Lue keskustelun säännöt.
40 vuotiaalla, aina yksin asuneella sinkulla oli rutiinit joista ei joustanut parisuhteen alettua
27.10.2023 |
Yritin asua ikisinkuksi itseään kutsuvan henkilön kanssa mutta ei siitä mitään tullut. Hän ei muuttanut tottumuksiaan minun vuokseni vaikka itse muutin paljonkin.
Muutama esimerkki: hän osti auton kertomatta minulle, varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni, kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen. Nämä niitä suurimpia asioita, puhumattakaan pienemmistä. Pesi vain omat pyykkinsä, teki ruuat itselleen, kävi Virossa tai Lapissa milloin tahtoi etc.etc.Hän ei ollut pröystäilevää tyyppiä mutta eli omaa elämäänsä ajattelematta minua ja minun mielipiteitä.
Ehkä joistakin se on ihan normaalia ja minä olen se valittaja mutta en vain jaksanut sitä. Meitä ei koskaan ollut. Oli vain minä ja hän.
Kommentit (137)
Mikään ei kelpaa. Eikö tuollainen itsenäinen itseohjautuva mies ole just hyvä? Tekee asioita itsekin, eikä odota, että vaimo käskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Kolme vuotta yhdessä asumista kun uusi auto ilmestyi pihaan, yllätyksenä minulle. Ei sanaakaan siihen suuntaan ennen sitä. Ei pyytänyt osallistumista kustannuksiin, enkä toki tarjoutunutkaan koska se oli yksi hänen juttunsa, ilman minua.
Miksi nainen katselee 3 vuottta miestä, joka on noin itsekeskeinen eikä jaa elämänsä tärkeitä asioita tai kohtele parisuhdetta yksikkönä minkään asian suhteen?
Kysehän ei ole siitä etteikö omilla rahoillaan sais tehdä mitä haluaa, vaan että miten jakaa elämänsä asioita toisen kanssa. Jos mies on kuin tyly seinä, miksei nainen jätä jo puolen vuoden jälkeen kun tajuaa, ettei siitä mitään tule?
Naiset ovat vain tyhmiä, odottavat että toinen muuttuu. Ei ikisinkku muutu. Pysykää kaukana niistä.
Tämä väite pätee myös pitkästä avioliitosta eronneisiin. Ne eivät osaa muuntautua uuteen elämään, elävät kuin edellisen puolison kanssa. Miehet ja naiset.
Olin asunut yksin noin 15v ennen kun tapasin nykyisen puolisoni, ja tapailuvaiheessa elin nimenomaan kuten tuo. Olin tottunut elämään yksin ja päättämään itse omasta elämästäni.
Oli ilmoitusluontoinen asia että lähden matkalle, tietysti kysyin haluaako se lähteä mukaan, jos ei niin menin yksin. Sama auton kanssa, ilmoitusluontoisesti kerroin ostavani uutta autoa. Pidettiin rahat erillään, ja molemmat tehtiin omat hankinnat, omaan kotiin.
Molemmille ruokaa ja pyykit hoidin tietysti, mutta näin häntä pitkään "vieraana".
Tuo kaikki muuttui kun muutettiin yhteen, edelleen on tietysti vähän totuttelua mutta pääosin menee hyvin
1. Pidä seurustelu seurusteluna, älä muuta yhteen.
2. Jos kuitenkin muutat yhteen, älä mene naimisiin.
3. Jos kuitenkin muutat yhteen ja menet naimisiin, älä sitten ihmettele kadonnutta seksiä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Tuossa kolme kovaa ohjetta hyvän parisuhteen ylläpitoon. Jos ihmisillä on ikää nelisenkymmentä vuotta, niin mikä ihmeen hinku on muuttaa yhteen alun perinkään? Tuon ikäisillä on jo vakiintunut omat tapansa toimia, omat rutiininsa ja omat kuvionsa. Suhde pysyy parempana ja tuoreempana kun ei tarvitse nähdä jokaista varpaankynnen leikkuuta tai kuunnella puolison ikävystyttäviä sukulaisia tai ottaa kantaa puolison taloyhtiön saunavuorojärjestelyihin. Niissä ei ole parisuhteen kannalta mitään muuta kuin hävittävää. Puolison varpaankynnen leikkuun näkeminen ei ainakaan nosta eroottisia haluja, sanot jotain väärin puolison umpiuskovaiselle Hilkka- tädille, kannatat naapurin Tossavaisten saunavuoron aikaistamista niin saat koko yhtiön ja puolisosi kimppuusi. Menikö hyvin, kannattiko? Ei ja Ei. Parantiko parisuhdetta? No todellakaan ei.
Jännä juttu muuten, että itselleen ulkomaan matkan varaava parisuhteessa oleva nainen on itsellinen ja vahva. Jos mies tekee saman hän onkin itsekäs peräkammarinpoika. Olisiko pientä kaksois- standardia havaittavissa?
