"Kivaa" olla parikymppinen nyt kun lama on alkamaisillaan...

Vierailija wrote:

Mitä sinulta tulee puuttumaan? 

Lapsilisät, ilmainen koulutus lapsille, ilmainen sairaanhoito, eläkeikä tulee olemaan 75v.

Missä ovat nämä luksus-elämää viettävät parikymppiset? Olen itse parikymppinen, ja kaikki, joilla on parempi tai oma asunto, 200e kalliimpi puhelin, matkustelevat jne. tekevät töitä sen eteen työelämässä. Lisäksi monilla ei ole autoa. Perusopiskelijan elämä on aika tiukilla; se että se on hieman parempaa kuin 90-luvulla, ei pitäisi olla edes pahasta, koska kaikkien muidenkin elintaso on mennyt eteenpäin. Ymmärtäisin valituksen nuorista, jotka haluavat tiskikoneen, jos niitä olisi nykyäänkin vain keskiluokalla, mutta se on nykyään perusvaruste.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minä olin 20-30 vuotias 90-luvulla, kun oli lama. Ei ollut kivaa aikaa. Lapsuudenperhettäni lama ei koskenut mitenkään, vanhemmillani oli vakituiset työpaikat. Muutin kotoa 19-vuotiaana poikaystävän kanssa asumaan. Oli todella niukkaa, rahaa ei ollut ylimääräisiä. Saimme aina jotain työtä kun kovasti yritimme, mutta kyllä elämä aika köyhäilyä oli nykyiseen verrattuna. Nuorilla on nykyään paljon paremmin asiat. On kalliit puhelimet sun muut, ei silloin ollut kun peruskamat. Nykyään nuoret saavat asua uusissa asunnoissa, 90-luvulla asuttiin vanhoissa kerrostaloissa, eikä missään uusissa moderneissa. Mielestäni nykyajan nuoret ovat heikkolaatuisia kun eivät kestä mitään vastoinkäymisiä.

No sait oletettavasti 19-vuotiaana säännöllistä seksiä, josta monet opiskelijanuorukaiset voivat vain haaveilla. Kalliit puhelimet ovat vain isimaksaa-porukalla ja nykyopiskelijat asuvat ihan s

Höpsistä. Ei Suomessa ole oikeasti koskaan ollut aikaa jolloin vähän ujommalle miehelle olisi ollut tarjolla seksiä ovista ja ikkunoista. Ihan se on aina pitänyt omalla kovalla yrityksellä hankkia. Itse olin nuori aikuinen 90-luvun alussa ja tuskailin ihan samojen asioiden kanssa kuin nykypäivän nuoret miehet. Parisuhteen olisin halunnut mutta eipä vain onnistunut.

Lähde opiskelemaan, niin mä tein 90-luvun laman aikana, aloitin korkeakouluopinnot 1993, valmistuin 1999 ja suoraan koulutusta vastaaviin töihin (tai no duunit alkoi jo -98, mutta paperit sain ulos -99). Tosin oli täysipäiväisessä työssä 90-93, eli ei se lama minuun kolahtanut mitenkään sitä ennenkään. Kun ei ollut liian kranttu siinä, mitä työtä teki, kyllä sitä oli tarjolla silloinkin.  N vm -71

Älä huoli sinä nuori, ei se ole minunkaan elämäni vielä alkanut. Kouluja käyty, palkka alle 3 k brutto silloin kun töitä on, ei asuntoa eikä asuntolainaa... No lapsia en haluakaan, mutta en kyllä tällaista teiniaikuisuuttakaan.

Born in 1991

Nousu- ja laskukaudet seuraavat aina taloudessa toisiaan.

Ostin ensimmäisen oman asuntoni vuonna 1992 ja lainani korko oli 14,6%. Ajatelkaapa sitä. Vaihdoin työpaikkaa ja harjoitteluajalta sain sen verran palkkaa, että minulle jäi noin 200 markkaa kuukaudessa käyttörahaa. Onneksi oli edes joku työpaikka. Mitään tukia en saanut mistään. 

Nykyään on asiat vielä ihan hyvällä mallilla.

