ostan itselleni, kun nainen päättää yhteisiä asioita... kun en voi ostaa verhoja.. ei edes vessapaperia.. kun naiseni on niin nirso 



>>Pesi vain omat pyykkinsä

Kyllä pesen minäkin omat pyykkini

Olet 100% varma, että haluat osallistua tai jopa päättää hänen menoja vaikka ei laittanut senttiä hänen hyväksi! 

 

Vastaan tähän. Kolme vuotta yhdessä asumista kun uusi auto ilmestyi pihaan, yllätyksenä minulle. Ei sanaakaan siihen suuntaan ennen sitä. Ei pyytänyt osallistumista kustannuksiin, enkä toki tarjoutunutkaan koska se oli yksi hänen juttunsa, ilman minua.

Matkan hän oli varannut omaan suosikkikohteeseensa, minä kelpasin mukaan matkaseuraksi. Se oli minun ensimmäinen lentomatkani.

Kaupoista osteli mm. Tietotekniikkaa, itselleen Espressokoneen koska piti espressosta, minä en. Myös ruokaostoksia joita vain itse söi. Kävi usein ravintolassa syömässä, ilman minua totta kai.

Pesi vain omat pyykkinsä, ei koskaan kysynyt menisikö jokin minun vaate samassa koneellisessa.

En ymmärrä kommenttisi viimeistä lausetta. -ap

 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi. 

Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.

 

Siis miksi ihmeessä ihminen ei saa omilla rahoillaan ostaa itselleen autoa??? Mitä hemmettiä taas... 

Saa ostaa, mutta miksi ihmeessä siitä ei voi etukäteen toiselle mitään ilmoittaa? Sitäpaitsi jos uuden auton ostaa osittain lainarahalla ja eletään yhteistaloudessa, niin kyllä sillä asialla aika olennaisen iso vaikutus on sen toisenkin elämään!

Muutenkin kyse on toisen arvostuksesta. Arvostaako toista tasaveroisena kumppanina, niin että kertoo toiselle ajatuksistaan ja suunnitelmistaan, vai pakottaako tämän vain elämään MINUN tekojen seuraamusten kanssa tyyliin "ota tai jätä." Mikä taas johtaa usein siihen jättämiseen, kuten aloituksen malliesimerkkikin.

Tuommoinen, ettei suunnitelmistaan mitään kerro viestii naiselle, että mies pitää naista jonkinlaisena alamaisenaan, jolle "pomon" ei tarvitse suunnitelmistaan mitään kertoa, naisen on vain sopeuduttava elämään "johtajan" haluaman mukaista elämää. Tällaista se viestii ja aika moni nainen tosiaan lähtee lätkimään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllähän se elämän jakaminen edellyttää että myös jakaa ne suunnitelmat ja ajatukset toisen kanssa.

Miksi parisuhteessa kuuluisi jakaa kaikki lomat tai se auto?

eihän tässä niin väitetty. vaan kertoa että aikoo lähteä lomalle tai varata yhteisen matkan teille tai hankkia tälläisen auton. Asioista kertominen ja puhuminen ei ole sama asia kuin luvan kysyminen.

Jos mies varaisi minulle matka olisin lähinnä iloinen siitä asiasta, että tällä kertaa minun ei tarvinnut hoitaa suunnittelua. Jos loma ei sopisi syystä tai toisesta voisin ilmoittaa myös sen. Useimmat autot mies on valinnut keskustelematta aiheesta kanssani, viimeksi ostettiin auto minulle ja lähinnä keskustelu käytiin siitä hyväksynkö minä tuon auton vai etsiikö mies vielä jotain muuta.

Keskusteluja taas käydään asioista, arjesta, lasten menoista jne.

Vierailija

87/88|

27.10.2023 | 14:25

Vierailija wrote:

>>hän osti auton kertomatta minulle

Montako vuotta asuitte yhdessä? Ja paljonko "olit laittamassa rahaasi" auton ostamista varten? Kuulostaa siltä, että teidän suhde on vielä tuore.. ehkä alle vuosi.. korkeintaan pari vuotta. 

>>varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni

Mutta ei käy ilmi, että sulta edes vaadittiin osallistumaan kustannuksiin??