No eipä tuo ap:n kertomus eroa parisuhteesta, jossa ollaan oltu yhdessä parikymppisestä asti. Toinen haluaa täysin elää "minä minä" - elämää, eikä osaa ottaa kumppania huomioon. Se riippuu ihan ihmisen persoonallisuudesta ja empatiakyvystä soveltuuko parisuhteeseen vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän yhdessä eläessä kaikki päätökset vaikuttaa siihen kumppaniinkin, on niistä hyvä mainita. Ei multa ainakaan lupia tarvi kysyä mutta hyvä tietää että toinen nyt ottaa sen 200 k lainaa ostaakseen talon/maatilan/auton jne.
Ainakin yhteistä lomamatkaa ostaessa kannattaa varmistaa että sillä kumppanilla on silloin mahdollisuus lomaan ja kohde on sellainen minne haluaa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kyllähän yhdessä eläessä kaikki päätökset vaikuttaa siihen kumppaniinkin, on niistä hyvä mainita. Ei multa ainakaan lupia tarvi kysyä mutta hyvä tietää että toinen nyt ottaa sen 200 k lainaa ostaakseen talon/maatilan/auton jne.
Jos vakuudet on kunnossa niin miksi tuo pitäisi tietää?
Miten nää lainaukset ei toimi yhtään täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kyllähän yhdessä eläessä kaikki päätökset vaikuttaa siihen kumppaniinkin, on niistä hyvä mainita. Ei multa ainakaan lupia tarvi kysyä mutta hyvä tietää että toinen nyt ottaa sen 200 k lainaa ostaakseen talon/maatilan/auton jne.
Jos vakuudet on kunnossa niin miksi tuo pitäisi tietää?
Jos on esim yhteinen asuntolaina niin onhan tuolla iso vaikutus, voi esim tulla työttömyys tai sairastuminen ja talous meneekin päin prinkkalaa.
Avo/avioliitossa eletään YHDESSÄ, ei erikseen. Kyllä asioista pitää jutella puolison kanssa eikä elää sinkkuelämää ihan kuin toista ei olisikaan tai ei olisi väliä mitä puoliso ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vähän katsoisin että en ole ovin kummoinen osa miehen elämää jos ei tuollaisista asioista viitsi edes mainita minulle.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kyllähän yhdessä eläessä kaikki päätökset vaikuttaa siihen kumppaniinkin, on niistä hyvä mainita. Ei multa ainakaan lupia tarvi kysyä mutta hyvä tietää että toinen nyt ottaa sen 200 k lainaa ostaakseen talon/maatilan/auton jne.
Jos vakuudet on kunnossa niin miksi tuo pitäisi tietää?
Niin että kumppanille ei tarvitse mainita esim että otin muuten ison lainan ja ostin muuten maatilan minne aion muuttaa ja oletan sinunkin tulevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko avauksen opetus siis. että pahinta mitä voin mahd. kumppanilleni kertoa on kertoa rehellsiesti ja avoimesti, että olen ollut aina sinkkuna?
Olsiko kuitenkin parempi,m että valehtelsin, että olen aina ollut parisuhteessa ja tottunut siihen, että kumppani tekee kaikki tai ainakin suurimman osan kotitöistä tai ainakin hän on siivonnut, laittanut ruuat.(...)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.
Minä olen mieheni kanssa ollut yhdessä jo pitkään ja saatetaan käydä ulkomailla muussakin seurassa kuin vain puolison. Mutta kyllä se nyt kerrotaan toiselle heti kun alkaa vähänkin näyttää , että suunnitelma alkaa tulla todeksi. Se ei ole luvan kysymistä vaan se on toisen huomioon ottamista. Ettei esim luule , että vietetään koko loma yhdessä tms.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Kolme vuotta yhdessä asumista kun uusi auto ilmestyi pihaan, yllätyksenä minulle. Ei sanaakaan siihen suuntaan ennen sitä. Ei pyytänyt osallistumista kustannuksiin, enkä toki tarjoutunutkaan koska se oli yksi hänen juttunsa, ilman minua.
Miksi nainen katselee 3 vuottta miestä, joka on noin itsekeskeinen eikä jaa elämänsä tärkeitä asioita tai kohtele parisuhdetta yksikkönä minkään asian suhteen?
Kysehän ei ole siitä etteikö omilla rahoillaan sais tehdä mitä haluaa, vaan että miten jakaa elämänsä asioita toisen kanssa. Jos mies on kuin tyly seinä, miksei nainen jätä jo puolen vuoden jälkeen kun tajuaa, ettei siitä mitään tule?
Naiset ovat vain tyhmiä, odottavat että toinen muuttuu. Ei ikisinkku muutu. Pysykää kaukana niistä.
Niin.Tuli mieleeni täällä jonkun eisttämä vertaus. Naiset kiinnostuvat varatuista tai parisuhtessa olelita miehistä paljon enemmän kuin niistä miehistä, joiden tiedetään olleen sinkkuna
Miksikö? - Koska kuten täällä joku joskus kuvasi mies mielletään olevan kuin koiran pentu. On parempi, jos miehen on ensin joku toinen nainen opettanut sisäsiistiksi, sillä ellei ole niin mies vain kuseksii ympärinurkkia ja räksyttää.,
Naiset ovat vain tyhmiä, odottavat että toinen muuttuu. Ei ikisinkku muutu. Pysykää kaukana niistä.