Valmistuin ammattikoulusta -92. Luokaltani ei kukaan päässyt töihin (tosin yksi jatkoi osa-aikaisena jo kouluajan työpaikassaan). Tuohon aikaan nuoret työllistettiin kolmen kk kuluttua kaupungille töihin 6h/päivä, näin ainakin Helsingissä. Tämä koski muistaakseni alle 25v valmistuneita. Tämä oli näin jälkeenpäin ajateltuna todella tärkeätä, muuten olisi voinut tottua työttömyyteen. Tämän työllistämismallin voisi ottaa uudestaan käyttöön. Kustannuksista en tiedä, mutta katson mallin olevan hyvä ja pitävän nuoret kiinni työelämässä. Itse opiskelin myöhemmin insinööriksi ja päivääkään en ole ollut työttömänä.

Minä olin parikymppinen ysärilamassa, työttömäksi valmistuin opintovelkaisena. Pikkuhiljaa työllistyin koulutustani vastaavaan työhön ja keskiluokkaiset perhe -ja asuntokuviot saavutin.  Näin jälkeenpäin ajatellen, kun kaikki oliepävarmaa ja mikään ei tullut itsestäänselvyytenä ja nuorena oli tiukkaa,nyt osaa arvostaa sitä mitä on työllään saanut aikaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Suomessa ikinä muuta olekaan kuin lamaa ja tantumaa! 

60 -luvulla syntyneenä koin 70 -luvun köyhyyden ja vaatimattoman elämän. 80 -luvulla olin köyhä nuori äiti joka putosi pahasti perheineen 90-luvun lamaan. Käytännössä kaikki meni ja vasta lähempänä 60 ikävuotta oli asuntolainat maksettu. Töitä tuli tehtyä 40 vuotta niska limassa sitten meni terveys. 

Normielämää "onnellisten maassa"

Täällä selviää vain pahalla sisulla ja periksiantamattomuudella. Ei rikastu ikinä mutta sinnittelee kelvollisen elämän.Tähän opetin myös omalle nyt 21v kuopukselleni. 

Koska näin on päättäjät halunneet. Bemaridemarit on suomessa vallassa ja kaikki poliitikot on oikeasti fasistivasemmistolaisia. Teot puhuu puolestaan. Eli shamppanjasosialisteja joille on tärkeää pitää suuri osa kansasta sossutukien, työttömyyskorvausten ja eläkkeiden varassa

Tämä lähtee kotoa: meillä ei ole koskaan hyväksytty tuilla lusmuamista! Ja kumma kyllä taustalla on vahva vasemmistolainen verenperintö vanhemmiltani. On tuokin muuttunut vuosien mittaan, ennen köyhälle duunarillekin oli häpeä turvautua sossuun. 

Teinit ovat aloittaneet hantihommilla jo 15v:nä, kouluttautuneet ja nyt hyvissä ammateissa. Myös tuo 21v kuopus joka opiskelee ja tekee töitä 15-20h viikossa. 

ed

Opiskelkaa lääkäriksi. Aina töitä ja keikka palkka 15000e/kk

On tämä erikoinen palsta. Kirjoitin mielestäni aivan asiallisen kommentin, jossa kerroin omia kokemuksiani ysärin laman eläneenä teininä ja nuorena, sekä siitä, että nyt tilanne on aivan erilainen koska laman lisäksi käsissä on sota, ilmastonmuutos, jengiongelmat jne. Ja että omassa nuoruudessani kuitenkin oli sentään toivoa paremmasta tulevaisuudesta, lama meni aikanaan ohi. Sen sijaan omilla 20 ja 18v lapsillani tiedossa on pätkätöitä, epävarmuutta, nuoriin kohdistuvia leikkauksia jne. Kommentin lähetettyäni tuli ilmoitus, että menee tarkistukseen epäasiallisena. 

Joten en nyt viitsi kirjoittaa kaikkea uusiksi, kokeilen vain meneekö tämäkään läpi, vai enkö saa sanoa, että ymmärrän tämän hetken parikymppisiä. 