>>kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen

Kyllä mäkin usein ostan itselleni, kun nainen päättää yhteisiä asioita... kun en voi ostaa verhoja.. ei edes vessapaperia.. kun naiseni on niin nirso 

>>Pesi vain omat pyykkinsä

Kyllä pesen minäkin omat pyykkini

Olet 100% varma, että haluat osallistua tai jopa päättää hänen menoja vaikka ei laittanut senttiä hänen hyväksi! 

 

Vastaan tähän. Kolme vuotta yhdessä asumista kun uusi auto ilmestyi pihaan, yllätyksenä minulle. Ei sanaakaan siihen suuntaan ennen sitä. Ei pyytänyt osallistumista kustannuksiin, enkä toki tarjoutunutkaan koska se oli yksi hänen juttunsa, ilman minua.

Matkan hän oli varannut omaan suosikkikohteeseensa, minä kelpasin mukaan matkaseuraksi. Se oli minun ensimmäinen lentomatkani.

Kaupoista osteli mm. Tietotekniikkaa, itselleen Espressokoneen koska piti espressosta, minä en. Myös ruokaostoksia joita vain itse söi. Kävi usein ravintolassa syömässä, ilman minua totta kai.

Pesi vain omat pyykkinsä, ei koskaan kysynyt menisikö jokin minun vaate samassa koneellisessa.

Ap, nuo kertomasi jutut on ihan tyypillisiä autistiselle ihmiselle. Olen nainen ja teen ihan vastaavaa. Se on minulle normaalia. Ahdistun, jos toinen alkaisi ohjailemaan tekemisiäni ja puuttuisi esim. pyykinpesuun. Minulle on tärkeää, että koneessa pyörii vain omat pyykkini. Toki voin pestä pelkästään puolison pyykit joku toinen kerta. Vaatteiden sekoittaminen ei käy. Erilliset pyykkikorit pitää olla. Tämä ei liity Kerrassaan Mitenkään meidän väliseen suhteeseen tai toisen huomioimiseen. Miksi tällaiset asiat on vaikea ymmärtää, hyväksyä?!

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.

Just tuollainen ajattelutapa tappaa suhteen, pässi.

 

Miksi?

 

Koska tuollainen käytös kertoo toiselle, että me emme ole me, me emme ole yhdessä, minä en sinusta välitä, minä en sinua auta, minä en sinua tue, elämämme ovat toisistaan täysin erilliset. Se kertoo toiselle, ettei häntä arvosteta, ei pyritä miellyttämään millään tavoin. Suorastaan piilovihaa täynnä olevaa passiivisaggressiivista käytöstä.

Tuollaisella käytöksellä ikäänkuin työtää toisen pois, osoittaa, että elämäm

Ap oli yrittänyt miehelle puhua ja keskustella asioista, mutta mikään ei muuttunut. Mies vain jatkoi samaa rataa.

Tuollaista minä koen kyseisen käytöksen viestivä, ja minulla on oikeus kokea näin, eikä kyse edes ole tahdonvaraisesta asiasta kun näin koen ja asian tulkitsen. Ja minä nimenomaan EN tulkitse asiaa itseni kautta, koska minä nimenomaan EN elä noin kuin kyseinen mies, vaan nimenomaan otan huomioon, keskustelen ja pesin molempien pyykit silloin kun olin parisuhteessa.

Itse kuulostat kunnon pick me up -womanilta, joka annat miesten kohdella itseäsi kynnysmattona ja hyväksyt heiltä ihan mitä tahansa, kun et ole "niinkuin muut," ne nalkuttavat ja tyhmät naiset.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi. 

Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.

Auton ostohan riippuu siitä kuka autoa käyttää. Jos molemmat, puhutaan yhdessä. Jos vain ostaja, saa ostaa mitä tahtoo.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä mä olisin toivonut, että mies olisi edes viitsinyt mainita suunitelmistaan ostaa vanhempiensa ränsistynyt maatila peltoineen, metsineen, maineen ja mökinröttelöineen.