"Ja että omassa nuoruudessani kuitenkin oli sentään toivoa paremmasta tulevaisuudesta"

No en nyt ihan allekirjoittaisi tuota. Muistan kun opiskellessani 90-luvulla yksi opettaja sanoi ihan suoraan että "te ette koskaan tule saamaan töitä". No saatiin me mutta useimmilla meni ainakin vuosikymmen ennen kuin sai oikeasti vakiinnitettua paikkansa työelämässä ja sai vakituisen työpaikan.

Vierailija wrote:

Missä ovat nämä luksus-elämää viettävät parikymppiset? Olen itse parikymppinen, ja kaikki, joilla on parempi tai oma asunto, 200e kalliimpi puhelin, matkustelevat jne. tekevät töitä sen eteen työelämässä. Lisäksi monilla ei ole autoa. Perusopiskelijan elämä on aika tiukilla; se että se on hieman parempaa kuin 90-luvulla, ei pitäisi olla edes pahasta, koska kaikkien muidenkin elintaso on mennyt eteenpäin. Ymmärtäisin valituksen nuorista, jotka haluavat tiskikoneen, jos niitä olisi nykyäänkin vain keskiluokalla, mutta se on nykyään perusvaruste.

 

Ei astianpesukone ole nykyäänkään mikään perusvaruste. Ihmiset vain kuvittelevat että pitää olla astianpesukone. Ei edes harkita käsin astioiden pesemistä. 

Oli joo tosi kivaa olla 90-luvulla laman kourissa ja pitkän aikaa työttömänä. Siinä sitten makseltiin samalla asuntolainoja ja yritettiin jotenkin rakentaa omaa elämää. Selvittiin siitäkin. Vali-vali, kaikki me jossain vaiheessa joudutaan tinkimään mukavuudesta.

Synnyin ysärillä lamaan. Kun olisi pitänyt valmistua työelämään iski lama. Nyt kun meidän sukupolven pitäisi perheellistyä niin iskee lama. Me ollaan voittajia tässä kisassa, joskin titteli on kyseenalainen kunnia.

Se pärjää elämässä, joka osaa sopeutua kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Pitäisi osata arvostaa sitä, mitä on, eikä haikailla sitä mitä ei ole. Ja sopeuttaa menot tuloihin eikä päinvastoin.

Ottakaa parikymppiset oppia genx:stä, ysärin laman nuoret.

Keskity omaan juttuun ja vain siihen.

Stay in your lane.

Olen vanhempi mutta itse olisin tässä maailmantilanteessa nyt onnellinen jos olemme kaikki vielä 10 v päästä elossa!!

Vierailija wrote:

Nousu- ja laskukaudet seuraavat aina taloudessa toisiaan.

Ostin ensimmäisen oman asuntoni vuonna 1992 ja lainani korko oli 14,6%. Ajatelkaapa sitä. Vaihdoin työpaikkaa ja harjoitteluajalta sain sen verran palkkaa, että minulle jäi noin 200 markkaa kuukaudessa käyttörahaa. Onneksi oli edes joku työpaikka. Mitään tukia en saanut mistään. 

Nykyään on asiat vielä ihan hyvällä mallilla.

Tuohon aikaan asuntolainan korot sai laittaa verotukseen ja kokonaisvaikutus sitä kautta madalsi reilusti koron vaikutusta, kun ansioveroprosentti pieneni. Taisi jopa silmälasien hankintakin olla verotusta keventävä seikka.

Vierailija wrote:

Nykynuorilla pitää jo ensimmäinen koti olla hieno, pitää olla astianpesukone, hieno, tyylikäs sisustus jne. Kun vertaa nykyajan nuorten koteja niin ne on kyllä ihan toisesta maailmasta kuin nuorten kodit aiemmin. Nykynuoret on hyvin vaativia ja kaikki pitäisi saada heti. 

Vertaa 20 v tytärtäni ja 20 v itseäni. Mä asuin kirpparikamoin sisustetussa kommuunissa, menin pätkäduunista toiseen ja reissasin minkä kerkesin. Keskellä ysärilamaa. Ei haitannut menoa.

Tytär asuu avomiehensä kanssa hyvällä paikalla kolmiossa. Kämppä on rempattu ja sisustettu vimosen mukaan. Opiskelee ja tekee duunia.