Aika ison lainan otti jo muut perilliset ulos lunastaakseen ja nyt ei ole rahaa korjata röttelöä jossa vielä kaiken lisäksi asuu vanha vanhempansa. Ja lisäksi tilan siivous-, huolto- ja metsätöissä menee kaikki vapaa-aika ja rahat eikä riitäkkään.

Ja jotta tilalle voisi edes joskus muuttaa vaatii sen paljon rahaa ja työtä ja rakennusten purkamista ja uusien rakentamista.

Tämä vaikuttaa isosti meidän elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja ajanviettoon. Eli puhua ja kertoa voisi toiselle asioista.

 

Miehelle tuo tila tuntuu olevan tärkeä asia. Hän siis valitsi sen sinusta riippumatta. Voit itse päättää, haluatko jatkaa elä

"Senpä takia miehen olisi pitänut kertoa minulle (tilan hankkimisesta), että olisin voinut päättää haluanko..."

No mutta voithan sinä edelleenkin päättää jatkosta itse, hyvänen aika!

Olisit mieluummin halunnut asettua miehen kanssa poikkiteloin, esittää uhkavaatimuksesi, ja/tai manipuloida mies muuttamaan mielensä. Nyt sinua harmittaa, kun et päässyt niskan päälle, vaan vaihtoehtosi ovat joko hyväksyä tilanne tai erota.

Ehkäpä miehesi ei juuri tästä syystä puhunut asiasta etukäteen. Hän oli jo tehnyt päätöksensä.

Ok?

Vierailija wrote:

Näinpä. On niin monia asioita mihin parisuhde voi loppua, mutta tää kyseinen henkilö sitten hakee syytä muusta. "En ollut tarpeeksi komea, pitkä tai rikas".

Vaikka noista asioista olisi sievästi yrittänyt sanoa, niin mikään ei muutu. Ei näy monellakaan heräävån ajatusta että pitäisikö muuttaa tapojaan, ei, tulee vain riita joka on voitettava keinolla millä hyvänsä.

Naisilla selitys nykyään usein toisin päin: miehet eivät kestä älykästä ja koulutettua naista, siksi olen sinkku. Mies ei kestä itsenäistä naista, joka elää vain itselleen, johon hänellä on täysi oikeus.  

 

Pelkästään ensitreffit alttarilla katsellessa hämmästyy vuodesta toiseen, miten paljon näillä oikein naimisiin haluavilla on asioita ja menoja, joista eivät voi joustaa milliäkään, jotta uusi puoliso mahtuisi paremmin elämään.  

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.

Just tuollainen ajattelutapa tappaa suhteen, pässi.

 

Miksi?

 

Koska tuollainen käytös kertoo toiselle, että me emme ole me, me emme ole yhdessä, minä en sinusta välitä, minä en sinua auta, minä en sinua tue, elämämme ovat toisistaan täysin erilliset. Se kertoo toiselle, ettei häntä arvosteta, ei pyritä miellyttämään millään tavoin. Suorastaan piilovihaa täynnä olevaa passiivisaggressiivista käytöstä.

Tuollaisella käytöksellä ikäänkuin

"...minulla on oikeus kokea näin, eikä kyse edes ole tahdonvaraisesta asiasta kun näin koen ja asian tulkitsen. Ja minä nimenomaan EN tulkitse asiaa itseni kautta, koska minä nimenomaan EN elä noin kuin kyseinen mies, vaan nimenomaan otan huomioon, keskustelen ja pesin molempien pyykit silloin kun olin parisuhteessa."

LOL!!!

Et vaan tajua!!!

Noita kun lukee, niin on kiitollinen siitä, ettemme asu yhdessä ja se aika mitä vietämme on sitten laatuaikaa.  Emme kontrolloi toistemme hankintoja kun ei ole siihen tarvetta. Olemme pari silti ja sitä olemme olleet ens vuonna 25 vuotta. Välimatkaa n 250km. Sopii meille ja vietämme aikaa molempien kotona. Yhteisiä lapsiakaan ei onneksi ole.

Vierailija wrote:

Siis onko joissakin parisuhteissa siis niin, että puolisot ei keskenään juttele? Tai siis kun minä olen ostamassa autoa, niin olen kyllä asiasta sen verran innoissani ja kiinnostunut, että se nyt väkisin tulee puolison kanssa puheeksi. Vertailen autoja ja kattelen niitä netistä, bongailen liikenteessä, että kato tuolla on tommonen, oiskohan tuollainen auto itellekin kiva. Sama matkojen kanssa, jos alkaa kiinnostella joku kohde tai kaksi, niin alan vertailla ja miettiä oisko kiva mennä paikkaan A vai oisko B kivempi ja mitähän nähtävyyksiä siellä ois. Ei takuulla tuu puolisolle yllätyksenä uus auto pihassa tai mun pidennetty viikonloppu Berliinissä. 

Mistä ihmeestä te oikein puhutte keskenänne, jos ette omasta elämästänne ja suunnitelmistanne ja ajatuksistanne? 

Tässä tulee minusta se ongelman pääpointti, eli kommunikaation puute. Tämä ongelma on olemassa myös minun parisuhteessani. Asumme omissa kodeissamme, joten nimenomaan siihen kommunikaatioon pitäisi panostaa, jos haluaisi hyvän parisuhteen jossa tuntee toisen ihmisen. Nykyään tuntuu että mä en suurelta osin tiedä mitä miehen elämässä tapahtuu, ja kuulen asioista joskus jos ollenkaan. Tokihan voi ajatella, etteivät ne asiat mulle kuulukaan, mutta mikä parisuhde se sellainen on, jossa toisen kanssa ei jaeta oman elämän tärkeitä juttuja? Kai se on kaksi erillistä yksikköä, jotka välillä hetkellisesti törmäävät toisiinsa, ja sitten taas palaavat omille uomilleen. 



 

Vierailija wrote:

Lähinnä outoa ettei päätöksistä ja asioista edes mainita toiselle. Puhuminen aikeista, toiveista ja suunnitelmista kuuluu parisuhteeseen. Ei ole kyse luvan kysymisestä.

Juuri näin. Luulisi että jostain matkastakin tulisi puhuttua etukäteen vaikka mitä. Eikä vain yhtäkkistä ilmoitusta "mä lähden". 

Nykyisen miesystävän kanssa edes matkasuunnitelmia ei saisi tehdä etukäteen, hän ei halua suunnitella. Itse  taas nautin siitä, että voin miettiä retkiä ja muuta sellaista etukäteen - vaikkei ne suunnitelmat sitten edes toteutuisikaan. Ollaan niin erilaisia, että en tiedä voiko  tästä pidemmän päälle tulla mitään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä mä olisin toivonut, että mies olisi edes viitsinyt mainita suunitelmistaan ostaa vanhempiensa ränsistynyt maatila peltoineen, metsineen, maineen ja mökinröttelöineen.

Aika ison lainan otti jo muut perilliset ulos lunastaakseen ja nyt ei ole rahaa korjata röttelöä jossa vielä kaiken lisäksi asuu vanha vanhempansa. Ja lisäksi tilan siivous-, huolto- ja metsätöissä menee kaikki vapaa-aika ja rahat eikä riitäkkään.

Ja jotta tilalle voisi edes joskus muuttaa vaatii sen paljon rahaa ja työtä ja rakennusten purkamista ja uusien rakentamista.

Tämä vaikuttaa isosti meidän elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja ajanviettoon. Eli puhua ja kertoa voisi toiselle asioista.

 

Miehelle tuo tila tuntuu olevan tärkeä asia. Hän siis valitsi sen sinusta riippuma

Onhan se nyt aika erikoista, että toinen miettii isoa elämänmuutosta, eikä mainitse kumppanilleen siitä sanallakaan ennen kuin on päätöksensä tehnyt. Tai siis ainakin minun käsitykseni parisuhteesta on, että siinä voidaan puhua toisen kanssa juuri tuollaisista asioista, positiivisella tavalla, vaihtaa ajatuksia. Yritän ymmärtää senkin, että kaikilla parisuhde ei ole samanlainen, vaan asioita pidetään enemmän itsellä. Ongelmia tulee, jos kumppaneilla on kovin erilaiset näkemykset tästä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi. 

Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.

Meillä on yhteinen talous ollut 25 vuotta ja auton voi ostaa ja matkan varata ihan itse. Lupia ei kysellä.